maanantai 12. lokakuuta 2009

Viime viikon puuhasteluja...

Niin se taas viikko vierähti ja uusi aluillaan. Viime viikolla paljon samoiltiin syksyisissä metsissä, harmikseni emäntä oli sen verran laiska, ettei kameraa tullut otettua yhdellekään reissulle mukaan. Ilmat ja maisemat olis ollu kauniit... Tässä kuitenkin heti alkuun musta niin hellyyttävä kuva pikku-Zemistä, joka tohinoitti niin kovin lenkin jälkeen ettei edes nuttua ehditty ottaa pois päältä.

Zemi-meni turvaliivissään...


Torstaina kolmen kopla kera Ässä-neitosten ja issikka-Nupun pääsi nuuskuttelemaan vallan uusia maastoja Vaakkoin ulkoilualueelle. Kyllä silmät ja mieli lepäs itelläkin uusia maisemia ihaillessa. Lenkillä sisarukset made in Inkoo pisti todella tuulemaan ja tämä villiviikari kaksikko teki tuplalenkin muihin verrattuna, sen verran virrakasta menoa oli koko lenkin ajan eikä vauhti hyytynyt edes loppua kohti, päinvastoin. =D Ihanat mahottomat pennut! =D

Torstai-iltana pääsi Elvis viettämään mamin kanssa laatuaikaa Ess:n järkkäämään kerhoiltaan Tuusulaan, matkaseuraksi saatiin myös Ada-sisko ja Sani-neiti emäntineen. Kerhoillassa luentoa oli pitämässä Timo Rannikko, aiheenaan koirahieronnan salat. =) Tietoa tuli myös koiran liikunnasta jne. Aihe oli vetänyt paikalle kiitettävästi porukkaa ja tuttujakin tavattiin. Luento oli mielenkiintoinen ja antoi ajattelemisen aihetta.

Uskoisin kolmen koplani saavan tarpeeksi liikuntaa; Aamulenkkiin tuherretaan tunnin verran, syksyn tullessa aamulenkki tosin tehdään remmissä (ellei ole vapaapäivää), joten matkana se ei hurja ole (n.2-3km), mutta ajallisesti kaverit saa nuuskutella kiitettävästi. Jokapäiväisestä minimissään 5km metsälenkistä emme tingi kuin poikkeustapauksessa. Pitkät lenkit iltasella tehdään meillä joka päivä metsässä, vapaana (maalla asumisen ihana etu)! Viikonloppuisin ja vapaapäivisin pitkiä metsälenkkejä tehdään muutama. Maastot on useimmiten ne samat; mänty- ja kuusimetsää, sammalta, kantoja ja kiviä, joilla voi harjoittaa tasapainoa ja ketteryyttä. Ainoan piston sydämessäni tunsin, kun Timo sanoi koiran tarvitsevan myös pitkiä remmilenkkejä pari kertaa viikossa. Minä karmea ihminen kun vaan vihaan niitä remmilenkityksiä. Mut eikös ne mein aamulenkit lasketa niiksi?! =D Ja kohtahan se talvi tulee ja remmilenkitykset alkaa nostaa päätään... Timo kertoi myös pyörälenkin tehokkuudesta; vaikeaa oli pitää pokkaa kuvitellessani itseni polkemaan pyörää ympäri kyliä kolmen koplan kipittäessä rinnallani, ei taida olla ihan meidän juttu! ;) Uskoisin kuitenkin nykyisellään laumamme olevan ihan hyvässä jamassa liikunnan suhteen. =)

Timo näytti esimerkkikoiran avulla hieronnan saloja ja lopuksi omat mussukkamme toimivat mallikappaleina, kun harjoittelimme koirahienrontaa. Elvis oli selkeästi sitä mieltä, ettei tänne ole tultu mitään niin tylsää tekemään, vaan "äksöniä mulle heti pliis". Suostui kuitenkin olemaan hierottavana ja loppuun sitten temputeltiin, kun herralla virtaa riitti. Kiva ilta, jonka annin avulla voi nyt kotona harjoitella lisää. =)

Perjantaina saimme iltavieraaksemme Maijun ja cottonpoika Lucan. Tehtiin yhdessä lenkki ja otettiin lenkin lomassa vähän "piiloleikkiä" metsässä. Kovin tomerasti sessut vuorollaan pinkaisivat etsimään piiloon menneitä emäntiään. =) Piiloleikkien jälkeen tais jokainen olla astetta tarkkavaisempi, kai ne meinas et toi saattaa hetkenä minä hyvänsä ponkasta piiloon. =D

Lauantaiaamuna tehtiin oman poppoon kesken metsälenkkiä, jonka jälkeen suunnistettiin Nukarin maisemiin isomummolaan, jossa paikalla oli myös vanha herra Jeffi. Kolmen kopla ja Jeffi pääsi nuuskuttelemaan Nukarin metsikköjä, kun sain tädin houkutelluksi mukaan metsään samoilemaan. Zen-murunen yritti niin kovin leikittää vanha herra Jeffiä, joka lopulta intoutuikin muutaman kierroksen juoksentelemaan pienten paimenkoirien suureksi iloksi. =) Mummolan vakiopuuhiin kuuluu tietenkin myös palloleikki, jota kolmen kopla kävi leikkimässä Tuomo-sedän kanssa. Voi jestas sitä niitten riemua! =) Kotiinpäästyämme isäntä arpoili kenet ottaisi mukaan kyläreissulle, paikkaan jossa on parivuotias sekarotuinen Karkki-neito. Arpaonni osui Elvariin, joka häntä tanassa isännän mukaan kyläreissulle lähti. Elvis oli ensitöikseen nuuskunnut Karkin, jonka jälkeen railakkaat leikit oli kaksikolle maistunut. Oli sitten muistunut mieleen, että Elvis ja Karkki ovat joskus silloin pikkunaperoina nähneetkin ja leikkineet, että hyvin se arpa sitten tiesi. =) Sillä välin kotosalla Dee ja Zen saivat vieraakseen ja leikittäjäkseen papan. Kyllä osaa vanhat ukot mennä sekaisin pienistä koirista. =) Ja lapset nauttii, kun huomataan ja hyysätään. =)

Pappa leikittää tenavia...


Deeda kurmuuttaa pappaa...


Sunnuntaina tehtiin Kiljavan lenkki kokoonpanolla Kolmen kopla, Ässä-neidit, Ada-sisko ja Mila sekä issikka-Nuppu. Jo riitti taas vallatonta vilskettä, kun poppoo paineli Kiljavan mettän kurveja suoraksi. =) On aina niin mukavaa saada poppoota kasaan, ei joka lenkkiä tarvii oman poppoon kesken kierrellä. =) Kiitos tytöt ja emännät seurasta!

Kauan ei ehditty lenkin jälkeen kotona aikaa viettää, kun otin pojat matkaan, Deedan jäädessä mammanunnuilemaan kotiin. Kieppasimme Nurmijärvelle, josta mukaan haimme sisko-Tiin ja Satun. Siitä matka jatkui Riihimäelle, jossa järjestettiin match show Eläinkeskus Onnentassun hyväksi. Molemmat pojat oli pääsevä ketkuilemaan hyvän asian vuoksi. Paikalla olikin runsaasti osanottajia ja teki hirmu hyvää nannenaperoisille päästä siedättymään. Hienosti Napero-kaksikko olikin koko ajan, mitä nyt keskenään temusivat ja komppusivat ja kyllä emännätkin osansa komppuutuksista saivat, kun namiautomaatti pelas kakaroiden mielestä vähän hitaasti. =D

Elvari pääsi ekana ketkuilemaan ja taitava pieni mies olikin. Sen katse on niin liikkis, kun se tuijottelee mua ja tietää olevansa HienoPoika! <3 Punaisen nauhan sai kauniista esiintymisestä ja mammalta suukot ja rapsut päälle! =) Seuraavana vuorossa oli Lille-Zen, joka myös malttoi esiintyä nätisti. Tuomaritäti tutki pennut maassa (mikä vähän harmitti, kun pöytätreeniä ois ollu kiva saada), mutta Zen antoi melko nätisti katsoa hampaat ja rapsutella. Liikkuminen sujui ihan ok, seisominen oli kuitenkin pikku miehen bravuuri; katse tiukasti namissa, välillä mamia katsahtaen jotta "oonhan mää hiano ja taitava?!". Sininen nauha saatiin ja loppuen lopuksi Lille-Zen mittelöi itsensä pentujen sinisten ykköseksi. Tuomari perusteli meille valintaansa sillä, että "koiran ja omistajan kontakti oli mahtava!" Hieno Lille-Zen! <3 Tässä pari Salon Veeran ottamaa kuvaa mammasta ja Zenistä ketkuilemassa. Kiitos Veera kuvista! =)

Zemi kehässä


Zemi tuijottamassa namia


Tässäpä tätä taas tuli, diipadaapaa.. =) Mukavaa viikkoa kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti