Innokasta agiliitelyä

Dea-beibson lähti maanantai-illalla vielä muutamaksi päiväksi mummin luokse kyläilemään juoksujensa tähden. Deahan oli edellisviikon aina torstaihin saakka mummilla, jonka jälkeen tuli pitämään Elkulle seuraa mamman ja Nanen rillutellessa SawoShowssa. Viestiä tuli jo silloin, että kovin kiltti kaitsettava neiti on. Pitää huolta, ettei mummin syli ole kylmänä hetkeäkään ja reippahasti syö kaikki mummin tarjoamat herkut. ;) Dealla on ollut hyvä olla mummin hoivissa. Ei ole tarvinnut olla poikien ahdisteltavana ja meilläkin on hormonihirmut pysyneet kurissa, kun neiti ei ole tuoksuineen villitsemässä niitä. ;)

Maanantai meillä sujuikin viikonlopun reissusta toipuessa. Metsässä käytiin muutamaan kertaan vetreyttämässä pitkien ajomatkojen jäljiltä jumissa olleita paikkoja (lähinnä siis emännän jumeja ;)). "Eno"-Henkka oli lenkeillä mukana toisena katsijana, Deaa ja Nanea kun piti vahtia silmät kovana. Nane oli enempi kuin innoissaan, mutta Dealta tuli pojulle jo kaunista hymyä ja ärähdykset päälle. =) Leikit kyllä kelpas entiseen malliin. Juoksut taitavat siis olla jo loppusuoralla. =D

Tiistai-iltana pojat pääsivät agiliitelemään Elkun treeneihin. Sieltä on melkein aina yksi pois, joten uskalsin ottaa Nanenkin matkaan ja pääsihän se junnukin treenaamaan. Tällä kertaa meillä oli luvassa möllirata. Rata tuli suorittaa kisanomaisesti. Rata oli suurinpiirtein tämmöinen.



Elkulla oli taas lähdöissä alkuun hieman varastamisen tunnelmaa ja tovin sain sitä viedä aina uudelleen paikoilleen, ennenkuin jäi kiltisti odottelemaan. Virtaa riitti enempi ku pienessä kylässä. Itse rata sujui ihan ok. Parissa kohtaa olin taas itse tukkimassa koiran pääsyn esteelle, mutta muuten aikas sujuvasti mentiin. Hypyn 13 Elkku kaarsi kauniisti ohitse eka yrittämällä (mun virheeni), mutta saatiin rata suoritettua onnistuneesti. Kepitkin sujuivat ok, vaikka mä (taas) meninkin säheltämään käsineni sinne väliin. ;) Seuraavilla kerroilla koitin paikata virheitäni ja saatiin vielä parempi suoritus aikaiseksi. Ja Elvis oli täpinöissään! ;)

Nanen kanssa otettiin rataa pienemmissä pätkissä. Eikä se jäänyt yhtään kakkoseksi muulle porukalle, vaikka vasta aloitteleva onkin. =D Intoa riitti ja pojalla oli hauskaa! Nanella ei paikallaolo ole vielä hallussaan, joten kouluttaja tuli jeesaamaan tässä. Otettiin alkuun pätkä 1-4 (käännös puomille myös), puomia erikseen, jonka jälkeen hypyn kautta kepeille, jotka mentiin käsiavusteisesti. Kiva rytmi Nanella keppejä tehdessä. =) Pitäis vaan reenata sille niitä kunnolla, nyt muutamia kertoja ollaan vaan kokeiltu. A:ta koitettiin hihnassa ja sujui hyvin. Loppupätkä otettiin kokonaan. Kouluttaja sanoi, että Nanella on menemisen tahtoa ja hyvin estehakuisuutta. Sanoi myös, että Nane näyttää olevan semmoinen poika, joka tahtoo päästellä täysillä. Esteenä on emäntä. Mä kuljen vaistomaisesti selkä niinniin köyryssä ja yritän viedä sitä kädestä pitäen. Sanoi, että anna pojan mennä ja kulje itse suorana. Koitettiin sitten niin ja avot, meneehän se poika ilman mamman köyräilyäkin. ;) Nane oli hieno.

Jäähdyttelylenkillä Nane kovin yritti hurmailla Silkki-belgiä... Voi Silkki-raasun ilmettä, kun se ihmetteli miksi toinen nyyhkää hänen takapuolessaan ja kuopii maata vieressä hullun viisii. =) Nuori innokas uros! Illalla meillä oli kyllä ihanan väsyneet pikku miehet. <3

Nyt lähdetään hakemaan prinsessa kotiin mummilta, on meillä sitä kova ikävä ollutkin. Tänään lauma koossa siis jälleen <3

IS uutisoi: "Pyörre(myrsky) Kuopion raviradalla"! Se olisi voinut olla me ;)

Vaan ei ollut. ;) Pölypyörre siellä oli riehunnut ihan uutisointiin asti. Meidän poppoon riehunnat ei ihan ylittänyt uutiskynnystä. =)

Reissumme starttasi jo torstaina kohti Kuopiota ja vuoden 2010 SawoShowta. Reissaajina; Satu, Sani ja Tipi, Marilla ja Mila, Era, Wade ja Mooli, Kajsa ja Tuima sekä ak ja Nane. Kahden kaaran (ja täysien lastien) voimin matka taittui reippahasti kohti Suomen sydäntä. Pitkä matka vilahti huomaamatta hyvässä seurassa. Iltaan asti kuitenkin perille pääsy vierähti ja kello näytti jo 23.00 kun olimme perillä majapaikassamme Tahkolla. Majoituspaikkamme oli siisti ja viihtyisä paritalon puolikas järven rannalla; tarpeeksi iso poppoollemme ja oma piha omalla rauhalla oli plussaa (mitä nyt naapurin speedo-mies viihdytti ilta-aterioitamme keikaroinnillaan). ;)

Perjantai aamuna suuntasimme kohti Sorsasalon ravirataa, jonne edellisiltana olimme käyneet jo pystyttämässä leirimme. Onneksi meillä oli teltta matkassamme, ei siellä olis erkkikään pystynyt niillä lämpötiloilla olemaan ilman asianmukaista suojaa. Suojan kanssakin kun oli toisinaan lievästi ilmaistuna tukalaa. Nesteytystä riittävästi, niin koirille kuin ihmisillekin, niin tolpillamme pysyttiin. Nanella riitti virtaa, ilmeisesti pikainen Dean treffaus edellispäivältä sekä runsaat edellispäivän unet, sai herran hilpeälle tuulelle, sen mukaista meinaan oli kiekaaminen ja komentaminen ekana päivänä Sorsasalossa. Perjantain tuomari oli tyylikäs ruotsalaisrouva Ulla Bergh-Persson. Nane esiintyi ylienergiastaan huolimatta melko kivasti. Liikkeissä häntä tahtoi nousta hippasen liian korkealle ja seisotuksessa herra komenteli kuuluvasti mua muutamaan otteeseen. Ruotsalaisrouva piti Nanea ERI:n arvoisena ja sijoitti tämän luokassaan toiseksi. Arvostelu kuului näin: "Mkt bra storlek. Trevligt huvud med flat panna. Den tan färgen är notig vilket i viss man stör uttrycket. Bra bett, mörkä ögon. Välburne örön. Bra hals o resning. Bra kropp o benstomme. Ngt hig svans i rörelse. Vacker päls o färg." Saldo siis JUN ERI2. Oman vuoromme jälkeen odoteltiin vielä muiden reissuseuralaistemme kehäketkuiluvuoroja. Hienoja tuloksia poppoomme keräsikin. Kaikkien keikailtua palailimme Tahkolle möksän rauhaan. Ilta sujui nopsaan grillatessa, syödessä, nauttiessa muutama kylmä neuvoa-antava, höpistessä niitänäitä ja seuratessa karvakorvien touhuiluja.

"Kuinka monta Nappulavaaraa tarvitaan hakemaan yksi käpy?!"


"Kuinka taklata veljeltä käpy suusta?!"


Vakiposeeraus á la Nane; kieli lerpullaan


Suloinen Tuima-veli! On niissä vaan jotain samaa näköä veljeksisssä


UnelmaSäleikkö aka Mila, junnupoikiemme sydänten valtiatar ;)


Lauantaina hyvin levätyn (?!) yön jälkeen aamusta taas auton nokka kohti Sorsasaloa. Ilma eilistä tukalampi. Pärjättiin kuitenkin veden ja muumilimun voimin. Koirat eilistä väsyneempiä, sillä hieman oli komppuumisen määrä jo laantunut. Liekö eilisillan tohinat ja kuuma ilma tehneet tehtävänsä?! Lauantain tuomari, herra from Uusi-Seelanti, Alan Bradshaw. Nanella pöytäily sujui siihen asti ok (pää, korvat, hampaat), kunnes herra tuomari pääsi palperoihin kiinni. Uiiih, aikamoiset kouraisut oli Uusi-Seelantilaisella. Nane yritti istahtaa kahteen otteeseen välttyäkseen uusilta kouraisulta, mutta tuomarisetä kiltisti nosti pyllyn ylös pöydältä ja kouraisi vielä uudemmat kerrat. Tämän jälkeen Nane sano kiitti, riitti eikä enää pitänyt tuomarin kopelointia kovinkaan miellyttävänä. =/ Monet itsevarmemmatkin uroot eivät pitäneet tuomarin tavasta kouria palperoita, "he was not gentle with the nuts". Kuulinpa erään uroon päästäneen pienen kurkkumurinan tuomarin palperohipelöinnin jälkeen. Liikeet (vaikkakin häntä jälleen hiekan töröllään) ja seisotus Nanella sujuivat ok. Tuomarisetä piti Nanesta kovin, mutta pöytäilystä laski laatuarvosanaa EH:seen. Arvostelu kuului näin: "A beautifully balanced dog standing still with nice head and expression. Head to body harmonious. A little highset in tail. His biggest downfall is his temperament. I see him rather nervous in table. When this is settled he should have promising future as he has excellent breed type." Tähän olimme tyytyväisiä. Yhdeksästä junnu-uroksesta yksikään ei saanut eriä, 7 sai eh:n. Kilpailuluokassa tuomari sijoitti Nanen sijalle neljä, joten lauantain lopullinen saldo JUN EH4. Päivä numero kaksi oli pulkassa. Illalla jälleen syöminkiä, juominkia, höpöttelyä ja rentoutumista. Pidettiin me oma näyttelykin mökillä, kolmessa kun ei ollut tarpeeksi. ;) Tässä näyttelyssä oli tosin vain yksi osanottaja, Marilla 25vee (synttärisankari), jonka arvon Bis-raatimme pitkän harkinnan jälkeen valitsi Nipashongan näyttelyn PN 1:ksi (ja samalla koko kisan voittajaksi) ja palkisti asiaankuuluvasti "Paras Narttu 1"-ruusukkeella sekä shelttimäisellä lahjalla. ;) Bis-neitomme puolestaan tarjosi arvon handlerille sekä tuomaristolle juhlan kunniaksi ihka aitoa Champagnea! Mmmm... =D

Sunnuntaina heräilimme kukonlaulun aikaan siivotaksemme möksän lähtökuntoon ja pakataksemme kimpsumme autoon. Aikataulussa pysyttiin ja näyttelypaikalla olimme jo kahdeksalta. Meno oli koirillakin jo hyvin rauhallista, kyllä se reissaaminen uuvuttaa reippaimmatkin sällit. Ilma oli vielä entistäkin tukalampi mitä kahtena edellisenä päivänä. Itselläkin oli jo hieman evvk-fiilis, kun hiki valui pitkin päätä, vaikka sitä vaan istua möllötti. =/ Jelämä tätä Suomen suvea. Viimeisen näyttelypäivän tuomarina toimi englantilainen herrasmies Keith Nathan. Herra tuomari seisotti ja arvosteli koirat pöydällä ja mä eilinen takaraivossa mietin, jotta mitäköhän mahtaa Nane tuumata. Ja tuumashan se, jotta wtf, taasko tätä?! Jälleen pää, hampaat, korvat, ilme; ei ongelmia niiden katsomisessa, mutta tuomarin mennessä kyljen puolelle ja takapäätä tutkaamaan, oli poika jo ehtinyt saada itsensä karrelle. Paniikkiin se ei mene, mutta se näyttää siltä, että paineles nyt ****** siitä. Sen sai tutkittua, mutta hankaloittihan se tuomarin hommaa, kun hän sai asetella pojua parempaan asentoon. Liikkeet ok. Tuomari sanoi "He is very very good, but today too timid". Laatuarvosana tipahti taasen eh:seen tästä syystä. Arvostelu kuului: " Good size. Correct proportioned. Very attractive head with correct eyes & well placed ears. Unfortunately he's upright in shoulder and its forward placed. A little flat in rib. Holding himself roached. Good rear angulations and nice muscles. Too timid. Quite nice on the move." Sunnuntaina junnu-uroita taisi olla 10 (tai 11), joista kaksi sai eri:n, kolme (tai neljä) eh:n. Kilpailuluokassa tuomari järjesti eri:n saaneet mieleiseensä järjestykseen ja tutkaili eh:n saaneita. Nanen se sieltä rivistä nappasi sijalle 3, too timid:stä huolimatta. Lopullinen tulos siis EH3. Olin tyytyväinen, sillä musta se oli tuomarilta paljon, se todella taisi pitää Nanesta. Toisaalta harmittaa kovin, että Nane on yhdistänyt jotain todella ikävää ilmeisesti miestuomareihin ja nimenomaan näyttelyissä. Arkielämässä se on nykyään sujut jopa "The Mörön" kanssa, joka sen pienenä pahanpäiväisesti säikäytti ja usko ihmisiin on hilajlleen palannut. Jospa se siitä vielä oppii yhdistämään mukavat kokemukset arkielämästä myös kehiin. =) Näin toivon. =D

Sunnuntaina kävin Nanen kehävuoron jälkeen shoppaamassa vähän tuliasia kotiin. Elkulle ja Dealle (ja Nanelle tietty myös) ostin HauHaun kuivattuja kananrintafileitä sekä kanakierteitä, ne on meillä suurinta suurta herkkua! Lisäksi mun oli ihan pakko tuhlata 15€ tämmöiseen:



Eikö ole ihana!?! Murut yhdistettynä <3

Kotiin tultiin sunnuntai-illalla ja vaikka reissussa on mukava olla, niin kyllä se on niiiin luksusta päästä omaan kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan! SUURkiitos Satu, Kajsa, Era ja Marilla sekä hauvat kivasta Kuopion reissusta! Ja isot onnittelut Milalle ja Tuimalle ykkösruusuketulosten saavuttamisesta sekä Tipille, Sanille ja Wadelle upeista kehäsuorituksista, mahtavista tuloksista ja aivan ihanista arvosteluista! On meillä ERInomaista poppoota!

Elvis juhlii ja vielä vähän erkkaritunnelmaa

"Putte-pojan synttäreitä eilen vietettiin,
kera kavereiden niitä juhlittiin.
Ensin puruluut heille tarjottiin,
sitten vielä hieman liideltiin.
Ja kaikilla oli niin mukavaa,
oi, jospa kaikki ois voinu olla mukana."

Elvis juhlisti asiaankuuluvalla tavalla synttäreitään, kera kaakun ja muiden herkkujen. Tässä herran kolme vee kakku.



Sankari odottaa herkkuateriaansa


Ja eiku maistelemaan


Iltasella Elvis pääsi agitreeneihin. Treenikavereille, Pyrylle ja Silkille, Elvis tarjosi hampaita hoitavat krokopuruherkut synttäreidensä kunniaksi. Emännän muisti vähän pätkii, mutta suurinpiirtein tämmöistä pätkää mentiin tällä kertaa.



Elvarin treenit sujui hurjan hienosti! Se repäisi syntsien kunniaksi oikein mallitreenit. =D Elvari jäi kiltisti odottamaan lähtöön ja mä pääsin kolmannen hypyn luokse sitä kutsumaan. Kertaakaan Elvis ei karannut, ei edes yrittänyt. Se on jo yhden jippijeen paikka. ;) Seuraavana iloisena yllärinä oli kepit. Sisäänviennin Elvis tarvitsee (ei osaa itsenäisesti aina hakea ekaa väliä), mutta pujottelun se hoiti lähes itse. Mä kovasti yritin olla menemättä hosumaan käteni kanssa siihen viereen ja kannustin menoa vain "kepikepikepi"-hihkaisuin. Eikä se tehnyt treenien aikana kertaakaan kepeillä virhettä. Mahtaa olla enempi mun ongelma noi kepit, sillä mulla on pakkomielle mennä siihen viereen hosumaan käsineni lähes joka kerta. =) Loppuosa radasta olikin suurimmalta osin valssipyöritystä. Koitimme vaihtoehtona hypyltä 11 hypylle 12 sylikäännöstä tai ohjaaja sanoi tässä kohden oikean termin olevan ennemminkin vippaus (termistö on mulle hepreaa), mutta idean tajusin. Hienosti toimi suunnitellut ohjaukset. Muutamissa kohdissa mä alkuun hoppusin ja hätäilin ja jouduttiin ottamaan ne kohdat uudelleen. Mutta loppuen lopuksi tehtiin puhdasta pätkää, kun mä maltoin rauhoittua. Ja Elvarilla oli hubaahabaa! =D

Palataanpas sitten vielä hetkeksi kuvien muodossa erkkaritunnelmiin. Kuvista iso kiitos Tuomisen Satulle!

Mamma myhistelee Nanelle


Nane tuomarin syynissä


"Kukkuu kuka siellä, onko se Satu?!"


"Hei, se olen minä täällä, Nane!"


Ja sitten naurettiin tuomarille


Nane poseeraa mamman kera


Pikku-Nane niin täpäkkänä


Erkkaritunnelmissa, Nane med mamma


Dea Eran handlauksessa


Näin Neena näyttää kauniit korvansa ;)


Pikku-Prinsessan iloinen askel


Lopuksi mamman ERInomaiset mupsuset <3

Elvis 3vuotta

"Jo täyttää kolme vuotta pikku piltti,
Elvis poika, suloinen, kiltti.
Kultaisinta sydäntä mukanaan kantaa,
niin paljon rakkautta meille antaa.
Vauhtia, iloa elämässä riittää,
ei voi tarpeeksi siitä kaikesta kiittää.
Siis juokse, nauti poika pikkuinen,
on tänäänkin päiväs sun onnellinen."

Onnea meidän pienelle, kauniille pojalle! <3

Tuuliviiri Wallaton ja Willikot

Olihan mahtava viikonloppu!!!
Ei voi muuta sanoa.

Perjantaina Kasper 3vee tuli meille yökylään ja jo riitti pikku paimentimilla vahtimista pikku ihmismiehessä. Elvari ei lapsista pidä, joten se koitti olla noteeraamatta koko ipanaa. Seurasi vain sohvan selkänojalta Kassun touhuiluja ja sopivan tilaisuuden tullen kiekaisi komentohaukut. Dea kävi välillä tervehtimässä Kassua, muttei sekään liiemmin innostunut uudesta kaverista (paitsi nukkumaanmeno aikaan, kun sai suukotella oikein kunnolla). Nane puolestaan nautti touhottamisesta Kassun kanssa. Yhdessä ne tutkaili pikkuautoja ja parkkitaloa ja vähän väliä Nanen piti olla lipomassa Kassun naamaa tai käsiä. Kassu totesikin Nanesta jotta "pusukoijja" ja tunki taas kättään livottavaksi. Koirille tekee hirmu hyvää totuttautua lapsiin ja Kassu on erittäin mallikelpoinen pikku mies koirien kanssa ollessaan. Kotonaan heillä on neljä koiraa (shelttikin löytyy), joten tuttua juttua on ja säännöt, miten eläinten kanssa pitää olla, on selvät. Kertaakaan Kassu ei koittanut tarttua kiinni tai käyttäytynyt sopimattomasti, silitti vain nätisti kun Nane tunki viereen. Osasipa myös tomerasti komentaa haukkuvaa koiraa: "Ei hauku, soosoosoo" ja heristi sormeaan. =D Kassulle kaikki meidän koirat on sitten Naneja. Muistaa sen hetken myös Elviksen ja Dean nimet, kun ne sanoo, mutta seuraavassa hetkessä meillä on taas Nane, toinen Nane ja toinen Nane. ;) Oli aivan ihana viikonlopun aloitus reippaan pikkumiehen ja kolmen koppelon kera. <3

Sunnuntaina suuntasimme kohti Tampereen erkkaria. Matkaseurueeseemme kuuluivat laumamme lisäksi Satu, Era ja Wade. Dea aiheutti (juoksuineen) pienoista williintymistä uroissa. Ei meidän neidille kuka tahansa kelpaakaan, sillä junnu-uroksille se haistelujen jälkeen irvsteli toden teolla, mutta charmantin herrasmies Waden kanssa se olisi mielellään tehnyt lähempääkin tuttavuutta. Wade hurmasi ja Dea olisi ollut jo ihan vietävissä. Muutamien leikkiinkutsujen jälkeen Dea olisi ollut Wadelle hyvinkin suopea. ;)

En muuten enää koskaan ota juoksuista Deaa ja meidän poikia samalle reissulle. Sen verran villin lännen meiningeissä oltiin eilen. Pojilla prinsessan suojeluvaistot iski päälle ja Deaa lähestyville uroksille piti sanoa ärmur, ihan kun Dea ei olisi itse sitä osannut tehdä. Nane varsinkin villiintyi aivan vallan ja teki jotain aivan uskomatonta ja ennekuulumatonta, Se merkkas mun jalan!!! Yyyyh. Olin aivan äimänä enkä ehtinyt reagoida tarpeeksi nopeasti, turhaa sitä enää oli torua, kun lirit oli jo jaloilla ja kaveri puuhaamassa jo ihan muuta. ;) Niimpä neidin käytös ja poikain käytös sai mut illalla, reissun jälkeen, viemään Dean mummin hellään hoivaan. Johan se mummi oli koko loppuviikon ja viikonlopun soitellut, koska neiti oikein tulee kyläilemään. =D Reippaasti Dea mummin luokse jäi, mahtaa sekin olla onnellinen päästessään "vapauteen" bodyguardien tiukasta suojeluksesta. ;)

Mutta takaisin erkkaritunnelmiin.

Ensinnä vuorossa oli junnu-Nane. Nane esiintyi erittäin hienosti! Tuomarin arvostelu tuntui kestävän ja kestävän. Lueteltuaan arvostelun tuomari puhui vielä pitkään kehäsihteerille jotakin ja mä odotin, että mitä nyt?! Kehäsihteeri tuli sitten ojentaen vaaleanpunaista ruusuketta ja sanoi "Tuomarin mielestä koira ansaitsee laadukkuutensa vuoksi ERIn, mutta sen häntä tulisi opettaa pysymään liikkeessä alhaalla". Jippijei! Tätä ei haittannut vaikka herra vähän töyhtöilikin. ;) Junnuluokan 10 uroksesta 5 sai erin. Tuomari juoksutti vielä kertaalleen kaikki ja eihän se Nanen häntä siitä mihinkään laskenut, kenties vielä enemmän sitä piti törröttää, kun urosseurassa oltiin. Sijoitusta ei tullut, mutta tää mamma oli erittäin erittäin tyytyväinen Nanen suoritukseen ja tulokseen! Arvostelu oli musta valtavan hieno, viimeinen lause huvitti. ;)

"15 months old tricolour who presents a very attractive outline with good reach of neck, level topline and correct sweep over the loin. He is well angulated and moves with drive behind and extension in front. His head is balanced with good underjaw and neat ears and a charming expression. Just with this dog would keep his tail down on the move."

ERInomainen Nane Kuva Saija Tuomi


Nane kehäketkuilemassa Kuva Saija Tuomi


Seuraavana vuorossa oli Dea. Pyysin Eraa koittamaan liikuttaa Deaa ja musta Era sai Dean liikkumaan niin nätisti, että houkuttelin Eran Dean kanssa kehään. Neitimme oli ilmeisen vieraskorea, sillä normaalia kehäkomentelua ei juurikaan kuulunut. ;) Silti neiti oli, kuten aina, hymyssä suin ja iloisen näköinen. Liikkeet oli musta erinomaisen hienot. Deaa ei olekaan kukaan muu aikaisemmin handlannutkaan, joten oli kiva että sekin tuli testattua samalla. Dealle erkkaritulokseksi ERI ja kaunis arvostelu. Suuret kiitokset Eralle Dean esittämisestä!

Dean arvostelu:
"Tricolor. Pleasing eye & expression. Good ears. Stop a little deep. Straight in shoulder. Nicely presented in a good harsh jacket. Good lenght of back. Good rear construction. Nice temperament. Moved well."

En voinut mitään, mutta suuri hörähdys pääsi lukiessani arvostelua, tarkemmin kohtaa "in a good harsh jacket". Ei siis se määrä vaan se laatu, tämän oli tainnut tuomarikin ymmärtää. ;) Dealla kun karvanlähtö on loppusuoralla ja turkkia ei ole nimeksikään. =D Era ja Dea taikoivat siis esityksen tiimellyksessä neidille jostain goodin tukankin, on ne mahtavia! =D

Olipahan mukava erkkari; kiva seura, hyvä sää ja paikka, rento tunnelma. Mitä muuta sitä tarviikaan onnistuneeseen näyttelyreissuun?!

Sääasemamme ennustaa: Huomenna luvassa...Scorchio!

Kotoinen "ilmatieteenlaitoksemme" ei paljon muuta lupaile, kuin jatkuvaa hellettä ja aurinkoa tuutin täydeltä! Todella mieltä ylentävää sitä tihrustaa aamusella ja todeta, että kattomattakin ois tienny. =) Tämä tarkoittanee sitä, että meidän poppoolla jatkuu iltalenkitykset myöhempään, kun on (tai sitten ei) hieman viileämpää.

Eilen käytiin taas pulaamassa Röykän laguunilla, mukana menossa myös isäntä ja eno. Kerrankin ei oltu ainoita, jotka halusivat itseään viilentää kuumana päivänä, vielä ihanan lämpimässä järvivedessä. Omalle, yksityiselle laguunillemme oli saapunut kolmen virolaisen miehen kopla nauttimaan uimisen iloista. Hyvin iloista meininki olikin. Etelänaapurin miehet olivat Suomen suvessa intoutuneet hyvin estottomiksi ja näin ollen saimme todistaa beachstripshowta ja naakke-uintia keskellä lämmintä iltaa. ;) Eipähän ainakaan meidän poppoon pulailut haitanneet ketään. Totesivat vaan, että hyvä jos koirilla on kivaa. =D Ja niillähän oli.

Tässä toissaillalta muutama kuva ilta-aurinkoiselta lenkiltä.

Hän ulvoo kuutamoon...


Prinsessa poseeraa jälleen, uudestaan ja aina vaan


Henkka-eno leikitti kolmen koplaa


Minäkö hakenut keppejä? En ikinä ;)


Putte-poika- piinkova pinkoja


Kolmikko ilta-auringon hehkussa


Loppuun järjen riemuvoiton ilmentymä

Piru Mähän Sanoin...

...aka PMS. Toissailtana meidän neidillä alkoi kurjaakin kurjempi puklutauti eikä syömisestä ollut tietoakaan. Vettä litki minkä kerkes ja hetken päästä puklautti pikkaisen samantien ulos. Vääntelehtikin siihen malliin, että massukka on pipi. Sitähän jo suolitukosta ym. mietittiin? Kunnes tänään... Avot, juoksuthan ne oli alkaneet! Jotta näin. Oishan sitä pitänyt tajuta, vaan ei. Meidän isäntä se toissailtana tuumaili kyllä ihan ääneen, että mahtaisko olla PMS:t Tepsulla. Johon minä tuumailin, että eiiiii, kun vasta elokuun lopulla pitäis olla juoksut tuloillaan. Juoksuväliä tuli nyt sitten 5kk ja jos suunnitelmat pätee, niin nämä olisivat laatuaan myös viimeiset tämän neitokaisen kohdalla. Parin viikon päästä oleva ja juurikin tärpeiksi ajoittuva SawoShow on Dean osalta nyt siis peruttu (matkaan tulevien salskeiden nuorukaisten vuoksi). ;)

Kun PMS:t helpotti...


...näin reippaasti neiti jaksoi jälleen poseerata


Heku-eno ja mupsut. Huomaa Putte Hekun oikealla puolella kerjäämistemppuaan tarjoamassa ;)


Nane karjuu: "Pistäs nyt ne herkut jakoon mitkä lupasit, jos poseerataan nätisti"


Pikku paimenet ovat kovin väsyneitä, kun tänään piti vahtia monen monta tuntia erään pienen miehen touhuja herkeämättä ;)