Musta on ihanaa touhuta kaikenlaista koirien kanssa. Kokeillaan enempi kun mielellään kaikkea uusia juttuja, tähän mennessä ollaan testattu mm. agilitya, koiratanssia, rallytokoa, uintia, näyttelyitä, verijäljen alkeita... Me harrastellaan omaksi iloksemme ja koirien aktivoimiseksi. Ainoa tavoite harrastusten suhteen mulla on tehdä koirat iloisiksi ja onnellisiksi ja kun ne on tyytyväisiä, olen mäkin iloinen ja voin hyvin. Harrastukset vahvistaa yhteistyötä, luo itsevarmuutta ja antaa tarvittavia haasteita mielelle. Mä annan noille kolmelle lähes kaiken mun vapaa-aikani, me harrastetaan kaikkea pientä, lenkkeillään tai ollaan vaan. Mut aika on niiden. Se mitä ne antaa mulle siitä ajasta "kiitokseksi" on paljon; se antaa energiaa, auttaa jaksamaan ja saa voimaan hyvin. Pitkä pohjustus, joka sinänsä ei liity mitenkään seuraavaan, mutta...
Lauantain rallytokoon otin matkaan tällä kertaa Nanen. Meillä oli kivaa, kunnes. Kurssille oli tällä kertaa ilmaantunut valkkari, jolla oli myös kivaa, omaa kivaa.. Oma kiva käsitti tuijottelua, rähinää ja lopulta myös hyökkäilyjä, josta myös Nane sai oman osansa. Ja mua sapetti! Koitin olla mahdollisimman tyyni "attakkin" jälkeen, jottei Nane saisi enempää traumoja, vaikka mun teki mieli päästää suusta kaikki p**keleet mitkä osaan. Nane onneksi söi ja temppuili kehän laidalla, joten toimintakyvyttömäksi ei mennyt. Silti meidän reenifiilis oli tipotiessään, ei päästy tekemään täysillä. Musta harrastuksissa pitäisi olla kivaa ja musta kaikille ois se mahdollisuus suotava. Ymmärrän, että "räyhät" tarvii sosiaalistamista ja kouluttamista pois häiriökäyttäytymisestä ja aggressiivisuudesta, mutta musta tollanen on täysin väärä paikka siihen kouluttamiseen. Pieni tila, missä ei voi välttyä olemasta nokakkain ja kun se yksi koira ei ole handlingissa, niin siinä menee muidenkin fiilikset, kun saa pelätä, jotta taasko se hyökkii. Eikä omistajan välinpitämätön asenne asiaan tee siitä yhtään helpompaa muille. Ja toinen juttu, miksi Nane?! Sille kävi jo pienenä tapahtumia, jotka vei siltä perusluottamusta vieraisiin ihmisiin, siinä yksistään riittää varmaan koko pikkumiehen elämän ajan "projektia". Ja nyt tämä. Onneksi se kuitenkin treenien jälkeen meni reippaasti nuuskuttelemaan hallin ulkopuolella olevia koiria, samoiten iltalenkillä. Että semmoset reenit, toivon ettei enää toisia samanmoisia tule! Saatoin kirjoittaa sekavasti, mulla vaan niin nousee tälläsestä karvat pystyyn. Ylläoleva teksti liittyy tähän sikäli, että mä toivoisin meillä olevan harrastaessa rentoa ja kivaa yhdessäoloa josta jää hyvä mieli, ei tälläistä toisten ihmisten piittaamattomuudesta aiheutuvaa mielipahaa. No mutta se siitä.
Lauantai-illan apeahko mieliala korvaantui triplaten sunnuntain agilitytreeneissä! =D Mukaan tälläkin kertaa lähtivät sekä Nane että Neena. Treeniseurakseen saivat pikkuisen Moolin. Motivaatio oli kohdillaan molemmilla nuppusillani ja ne oli niin täpäköitä että. Otimme hyppyjen ja putken avulla pieniä ohjauskuvioita, jotka alkavat sujua kerta kerralta paremmin, kun mäkin alan päästä niistä jyvälle. ;)Otettiin me jopa kolmosluokan ohjauskuvioitakin (mä en sitä kyl ees ois tajunnu). Era seurasi meidän touhailuja vierestä ja neuvoi meitä (mua). Mua auttaa hirmuisesti, kun on joku joka "kädestä pitäen" näyttää ja opastaa, jaksaa selostaa uudestaan ja uudestaan. Hiljalleen se alkaa tääkin pölkky tajuta. Ja meillä oli kivaa! =D Tämä on sitä mistä tulee hyvä mieli, tämän vuoksi me harrastamme! =D
Agilityjen jälkeen kävimme Purinalla seuraamassa tokokisoja ja kannustamassa ykköstyttö Sania! Ja hienostihan se Sani tokoili, tk2-tittelin edestä! Hienoa Sani & Satu! Mentiin Purinalle myös nähdäksemme paljon muita koiria. Onneksi Zenillä ei tuntunut jääneen mitää traumoja esim. valkoisiin/isoihin tms. koiriin. Ehkä aavistuksen enempi se haukkui muille (mikä ollaan saatu lenkeillä jo lähes loppumaan). Kun vaan oiskin pelkkää enempi puhisemista, sen kun aina saa koulutettua taas ajan kanssa pois. =)
Tämmösiä. Nyt ei jaksa enempiä jaaritella. Oikein mukavaa tulevaa viikkoa ja pääsiäisen odotusta!
Voi apua mikä pääsiäiskuva:D Hihii:)Musta Zemba oli hirmu reipas Purinalle, ei siitä päällepäin olisi yhtään arvannut, että mitään ikävää on käynyt edellisenä päivänä! Mä uskon, että ajan kanssa nuo pienet puhinatkin jää taas pois:)Kiitos seurasta eilen!!! Lauantaina sitten viimeistään nähdään, toivottavasti kuitenkin kerittäisiin näkee joku ilta jo ennen sitäkin:)
VastaaPoista