lauantai 3. huhtikuuta 2010

Erkkarihuumaa

Jeppajee. Nyt on tän vuoden erkkarireissu plakkarissa. Kivaa oli, vaikkakaan eihän se tietenkään tämäkään päivä sujunut kommelluksitta...

Puhelin piippaa 3.48 (digiboxin mukaan, joka siis edelleen talviajassa). Pöpperössä vastaan luuriin, josta kaikaa Sadun ääni "Me ei ihan vielä olla siellä." "Miiitäh?!" oli mun vastaus. Siis juurikin niin. Mun kello ei ollut herättänyt ja tuli persiin alla ekat vaatteet kaapista niskaan, hampit ja nassu kuntoon, koirat pikapikapisuille ja menoks. Huoh... Ja mä kun en ole sitten yhtään nopeiden aamujen ihminen, päinvastoin, mä tarviin ainakin tunnin pari aikaa aamuisin, jotta aamu on hyvä.

Ehdittiin kymmenen minuutin myöhästymisestä huolimatta ajoissa Mäntsälän Shellille, josta matkamme jatkui kimppabussikyydillä kohti Juvaa. Linja-autossa on tunnelmaa... Ja muutama kiltti koiruus. Mua vähän hirvitti, miten koiruusseurueemme mahtaa käyttäytyä häkissä, joka paljastui vielä sijaitsevan bussin alaosassa, erillään meistä. Kyllä sieltä vuhvuh kuului aina toisinaan, mutta erittäin mallikelpoisesti malttoi seurueemme edustaa.

Liki kolmen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme perille näyttelypaikalle, joka osottautui oikein kelpoiseksi halliksi; tilava ja ilmastokin pelasi, vaikka lämmöt nousikin ihmismäärästä päivänmittaan. Senhän ymmärtää. Kamat saimme paikoillemme ja sitten alkoi odotus, puunaus, tuunaus, ihmettely ja kummastelu. Siinä välissä Nane ehti naarata varmaan koko näyttelypaikan koiruudet, jokikinen ois pitäny päästä haistaan (ja maistaan). Löytyihän sieltä niitä mielitiettyjä; päivän ehdoton ykköstyttö oli juoksuinen serkkutyttö Twiggy, jonka kanssa Nanella oli hyvin vallattomia leikkihetkiä pitkin päivää. Javan kanssa muistuteltiin muutaman viikon takaisia astumisleikkejä, näihin leikkeihin löydettiin myös uusi kaveri, Mikaelan Taavi-vaavi. Pikkuinen Trickteam-lapsonen Oodi valloitti Nanen sydämen oitis, se oli Nanesta vallan hurmaava! Voi sanoa, että Nane oli ekstaasissa kaikista aivan ihanista tyttösistä (pojatkin kelpas). =D Näyttelyssä oli mukana "kauhukaksikko" Tipin ja Zenin lisäksi myös lisäVaaraa Tuima-veikan sekä puolisisko-Tiukun muodossa. Sisarukset pääsivät väliajalla rellestämään pihamaalle ja sekös niistä oli kivaa. Ja musta oli mukavaa tavata kaikkia tuttuja! Kiitos teille mukavasta päivästä! =D Ja Saija; sun ansiosta mullekin tuli munarikas pääsiäinen. ;)

Dea-neiti oli meidän poppoosta ketkuiluvuorossa ekana, tällä kertaa nuorten tyttösten luokassa. Neiti oli kehän laidalla jälleen fiiliksellä "booooring", mutta kehään päästyään, se oli oma vallaton itsensä. =D Kun Dea saa täpättää ja kompuuttaa sillä on kivaa! Se sille suotakoon. =D Neiti esiintyi tavalleen uskollisena reippaasti ja ilkikurinen hymynkare suupielissään. Ketkuilun tuloksena NUO EH ja kiva arvostelu. EH:kin oli hyvin arvossaan, sillä tuomarilla oli melkoisen tiukka linja. H:ta tuli useita ja jopa T:täkin nähtiin, eriin ylsi vain harva. Mä olin siis enempi kuin tyytyväinen neidin tulokseen!! =D Hurraa Neena! =D

Nane-junnusen ketkuiluvuoro oli luvassa hetken kuluttua. Tää sanoo; mahtavaa! Nane oli rento ja se Esiintyi. Ei tippaakaan jännäystä. Maman muru oli niin pätevää poikaa että! Tää itkuiita oli ihan tippa linssissa, kun tuli niin hyvä olo! Tämän lisäksi, että poika oli hieno esiintyjä, se sai hienosti tulokseksi ERI:n ja menipä vielä sijoittumaan luokassaan kolmanneksi. Tulos siis JUN ERI3. Hienoa hienoa pieni mies! =D

Erkkarin tämän vuoden sloganiksi meillä vakiintui "Maleate!". ;) Tarkoittaen... Dean juoksujen aikaan Zen "järsi" Dealta turkista ison läntin alueelta päälikarvat kokonaan, jättäen vain pienet tupot pohjavillaa paikoilleen. Länttiä ei saanut mitenkään piiloon. Noh.. Mä mietin, että mitä ihmettä mä sanosin tuomarille, jos se sitä ihmettelisi ja hei tietenkin "Maleate!" Kai siitä nyt kaikki ymmärtää.. ;) Noh.. Dean ollessa vuorossaan, tuomari alkoi hypistelemään läntin kohtaa tarkkaan, jolloin mä totesin parhaaksi alkaa selittämään. Aloitin "She was in a heat..." jolloin tuomari jatkoi "and the male chewed her fur, oh that's familiar!". Ja naurahti päälle. Mää hihittelin. Tuomari onneksi ymmärsi yskän jo puolikkaasta lauseesta "Hänellä oli juoksut...". ;)

Iso kiitos ja kumarrus reissuseuranamme olleille maailman kivoimmille reissukavereille Satulle, Tipille ja Sanille! =D Teidän kanssa sitä sattuu ja tapahtuu ja vahingonilo on paras ilo! ;)

Nyt jos ehkäkohta nukkumaan, tää on väsy! =D

3 kommenttia:

  1. Ihana juttu, että tuomari ymmärsi Zenin suorittaman vähän erilaisen näytelmätrimmin Dealle :D Ja siihen päälle vieläpä Zenin loistava tulos, wau mikä viikonloppu!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, että Zen esiintyi rennosti ja vielä hienolla tuloksella! Onnea molempien kivoista arvosteluista!=D

    Rapsuja <3

    VastaaPoista
  3. Onnittelut ERIstä! Toivottelee velipuoli Surku :)

    VastaaPoista