keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Elkun kikkailuja

Elkku da man kävi rilluttelemassa treeneissä. Taasen oli joka-mutkassa-kääntövääntö-treeniä (ainakin siltä se tuntu) + pari suoraempaa pätkää, joilla sitten mami olikin melki aina totaalimyöhässä. =)



Päästiin treenaamaan paljon persjättöä ja sylkkäreitä. Alkuun otettiin pätkä 1-10. Persjättö muurille onnistui, samoin kierrätys vitoselle, mutta vitosen hyppäämiseen tarvittiin hyvin vahva käskytys ja tiukka veto luokse, että Elkku hyppäsi sen. Tahto ensteksi lähteä mun ohjauksen mukaisesti kierron jälkeen kaahattamaan suoraan kutoselle. Mä meinasin oko ajan olla myöhässä tekemässä sylkkäriä kasilla. Elvis ehti aina tehdä turhan laajan kaarroksen ja ihmetellä seuraavaa etappia. Tähän emme keksineet muuta, kuin että mamin pitäisi vaan juosta lujempaa. ;) Yritin siis alkaa suhistella ja jarrutella Elkkua jo ennen 8 hyppyä ja näin keretä itse ohjaamaan sinne. Ennen keppejä otin Elkun haltuun vierelle ja vein sen kepeille ihan "taluttaen", mulla kun edelleen tökkii se vasemmalta puolelta keppien ohjaaminen ja keppikulma oli hankala. Joten mun piti päästä sinne oikeelle puolelle tahkomaan. Hienosti pikkumies jälleen pujotteli. Sanotaanko, että se noin 80%:sti menee ne kepit oikein. Joskus malttamattomuuttaan ja mun taitamattomuutta (taidan ihan ite kiskasta sen pois kepeiltä) se jättää vikan välin pujottelematta. Onneksi enää harvemmin näin, kun mä vaan muistan tsempata loppuun asti.

Suraava pätkä oli 10-24. Kepit+putki osuus ok, sain ohjattua valsseilla (suurinpiirtein putkien keskiössä töröttäen) kuten suunnittelin. Ise olin suunnitellut ottavani Elkun haltuun 15 putken jälkeen sieltä putken menopäästä ja "taluttaa" siitä kepeille. Kouluttaja neuvoi kuitenkin kiertämään putken takaa, sillä sieltä olisi suorempi kulma mennä kepeille. Se oli parempi ratkaisu. 18-19 hypyille oli suunniteltu persjättöä, mutta mä tahdoin olla koko ajan myöhässä, kun jäin varmistelemaan hyppyä 17. Lopulta saatiin kuitenkin sekin kohta onnistumaan. Loppupätkässä ei tullut sitten mitään onkkelmia eteen.

Elvis lirpotti kieli pitkänä koko treenien ajan ja häntä oli niiin tanassa. Se on ku pienen maan omistaja päästessään touhuamaan. Muutaman kerran lähdössä sen takapuoli meinasi nousta turhan liian aikaisin, jolloin kävin palauttamassa sen takapuolen takaisin maahan pienen murahduksen kera ja kun Elkku ymmärsi yskän, kehupaijasin kovasti. Hyyyvin paljon ollaan kyllä petrattu lähdöissä (verraten aikojen alkuun). Nykyään Elkku aniharvoin yrittää varastella radalle. Tietää kai jo, että silloin siinä kestää vaan tuplaten aikaa, kun mamma käy palauttelemassa. =) Mun pikku rillaaja <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti