Jälleen yksi lomaviikko vierähtänyt...

...ja miten musta tuntuu, ettei me olla saatu mitään aikaiseksi, vaikka joka päivä on touhua riittänyt enempi kuin laki sallii?! Kaava on joka päivä liki sama; noustaan kuuden maissa, touhutaan aamusta iltaan kaikenmoista, nukkumaan 23-01. Ja Silti tuntuu, että "eihän me olla tehty mitään". Kummia tämmöiset lomapäivät. ;) Blogiakaan en ole muka kerinny päivittää, joten pitkää sepustusta saattaapi olla tiedossa, sorry! =D

Aloitetaan emännän sunnuntaisista puuhista, sillä se on oleellisesti vaikuttanut kuluneeseen viikkoon. Emäntä oli (taas) saamassa kuvausoppia Inkoossa Taikakuvan Jarilta. Reipas kuustuntinen setti saatiin jälleen aikaiseksi kummastellessa valokuvauksen ihmeellisyyksiä. On se mahtavaa, kun joku viittii ja jaksaa opastaa ja vieläpä sellaisella kielellä, mitä maallikkokin ymmärtää. Tuhannet kiitokset Jarille opeista! Tällä viikolla on siis enempi ja vielä enempi Canon ollut mukana reissuissa; emäntä saanut harjoitella harjoittelemisesta päästyään.

Emäntä Nanen mamman Kitin suukkosateen kohteena
Kuva Kirsi Tuominen


Nanen Kiti-mamma Kuvaharjoittelua by me


Seuraavassa musta niin kiva kuva jostakin kukannuppusesta, kunnes ex-työtoverini ilmoitti facebookissa sen muistuttavan karvaista vakoa.. Mielleyhtymä siitä, että kuva voisi olla vaikkapa naapurin Tarmon takapuoli sai näkemään kuvan uudessa (ei niin kivassa) valossa ja siis pilasi sen totaalisesti... Tämä tarina on aiheuttanut semmoista naurun remakkaa, ettei tosi! Ei ehkä muille aukea, mutta voin kertoa, että hulluilla on aina hippasen hauskempaa. ;) Pitäis vissiin seuraavaksi perustaa kuvablogi, jossa analysoida kuvia, tää koiruuksien tiedotuskanava kun ei ehkä ole ihan oikea paikka näille turinoille. =D Tässä tämä taideteos" Taamon pees" ;)


Asiaan taas siis (edelleen hirmu hihitysten kera). =D Maanantaina saimme visiteeraajia Riksun suunnasta, Marilla, Ada + Mila sekä Kirkonkylältä, Satu, Saana, Sani + Tipi. Rämäryhmän kanssa tehtiin lenksu Kiljavalla, jonka jälkeen käytiin vielä räpsimässä kuvia kirkonpuistossa. Meidän Nane oli taas Mister Mahdoton seuratessaan Milaa (joka oli juuri juoksunsa lopettanutt) kuin hai laivaa. Ei auttanut vaikka Mila kuinka irvisteli ja osoitti haluttomuutensa leikkeihin nuoren miehen kanssa. Onneksi Nane on kuitenkin melko herrasmies eikä se muuta tee kuin komentaa leikkiin. Hyppii edessä ja takana, ja muistinko jo sanoa että se komentaa (korkeelta ja kovaa)?! ;)

Kuva Nappulavaaran sisaruksista kirkonpuistossa


Tiistaina kipaistiin jälleen Elkun kanssa reippahin askelin herran agitreeneihin iltasella. Tämä olikin nyt viimeinen kerta ennen kuukauden taukoa (kouluttaja lomailee). Jälleen saatiin suoritettavaksemme kiva, opettavainen rata.



En saanut rataa piirrettyä nyt ihan oikeanlaiseksi, mutta suurinpiirtein noin se meni. Alun kepit Elvari osasi mennä kohtalaisen hienosti, mun tsempatessa "kepikepikepi"-huudoin vieressä. Kepeiltä hyppy (joka oli todellisuudessa enempi alhaalla päin), jonka jälkeen takaaleikkasin seuraavalle hypylle. Elvarin kanssa uskallan kokeilla vähän eri ohjauksia, kun sen voi lähettää melko luottavaisin mielin etenemään itsenäisesti. Suurin osa kun tuntui tekevän tuon kohdan valssin avulla. Aina A:lle asti kaikki sujui moitteetta. A:n alla kulkevan putken suu oli todellisuudessa samassa linjassa A:n kanssa ja arvatkaa mitä Pikku Putkihullu näki?! Sille A oli kuin ilmaa ja muutamien putkeen suhahduksien jälkeen menin seisomaan liki putken eteen, ihan A:n hollille ja näin sain herran suuntaamaan kulkunsa oikealle esteelle. Loppurata A:n jälkeen sujui hirmu mallikkaasti ja mä olin enempi kuin ylpee sekä itsestäni että mun taitavasta pienestä agikiiturista! Me ollaan opittu ja se on mahtavaa!!! =D Tauon aikana toivottavasti ryhmämme kokoontuu, kuten suunnitelmissa on ollut, joka viikko yhteistreeneihin. Näin ei pääsisi taidot ruostumaan eikä viikkoja kulumaan ilman, että Peepu saa huutaa äänensä käheäksi innostuksissaan. ;)

Keskiviikon normi aamu- ja päivätohinoiden jälkeen oli iltasella vuorossa Nanen agitreenit sekä temppukoulu Espoossa. Nämä agitreenit olikin vimoset laatuaan tuolla. Jatkoja en ole vielä ehtinyt kovinkaan miettiä, ehkä joudumme tyytymään ainakin toistaiseksi omatoimi treeneihin kera Clean run Exercise source bookin. ;) Viimeisellä kerralla Nadja oli tehnyt meille harjoituksen, jossa yhdistyi kaikki kurssilla oppimamme asiat. Oli valssia, etenemistä, kierrättämistä...



Emäntä oli jo toisena päivänä peräkkäin onnensa kukkuloilla huomattuaan miten päteviä pieniä treenikavereita mulla on! Ja havaittuaan myös sen, että ehkä hän itsekin jotakin on matkan varrella oppinut. =D Nane oli mainio ja erityisen pätevästi hän osasi hakea itse esteitä sekä paikkailla muutaman kerran emännän ohjausmokia. Nanen kanssa me tehdään yhdessä, me opitaan yhdessä. Vielä kun vauhti Nanella ei ole päätä huimaavaa, mä ehdin ohjata ja Nane ehtii oppia lukemaan mua. Tämä on mahtavaa! Toisaalta harmittaa esim. Elvarin kannalta, joka on hirmu pätevä, mutta mä en ole itse osannut sen kanssa edes tätä vähää mitä nyt Nanen kanssa (agi kun oli täysin uusi juttu mulle). Meillä on Elviksen kanssa ihan eri tatsi agilityyn; Elvarin kanssa mennään ilolla ja vipinällä (huumori on hyvin usein tarpeen), Nanen kanssa enempi harkiten, ilolla kuitenkin myös. Kiitos Nadjalle sekä kaikille kurssikavereille mukavasta kurssista! =D

Agitreenien jälkeen Nane pääsi vielä temppuilemaan. Muiden kurssilaisten ottaessa etevämpien juttuja, me otettiin omia harjoituksia. Luvassa oli peruuttamista edessä, köllimistä, jalkojen alta ryömimistä jne. Olin ylpeä, sillä Nane on oppinut köllöttelemään käsiavuin, vaikkakin vähän hätäisesti, ja muutaman kerran tuolla se jopa kierähti ympäri käden perässä. Edessä peruuttamisen se hoksaa myös jo kivasti, ei kuitenkaan lähde peruuttelemaan ilman mun liikettä. Saatiin kuitenkin jälleen hyvä vinkkejä temppujen opettelemiseen, nyt vaan niitä soveltamaan käytäntöön. Kyllä nuo pari kertaa mitä saatiin olla mukana temppukurssilla oli antoisia ja niiden anti riittänee meidän sakille varmaan pidemmäksikin aikaa. =D

Valokuvia on tullut napsittua joka päivä aimo kasa, sillä emäntä koittaa harjoitella raw-kuvien ottoa ja dpp-ohjelman käyttöä. Malleina ovat toimineet, ylläriylläri, kolmen kopla, mutta myös Suomen luonto. Kasa kuvia löytyypi täältä. Laittelen muutamia räpsyjä tähänkin.

Herra Elvis muru


Peepu-pienoinen


Neena-rakas


Neena vaanimassa poikia


Nane-naperon nassu <3


Rakkautta Nanen ja Neenan tyyliin


Rakkautta vol.2


Oiskohahn siinä tullut nyt taas tylsistymiseen asti tarinaa... =D
Viikoloppuja kaikille! =D

Dea-murunen 2vee

Pikku prinsessamme juhlistaa tänään 2-vuotis syntymäpäiväänsä! Hiphei Hurraa, halit ja suukot omalle pikku touhu-Iitallemme <3 Päivänsankari tulee saamaan paljolti herkkuja sekä maistuvan kaakun ja uskonpa, että tarjoomuksista riittää myös "velipojillekin". Kuten aina, sankarittaremme heräsi tähänkin aamuun aurinkoisena ja iloa täynnä. Jo kaksi vuotta se on suonut positiivisuutta ja säteilevää hymyä meille, joka ikinen päivä! Onnea Dea-muru <3



Kopla otti varaslähdön synttärihumuun jo eilen, kun lähdimme Imppareitten kentälle "koplan reeneihin". Tällä viikolla ei Elvarilla ollut ohjattuja treenejä ja Nanen treenit jäivät välistä, joten pitihän tilannetta paikata omatoimi-treeneillä. Isäntä saatiin houkuteltua kepoksi (kelpo kepo olikin) mukaan, joten koko perheen voimin saatiin aikaiseksi kivat treenit. Emäntä tilasi muutama viikko sitten agi.fi:stä pari "Clean Run Exercise Sourcebook" -kirjasta, joissa on ratoja ja ohjauskuvioita radanrakennus piirroksineen sekä pikku tipseineen. Mielikuvituksen mahdollinen puute ei siis enää estä omatoimi-treenaustamme eikä myöskään tule aina otettua yhtiä ja samoja ohjauskuvioita. =D Pitää vielä muuten kehaista tuota agi.fi-kauppaa; toimittivat tavarat parissa päivässä tilauksesta!! Palvelua sanon minä.

Sourcebookista bongattua, tämän kertaiset "harjoitukset"


Oli vaikea miettiä mitä ottaa kaikkien kolmen kanssa, kaikki kun ovat hieman eri kehitysvaiheessa agin suhteen. Löysin kuitenkin muutamia harjoituksia, jotka olivat passelit kaikille (+että muoksin hieman Elvistä enempi hyödyttäväksi osan aikaa). Haltuunottoa ja paikoillaan pysymistä Elvarille, etenemistä Nanelle ja Dealle. Suurinpiirtein noin sen ajattelin.

Ekassa harjoituksessa lähtökohta oli yksinkertaista, kivaa ja lujaa! Harjoitus toimi mielestäni hieman motivaatioympyrän tavoin. Elvarille no problem, paitti paikallaoloa hinkattiin...murrrr... ;) Dean ja Zenin kanssa koitin muistaa luottaa niiden taitoon osata edetä itsenäisesti. Mamma yllätyikin iloisesti, kun kumpainenkin "kaksosista" todella eteni itse hienosti putkeen, kunhan mun oma liike NÄYTTI jatkuvan putken suuntaan. Todellisuudessa kaksosten kaartaessa putkeen, mä kärkyin jo hyppyjen luona. Hauska, yksinkertainen harjoitus itsevarmuuden lisäämiseen itsenäisen etenemisen suhteen.

Toinen harjoitus oli ehkä enempi mulle kuin kellekään koplasta (vaikka toki myös heitille). Mulla on tapana häslätä; osoitella keholla mihin sattuu, räiskiä puolihuolimattomasti ohjeita koiralle, joskus unohtaa koko koira... ;) Tähän pitää tulla parannusta ja musta siihen on ehkä hippasen tullutkin. Tämä harjoitus oli omiaan mulle, sillä puolihuolimattomilla ohjeilla ja kehonkielellä saisin räiskästyä koirat satavarmasti väärille esteille. Huolellisesti kotiin suunnitella ohjauksen, koiran asettumisen radalla, koiran etenemisen jne. Ja piru vie! Mehän onnistuttiin! Jopa kaksoset, joille ajattelin pikku pätkän olevan, mun ohjauksessani, hieman hankala. Oli etenemistä ja pätkä vaati myös koiralta jonkin verran radanlukutaitoa. Mutta niin vaan se onnistui. =D Elvarin kanssa harjoiteltiin "suhisemista" huomion kiinnittämiseen ja se toimi mycket bättre kuin Elviksen nimen huuto tms. Kaksoset vielä hakeutuu aikalailla mua kohti, vähintään katseellaan, ja niitä koitin kovin kehua, kun etenivät itsenäisesti. Molemmat jälleen hienosti hakivat putkelle itse ja mä koitin muistaa pysyä liikkeessä koko ajan, ilman töksähdyksiä. Dean kanssa otettiin lisäksi muutaman kerran A sekä parit kontaktit. Nanen kanssa (isännän avustuksella) otettiin myös pari kertaa A:ta. Hienosti poika meni, vielä vähän kun nostatti menohalua ennen A:ta. Hirmu hyvä fiilis jäi agituokiostamme! =D Lopuksi mentiin mupsujen kanssa jäähdyttelylenkille Haukilammelle ja pääsihän nuo hieman viilentymään järvenranta vesiinkin.

Tässä muutama kuva mamman pikku liitelijöistä. Kuvat otettu edellisviikolla Sadun poppoon kanssa Impparien kentällä. Kuvat Satu Tuominen.

Elvari viipottaa pikku tassusin


Kun keskitytään, silloin keskitytään kunnolla. ;) Mallia näyttää Zen.


Neena liitää hymy huulillaan


Sitten pari maman napsaamaa eiliseltä.

Elvis lemppariesteellään


Neena muru kurvaa putkesta


Nantunen lähtökuopissaan


Paljon on tällä viikolla käyty moikkaamassa sukulaisia ja tuttavia. Iltapäivät/illat onkin pitkälti kuluneet vieraisilla ollessa. Kolmen kopla on nauttinut saamastaan huomiosta sekä koiruuskavereista. Eilinen oli kyllä yliveto. Nane kävi eläinlääkärissä saamassa vuosikasrokotuksensa, Elviksen ja Dean ollessa seuranpitäjinä vastaanotolla. Elvaria tuntui taas kovin harmittavan, kun ei hälle ollut luvassa "toimenpiteitä". Kaikki saivat kuitenkin nakkia, oltiinhan me ell-vastaanotolla ja kaikki niin kovin reippaita. ;) Rokotusten jälkeen käytiin visiitillä Sannan ja pikku-Matiaksen luona, siitäkös kopla tykkäsi. Ilta-auringossa köpsöteltiin ranchia ympäri ja käytiin hippaloimassa hevosten kahluualtaassa. Saatiinpa Nane huijattua jopa uimaan. Sanna jäi pitämään Nanea kiinni kahluualtaan syvimmän kohdan toiselle puolelle, mamman lähtiessä houkuttelemaan poikaa luokseen toiselle puolelle. Ja niin se maman pikku mies sieltä tuli uiden maman luokse! Eikä ollu moksiskaan! =D Rupateltiin sitten pihakeinussa, koirien viipottaessa ympäriinsä, kunnes laskeutui pahaenteinen hiljaisuus... Ei koiria missään. =S Äkkiäkös mamma kuitenkin äkkäs mistä nuo villiviikarit saattais löytää; hevosten aitauksista tottakai. Pollet itse olivat kesälaitumilla kauempana, mutta terkut olivat kuitenkin koirille jättäneet... Niin sitä sitten kotiuduttiin suihkun kautta kera hevonkakan tuoksuisen Elvrin & Dean. Nane tyytyi onnellisena napsimaan "herkkuja" kavereiden turkeista. Ihana käydä kyläilemässä, tuumas kolmen kopla. ;)

Meidän villiviikari kolmikko <3


Lisää uusia kuvia kolmen koplasta löytyy täältä.

Priima Nane!!!

"Miestä on monenlaista - fiksua ja tyhmää.
Miestä on kaikenlaista - karua Ö-ryhmää.
Mutta tämä mies kuuluu
Parhaaseen A-ryhmään!"



Nanen terveystulokset tipahtivat viimein omakoiraan tänään. Kennelliitossa Liman oli lausunut herra Nantusen kaikinpuolin A-luokan pojaksi.
Lonkat A/A, kyynärät 0/0! Jiiihaaa ja hiphei! Mahtava Nane! =D
Kyllä sitä kelpaa nyt Nanen kirmailla kavereiden kanssa vailla huolen häivää! Jeijeijei!

Herra A-ryhmäläinen pääsi eilen sunnuntain ratoksi Lohjalle näytelmiin. Matkaseurana mamman lisäksi oli Satu ja Sani. Päivä oli mitä mainioin näyttelyssä kökkimiselle; aurinko paistoi -muttei liikaa, tuuli hieman -ei kuitenkaan vienyt mennessään. Johan sitä tulikin istuttua siellä rapiat neljä tuntia. Ei me toki ihan koko aikaa pyrstöllämme nurtsilla oltu, kun pitihän se kehässä käydä keikkumassa omalla vuorollamme. Kehäketkuilut sujui hienosti; Nane oli iloinen ja siitä oli kiva kirmata mamman kanssa (vaikkei mamman juoksuvauhti nyt päätä huimaakaan). ;) Nane malttoi seisoa mallikkaasti ja pöytäily sujui upeasti. Ainoastaan mamman möhläyksen seurauksena Nane joutui seisomaan, tuomarin sanellessa arvostelua, "kuopassa" pyrstö pystyssä, kun ei mamma sen vertaa viitsinyt katsoa, että missä sitä tönötetään. Tuomarina toimi suomalainen Pirjo Aaltonen. Nane sai kivan arvostelun ja tulokseksi Jun EH2. Nane tuntui olevan tuomarille, joka etsi ilm. valmiimpaa, vielä "liian junnu". Mamma oli kuitenkin hyvin iloinen tästä tuloksesta! =D

Nane Lohjalla 6.6.10


Nanea naurattaa


Nanelle (jälleen) parasta antia näyttelypäivässä tuntui olevan ne monet ihanat neitoset, jotka siellä sipsutteli sirosti Nanen päätä sekoittaen. Erityisesti kehänlaidalta löydetty uusi tuttavuus, lähes saman ikäinen Lissu-neiti, valloitti pojan sydämen täysin. Lissu on näitä aina-hyvälle-tuoksuvia-neitosia eikä parfyymin tenho pettänyt tälläkään kertaa. Nane komppus ja komenti, kiemursi ja kihersi Lissun edessä. Nane kovin yritti hurmailla neitoa, joka melko tyynesti suhtautui innokkaan kosiomiehen temppuiluihin. Lissun lähtiessä jäi Nane haikeana katselemaan kauniin tyttösen perään ja mä melkein kuulin, kun Nane huokaisi, oikein syvään... ;) Narttukehiä Nane tiiraili myös silmät loistaen, nenän käydessä niin vimmatusti. Nane oli hyvissä asemissa tervehtiäkseen ohikulkevia suloisia tyttösiä ja monia uusia ihania tyttösiä se tapasikin. =D

Suloiset reissaajat; Nane ja Sani


Nane nuuskuttelee tyttösten perään...


Semmoisia uutisia täältä. Nämä jatkavat lomailua... Aurinkoisia päiviä toivoen!

Kesä-agia ja temppuilua, arskakin kaveerannut...

Aurinko hellii ja mikäs sen mukavampaa kuin oleilu ulkosalla. Tiistaina vietettiin niin tehokkaasti päivää ulkoilmassa, että emännällä kärähti olkapäät ystävämme arskan toimesta.. Kovin herkkähipiäistä sorttia kun ei emäntä kuitenkaan ole. Aamusta touhotettiin oman poppoon kesken Kiljavan mettässä ja iltapäivästä saimmekin ulkoiluseuraa Ässä-neideistä, Tipistä ja Saanasta. Käytiin kuvailemassa poppoota Imppareitten kentällä ja lämpöisen päivän ulkoilut kruunasi yhteinen lenkki Röykässä, rantaleikkien kera tietenkin. =D

Illalla, pitkän päivän tohistuaan, pääsi Elvis the man agitreeneihin. Minimies oli menomatkalla hieman nuunan oloinen, mutta hoksattuaan mihin mentiin, karisi ne pienet mahdolliset unenhippuset silmistä. Niin sitä mentiin taas! Turha on toivoa, että herra olis ees joskus hippasen ei-niin-energinen treeneissä. Elviksen motto kun tuntuu olevan; Kun pidetään kivaa, silloin pidetään kivaa koko rahan edestä!!! Kivaa, opettavaista meillä olikin, tälläkin kertaa!

Tässä tämänkertainen rata


Muutamia kohtia radassa oli, joissa kouluttajan niksit ja neuvot tulivat tarpeeseen. Ekoissa hypyissä mä sain tehdä töitä muistaakseni kehonkielen ja "lasersäteen" merkityksen. Kouluttajamme puhuu "lasersäteestä", jonka voi kuvitella ohjaamaan koiran menoa radalla. Tälläiset mielikuva-ajatukset saa mutkin hahmottamaan helpommin asioita. Hienosti saatiinkin alku sujumaan, kunhan mä maltoin odottaa Elvistä ja Ohjata sen eteenpäin hosumatta. Seuraava kompastuskivi, oletukseni mukaisesti, tuli kohdassa 7-8. Mä olin auttamattomasti myöhässä ja Elvis ,mun ohjauksen mukaisesti, säntäämässä lemppariesteelle, tyrkyllään olevalle putkelle. Tätä kohtaa sitten hiottiinkin tovi ja toinen. Ellen mä ollut myöhässä ja sain Elviksen mukaani, jätin mä sen selkäni taakse tai törmäsin sen linjalle... Hetken hiomisen jälkeen löydettiin meille sopiva tatsi hommaan ja kuinka siistiä se olikaan! Me opittiin ja osattiin! =D Mä en taaskaan malttanut jättää Elvistä, vaan varmistelin sen menoa ihan turhan tarkasti loppupätkällä. Kun saatiin mut vielä luottamaan minimiehen osaamiseen, niin hienosti meni! Pienen tauon ja funtsaamisen jälkeen tehtiin rata vielä pariin kertaan uudelleen ja saatiin rata kunnialla suoritettua. Kouluttajalta tuli tunnin päätteeksi palautetta, että enemmän saisin edelleen luottaa koiran osaamiseen ja muistaa selkeämmin ohjata keholla, mutta "kelpo agilityltä teidän meno näyttää". Hiphei, me edistytään! =D

Elvis the tänttähäärä!


Elvarilta löytyy tulta, tappuraa ja rautaista tahtoa, pilkettäkin silmäkulmista!


Nantusen vuoro oli päästä liitelemään keskiviikko iltana. Tällä kertaa Nadja oli päidemme menoksi suunnitellut muutamia valssiharjoituksia. Tämmöisiä.



Kun aikamme olimme tutustuneet pätkiin ilman koiria, oli vuorossa harjoitteet med koira. Musta meillä meni oikein kivasti Nanen kanssa. Ite (ylläri) töppäilin jotakin pientä, mutta Nadjan neuvoilla päästiin tekemään pätkää sujuvasti. Nanen kanssa ohjausjuttuja treenatessa on vielä se etu, ettei sillä ole sata lasissa mennessään, joten mä ehdin paikkailla mahdollisia pikku virheitäni. Ilmeisesti samaa "feelua" havaittavissa myös Nanen kuin Elviksen kanssa; mä varmistelen turhan paljon koiran menoa. Pyhästi lupaan yrittää luottaa molempiin pikkumiehiini enemmän tästä eteenpäin! Näin on käsky käynyt! =D Vaan on Nane taitava pieni mies! Kiltti mamman kulta <3

Nanen iltatouhut eivät tällä kertaa päättyneetkään jäähdyttelylenkkiin, vaan napero pääsi vielä Nadjan vetämälle temppukurssille tohistelemaan illan ratoksi. Muiden kurssilaisten tehdessä jo hieman edistyksellisempiä harjoitteita, saimme me Nadjalta neuvoa muutamien temppujen harjoittelun aloittamiseen. Työn alle otettiin peruuttaminen jalkojen välistä, peruuttaminen ohjaajan ympäri, kävely ohjaajan jalkojen välissä eteenpäin, kurre-asento, kyljellään kölliminen. Tässä meillä riitti hauskaa puuhaa! Ohjaajan ympärikiertämisessä meillä oli alkuun hieman probleemaa siinä, kun olen opettanut Nanea sivulle istumaan, joten sitähän se automaattisesti tarjosi. Nyt piti kuitenkin saada peppu ylös ja käden avulla ohjata koiraa peruuttamaan askel kerrallaan. Alkoihan se sujua paremmin toistojen jälkeen. Nane on viksu mies. Jalkojen välissä peruuttaminen pujotellen sujui hieman paremmin. Tässäkin huomaa, että mä osaan tätäkin opettaa paremmin toiselta puolelta kuin toiselta. Tässä saatiin alusta asti monia onnistuneita toistoja. Nane osaa musta kivasti käyttää takapäätään, vaikkei me olla tämmöisiä harjoitteita aiemmin tehty. Köllimisessä Nane kuvitteli ilmeisesti maahanmenon olevan se juttu ja kovin tohisteli palkkionamiaan mun kädestä. Saatiin kuitenkin kaavalla äkkiä-kyljelleen-nami-ylös hiiop onnistumisiakin. Koitin saada Nanea pidentämään hieman köllöttelyaikaa rapsuttelemalla, taputtelemalla ja kehumalla. Jalkojen välissä kävelyn Nane hoksasi nopeasti; aloituspaikka oli hakusessa, mutta namin avulla vetämällä sain ukkelin oikeaan lähtöpaikkaan ja sitten mentiin askel-nami-askel-nami -tyylillä. Vaikeutettiin harjoitusta niin, että seisoin itse suorassa, kädet ylhäällä nyrkissä ja odotin ukkelin tarjoavan etenemistä mun askeltaessa eteenpäin step by step. Nane oli hieno ja tarjosi etenemistä saaden runsaat Jessit ja namipalkat! Kurre-asentoa otettiin myös; koira istumaan, käsi nyrkissä koiran pään päälle ja palkka kun tassut irtosivat maasta. Hyvin musta Zen pystyi tasapainoa pitämään, vaikka selkälihastreenejä ei ollakaan tehty. Huuuh...Olipahan tehokkaat treenit! Toivottavasti päästään vielä toisellekin temppukurssitunnille, musta on vallan ihanaa, kun joku opastaa askel askeleelta tekemään näitä juttuja! Jopa mäkin ymmärrän!!!

Maman pikku tempustelija <3


Siinähän sitä lörpötystä taas... Tämä poppoo jatkaa lomailua!

Tepsun touhotuksia vassokuu, pikkasen poikainkin...

Tepsu-tipunen pääsi lauantaina, mettäreissujen jälkeen, kaksin liitelemään mamman kanssa Imppareitten kentälle. Sää oli aikas kurja, vettä tuli kuin esterin p*****stä.. Se ei meitä tyttöjä lannistanut kuiteskaan! =D Saatiin oikein kivat treenit aikaiseksi, pienen pieniä juttuja ottaen. Kahdella vierekkäin olevalla hypyllä harjoiteltiin kiertoja, etenemistä ja välistävetoja. Mä huomaan olevani hyvin toispuoleinen ohjauksen kanssa; osaan paljon paremmin ohjata jommaltakummalta puolelta ja toiselta puolelta ohjaus tökkii välillä ihan mahottomasti. Ja koirahan tekee sen, mitä se ohjataan tekemään... Tämäkin oli siis harjoituksen alla meikäläisellä. Kontakteja harjoiteltiin myös; Tepsu selkeesti muisti mitä pitää tehdä. Hieno tyttö! Otettiin alastulo myös hieman ylempää puomilta ja kas kas, neiti alkoi himmailemaan tietäen mitä on tulossa ja pariin kertaan istahteli ylemmäs kontaktille. Otettiin loppuun muutama onnistunut kontakti ja siirryttiin lämmittelylenkille. =D Sateesta huolimatta Tepsu jaksoi uskollisesti komentaa mua ja olla innokas ja meillä oli tipusen kanssa kivaa! =D

Sunnuntaina Elvari pääsi turisteilemaan ja kehän laidalle tsemppaamaan kavereita Järvenpään näyttelyyn. Sisko-Adaa lähinnä mentiin kannustamaan, mutta muitakin tuttuja bongailtiin. Elvari on sitten maailman kiletin pikkumies reissuseurana. Se on niin rento ja helppo. Vähän siinä kehiä seuratessa temputeltiin ja Elvis kyttäsi ohikulkevia (lähinnä syöviä) ihmisiä siinä toivossa, josko sieltä hälle tippuis murunen jotakin herkkua. =D Kotiin lähtiessämme mentiin ottamaan vielä muutamia kuvia sisaruksista ja voi että kun ne pisti leikiksi keskenään. Ihan kuin silloin joskus pentusina. Kuinka hellyyttävää katseltavaa <3

Maanantaina, emännän ekana virallisena lomapäivänä, suunnattiin arkiseen tapaan aamusta Kiljavan metsään piiitkälle, rauhalliselle ekan loma-aamun lenkille. Mikä onni ja autuus. =D Käytiin myös Nukarin maisemissa tervehtimässä "isoisomummoa" ja Tuomo-setää ja voinette arvata, mitä sillä reissulla kopla puuhiin kuului. Jep; herkkujen vastaanottoa hymy huulilla, "raadon" retuutusta pihalla sekä mummolan pihan ympärijuoksua. Mitä sitä hyväksi havaittuja rutiineja muuttamaan. =D

Maanantaina saapui myös Tepsun terveystulokset omakoiraan. Dean viralliset tulokset ovat nyt Limanin lausumana; lonkat C/C ja kyynärät 0/0. Tyytyväinen olen ja näillä mennään! =D Nyt vielä jännätään, miltä mahtaa herra Nantusen tulokset näyttää.

Prinsessamme <3


Kaksosten rakkautta <3


Elvari metsän varjoissa


Neena komentaa IhanJust!


Mupsut raadon retuutuksessa mummolan pihalla


Iloinen hyppy kesälomille! =D

Poijjaat liitää

Koitan kesken viikonkin rustata vähän kuulumisia, ettei niistä aina venyis sellaisia pitkiä rimpsunrampsuja. Vimppa viikko ennen lomaa lähenee uhkaavasti loppuaan ja emännällä töissä riittää jobia saattaa hommat "kesäkuntoon" sijaista varten. Tästä huolimatta me ollaan oltu hyvin reippaita kolmen koplan kanssa myös iltaisin. Pitkien metsälenkkien lisäksi poijjaat pääsivät alkuviikosta liitelytunnelmiin ja Elvari lisäksi vielä pikaiseen rallytokon ketkutukseenkin.

Elvari oli tapansa mukaan liekeissä huomatessaan minne pääsi! Rata rakennettiin pikapikaa, kun koko ryhmä oli tällä kertaa paikalla. Ohjauksen suunnitteluun käytettiin taasen hyvä tovi, paremmin suunniteltu kun on melkein jo puoleksi tehty. ;) Tässä tämänkertainen rata.



Muutoin sain suunniteltua oman ohjauksen ihan ok, mutta heti ekat hypyt ja takaakierto tuotti mulle päänvaivaa sekä se, miten selkeästi saan lähetettyä A:lta putken oikeaan päähän. Onneksi kouluttaja tuli jelppiin ja kertoi eri vaihtoehtoja. Niiden avulla lähdettiin koittamaan. Pari kertaa saatiin ekat hypyt tehdä ennen valon syttymistä mamin nupissa ja sen mukana tuomaa grande onnistumista! Seuraava onkkelma kohta tuli, kuten olin ajatellutkin, A:n jälkeisellä putkella. Mä lähetin Elviksen suoraan väärään päähän putkea, peittäen sen oikean pään itse totaalisesti. =/ Tätä otettiin ihan erikseen muutaman kerran, A+putki, jotta mä sain hahmotettua kuinka mun tulee edetä, että saan Elviksen sinne minne haluan. Lopulta mun napakoittaessa käskytystä ja viemällä oman kroppani sen putken suun edestä pois, se onnistui! Ja niin tuli jesjes fiilis! =D Sitten uudelleen kokonaan alusta. Ja se sujui hienosti! Me mentiin reippahasti rillutellen ja Elvis oli vallan mainio pikku agiliituri! =) Emäntä jopa muisti suunnittelemansa ohjaukset ja rata meni kuten piti. Kepeillä Elvis keksi jostain ihme syystä tulla aina toiseksi viimeisestä välistä ulos, joten kepit otettiin muutamaan kertaan ihan yksikseen. Pitkä tauko tekee tehtävänsä, se selkeesti muistaa miten niitä mennään, mutta pitäisi saada opetettua varmemmaksi (ja mun pitäs opetella hiljalleen pysymään poissa edestä käsineni). =)

Sopivan haastava rata meikäläiselle ja taas opin paljon uutta. Ja Elvari se on aina yhtä muru Töyhtöhyypiö mamman kanssa liidellessä <3 Jäähdyttelylenkille Elvari pääsi vielä russeli-Pyryn ja tämän "isoveikan" labbis-Andyn kanssa. Elvari innostui juoksentelemaan uusien kamujen kanssa ihan tosissaan. =)

Käytiinpä agitreenien jälkeen vielä kuokkimassa Sadun ja Tanjan rallytokotreenejä. Elvari pääsi tekemään kerran radan ja meno oli aikas Elvaria; aina askeleen mammaa edellä. ;) Vaan kerrankin se ei kompunnut heti lähdössä ja joka välissä missä olin liian hidas liikkeissäni. Liekö pohjalla olleilla agitreeneillä ollut vaikutusta?! ;)

Nane pääsi vuorostaan liitelemään keskiviikkona Puolarmaariin shelttiagilityyn. Tällä kertaa herra ei ollut enää haahu, kuten viimeksi. Ehkä nyt kun paikka oli tuttu ja kamut kanssa, ei aika mennyt enää niiden kanssa tohistelemiseen. Saattaa myös olla, että mammalla olleet astetta paremmat namit auttoi myös osaltansa. Pieniä ohjauskuvioita ja etenemistä tuli harjoiteltua tällä kertaa. Hyppy-hyppy- mutkaputki. Näillä menntiin. Emännälle ei Nadjan yksinkertaiset, selkeät ohjeet aina menny perille ekalla kerralla ja vähän omia ohjauskuvioita tuli sovellettua. ;) Pääasia, että Nane teki reippaasti ja oli vallan taitava pieni mies, mamman haahuilusta huolimatta. Jonkin verran Nane on saanut varmuutta itsenäisempään etenemiseen, vaikkei ihan vielä itse kovin esteitä haekaan, vielä kun saatais emäntäkin luottamaan siihen pikkumieheensä. Muiden ollessa vuorossa, sai itsenäisesti harjoitella kontakteja sekä verkkokeppejä. Verkkokepit Nane hoksas aika äkkiä ja hienosti lähti pujottelemaan kohti namikuppia. Kontaktit otettiin myös namikupin kanssa ja saatiinkin monta onnistunutta suoritusta, tässä meille projektia kesälomalle. Kivat treenit, hyvä mieli! Ensi viikkoa odotellessa! =D

Loppuun vielä muutama kuva menneeltä viikolta koplalaisista.

Nane the Man


Elvari mamman muotoilemassa kesätukassaan ;)


Astetta hurjempi Elvari


Päivänsäteemme Dea


Tässä Tepsun The Älyvapaa ilme, kun se lähtee kukkuillessa tulemaan luokse. Korvat taakse, lievä takakeno ja menoks!


Ja tässä syy miksei Nanesta saa lenkeillä juurikaan kuvia; sillä on aina muita projekteja menossa, joita ei vaan voi jättää kesken...


Mukavaa loppuviikkoa kaikille! =D

Hömpsät treenaa

Perjantai-illan ratoksi suunnistettiin Satun ja Tanjan kanssa Imppareitten kentälle treenaamaan rallytokoa. Meiltä treeneihin pääsi Nane. Tanjalla oli kyltit, telineet, törpöt ja kaikki vermeet viimesen päälle. Kyllä kelpas treenata! Alkuun naperot saivat ihmetellä berhantilaisia; "pientä" 9viikkoista Reino-poikaa sekä niitä vähän isompia, Rauhaa ja Toivoa. Nanesta Reino oli ihan jees, siihen malliin se haisteli pikkumiestä ja vähän huiskutteli häntäänsäkin. Isommillekaan ei tarvinnut puhista, tosin niitä ihailtiin vaan vähän kauempaa. =)

Emäntä oli ollu taas hiukka ajattelematon, ottanut matkaevääksi vain kaapin perukoilta löytämiään kuivahkoja lihatikkuja.. Nane niitä kentän reunalla makusteli, mutta päästessään vuoroonsa se tuumas, et syö sää tikkus mä nuuskin nyt. Onneksi Tanja riensi hätiin ja antoi mulle astetta parempaa herkkua, broileripullia, ja johan sain pikkumiehen kuulolle. Taitavasti Nane muisti ja osasi, mamman mokailuista huolimatta. Nane on alkanut oppia sivulletulon molemmilta puolilta! =) Muutamia kertoja ollaan harjoiteltu oikealta takaa kiertäen sivulletuloa ja yhtäkkiä Nane on alkanut tarjota sitä itse! =) Hiphei mun viksua poikaani! Mulla on vaan se paha tapa, että mä kerta kerralta vahvista käsimerkkien oppimista, en käskyjen. Pitäis alkaa päästä niistä käsimerkeistä eroon ja vahvistaa käskyjen osaamista. No kuhan aikamme tankataan, eikös se hiljaa hyvä tule?! =)

Rallytokotreenien jälkeen Satun tytöt ja meirän Nane pääs vielä koittamaan viereiselle kentälle vähän agia. =) Satu opasti kontaktien opettamisessa ja ne voiskin olla meille kesälomaprojektina Nanen kanssa. Lisäksi sisaruspari pääsi ihka ekaa kertaa koittamaan A-estettä! Eka kerta Nanelta sujui ok, toisella kerralla se meinas vähän lusmuta suorittamisessa. Muutaman kerran jälkeen se hoksas, et täähän olikin ihan kiva juttu ja vähän innostamalla "mikäsielläon, minnemennään"-hihkuilla se alko jo nykiä hihnassa kohti A:ta. Ja loistavasti saatiin innokkaita suorituksia aikaiseksi! =D On se vaan kuulkaa hurjan näköistä koiran vinkkelistä kattottuna, kun A näyttää päättyvän taivaaseen lentoon. Miettii jos itse ajaisi autolla tuntemattomalla tiellä, joka jyrkkenee niin, että näet vain taivaan, etkä tiedä mitä on tulossa. Kyllä se ehkä itellenkin pistäis vähän jarrupoljinta painamaan. =) Mutta kun tie tulee tutuksi, sitä uskaltaa antaa mennä! =D Näin.

Lauantain aamulenkin jälkeen mä kaappasin meidän prinsessan mukaani Imppareitten kentälle privaatti agitreeneihin mun kanssani. Otettiin heti Nanen kurssin annit käyttöön ja harjoiteltiin samoja harjoituksia Dean kanssa. Kolmen hypyn suoralla harjoiteltiin etenemistä ja valsseja. Mistä kummasta Dea onkin oppinut paikoillaan olon?! Ollaanhan me sitä "harjoteltu", mutta ei ihan tosissaan kuitenkaan. Ajattelin kuitenkin koittaa, josko neiti pysyisi odottamassa ekan hypyn takana, että mä ite voisin mennä toisen hypyn taakse kutsumaan. Niinhän se neiti istus kun tatti siellä "odottaa"-käskyn kuultuaan eikä yrittänyt kertaakaan varastaa lähdössä! Voi miten mamma oli ylpeä!!! Niimpä me saatiin oikein onnistuneita suorituksia aikaiseksi. Dea reagoi heti välittömästi, jos mun liike lakkaa edes hetkeksi, se kun ei vielä hae kovin itsenäisesti esteitä. Joten mun on "saatettava" se loppuun asti hyvin huolellisesti. Neiti tulee oikein mukavasti käteen kiinni "täällä"-käskystä, tämä on musta erittäin hienoa! Lisää pitäisi harjoitella itsenäistä etenemistä neidin kanssa, jotta saataisiin varmuutta etenemiseen.

Harjoiteltiin Neenan kanssa myös kontakteja namikupin avulla. Alkuun otettiin ihan puomin alastulolta, pysäytys kontaktilla (remmillä avustettuna) ja vapautus kupille. Nepsu oli aikas eripätevä tyttö ja hoksas hirmu nopsaan mistä oli kyse. Otin sitten pannankin pois ja neiti oli hieno! Pysäytys käskyllä (ja käsimerkillä) ja vapautus kupille. Muutamaan kertaan neiti tosin ennakoi ja istahti ylemmäs kontaktille oikein täpäkkänä. =) Uskaltauduttiin muutamaan kertaan ottamaan myös puomin päältä lähetettynä ja onnistuneisiin pysäytyksiin oli hyvä lopettaa ne kontaktitreenit! Rengasta otettiin muutama kerta ja Nepsu selkeesti muisti joskus tätäkin tehneensä! =) Meillä oli Hömsän kanssa hirmu kivaa! =)

Loppuun lavasteltiin hieman tilanteita, jotta mamma saisi kuvailtua Nepsua. Neitiä ei kuvaussessionkaan aikana hätkäyttänyt viereisellä kentällä meneillään olevat suojelukokeet, josta ruoskan läiskintää ja kovaa komentoa kuului tämän tästä. Kilttinä tyttönä se poseerasi, välillä suojelutreenejä seuraten. Neena presents.

Harjoittelin kontaktien ottoa, kas näin!


Emäntä oli kovin ylpeä minusta, sietikin olla, niin hieno minä olin!


Täältä tullaan, jiiihaaa!!!


Näin hienosti minä tyttö hyppään!


Kukkuu, huhuilee hymytyttö!


Kivat treenit oli, sitten alkoi ramaisemaan!