Alkuviikko lennätti meille jälleen Lenni-lokinpoikasen hoitoon, tämän isäntäväen suunnatessa (taas) etelän lämpöön. Lennukka on kuin kotonaan, kai se on tottunut elämään meidän laumassa hetkittäin, kun kotikaihoa ei ole ilmaantunut. Siinä se menee muun lauman virrassa. Meidän klaanikin on tainnut tottua Lennin pyrähdyksiin täällä, ne kun ei ole moksiskaan herran ilmaantumisesta neljänneksi karvatassuksi huusholliimme. Meidän hormonihirmu-Dea jopa kävi "lirkuttamassa" Lennin tervetulleeksi ekana iltana ja se on paljon se! Dea kun ei välitä uroksista juuri ollenkaan. Nyt piti heilutella häntää ja käydä pusuttelemassa Lenniä tervetulleeksi. =D
Dea on vissiin nyt sitten "synnyttänyt pentunsa"; siihen malliin hoivailtiin pehmoleluja alkuviikosta. Lelut lähti samantien piiloon. Hieman "vaisumpi" neiti on myös kotosalla, ulkona riekutaan entiseen malliin. Hormonit on kuitenkin sekaisin, sillä neiti enempi kuin mielellään on jo muutaman viikon ajan nylkyttänyt Nanea aina kun silmä välttää. Nane ei tästä piittaa, toisinaan ihmettelee ehkä neidin röyhkeää käytöstä ja sitten leikitään normisti taas. =) Naiset naiset... Kuka niitä ymmärtäis?! ;)
Alkuviikosta lähdettiin pistämään Kiljavan sammalikot uuteen uskoon Ässä-neitien kanssa. Lenkillä ilohaukku raikas ja riemua riitti. Yhtäkkiä pojat paukkaa juosta mettään niin vimmatusti hirmu haukun kera. Toinen koirahan siellä oli ja ihmettelin, miten pojat sillain säntää. Ne kun yleensä ei mihkään lähde, vaikka näkisivätkin jonkun, haukkua kyllä saattavat. No men Pullahan (Tico-staffi) se siellä oli. Ja siitäkös alkoi Kiljavan kevätkurmuutus 2010. Tico on pentumainen höselö ja yritti niin leikittää poppoota. Meidän poppoon leikit lähenteli enempi sakin hivutusta kuin aitoa ystävällistä leikkiä. Tico kuitenkin kuvitteli poppoon pitävän lystiä hänen kanssaan ja sillä taiskin olla huisin kivaa. Neitien mielestä Tico ois saanu painua sinne mistä tulikin, mokomakin häslä. Tunkea nyt nokkansa koko ajan näytille ja mielistellä niin mahottomasti. Elvis & Zen päättivät näyttää Ticolle kaapin paikkaa ja hivuttivat tätä kimpassa. Komennuksista huolimatta pojat aina silmän välttäessä olivat lukemassa lakia Ticolle, ja onneksi tämä otti kaiken leikkinä. Mulla on perin negatiivinen kuva staffista rotuna, mutta Tico on kyllä kiva tapaus. Se ei leiki pienempien kanssa tippaakaan voimalla, lähinnä käy nuuhkimassa, juoksentelee ja on onnellinen jos joku lähtee juoksentelemaan kanssaan. Ihmisiä kohtaan se on vallan mukava (ehkä vähän liiankin "sylikoiraa", kokoonsa nähden). Seuraavanakin päivänä poppoomme sai Ticon kaverikseen metsään, kun meidän isäntä nappas koirat matkaan ja pyysi Ticon isäntineen mukaan lenkille. Tällä kertaa olivat kuulemma juoksennelleet sulassa sovussa, ilman hivutuksia. Dea oli isännän läheisyydessä köpötellyt, se kun ei voi sietää sellaista häsläävää otusta, joka vielä kaiken lisäksi on Uros!
Perjantaina iltalenkin jälkeen mä sain kuningasidean! Koska Elvis tulisi seuraavana päivänä jäämään kotimieheksi isun ja Lennin kanssa, tahdoin mä antaa sille laatuaikaa mamman kanssa. Koirat.comia selailin ja kas Mäntsälässä olisi mätsäri. Jos vaikka sinne sitten. Lähdettiin TöyhtöHyypiön kanssa ja en ois voinu enempää hetken kuluttua itteäni kirota. Perille päästyäämme "pikku tihkusade" oli muuttunut ihan kunnon sateeksi. Meillä tietenkään mitään varusteita ollu matkassa. Sinnikkäästi me odoteltiin omaa vuoroamme, sateessa... Elvis silmiään siristellen koitti olla urhea poika kehässä, välittämättä sateesta. Mutta kun sitä vettä vaan tuli ja tuli. Sinisen nauhan verran ketkuiltiin, arvostelussa luonne erinomainen, liikkeet ja esiintyminen hyvät. Sitten loppui sinnikkyys ja me lähdettiin kotiin. Ei olisi enää millään pystynyt odottamaan sateessa seuraavaa tuntia (?!), kun nyt jo vaatteet oli ihan litimärät. Että näin meillä toivutaan flunssasta... Oppi Elvis reissun aikana kuitenkin uuden tempun... "Hauku"-käskyn. Poika oli aikas herttainen, kun se hoksas et mamma pyytää haukkumaan! Elvis päästi aina käskyllä sellaisen tosi "äijämäisen" Viuh-haukahduksen ja oli niin pätevää että! =D Olipahan älyjaväläys-reissu, mutta ainakin saatiin Elvarin kanssa viettää aikaa ihan kaksin hetki!
Lauantai aamuna sade ei ollut kaikonnut mihkään ja mä manasin niin maan pirusti sitä, että oltiin ilmoitettu koirat Poriin näyttelyyn. Meinasin jo Marillalle soittaa, että perutaanko koko reissu. Ei paljoa huvittaisi sateessa tönöttää montaa tuntia + ajomatkat 6h päälle. =/ Lähdettiin kuitenkin matkaa taittamaan (minä, Dea, Zen, Marilla & Ada) ja kas kas... Seittemisenkymmentä kilometriä ennen Poria ystävämme arska pilkisti pilvien takaa ja sade lakkasi. Näyttelypaikalla arska paineli piiloon, mutta mikä tärkeintä; ei satanut! Pilvistä oli ja vähän tuuli, mutta paaaljon parempi näin kun sateessa! =D Olihan meillä sadevarusteita ja vaihtovaatteita reput puolillaan, mutta tänk gaad, niitä ei tarvittu. =D
Oltiin reilusti ennen kehien alkua paikalla ja näin meille jäi aikaa käydä moikkaamassa muutamia tuttuja. Nane ja Taavi jatkoivat erkkarissa aloittamaansa "kumpi on kingi" taistoa ja Nane vallan hurmaantui kauniista trikkiprinsessa Inkistä (4,5kk). Nanesta varmaan edelleen näyttelyn parasta antia on ne monet hemaisevat typyset (ja vähän uroksetkin). ;) Neena oli myös intopiukeena; se hyppi vasten ja komenti mua ja sitä nauratti koko ajan ihan hirmuisesti. =D Se muisti myös esittää koko näyttelyväelle kuinka hän osaa astua hienosti sekä kieriä kastematojen päällä. =D
Kehäilyt sujuivat kivasti. Nanen kanssa temputeltiin omaa vuoroa odotellessamme ja seisominenkin otti sujuakseen. Nane oli reipas mies ja ERInomaisen arvoinen. Jei Nane! Nanekin intoutui nyt sitten nostelemaan häntäänsä yhteiskehässä... Sitä se kukkoiluun kiinni pääseminen teettää! ;) Dea-neiti oli myös vuoroamme odotellessamme tyylillensä uskollisena kovaääninen ja vaativa (nakki tekee sen). =D Pöydällä, joka oli telttakatoksessa, hormonihirmumme säpsähteli tuulessa rämisevää telttakangasta, eikä antanut parasta itseään tuomarille. Seisominen sujui kuitenkin kivasti, liikkeet myös. Dea oli myös ERInomaisen arvoinen ja sijoittui vielä luokassaan neljänneksi. Hienoa Tepsu! =D Molempien arvostelut löytyvät kotisivuilta. ERInomaista päivää kehässä jatkoi vielä Ada-neiti, joka pokkasti itselleen ERIn lisäksi AVO3- ja vielä päälle PN4-tittelin! ERIttäin ERInomaista porukkaa meillä siis matkassa! =D
Nane kirmaa kehässä Kuva Saija Tuomi
Hopotihophoppelihop! Kuva Saija Tuomi
Illasta tää emäntä oli niin poikki, että meni "päikkäreille" seittemän aikoihin ja ne päikkärit kesti aamu viiteen. =D Tulipahan nukuttua kunnon unet ja tänä aamuna oltiinkin taas virtaa täynnä. Lähdettiin jo puol seittemän aikaan mettään lenkille ja mitä lenkillä kävikään! Tämä kadotti talven alussa kotiavaimensa (normi-abloy + pieni hopeinen pyöreä lätkä) "jonnekin sinne metsään" ja mitämitämitä.. Saatuaan nukuttua kunnon talviunet, päätti abloy tupsahtaa eteemme polulla tosta vaan! Hieman oli talvi tehnyt tehtäviään abloylle, mutta kyllä se vielä kotiin päästi. =D Ois ehkä eilen pitäny kuitenkin lotota. =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti