sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Synttärihumua & agilityn iloa

Eilen meidän Nane-the-junnumies täytti komiat 2 vuotta! Synttäreitä juhlistettiin asiaankuuluvasti "Paljon onnea vaan"-laulun sekä synttärikakun kera. Kakarat tosin oli kovin kummissaan mamin hoilatessa, heidän odottaessa kuola valuen ruokakuppien edessä lupaa saada syödä. Elvis yritti urheana tarjota maahanmenoa muutamaan kertaan ja sillä raksutti niin vietävästi, kun se koitti pohtia mitä ihmettä mami haluaa tolla kiekunalla. Kakku maistui odottamisen jälkeen vissiin sitten sitäkin makeammalle, ainakin hotkinnasta päätellen. =D

Synttäripäivän ratoksi olin ilmoittanut pojat Lägin järjestämiin mölliagilitykisoihin. Dea pääsi afkoos kannustustytöksi mukaan. Reissuseuraksi saimme myös toisen synttärisankarin, eli sisko-Tipin, sekä Sadun, Marillan ja Milan. Omia vuoroja odotellessa naperot kiekuivat agilityn huumassa ja koittivat pysyä pöksyissään.

Ensinnä odottelun jälkeen estradille (minimölliluokassa) meidän pojista pääsi Elvis. Herra oli täynnä pursuavaa intoa jo odotellessaan ja uumoilin vähän paikoillaan pysymättömyyttä ja ehkä pientä kurittomuutta. Radalla tulisi olemaan myös muuri kahteen kertaan, mikä hippasen mietitytti. Ehkäpä muistatte viime möllikisamme, jossa jostain syystä Elkku päätti, että muuri pitää vain kiertää, kiertää kiertää. Noh, nyt ilmeisesti muuri oli oikeassa asennossa, samoin taivaan tähtikuviot, sillä Elkku oli maan mainio! Huoli sen kurittomuudesta tai siitä, ettei pylly pysyisi lähdössä maassa, oli täysin turhaa. Elvis oli hieno! Lähdössä ei tietoakaan karkaamisesta ja radalla se luki mua hyvin. Ekalla radalla muutamissa kohdissa mä hätäilin enkä ohjannut kovinkaan selkeästi. Siitä huolimatta Elkku poimi kaikki esteet matkalta ja suoritti ne oikein. Rata ei ehkä ollut tyylipuhdas, mutta muutoinpa se oli puhdas. Puhdas 0!!! Jei Elvari! Tällä menolla Elvis keikisteli itsensä kisan 2.sijalle.

Otettiin Elviksen kanssa uusintarata, huolimatta mun loppuaan pihisevistä keuhkoista. Tämäkin rata oli puhdas 0-rata ja itseasiassa meno tuntui sujuvammalta kuin eka radalla. Annoin Elvikselle enemmän tilaa mennä enkä varmistellut niin paljoa. Mutusta faktaan; aika meillä oli toisella radalla parisen sekuntia parempi, joten kyllä se taisi olla ihan oikeesti parempi suoritus. Yhtä kaikki, molemmat suoritukset oli hienoja mini-mieheltä! =D

Nane the bööthdi-boy pääsi kekkuilemaan medi-mölliluokassa. Hienosti intohippanen kekkusikin. Mä ennen rataa uhosin, että jos joku mulle latin maksaa, mä laulan koko radan ajan "Paljon onnea vaan"-biisiä, mutta onni oli, etten laulanut. Me ei oltaisi varmaan päästy ekaa putkea pidemmälle (kiitos mun keuhkojen). ;) Niimpä rata suoritettiin ilman karaoke-extremeä. Ja Nane oli radalla murunen <3 Muutama kielto tuli, kiitos ihan vaan mun taitamattoman ohjauksen ja Nanen (vielä tämänhetkisen) kokemattomuuden. Mutta meillä oli kivaa! Nane itseasiassa tekee kuitenkin tuolla radoilla semmoisia asioita, jopa esteitäkin, mitä me ei olla edes otettu! Etevä pieni! Tällä 10virhepisteen suorituksella pääsimme sijoitukselle 6/12. Aikas hyvin, sanois tää! =D

Täällä kooste Tipin, Elkun, Nanen ja Milan mölleilystä
http://vimeo.com/21845870

Agilityhumu ei Nanen kohdalla loppunut lauantainkarkeloihin, vaan herra pääsi vielä sunnuntaina liitelemään tyttöseurassa, kun porhalsimme Tipin, Milan ja emäntiensä kanssa Hakkilan hallille. Meitä kouluttamaan saapui Pirren, Riinan ja Budin Anu. Anun tyttöset pääsivät kanssamme lämppälenkille ja se jos mikä oli Nanesta mukavaa. Hieman herrana sen piti töyhtötellä niin suuren määrän tyttöjä keskellä. ;) Ja se nautti siitä. =D

Harkkoihin: Anu neuvoi mulle miten Nanen kanssa kannattaisi alkaa harjoittelemaan kontakteja. Me siis koitamme palautella mieliin naksua ja muistuttelun jälkeen ottaisimme ekana lankun pätkällä harjoittelua palkan ja kehujen kera, kunnes Nane alkaisi hiffata systeemiä. Otimme myös edellispäivän möllikisoista tuttua pätkää hyppy-putki-hyppy-putki-hyppy hieman sovellettuna. Mä ensin keskityin taas täysin mun omaan menoon vähän niinku unohtaen sen koiran mukaan ottamisen. Onneksi oli valvovat silmät, jotka asiasta huomautti ja seuraava kerta meni paljon paremmin, kun mä oman menon lisäksi muistin sen koirankin mukaan. Harjoiteltiin myös paikallaoloa (mitä Nane ei siis vielä täysin käskystä osaa), mikä lopulta sujui yllättävän hyvin. Tästä "kotiläksyksi" opetella "hullunlailla" (mä nimesin sen näin) kehumaan koiraa ja villitsemään sen niin, että se kehu/leikki kilpailee radalle menon hauskuuden kanssa. =) Ja mehän kuuliaisina koitamme suorittaa annettuja kotiläksyjä sopivan tilaisuuden tullen. =D Kiitos treeniseurasta ja koulutuksesta kaikille!

Sunnuntai iltapäivän ratoksi kopla pääsi vielä metsäilemään Nästi-tyttösen kanssa, joka itseasiassa naisistui edellispäivänä juoksujensa alettua. Nästi joutuikin siis suurimman osan lenkistä kulkemaan flexissä. Pääsi kuitenkin kavereiden kanssa kirmaamaan välillä. Pojat ilmoittivat Nästissä olevan nyt jotakin uutta ja ihanaa, mutta sen suurempia tunteita ei Nästin neidistyminen aiheuttanut. Leikkivät kuten aina ennekin. =) Nyt harmi vaan taitaa kohta koittaa yhteislenkkikielto kakaroille. Noh äkkiäkö ne juoksut menee ohitte. =)

Siinäpä sitä turinaa taas. Sormet alkaa puutumaan. Joten ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

2 kommenttia:

  1. Huisan paljon onnea vielä kertaalleen upeasta menneistä liitelyistä!!! Pojat oli molemmat kovin, kovin taitavia:) Ehkä Elkku voisi kohta jo ruveta harkitsemaan myös virallisia kisoja ;)

    VastaaPoista
  2. Onnittelut vielä täältäkin hienoista liitelyistä! Nane taituroi hienosti sellaisiakin esteitä, joita ei ollut ennen ottanut ja Elvis oli hirmu taitava, hyvä te!:)

    VastaaPoista