lauantai 22. helmikuuta 2014

Hyvän tuurin loppu ='(

Niimpä niin. Viime sunnuntaina mulle tuotiin yökylähoidosta kotiin kolmijalkainen koira, Maj. Ensin tietysti oletin oikean takajalan vaurioituneen uudelleen. Vaan ei, tällä kertaa kyseessä oli vasen takajalka. Kävin koiran läpi ja huokaisin. Vasen kinner selvästi turvotti ja kintereessä oli nestettä. Onneksi neiti ei vaikuttanut kivuliaalta eikä aristanut jalkaa koittaessa sitä. Varoi vain astumasta sille. Itkuhan siinä tuli. Mua niin säälitti jo valmiiksi tuo pieni kultainen lapsi. Oikean kintereen operaatiosta toipui hyvin ja nuppi kesti pitkän aitaushoidon sekä kuntoutuksen, mutta olisin mä sille vapauden riemua suonut hieman enemmän kuin kuukauden päivät. =(

Aitaus laitetiin pystyyn samantien, jalkaa haudotiin kankaan läpi kylmällä 10min ajan useita kertoja päivässä ja ulos pääsi su-ma vain pikapissitysten verran. Ajan Tetille sain varattua tiistaiksi. Liiankin tuttuihin kuunmaisemiin ajeltiin siis tiistaina.



Sitähän se oli: vasen kinner luksoi. Tetti kysyi operoidaanko samantien? Toki. Mielellään heti.

Tässä toipilaan potilaskertomus:
”Majn vasemman kinnernivelen pinnallinen koukistajajänne menee sijoiltaan lateraalisesti (ulkosivulle). Leikkauksella on kiristetty ja tuettu repeytynyt retinalicum hitaasti sulavalla ommelmateriaalilla. Jalassa on kipsi. Kipsiä pidetään 6-8 viikon ajan. Kipsi tulee vaihtaa vähintään kerran viikossa ja aina, jos se kastuu, alkaa haista, valuu tai alkaa vaivata Majta. Aluksi kipsinvaihto eläinlääkärin toimesta. Kipsi ei saa kastua. Ulkona pidettävä vedenpitävää suoja, joka sisällä otetaan pois. Maj ei saa nuolla eikä purra kipsiä. Liikunta erittäin rauhallisesti kytkettynä. Myös sisällä tulee kaikki hyppiminen, riehuminen ja nopeat kiertoliikkeet estää. Maj on saanut anitbioottia, kipulääkettä ja nesteytystä. Kotona Loxicom-tulehduskipulääkitys ja Amoksiclav-anitbioottikuuri alkaen keskiviikkoaamuna ruoan yhteydessä. Hyvää jatkoa Majlle!”

Jokseenkin tuttua tekstiä... Näillä mennään. Fyssarimme kanssa kirjoiteltiin ja hän positiivisena sanoi, että usein toipuminen ja paraneminen on "helpompaa" toisella kerralla, kun tietää mitä on odotettavissa. Toivotaan, että näin on. Edellinen operaatio sujui Tetin mukaan "oppikirjan mukaan", toivottavasti myös tällä kerralla.

Kännikuplia puhalteleva Maj-Lis Pesonen kotiuduttuaan operaatiosta


Ilta meni Majlla mukavasti pöhnässä ollessa ja pikku-ukkoja nähdessä. Mamin syli oli turvallinen paikka.


Pikku raasu <3

Eli homma jatkuu nyt samalla kaavalla kuin edelliskerrallakin: aitaushoito, liikunta rauhallista ja rajoitettua kytkettynä, kipsihoito 6-8vkoa, viikoittain kipsin vaihdot ja kontrollit. Toivotaan, että kaikki muukin sujuu samalla tavalla kuin edelliskerralla.

Tässä Pesonen aamutuimaan leikkauksen jälkeisenä päivänä


"Huolet ei paina, vaik' on kipsi kintussaaaa!"


Murunen on ollut hirmu reipas. Ei vaikuta kipeältä, vaan omalta ihanalta tättähäärä-itseltään. Välillä protestoi aitauksessa kovaäänisesti. Tykkää leikkiä onneksi myös yksikseen ja touhuaa mielellään aktivointilelujen ja virittämieni aivojumppatehtävien kanssa. Saa paljon huomiota osakseen ja osaa peijakas käyttää sitä hyväkseen. Mummi tuli heti leikkauspäivää seuraavana aamuna hoitajaksi Majlle ja isoille mun työpäivieni ajaksi, ei tarvinnut murehtia miten toipilas pärjää ensimmäiset päivät. Täällä on nyt vierihoitoa aitauksessa toteutettu siis useamman ihmisen toimesta ja Pesonenhan on mielissään.

Hyvin on ekat päivät sujuneet. Ensimmäisenä aamuna ei varannut vielä kunnolla kipsijalalle, mutta iltaan mennessä oli jo kipsin painoon tms. tottunut ja siitä saakka on kipsatulle jalalle varannut hyvin. Antibiootin vuoksi (oletan) tuli yksi löysempi kakka leikkaukse jälkeisenä päivänä, minkä jälkeen annoin Canicuria ruoan seassa ja sen jälkeen vatsan toiminta ollut normaalia. Olen nyt joka ilta tehty venyttelyt muille raajoille ja hieronut selkää, jospa neiti ei menisi niin jumiin.

Tässä kohtaa toipilasaika tuntuu taas hirmuisen pitkälle. Mutta kuten viimeksi, päivät ja viikot kuluvat huomaamatta erilaista arkirytmiä noudattaessa, joten eiköhän tämäkin nopsaan sitten loppuen lopuksi mene. Osansa myös varmaan tekee valoisampi "kevät-aika", viimeksi syksyllä kaikki oli niin pimeää ja märkää ja aika tuntui joskus matelevan.

Laskeskelin edellisen operaation "hoitoaikoja" ja muita tärkeitä päiviä:
Oikean kintereen leikkaus 10.9.13
Kipsinpoisto 29.10.13 (7vkoa kipsihoitoa)
Fyssarit aloitettu 8.11.13 - viikoittain
Aitaushoito lopetettu 29.11.13 (aitaushoito 11,5 vkoa)
Flexilenkkeilyt aloitettu 2.12.13 (tähän saakka hyvin rajoitettu liikunta 12vkoa)
Uinnit aloitettu 13.12.13
Ensimmäisen kerran vapaana lenkillä operaation jälkeen 13.1.14 (18vkoa operaation jälkeen)

Onhan se helmpompaa kun edes vähän tietää mitä suurinpiirtein on odotettavissa, vaikka uusi operaation on aina uusi, omine juttuineen. Vaan kyllä tämä tästä. Kesäksi jos saadaan kultainen virtapupu sitten entistä ehompana kirmaamaan kanssamme. Olen useamallekin nyt sanonut, että onko se ihme, että toi pieni riekkuapina on tän perheen lellilapsi... Kovan onnen Maj-Lis Pesonen - mutta silti aina niin positiivinen, iloinen ja kultainen <3

4 kommenttia:

  1. Voi ei! Kylläpä pientä nyt koetellaan, sama rumba alusta asti. :( Jaksamista hoitojoukoille, katse kesäänpäin ja positiivista mieltä!

    VastaaPoista
  2. Voi eikä :'( Tällaista ei kyllä toivoisi kenellekään! Kovasti tsemppiä sulle ja Maj:lle paranemisia!

    VastaaPoista
  3. Mie luinkin jo teidän epäonnesta Eran blogista ja en voi sanoa muuta kuin et kyllä teitä nyt koetellaan! Toivotaan että pikku-Maj:n jalat pysyisivät nyt vihdoin ja viimein kunnossa, eikä näitä ikäviä yllätyksiä enää tulisi. Hurjasti jaksamisia kaikille ja tietysti Maj:lle paljon rapsuja, tosi kurjaa kun pieni ei saanut nauttia vapaudenhuumasta tuon pidempään :c

    VastaaPoista
  4. Kylläpä on rankkaa! Tosi kurjaa teille molemmille :( Juuri kun pääsitte ansaitusta vapaudesta nauttimaan. Eräällä koiralla oli molemmat jalat kipsissä samaan aikaan. Surkuttelin sitä, mutta omistaja piti sitä parempana, että hoituu yhdellä kertaa. Kyllä se taitaa olla rankempaa, kun on näin peräkkäin jalat kipsissä. Paljon paranemishaleja Maj'lle ja sulle jaksuja, Hanna!

    VastaaPoista