Tällä kertaa päidemme menoksi oli suunniteltu tällaista.
Alkuun hehkutus asiasta, joka teki mamman hyvin iloiseksi treeneissä. Elvis nimittäin pysyi paikallaan lähdössä Jokaikisen kerran! Jei, ihana Elkku! Se ei yrittänyt varastaa, ei kertaakaan. =)
Aluksi pätkä 1-7. Mä suunnittelin ohjausta kieli solmussa. Putkesta 4. hypylle menoon mä kehitin jotakin sinnepäin menevää. Jätin Elkun lähtöön, vastaanotin kakkosen takaa, lähetin putkeen, otin vastaan putkesta ja sitten pyörin ympyrää käsineni. ;) Jeppis! Kouluttaja tuli hätiin; jaakotus olisi siinä paras. Mm...niin juu tietenkin, aivan. ;)Niin siis kuinka?! Kädestä pitäen sain neuvot kuinka mennä siinä kohdin ja sujuihan se sitten. Uutta oppimme, uutta opimme. =D Kutosen hypyllä teimme sylikäännöksen, jossa mä hosuin ihan turhaan. Kun mä maltoin rauhoittua ja oikeasti Ohjata, niin sekin sujui. Ja palkaksi töyhtöhyypiö pääsi putkeen. ;)
Seuraavaa vuoroa odotellessa Elvis sai (joutui) huilimaan mun sylissä. Se jopa malttoi pistää maate syliin, mutta silmät ja eritoten korvat tarkkana se kyhki sieltä sylistä kentälle. Se ei tavanomaisesti kiekunut, vaan ujelsi "viihviihviu"-ääntä. Parempi on hento ujellus, kuin kimeä kiekaaminen. Vaikka eipä ryhmän muita jäseniä hirmuisesti näytä häiritsevän pojan jutustelu. Onneksi. Tai sitten ne ei kehtaa sanoa mitään. =D
Seuraavaksi pätkä 7-13. Suunnitelluksi sain jos jonkinlaista rykäisyä, mutta eihän ne käytännössä toimineet kuin osittain. Mä en millään meinannut saada itteäni kääntymään kasi hypylle tarpeeksi ajoissa kääntämään Elvistä. Kouluttaja meni Elkun kanssa pätkää ja menihän ne, niin. Tahkottiin putkea ja sitä seuraavia hyppyjä eri muuvein ja hiljalleen mäkin sain koordinaatit kohdilleen. Lopulta mä jopa (jei) ehdin hypyltä 10 työntämään Elkun takaakiertoon hypylle 11, vaikka alunperin olin siihenkin väliin ajatellut sylikäännöstä. Paljon opittiin tälläkin kertaa. Saimme kotiläksyksi harjoitella yhdellä hypyllä takaakiertoa eri puolilta, jotta mä saisin tatsia paremmin omiin liikkeisiin. =D Elkku oli hieno (++ lisää mamma)! =D
Musta on niin liikuttavaa, miten siitä kiltistä, hiljaisesta, suloisesta pikku soopelista sukeutuu aina innostuessaan oikea huligaanihuutelija. Jokaisella "pimeä puolensa", tämä on Elviksen pahe ja onpahan hauska sellainen!
Elkku niin viattomana ja suloisena
Dea jatkaa juoksuiluaan ja natkuiluaan. Poikien kanssa leikkii, mutta jos sekuntiakaan pidempää pojat viettävät Dean takapuolen tietämillä, on murahdus varmasti edessä. Tällä viikolla ollaan jo eristelty neitiä pojista työpäivien ajaksi. Meno ei ole vielä VilliäLänttä, joten Dea ei ole vielä päässyt hotellireissulleen. Uskoisin senkin kuitenkin koittavan tämän viikon kuluessa.
Halusin tietää mitä täällä päivän aikana puuhataan ja niimpä jätin Cool Edit Pron nauhoittamaan kakarain mahdollisia ääniä. Kahdeksan tunnin pätkässä oli kaksi vajaan minuutin "keskustelua". Käytynä á la Dea ja Nane. D:"Moi" N:"Moi" D:"Mä oon täällä" N:"Joo ja mä oon täällä" D:"Kiva, illalla varmaan saadaan taas leikkiä" N:"Joo, tehdään niin. Nyt nukkuun." D:"Joo, moi" Ja tietenkin nauhalta kuului vuosisadan vastaanotto, kun mamma saapuu kotiin. ;) Mutta se meillä on tiettyyn rajaan asti sallittua. Joten aikas kiltisti ne täällä malttaa päivät olla, eikä paljoa möpinöitä kuulunu. =) Elvis ei haukahtanut kertaakaan. Kiltti.
Vanha kuva kaveruksista, mutta niin suloinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti