Jeppajee. Nyt on tän vuoden erkkarireissu plakkarissa. Kivaa oli, vaikkakaan eihän se tietenkään tämäkään päivä sujunut kommelluksitta...
Puhelin piippaa 3.48 (digiboxin mukaan, joka siis edelleen talviajassa). Pöpperössä vastaan luuriin, josta kaikaa Sadun ääni "Me ei ihan vielä olla siellä." "Miiitäh?!" oli mun vastaus. Siis juurikin niin. Mun kello ei ollut herättänyt ja tuli persiin alla ekat vaatteet kaapista niskaan, hampit ja nassu kuntoon, koirat pikapikapisuille ja menoks. Huoh... Ja mä kun en ole sitten yhtään nopeiden aamujen ihminen, päinvastoin, mä tarviin ainakin tunnin pari aikaa aamuisin, jotta aamu on hyvä.
Ehdittiin kymmenen minuutin myöhästymisestä huolimatta ajoissa Mäntsälän Shellille, josta matkamme jatkui kimppabussikyydillä kohti Juvaa. Linja-autossa on tunnelmaa... Ja muutama kiltti koiruus. Mua vähän hirvitti, miten koiruusseurueemme mahtaa käyttäytyä häkissä, joka paljastui vielä sijaitsevan bussin alaosassa, erillään meistä. Kyllä sieltä vuhvuh kuului aina toisinaan, mutta erittäin mallikelpoisesti malttoi seurueemme edustaa.
Liki kolmen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme perille näyttelypaikalle, joka osottautui oikein kelpoiseksi halliksi; tilava ja ilmastokin pelasi, vaikka lämmöt nousikin ihmismäärästä päivänmittaan. Senhän ymmärtää. Kamat saimme paikoillemme ja sitten alkoi odotus, puunaus, tuunaus, ihmettely ja kummastelu. Siinä välissä Nane ehti naarata varmaan koko näyttelypaikan koiruudet, jokikinen ois pitäny päästä haistaan (ja maistaan). Löytyihän sieltä niitä mielitiettyjä; päivän ehdoton ykköstyttö oli juoksuinen serkkutyttö Twiggy, jonka kanssa Nanella oli hyvin vallattomia leikkihetkiä pitkin päivää. Javan kanssa muistuteltiin muutaman viikon takaisia astumisleikkejä, näihin leikkeihin löydettiin myös uusi kaveri, Mikaelan Taavi-vaavi. Pikkuinen Trickteam-lapsonen Oodi valloitti Nanen sydämen oitis, se oli Nanesta vallan hurmaava! Voi sanoa, että Nane oli ekstaasissa kaikista aivan ihanista tyttösistä (pojatkin kelpas). =D Näyttelyssä oli mukana "kauhukaksikko" Tipin ja Zenin lisäksi myös lisäVaaraa Tuima-veikan sekä puolisisko-Tiukun muodossa. Sisarukset pääsivät väliajalla rellestämään pihamaalle ja sekös niistä oli kivaa. Ja musta oli mukavaa tavata kaikkia tuttuja! Kiitos teille mukavasta päivästä! =D Ja Saija; sun ansiosta mullekin tuli munarikas pääsiäinen. ;)
Dea-neiti oli meidän poppoosta ketkuiluvuorossa ekana, tällä kertaa nuorten tyttösten luokassa. Neiti oli kehän laidalla jälleen fiiliksellä "booooring", mutta kehään päästyään, se oli oma vallaton itsensä. =D Kun Dea saa täpättää ja kompuuttaa sillä on kivaa! Se sille suotakoon. =D Neiti esiintyi tavalleen uskollisena reippaasti ja ilkikurinen hymynkare suupielissään. Ketkuilun tuloksena NUO EH ja kiva arvostelu. EH:kin oli hyvin arvossaan, sillä tuomarilla oli melkoisen tiukka linja. H:ta tuli useita ja jopa T:täkin nähtiin, eriin ylsi vain harva. Mä olin siis enempi kuin tyytyväinen neidin tulokseen!! =D Hurraa Neena! =D
Nane-junnusen ketkuiluvuoro oli luvassa hetken kuluttua. Tää sanoo; mahtavaa! Nane oli rento ja se Esiintyi. Ei tippaakaan jännäystä. Maman muru oli niin pätevää poikaa että! Tää itkuiita oli ihan tippa linssissa, kun tuli niin hyvä olo! Tämän lisäksi, että poika oli hieno esiintyjä, se sai hienosti tulokseksi ERI:n ja menipä vielä sijoittumaan luokassaan kolmanneksi. Tulos siis JUN ERI3. Hienoa hienoa pieni mies! =D
Erkkarin tämän vuoden sloganiksi meillä vakiintui "Maleate!". ;) Tarkoittaen... Dean juoksujen aikaan Zen "järsi" Dealta turkista ison läntin alueelta päälikarvat kokonaan, jättäen vain pienet tupot pohjavillaa paikoilleen. Länttiä ei saanut mitenkään piiloon. Noh.. Mä mietin, että mitä ihmettä mä sanosin tuomarille, jos se sitä ihmettelisi ja hei tietenkin "Maleate!" Kai siitä nyt kaikki ymmärtää.. ;) Noh.. Dean ollessa vuorossaan, tuomari alkoi hypistelemään läntin kohtaa tarkkaan, jolloin mä totesin parhaaksi alkaa selittämään. Aloitin "She was in a heat..." jolloin tuomari jatkoi "and the male chewed her fur, oh that's familiar!". Ja naurahti päälle. Mää hihittelin. Tuomari onneksi ymmärsi yskän jo puolikkaasta lauseesta "Hänellä oli juoksut...". ;)
Iso kiitos ja kumarrus reissuseuranamme olleille maailman kivoimmille reissukavereille Satulle, Tipille ja Sanille! =D Teidän kanssa sitä sattuu ja tapahtuu ja vahingonilo on paras ilo! ;)
Nyt jos ehkäkohta nukkumaan, tää on väsy! =D
lauantai 3. huhtikuuta 2010
perjantai 2. huhtikuuta 2010
Hurrrrjasti onnea Zen!!!
Pienisuuri mies Nanne-nannukka juhlistaa ensimmäistä syntymäpäiväänsä! Luvassa tänään synttärihumua; kavereita, lenkkiä, leikkejä, unohtamatta suussasulavaa synttärikaakkua ja muita synttäriherkkuja! Hurjan paljon onnea meidän pikkuiselle, meidän vaaville <3
Raikuvat onnitteluhaukahdukset lähetämme myös Zenin pentuesisaruksille Blitzille, Tipille ja Tuimalle! Hirrrmuisesti onnea koko katraalle! =D
Raikuvat onnitteluhaukahdukset lähetämme myös Zenin pentuesisaruksille Blitzille, Tipille ja Tuimalle! Hirrrmuisesti onnea koko katraalle! =D
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Siinähän se taas hurahti...
..viikonloppu. Tuli ja meni. Onneksi ehdittiin kaikkea pientä touhuta sen aikana. Viikonloppu sisälsi hurjan mukavia, iloisia juttuja ja valitettavasti myös ei niin kovin mukavia asioita. Kerrottakoon heti tympeimmät jutut alta pois.
Musta on ihanaa touhuta kaikenlaista koirien kanssa. Kokeillaan enempi kun mielellään kaikkea uusia juttuja, tähän mennessä ollaan testattu mm. agilitya, koiratanssia, rallytokoa, uintia, näyttelyitä, verijäljen alkeita... Me harrastellaan omaksi iloksemme ja koirien aktivoimiseksi. Ainoa tavoite harrastusten suhteen mulla on tehdä koirat iloisiksi ja onnellisiksi ja kun ne on tyytyväisiä, olen mäkin iloinen ja voin hyvin. Harrastukset vahvistaa yhteistyötä, luo itsevarmuutta ja antaa tarvittavia haasteita mielelle. Mä annan noille kolmelle lähes kaiken mun vapaa-aikani, me harrastetaan kaikkea pientä, lenkkeillään tai ollaan vaan. Mut aika on niiden. Se mitä ne antaa mulle siitä ajasta "kiitokseksi" on paljon; se antaa energiaa, auttaa jaksamaan ja saa voimaan hyvin. Pitkä pohjustus, joka sinänsä ei liity mitenkään seuraavaan, mutta...
Lauantain rallytokoon otin matkaan tällä kertaa Nanen. Meillä oli kivaa, kunnes. Kurssille oli tällä kertaa ilmaantunut valkkari, jolla oli myös kivaa, omaa kivaa.. Oma kiva käsitti tuijottelua, rähinää ja lopulta myös hyökkäilyjä, josta myös Nane sai oman osansa. Ja mua sapetti! Koitin olla mahdollisimman tyyni "attakkin" jälkeen, jottei Nane saisi enempää traumoja, vaikka mun teki mieli päästää suusta kaikki p**keleet mitkä osaan. Nane onneksi söi ja temppuili kehän laidalla, joten toimintakyvyttömäksi ei mennyt. Silti meidän reenifiilis oli tipotiessään, ei päästy tekemään täysillä. Musta harrastuksissa pitäisi olla kivaa ja musta kaikille ois se mahdollisuus suotava. Ymmärrän, että "räyhät" tarvii sosiaalistamista ja kouluttamista pois häiriökäyttäytymisestä ja aggressiivisuudesta, mutta musta tollanen on täysin väärä paikka siihen kouluttamiseen. Pieni tila, missä ei voi välttyä olemasta nokakkain ja kun se yksi koira ei ole handlingissa, niin siinä menee muidenkin fiilikset, kun saa pelätä, jotta taasko se hyökkii. Eikä omistajan välinpitämätön asenne asiaan tee siitä yhtään helpompaa muille. Ja toinen juttu, miksi Nane?! Sille kävi jo pienenä tapahtumia, jotka vei siltä perusluottamusta vieraisiin ihmisiin, siinä yksistään riittää varmaan koko pikkumiehen elämän ajan "projektia". Ja nyt tämä. Onneksi se kuitenkin treenien jälkeen meni reippaasti nuuskuttelemaan hallin ulkopuolella olevia koiria, samoiten iltalenkillä. Että semmoset reenit, toivon ettei enää toisia samanmoisia tule! Saatoin kirjoittaa sekavasti, mulla vaan niin nousee tälläsestä karvat pystyyn. Ylläoleva teksti liittyy tähän sikäli, että mä toivoisin meillä olevan harrastaessa rentoa ja kivaa yhdessäoloa josta jää hyvä mieli, ei tälläistä toisten ihmisten piittaamattomuudesta aiheutuvaa mielipahaa. No mutta se siitä.
Lauantai-illan apeahko mieliala korvaantui triplaten sunnuntain agilitytreeneissä! =D Mukaan tälläkin kertaa lähtivät sekä Nane että Neena. Treeniseurakseen saivat pikkuisen Moolin. Motivaatio oli kohdillaan molemmilla nuppusillani ja ne oli niin täpäköitä että. Otimme hyppyjen ja putken avulla pieniä ohjauskuvioita, jotka alkavat sujua kerta kerralta paremmin, kun mäkin alan päästä niistä jyvälle. ;)Otettiin me jopa kolmosluokan ohjauskuvioitakin (mä en sitä kyl ees ois tajunnu). Era seurasi meidän touhailuja vierestä ja neuvoi meitä (mua). Mua auttaa hirmuisesti, kun on joku joka "kädestä pitäen" näyttää ja opastaa, jaksaa selostaa uudestaan ja uudestaan. Hiljalleen se alkaa tääkin pölkky tajuta. Ja meillä oli kivaa! =D Tämä on sitä mistä tulee hyvä mieli, tämän vuoksi me harrastamme! =D
Agilityjen jälkeen kävimme Purinalla seuraamassa tokokisoja ja kannustamassa ykköstyttö Sania! Ja hienostihan se Sani tokoili, tk2-tittelin edestä! Hienoa Sani & Satu! Mentiin Purinalle myös nähdäksemme paljon muita koiria. Onneksi Zenillä ei tuntunut jääneen mitää traumoja esim. valkoisiin/isoihin tms. koiriin. Ehkä aavistuksen enempi se haukkui muille (mikä ollaan saatu lenkeillä jo lähes loppumaan). Kun vaan oiskin pelkkää enempi puhisemista, sen kun aina saa koulutettua taas ajan kanssa pois. =)
Tämmösiä. Nyt ei jaksa enempiä jaaritella. Oikein mukavaa tulevaa viikkoa ja pääsiäisen odotusta!
Musta on ihanaa touhuta kaikenlaista koirien kanssa. Kokeillaan enempi kun mielellään kaikkea uusia juttuja, tähän mennessä ollaan testattu mm. agilitya, koiratanssia, rallytokoa, uintia, näyttelyitä, verijäljen alkeita... Me harrastellaan omaksi iloksemme ja koirien aktivoimiseksi. Ainoa tavoite harrastusten suhteen mulla on tehdä koirat iloisiksi ja onnellisiksi ja kun ne on tyytyväisiä, olen mäkin iloinen ja voin hyvin. Harrastukset vahvistaa yhteistyötä, luo itsevarmuutta ja antaa tarvittavia haasteita mielelle. Mä annan noille kolmelle lähes kaiken mun vapaa-aikani, me harrastetaan kaikkea pientä, lenkkeillään tai ollaan vaan. Mut aika on niiden. Se mitä ne antaa mulle siitä ajasta "kiitokseksi" on paljon; se antaa energiaa, auttaa jaksamaan ja saa voimaan hyvin. Pitkä pohjustus, joka sinänsä ei liity mitenkään seuraavaan, mutta...
Lauantain rallytokoon otin matkaan tällä kertaa Nanen. Meillä oli kivaa, kunnes. Kurssille oli tällä kertaa ilmaantunut valkkari, jolla oli myös kivaa, omaa kivaa.. Oma kiva käsitti tuijottelua, rähinää ja lopulta myös hyökkäilyjä, josta myös Nane sai oman osansa. Ja mua sapetti! Koitin olla mahdollisimman tyyni "attakkin" jälkeen, jottei Nane saisi enempää traumoja, vaikka mun teki mieli päästää suusta kaikki p**keleet mitkä osaan. Nane onneksi söi ja temppuili kehän laidalla, joten toimintakyvyttömäksi ei mennyt. Silti meidän reenifiilis oli tipotiessään, ei päästy tekemään täysillä. Musta harrastuksissa pitäisi olla kivaa ja musta kaikille ois se mahdollisuus suotava. Ymmärrän, että "räyhät" tarvii sosiaalistamista ja kouluttamista pois häiriökäyttäytymisestä ja aggressiivisuudesta, mutta musta tollanen on täysin väärä paikka siihen kouluttamiseen. Pieni tila, missä ei voi välttyä olemasta nokakkain ja kun se yksi koira ei ole handlingissa, niin siinä menee muidenkin fiilikset, kun saa pelätä, jotta taasko se hyökkii. Eikä omistajan välinpitämätön asenne asiaan tee siitä yhtään helpompaa muille. Ja toinen juttu, miksi Nane?! Sille kävi jo pienenä tapahtumia, jotka vei siltä perusluottamusta vieraisiin ihmisiin, siinä yksistään riittää varmaan koko pikkumiehen elämän ajan "projektia". Ja nyt tämä. Onneksi se kuitenkin treenien jälkeen meni reippaasti nuuskuttelemaan hallin ulkopuolella olevia koiria, samoiten iltalenkillä. Että semmoset reenit, toivon ettei enää toisia samanmoisia tule! Saatoin kirjoittaa sekavasti, mulla vaan niin nousee tälläsestä karvat pystyyn. Ylläoleva teksti liittyy tähän sikäli, että mä toivoisin meillä olevan harrastaessa rentoa ja kivaa yhdessäoloa josta jää hyvä mieli, ei tälläistä toisten ihmisten piittaamattomuudesta aiheutuvaa mielipahaa. No mutta se siitä.
Lauantai-illan apeahko mieliala korvaantui triplaten sunnuntain agilitytreeneissä! =D Mukaan tälläkin kertaa lähtivät sekä Nane että Neena. Treeniseurakseen saivat pikkuisen Moolin. Motivaatio oli kohdillaan molemmilla nuppusillani ja ne oli niin täpäköitä että. Otimme hyppyjen ja putken avulla pieniä ohjauskuvioita, jotka alkavat sujua kerta kerralta paremmin, kun mäkin alan päästä niistä jyvälle. ;)Otettiin me jopa kolmosluokan ohjauskuvioitakin (mä en sitä kyl ees ois tajunnu). Era seurasi meidän touhailuja vierestä ja neuvoi meitä (mua). Mua auttaa hirmuisesti, kun on joku joka "kädestä pitäen" näyttää ja opastaa, jaksaa selostaa uudestaan ja uudestaan. Hiljalleen se alkaa tääkin pölkky tajuta. Ja meillä oli kivaa! =D Tämä on sitä mistä tulee hyvä mieli, tämän vuoksi me harrastamme! =D
Agilityjen jälkeen kävimme Purinalla seuraamassa tokokisoja ja kannustamassa ykköstyttö Sania! Ja hienostihan se Sani tokoili, tk2-tittelin edestä! Hienoa Sani & Satu! Mentiin Purinalle myös nähdäksemme paljon muita koiria. Onneksi Zenillä ei tuntunut jääneen mitää traumoja esim. valkoisiin/isoihin tms. koiriin. Ehkä aavistuksen enempi se haukkui muille (mikä ollaan saatu lenkeillä jo lähes loppumaan). Kun vaan oiskin pelkkää enempi puhisemista, sen kun aina saa koulutettua taas ajan kanssa pois. =)
Tämmösiä. Nyt ei jaksa enempiä jaaritella. Oikein mukavaa tulevaa viikkoa ja pääsiäisen odotusta!
torstai 25. maaliskuuta 2010
Kevätalvitunnelmia...
Maanantaina köpsöteltiin niiiin keväisissä tunnelmissa, linnunlaulun liverryksessä. Aaaah, se on niin nannaa! Lenkin päätteeksi lähdettiin Hyvinkäälle M&M:n alemyynteihin kuikuumaan, josko löytyisi jotakin haalittavaa. Mitään ei tarvita, mut pakkohan se on, kun halvalla saa. Mukaan tarttui aktivointileluja (joita "aktivointivaunu" jo pullistelee), shampoita, öljyjä, tennispalloja (Nane hirmuisen varalle) + muuta härpäkettä. Pointti: Nane sai uuden pannan, metroseksuaali sellaisen! =D Limenvihreä puolikiristävä, laatuaan sama kuin Elvarin ja Dean sarja. Nyt meillä on Setä Musta ja (limen)Vihreä sekä Täti Punainen. Meillä koodataan siis koirat väreillä. ;)
Tiistaina saatiin pitkästä aikaa ulkoiluseuraksi Ykkösryhmän neidit Saana, Sani ja Tipi. Alkon pelloilla käytiin tallustelemassa, tai no... osittain tarporämpimässä. ;) Satu ulkoilutti tyttöjen lisäksi myös Canonia, joten tässä teillekin makusteltavaa, vassokuu! =D
HappyHappyJoyJoy á la Dea, Zen ja Tipi
Whatthöhell?!
Elvarin hivutusta, mukana menossa Dea, Tipi ja Zen
Pienen miehen riemua
Friends will be friends <3
Tyttöenergiaa; Sani, Dea, Saana & Tipi
And this is a thing called Suomi-Finland Sisu P**kele! ;)
Loput kuvat löytyvät täältä
Illasta kaverukset pääsivät vielä heittämään Kiljavan mettän kierroksen kaveriseurassa ja johan olikin taas rallia. Zen löysi mammautuneen Nuppu-issikan ja siinä seurassa se viihtyi koko lenkin ajan. Zen seurasi Nuppua kuin varjo ja Nuppu oli siitä niiin ihana <3 Se selkeesti haluaisi alkaa Nupun tulevien lapsien varaisukiksi. Saas nähdä kun nassikat syntyvät ja päästään niitä katsomaan, mitä Neni sitten tuumaa isukin roolista. Silloin varmaankin taas sisko-Tiin riekkuseura houkuttaa huomattavasti enemmän! ;) Sanilla ja Dealla löytyi myös jälleen syvän kiintymyksen yhteinen kieli... Voi noita murusia...
Nyt latautumaan, sillä huomenna on pe-pe-perjantaaki!!! =D
Tiistaina saatiin pitkästä aikaa ulkoiluseuraksi Ykkösryhmän neidit Saana, Sani ja Tipi. Alkon pelloilla käytiin tallustelemassa, tai no... osittain tarporämpimässä. ;) Satu ulkoilutti tyttöjen lisäksi myös Canonia, joten tässä teillekin makusteltavaa, vassokuu! =D
HappyHappyJoyJoy á la Dea, Zen ja Tipi
Whatthöhell?!
Elvarin hivutusta, mukana menossa Dea, Tipi ja Zen
Pienen miehen riemua
Friends will be friends <3
Tyttöenergiaa; Sani, Dea, Saana & Tipi
And this is a thing called Suomi-Finland Sisu P**kele! ;)
Loput kuvat löytyvät täältä
Illasta kaverukset pääsivät vielä heittämään Kiljavan mettän kierroksen kaveriseurassa ja johan olikin taas rallia. Zen löysi mammautuneen Nuppu-issikan ja siinä seurassa se viihtyi koko lenkin ajan. Zen seurasi Nuppua kuin varjo ja Nuppu oli siitä niiin ihana <3 Se selkeesti haluaisi alkaa Nupun tulevien lapsien varaisukiksi. Saas nähdä kun nassikat syntyvät ja päästään niitä katsomaan, mitä Neni sitten tuumaa isukin roolista. Silloin varmaankin taas sisko-Tiin riekkuseura houkuttaa huomattavasti enemmän! ;) Sanilla ja Dealla löytyi myös jälleen syvän kiintymyksen yhteinen kieli... Voi noita murusia...
Nyt latautumaan, sillä huomenna on pe-pe-perjantaaki!!! =D
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Viikonlopun touhailut...
Viikonloppu sujahti tosta vaan touhun pyörteissä. Mutta kivaa oli!
Lauantaina käytiin oman poppoon kera "lämmittelylenkillä" Kiljavan mettässä ennen virallisten lauantai touhujen alkamista. Kevät-tipuset siellä visersi, sää tosin oli aika ankea; märkää lunta, märkää maata, jäätä, harmaata. Muttei se meitä lannistanut, kun tiedämme, että sieltä se kevät aikanaan tulee. Sillä nyt vaan vähän kestää... Ja kun se viimein koittaa, me olemme iloisia!
Hetken rauhoituttuaan kolmen kopla oli taas täynnä virtaa ja valmiina seuraavaan seikkailuun... Joka vei meidät Kylmälän maisemiin Neenan lapsuuden kotikonnuille. Seikkailussa mukana myös Marilla, Ada-sisko ja Mila. Kylmälässä vilinää riitti; tavattiin niin vanhoja kavereita kuin muutamia uusiakin tuttavuuksia. Tohinaa järjesti: Elvis, Dea & Zen, Ada & Mila, Nati & Java, Taco, Cenylla, Martin, Karkki, pikkuruinen Fanny-neiti (mittel-pennunen)... Niitä riitti! Käytiin tekemässä pikkanen lenkki, joka ei ollut pilattu pituudella, mutta tehokkuutta oli senkin edestä. Tuli sitten kahlattua polvia myöten uppohangessa ja vaikka koissut suurimmalta osin pääsivät kantohangen avulla keposesti eteenpäin, sai nekin paikoittain tehokasta lihasharjoittelua hankihyppelyn muodossa. Lenkin avulla pahimmat energiat saatiin purettua ja siirryttiin sisätiloihin jatkamaan. Kahvittelua, jutustelua ja koirilla...ihan omaa kivaa... ;) Nane kävi lenkin aikana kaikki vähänkin hyvälle tuoksuvat tytöt läpi; Mila, Ada ja Nanen suuri ihastus Nati (the one who always smells sooo good). Tuloksella että kaikilta neideiltä (poikkeuksena Cenylla) irtosi enempi tai vähempi kipakka kaunis hymy Herra HormooniHirmulle palkkioksi kaikesta yrityksestä. Ja siitäkös uudet yritykset saivat pontta... Vaan koska tytöt ei olleet auliita minkäännäköiseen leikkiin, kaikesta testosteronin värittämästä karjumisesta ja maan kuopimisesta huolimatta, oli aika avartaa näkemyksiä rakkaudesta. Javan kanssa. Jep. Java ja Zen löysivät yhteisen sävelen ja niistä oli ihan huippua harjoittaa poikien välistä rakkautta. Voi hölmöt. Mut mitäs sen väliä kenen kanssa sitä rakkautta jakaa, niillä oli kivaa! ;) Suurkiitos kaikille mukanaolleille, meillä oli mukava iltapäivä! =D
Kotona ehdittiin pyörähtää kahvikupillisen verran, kunnes seuraava reissu vei mukanaan. Sillä, lauantai-iltana jatkui jälleen rallytokoilut muutaman viikon tauon jälkeen. Maiju ja Lulu innostuivat lähtemään koittamaan lajia meidän kanssa, joten mekin ilmottauduimme uudelle alkeiskurssille. Tarkoituksena mulla olis ottaa vuorotellen poikia mukaan reeneihin. Tällä kertaa Töyhtöhyypiö aka Elvis lähti renssuseen. Ja meillä oli hubaahabaa! =D Otettiin alkeisjuttuja; käännöksiä, maahan/istumaan menoja ym. Nyt mä jopa pystyin keskittyyn koiraan enempi enkä vaan kylttien lukuun ja omiin askeleisiin. Muiden vuoroilla me temputeltiin omiamme radan reunalla. Elvis on sitten mainio pikku mies! ;) Tais tykätä tästä touhusta. Vielä kun kaupan päälle poika otti ja ihastu. <3 Meidän pojilla on joku kumma fetissi isontalon Iitoihin eikä tämäkään ihastuminen tehnyt poikkeusta. Elvis meni ja tykästy kovin suloiseen samanikäiseen irlanninsusikoiranarttu Ässään. Hieman herttainen näky, kun eka nokat vastaikkain nuuskuivat, pieni-Putte ja iso-Iita, ja sitten pikku-Putte yritti ylettää nuuskimaan neidin takapuolta. Just ja just putkunokka yltti. ;) Ensi kerralla rallyilyt ja ihastumiset jatkukoon. =D
Sunnuntaina aamusta lähdettiin jo kukonlaulun aikaa Kiljavan maastoja samoamaan. Kuinka rauhallinen kylä oli aamusta. Ihana kuljeskella ihan rauhassa, kun muut vielä nukkuu. Hetken päästä meno ei ollutkaan niin rauhaisaa, kun koitti viikon agilityn aika. Nanen lisäksi mukaan lähti Dea-neiti, joka agilityä viimeksi on päässyt kokeilemaan viime kesänä. Meidän duon lisäksi reenaamassa oli Tipi-tipunen. Nanella oli tällä kertaa jo paljon enempi taas motivaatiota tekemiseen (eikä vaan tyttöjen kyhkäämiseen). Tuttu haukku raikui ja intoa riitti. Era antoi viimeksi vinkkejä, mitä voidaan treenata ja niimpä hyppyjen ja putken avulla treenailtiin pieniä ohjauskuvioita, mm. valssia, poispäinkääntöä ja jotakin muuta (sori mun "hyvä" tietämykseni agilitysta termeineen). ;) Pääasia, että oli kivat treenit ja jäi hirmu hyvä mieli. Ja mun täytyy vielä vähän hehkuttaa meidän Neenaa, se kun oli niin täpsy pikku neiti. Teki innolla ja kyllä se jotakin muisti! Harmi, että sille on tullut taukoa liitelystä, se oli meinaan tosi iloinen saadessaan toimia ja musta se toimi! Palkkautui hirmu hyvin lelulla, nami ei ollut lelun jälkeen oikeen mitään. Kyllä venynytvanunut pallolelu oli Pop! =D Jos on mahis, mä otan Deaa mukaan useemminkin. Saisi neiti touhuta ja ehkäjosvaikka sille ei kehkeytyisi samanmoista valeraskautta kuin viime juoksujen jälkeen.
Tää emäntä on rättipoikki väsy kaikesta touhotuksesta. Huomenna taas töihin lataamaan akkuja seuraavan viikonlopun varalle. ;)
Tässä vielä loppuun kuvapläjäys agitreeneistä viime viikolta. Kuvaaja Jari Alanen.
Nane ja emäntä kasvattajamami Eran opastuksessa
Nane tarkkailee muiden suorituksia
Nane hömpsöttelee
Tää oli musta ihan paras. =D Ilmeellä "maani myynyt". "Miks ei pieni mies saa mennä tyttöjen luokse?!"
Lauantaina käytiin oman poppoon kera "lämmittelylenkillä" Kiljavan mettässä ennen virallisten lauantai touhujen alkamista. Kevät-tipuset siellä visersi, sää tosin oli aika ankea; märkää lunta, märkää maata, jäätä, harmaata. Muttei se meitä lannistanut, kun tiedämme, että sieltä se kevät aikanaan tulee. Sillä nyt vaan vähän kestää... Ja kun se viimein koittaa, me olemme iloisia!
Hetken rauhoituttuaan kolmen kopla oli taas täynnä virtaa ja valmiina seuraavaan seikkailuun... Joka vei meidät Kylmälän maisemiin Neenan lapsuuden kotikonnuille. Seikkailussa mukana myös Marilla, Ada-sisko ja Mila. Kylmälässä vilinää riitti; tavattiin niin vanhoja kavereita kuin muutamia uusiakin tuttavuuksia. Tohinaa järjesti: Elvis, Dea & Zen, Ada & Mila, Nati & Java, Taco, Cenylla, Martin, Karkki, pikkuruinen Fanny-neiti (mittel-pennunen)... Niitä riitti! Käytiin tekemässä pikkanen lenkki, joka ei ollut pilattu pituudella, mutta tehokkuutta oli senkin edestä. Tuli sitten kahlattua polvia myöten uppohangessa ja vaikka koissut suurimmalta osin pääsivät kantohangen avulla keposesti eteenpäin, sai nekin paikoittain tehokasta lihasharjoittelua hankihyppelyn muodossa. Lenkin avulla pahimmat energiat saatiin purettua ja siirryttiin sisätiloihin jatkamaan. Kahvittelua, jutustelua ja koirilla...ihan omaa kivaa... ;) Nane kävi lenkin aikana kaikki vähänkin hyvälle tuoksuvat tytöt läpi; Mila, Ada ja Nanen suuri ihastus Nati (the one who always smells sooo good). Tuloksella että kaikilta neideiltä (poikkeuksena Cenylla) irtosi enempi tai vähempi kipakka kaunis hymy Herra HormooniHirmulle palkkioksi kaikesta yrityksestä. Ja siitäkös uudet yritykset saivat pontta... Vaan koska tytöt ei olleet auliita minkäännäköiseen leikkiin, kaikesta testosteronin värittämästä karjumisesta ja maan kuopimisesta huolimatta, oli aika avartaa näkemyksiä rakkaudesta. Javan kanssa. Jep. Java ja Zen löysivät yhteisen sävelen ja niistä oli ihan huippua harjoittaa poikien välistä rakkautta. Voi hölmöt. Mut mitäs sen väliä kenen kanssa sitä rakkautta jakaa, niillä oli kivaa! ;) Suurkiitos kaikille mukanaolleille, meillä oli mukava iltapäivä! =D
Kotona ehdittiin pyörähtää kahvikupillisen verran, kunnes seuraava reissu vei mukanaan. Sillä, lauantai-iltana jatkui jälleen rallytokoilut muutaman viikon tauon jälkeen. Maiju ja Lulu innostuivat lähtemään koittamaan lajia meidän kanssa, joten mekin ilmottauduimme uudelle alkeiskurssille. Tarkoituksena mulla olis ottaa vuorotellen poikia mukaan reeneihin. Tällä kertaa Töyhtöhyypiö aka Elvis lähti renssuseen. Ja meillä oli hubaahabaa! =D Otettiin alkeisjuttuja; käännöksiä, maahan/istumaan menoja ym. Nyt mä jopa pystyin keskittyyn koiraan enempi enkä vaan kylttien lukuun ja omiin askeleisiin. Muiden vuoroilla me temputeltiin omiamme radan reunalla. Elvis on sitten mainio pikku mies! ;) Tais tykätä tästä touhusta. Vielä kun kaupan päälle poika otti ja ihastu. <3 Meidän pojilla on joku kumma fetissi isontalon Iitoihin eikä tämäkään ihastuminen tehnyt poikkeusta. Elvis meni ja tykästy kovin suloiseen samanikäiseen irlanninsusikoiranarttu Ässään. Hieman herttainen näky, kun eka nokat vastaikkain nuuskuivat, pieni-Putte ja iso-Iita, ja sitten pikku-Putte yritti ylettää nuuskimaan neidin takapuolta. Just ja just putkunokka yltti. ;) Ensi kerralla rallyilyt ja ihastumiset jatkukoon. =D
Sunnuntaina aamusta lähdettiin jo kukonlaulun aikaa Kiljavan maastoja samoamaan. Kuinka rauhallinen kylä oli aamusta. Ihana kuljeskella ihan rauhassa, kun muut vielä nukkuu. Hetken päästä meno ei ollutkaan niin rauhaisaa, kun koitti viikon agilityn aika. Nanen lisäksi mukaan lähti Dea-neiti, joka agilityä viimeksi on päässyt kokeilemaan viime kesänä. Meidän duon lisäksi reenaamassa oli Tipi-tipunen. Nanella oli tällä kertaa jo paljon enempi taas motivaatiota tekemiseen (eikä vaan tyttöjen kyhkäämiseen). Tuttu haukku raikui ja intoa riitti. Era antoi viimeksi vinkkejä, mitä voidaan treenata ja niimpä hyppyjen ja putken avulla treenailtiin pieniä ohjauskuvioita, mm. valssia, poispäinkääntöä ja jotakin muuta (sori mun "hyvä" tietämykseni agilitysta termeineen). ;) Pääasia, että oli kivat treenit ja jäi hirmu hyvä mieli. Ja mun täytyy vielä vähän hehkuttaa meidän Neenaa, se kun oli niin täpsy pikku neiti. Teki innolla ja kyllä se jotakin muisti! Harmi, että sille on tullut taukoa liitelystä, se oli meinaan tosi iloinen saadessaan toimia ja musta se toimi! Palkkautui hirmu hyvin lelulla, nami ei ollut lelun jälkeen oikeen mitään. Kyllä venynytvanunut pallolelu oli Pop! =D Jos on mahis, mä otan Deaa mukaan useemminkin. Saisi neiti touhuta ja ehkäjosvaikka sille ei kehkeytyisi samanmoista valeraskautta kuin viime juoksujen jälkeen.
Tää emäntä on rättipoikki väsy kaikesta touhotuksesta. Huomenna taas töihin lataamaan akkuja seuraavan viikonlopun varalle. ;)
Tässä vielä loppuun kuvapläjäys agitreeneistä viime viikolta. Kuvaaja Jari Alanen.
Nane ja emäntä kasvattajamami Eran opastuksessa
Nane tarkkailee muiden suorituksia
Nane hömpsöttelee
Tää oli musta ihan paras. =D Ilmeellä "maani myynyt". "Miks ei pieni mies saa mennä tyttöjen luokse?!"
perjantai 19. maaliskuuta 2010
Vähän ketkuilua, vähän silmäjuttuja
Viikko jälleen vierähtänyt viikonloppua kohti. Meidän viikossa ei kovin kummoisia normilenkkien ja kotitemppuiluiden lisäksi ollut.
Viime sunnuntaina Nannella oli agilitytreenit ja karkeloissa mukana tällä kertaa Nanun lisäksi Mooli-pentu sekä uusi tuttavuus Minni-neiti. Nanne naishurmioissaan oli täpinöissään uuden kaunokaisen ilmaantumisesta harjoituksiin. Pihalla ennen treenejä Nanne ja Minni tutustuivat toisiinsa ja Nanne olis mielellään tehnyt vähän syvempää tuttavuutta, mutta Minni ei lämmennyt teinipojan yli-innokkaille yrityksille. Varmasti vaikutusta asiaan oli myös Minnin lähestyvillä juoksuilla. Itse treeneissä me ei saatu aikaiseksi juurikaan mitään. Nanne oli ihan muissa maailmoissa (ja sen nyt tietää missä), eikä se kuin hetkeksi kerrallaan innostunut leikkimään/temputtelemaan. Paljon kivempi ois ollu nuuskia, seurata muiden touhuja, läähättää neitien perään... Niimpä me ei hirveästi mitään otettu; vähän "tokoilua" ja leikkimistä sekä sylittelyä. Sama hommahan oli ollut kotona; Nannella motivaatio Dean iskemisessä enempi kuin missään muussa. Onneksi menneellä viikolla neidin juoksun tuoksujen vähentyessä Nanne on alkanut palailla omaksi itsekseen. On se varmaan rankkaa olla lemmenkipeenä... =) Saatiin viime treeneistä kuitenkin vinkkejä seuraavalle kerralle, mitä voidaan alkaa treenaamaan. Katsotaan oisko emännällä tänä sunnuntaina enempi energiaa pikkumiehen motivoimiseen. Peukut, tassut pystyyn. =)
Elvarille koitti tiistaina eläinlääkärireissu. Parin viikon ajan Elviksen silmät on vuotaneet; alkuun simmut näyttivät siltä kuin tuuli tms. ois ärsyttänyt, joten kotikonstein putsailtiin keittiksellä ja silmähuuhteella. Kuitenkin viikonloppuna silmät alkoivat erittää keltaista "rähmää", joten katsoin parhaaksi tiedustella Annelta oisko asiaa tulla käymään. Anne tuumas, että oirekuva lievä, mutta tulkaa käymään jos haluatte. Me mentiin. Ja voi kuinka likkis intopiukkis Elvis oli. Ennen käyntiä käytiin isomummolassa vastaanottamassa halit, rapsut ja herkut ja sit vielä kaiken kukkuraksi ell-vastaanotolle! Voiko olla enää kivempaa reissua Elvarista?! Ei vissiin. Autosta päästyään Elvari häntä lippuna liehuen paineli ovesta sisälle, kurkkas vo-huoneeseen moikatakseen Annea ja paineli vaa'alle. Mä en tajua miten se voi muistaa?! Vaakalukemien näytettyä 6,6kg (tullut siis hippasen lisää taas) Elvis nostettiin herrastelemaan pöydälle. Ja mikä show. ;) MINÄ, suuri ja mahtava Elvis, tulin, tutkitutin itseni ja olin hyvin reteetä poikaa! Anne kuunteli sydämen ja tutki silmät; ei haavoja, ei selkeitä häiritseviä ylimääräisiä ripsiä. Dg. lievä silmätulehdus. Saatiin silmätipat kera ohjeiden kotiinviemisiksi. Sekä tietenkin hyvä mieli. Mä olen niin ylpeä mun pikkuisestani; se on niin kultainen ja kiltti. Vaikka kaikki toimenpiteet ei olleet sen mieleen (näki naamasta), se kiltisti antoi tehdä kaiken ja päälle heilutteli häntäänsä. Lopuksi pisti makuulteen pöydälle komeasti Elvistellen. =D Elvis on kotona ollut myös kultainen potilas; silmätippapullon nähdessään selkeästi miettii, miten voisi luistaa toimenpiteestä (x6/vrk), mutta kiltisti tulee luokse, antaa tiputtaa tipat ja tyytyväisenä ottaa palkkion urheudesta. Minu Elvi <3
Tää koputtelee vimmatusti puuta, sillä aikoo sanoa, että hyvin vähällä ollaan päästy eläinlääkärikäyntejä ajatellen. Elvis kohta 3vee on elämässään perus rokotuskäyntien ja kastroinnin lisäksi tarvinnut ainoastaan kahdesti ell-käyntejä; kerran ihan pentuna ripulin vuoksi (sekin käynti tais enempi olla emännän mielenrauhan tasaamiseksi) ja nyt silmäoireiden takia. Kerran tai pari kerran olen lisäksi puhelimitse ollut Anneen yhteydessä neuvoa kysyäkseni. Dea kohta 2vee ja Zen pian 1vee ovat käyneet ainoastaan pakolliset rokotuskäynnit. Olen hyvinhyvin onnellinen, että koirat on olleet terveitä! Se on se pääasia.
Nää aloittelee viikonloppua nyt. Tiedossa viikonlopulle kaikkea pientä kivaa; kaverilenkkiä ja harrastelua rallytokon ja agilityn parissa. Vaan perjantai; kotosalla hyörimistä ja rentoutumista! =D Viikonloppuja kaikille!
P.s. Neenan juoksut loppuivat. Neiti oma täpsy itsensä ja ruoka maittaa parin Neenan eestä. Peukutelkaa, että valeraskaudelta säilyttäisiin! =D
Viime sunnuntaina Nannella oli agilitytreenit ja karkeloissa mukana tällä kertaa Nanun lisäksi Mooli-pentu sekä uusi tuttavuus Minni-neiti. Nanne naishurmioissaan oli täpinöissään uuden kaunokaisen ilmaantumisesta harjoituksiin. Pihalla ennen treenejä Nanne ja Minni tutustuivat toisiinsa ja Nanne olis mielellään tehnyt vähän syvempää tuttavuutta, mutta Minni ei lämmennyt teinipojan yli-innokkaille yrityksille. Varmasti vaikutusta asiaan oli myös Minnin lähestyvillä juoksuilla. Itse treeneissä me ei saatu aikaiseksi juurikaan mitään. Nanne oli ihan muissa maailmoissa (ja sen nyt tietää missä), eikä se kuin hetkeksi kerrallaan innostunut leikkimään/temputtelemaan. Paljon kivempi ois ollu nuuskia, seurata muiden touhuja, läähättää neitien perään... Niimpä me ei hirveästi mitään otettu; vähän "tokoilua" ja leikkimistä sekä sylittelyä. Sama hommahan oli ollut kotona; Nannella motivaatio Dean iskemisessä enempi kuin missään muussa. Onneksi menneellä viikolla neidin juoksun tuoksujen vähentyessä Nanne on alkanut palailla omaksi itsekseen. On se varmaan rankkaa olla lemmenkipeenä... =) Saatiin viime treeneistä kuitenkin vinkkejä seuraavalle kerralle, mitä voidaan alkaa treenaamaan. Katsotaan oisko emännällä tänä sunnuntaina enempi energiaa pikkumiehen motivoimiseen. Peukut, tassut pystyyn. =)
Elvarille koitti tiistaina eläinlääkärireissu. Parin viikon ajan Elviksen silmät on vuotaneet; alkuun simmut näyttivät siltä kuin tuuli tms. ois ärsyttänyt, joten kotikonstein putsailtiin keittiksellä ja silmähuuhteella. Kuitenkin viikonloppuna silmät alkoivat erittää keltaista "rähmää", joten katsoin parhaaksi tiedustella Annelta oisko asiaa tulla käymään. Anne tuumas, että oirekuva lievä, mutta tulkaa käymään jos haluatte. Me mentiin. Ja voi kuinka likkis intopiukkis Elvis oli. Ennen käyntiä käytiin isomummolassa vastaanottamassa halit, rapsut ja herkut ja sit vielä kaiken kukkuraksi ell-vastaanotolle! Voiko olla enää kivempaa reissua Elvarista?! Ei vissiin. Autosta päästyään Elvari häntä lippuna liehuen paineli ovesta sisälle, kurkkas vo-huoneeseen moikatakseen Annea ja paineli vaa'alle. Mä en tajua miten se voi muistaa?! Vaakalukemien näytettyä 6,6kg (tullut siis hippasen lisää taas) Elvis nostettiin herrastelemaan pöydälle. Ja mikä show. ;) MINÄ, suuri ja mahtava Elvis, tulin, tutkitutin itseni ja olin hyvin reteetä poikaa! Anne kuunteli sydämen ja tutki silmät; ei haavoja, ei selkeitä häiritseviä ylimääräisiä ripsiä. Dg. lievä silmätulehdus. Saatiin silmätipat kera ohjeiden kotiinviemisiksi. Sekä tietenkin hyvä mieli. Mä olen niin ylpeä mun pikkuisestani; se on niin kultainen ja kiltti. Vaikka kaikki toimenpiteet ei olleet sen mieleen (näki naamasta), se kiltisti antoi tehdä kaiken ja päälle heilutteli häntäänsä. Lopuksi pisti makuulteen pöydälle komeasti Elvistellen. =D Elvis on kotona ollut myös kultainen potilas; silmätippapullon nähdessään selkeästi miettii, miten voisi luistaa toimenpiteestä (x6/vrk), mutta kiltisti tulee luokse, antaa tiputtaa tipat ja tyytyväisenä ottaa palkkion urheudesta. Minu Elvi <3
Tää koputtelee vimmatusti puuta, sillä aikoo sanoa, että hyvin vähällä ollaan päästy eläinlääkärikäyntejä ajatellen. Elvis kohta 3vee on elämässään perus rokotuskäyntien ja kastroinnin lisäksi tarvinnut ainoastaan kahdesti ell-käyntejä; kerran ihan pentuna ripulin vuoksi (sekin käynti tais enempi olla emännän mielenrauhan tasaamiseksi) ja nyt silmäoireiden takia. Kerran tai pari kerran olen lisäksi puhelimitse ollut Anneen yhteydessä neuvoa kysyäkseni. Dea kohta 2vee ja Zen pian 1vee ovat käyneet ainoastaan pakolliset rokotuskäynnit. Olen hyvinhyvin onnellinen, että koirat on olleet terveitä! Se on se pääasia.
Nää aloittelee viikonloppua nyt. Tiedossa viikonlopulle kaikkea pientä kivaa; kaverilenkkiä ja harrastelua rallytokon ja agilityn parissa. Vaan perjantai; kotosalla hyörimistä ja rentoutumista! =D Viikonloppuja kaikille!
P.s. Neenan juoksut loppuivat. Neiti oma täpsy itsensä ja ruoka maittaa parin Neenan eestä. Peukutelkaa, että valeraskaudelta säilyttäisiin! =D
lauantai 13. maaliskuuta 2010
Poikaenergiaa ja yks natku...
Kotosalla on jyllännyt poikaenergia koko viikon Dean ollessa isännän mummin hoteissa juoksujensa tähden. Ja ettei ikävä olisi yltänyt liian suureksi, haettiin me neiti joka iltapäivä mukaan pitkälle lenkille. Näillä lenkeillä mammanpojista paljastui yllättäviä piireteitä; ne niin mammanpoikia olekaan, vaan tyypillisiä kakslahkeisia (tai nelipunttisia tässä tapauksessa). Zen paljastui tarkan markan mieheksi, sen mielestä kannattaa kylvää vain silloin, kun tietää sadon varmaksi. ;) Zen villiintyi vallan hemaisevasta neidistämme ja sitä tärinän, läähätyksen ja liehityksen määrää. Se oli niin äijää niin äijää. Vain yhtenä iltana Zen pääsi privaattilenkille Aten kanssa, meidän muiden suunnatessa metsään. Silloin kylvöpuuhat näytti niin epäilyttävän vahvoilta. Elviskin "pikku-äijänä" tosi miehen elkein liehitteli neitiämme edelleen. Alkuviikon päivät neiti olikin suopeammalla tuulella poikien suhteen, mutta piankos se tokeni tästä vaiheesta ja nyt pikkujunnunenkin saa taas kaunista hymyä palkaksi kaikesta piippailustaan ja yrityksistään hurmata leidiä.
Ja perjantaina; neiti tuli kotiin. <3 Mä en voi sille mitään, mutta kun yksikin puuttuu, niin me ollaan vajaita (tällä kertaa sanan toisessa merkityksessä). Kuvittelisi, että kahden kanssa olis helpompaa, mutta ei... Remmilenkeilläkin musta tuntui, että on outoa. Se on kai ne rutiinit, mitkä noiden kanssa on tullut. Kun kaikki kolme oli jälleen hyppysissäni, mä olin iloinen! =D
Kuva Dean kotiinpaluu illalta. "Eiks lohkeis kaunis neiti?!" "No ei lohkee ei!"
Vaan kyllä ne kaipaskin toisiaan... Ystävykset yhdessä nunnumassa
Neenan kyläily mummilla sujui hienosti. Mummi oli niin otettu prinsessaisen seurasta ja joka päivä sain tarkkaa raporttia tyttösen puuhailuista siellä. Deedan mielipuuhaa oli ollut mummin sylissä/rinnan päällä nukkuminen yhdessä televisiota katsellen, vessan karvamatolla kieriminen sekä herkkujen syöminen. Mä ehkä vähän arvasin neidin ruokavalion kokevan muutoksia viikon aikana ;), mutta Deedalle se suotakoon. Omiin napuihin ei ollut koskenut lainkaan; makarooniloota ja Oscarin lihapullat olivat olleet menyyssä joka päivä. No karu todellisuus iski taas kotona, kun kiposta löytyikin vaan kuivanapuja, vaan neitipä lotkasi onnessaan koko satsin huiviinsa, kai se sen ties, että tässä ravintolassa on turha odotella kummempaa. Mummin mukaan Neena oli erittäin kiltti hoidettava, iloinen sylipusutyttö. Tämän samaisen luonteenkuvauksen vuoksi meillä oli niin ikävä Neenaa. Neiti kun on meidän perheen ilopilleri, aina hymyä (ja ytyä) täynnä. =) Pikku neiti natkunen <3
Kyllä pojillakin oli iso ikävä Deaa. Dea ku on se molempien paras kaveri. Keskenään pojat leikkii vain palloilla ja vetonaruilla, muuten ne ei paljoa yhdessä touhuakaan. Kaikkea kivaa pientä harjoittelua viikon varrelle koitin pojille keksiä ikävää lievittämään. Elvari kävi maanantaina uimassa kavereiden kanssa ja reipas polskuttelija oli taasen. Uinti ei ole Elvarin ykkösjuttu, mutta tekee hyvää meidän "Pontukselle". =D Nannen kanssa vietimme kahdenkeskistä iltaa keskiviikkona Elvarin rillutellessa maailmalla isännän kaverina. Kävimme pitkällä lenkillä, lenkin lomassa muutamia rallytoko-juttuja muistutellen. Kotona pelattiin palloa, se on Nannesta(kin) kovin hauskaa! Pallot olikin muutamaa päivää myöhemmin muisto vaan, kun Nanne pisti kaksi(!) tennispalloa (juu niitä ihan oikeita kovia) riksräksmäsäks. Saman kohtalon koki myös pehmopallo sekä lastenosastolta ostettu muovinen suuri Puh-pallo. Voi tota meidän tuholaislasta...
Viikolla jaksoin viimein ottaa kameran mukaan lenkille. En tiedä miten se osaakin olla niin hankalaa, ilmatkin kun ois monena päivänä olleet aivan mahtavat kuvaamiseen. Inspis pitäis taasen löytää jostain... Tässä kuitenkin muutama otos menneen viikona aurinkoiselta lenksulta.
Minä pieni ja sievä Elvis
Lentävät pojat...
Malttoivat hetken poseeratakin
Meidän iloinen neiti natku-neiti
Niin Nanne ilme (=höntsä) ;)
Eipä kaite meillä taas kummempia. Huomenna meillä on Nannen agilitytreenit ja ens viikolla jatkuu myös rallytokoilut. Kevättä ja kevätkivaa odotellessa... =D
Ja perjantaina; neiti tuli kotiin. <3 Mä en voi sille mitään, mutta kun yksikin puuttuu, niin me ollaan vajaita (tällä kertaa sanan toisessa merkityksessä). Kuvittelisi, että kahden kanssa olis helpompaa, mutta ei... Remmilenkeilläkin musta tuntui, että on outoa. Se on kai ne rutiinit, mitkä noiden kanssa on tullut. Kun kaikki kolme oli jälleen hyppysissäni, mä olin iloinen! =D
Kuva Dean kotiinpaluu illalta. "Eiks lohkeis kaunis neiti?!" "No ei lohkee ei!"
Vaan kyllä ne kaipaskin toisiaan... Ystävykset yhdessä nunnumassa
Neenan kyläily mummilla sujui hienosti. Mummi oli niin otettu prinsessaisen seurasta ja joka päivä sain tarkkaa raporttia tyttösen puuhailuista siellä. Deedan mielipuuhaa oli ollut mummin sylissä/rinnan päällä nukkuminen yhdessä televisiota katsellen, vessan karvamatolla kieriminen sekä herkkujen syöminen. Mä ehkä vähän arvasin neidin ruokavalion kokevan muutoksia viikon aikana ;), mutta Deedalle se suotakoon. Omiin napuihin ei ollut koskenut lainkaan; makarooniloota ja Oscarin lihapullat olivat olleet menyyssä joka päivä. No karu todellisuus iski taas kotona, kun kiposta löytyikin vaan kuivanapuja, vaan neitipä lotkasi onnessaan koko satsin huiviinsa, kai se sen ties, että tässä ravintolassa on turha odotella kummempaa. Mummin mukaan Neena oli erittäin kiltti hoidettava, iloinen sylipusutyttö. Tämän samaisen luonteenkuvauksen vuoksi meillä oli niin ikävä Neenaa. Neiti kun on meidän perheen ilopilleri, aina hymyä (ja ytyä) täynnä. =) Pikku neiti natkunen <3
Kyllä pojillakin oli iso ikävä Deaa. Dea ku on se molempien paras kaveri. Keskenään pojat leikkii vain palloilla ja vetonaruilla, muuten ne ei paljoa yhdessä touhuakaan. Kaikkea kivaa pientä harjoittelua viikon varrelle koitin pojille keksiä ikävää lievittämään. Elvari kävi maanantaina uimassa kavereiden kanssa ja reipas polskuttelija oli taasen. Uinti ei ole Elvarin ykkösjuttu, mutta tekee hyvää meidän "Pontukselle". =D Nannen kanssa vietimme kahdenkeskistä iltaa keskiviikkona Elvarin rillutellessa maailmalla isännän kaverina. Kävimme pitkällä lenkillä, lenkin lomassa muutamia rallytoko-juttuja muistutellen. Kotona pelattiin palloa, se on Nannesta(kin) kovin hauskaa! Pallot olikin muutamaa päivää myöhemmin muisto vaan, kun Nanne pisti kaksi(!) tennispalloa (juu niitä ihan oikeita kovia) riksräksmäsäks. Saman kohtalon koki myös pehmopallo sekä lastenosastolta ostettu muovinen suuri Puh-pallo. Voi tota meidän tuholaislasta...
Viikolla jaksoin viimein ottaa kameran mukaan lenkille. En tiedä miten se osaakin olla niin hankalaa, ilmatkin kun ois monena päivänä olleet aivan mahtavat kuvaamiseen. Inspis pitäis taasen löytää jostain... Tässä kuitenkin muutama otos menneen viikona aurinkoiselta lenksulta.
Minä pieni ja sievä Elvis
Lentävät pojat...
Malttoivat hetken poseeratakin
Meidän iloinen neiti natku-neiti
Niin Nanne ilme (=höntsä) ;)
Eipä kaite meillä taas kummempia. Huomenna meillä on Nannen agilitytreenit ja ens viikolla jatkuu myös rallytokoilut. Kevättä ja kevätkivaa odotellessa... =D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)