keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Terkut Tartosta!

Vuoden viimeinen näyttelyreissu laitettiin pakettiin viime viikonloppuna. Reissu suuntasi taasen Viron puolelle, Tarttoon tarkemmin. Muutaman päivän pohdin ottaakko Deaa mukaan, sillä pesin neidin alkuviikosta ja pohjavillat oli muisto vain. Kuitenkin neiti näytti ihan suht säälliseltä hapsottavine päälikarvoineen ja ilmot oli kuitenkin maksettu, joten lopulta päätettiin neiti pakattiin mukaan matkakuormaan.

Reissuseurana meillä oli Marianne & Brassi-pommi. Toisessa autoseurueessa matkasivat Sirkku, Hilma & Elmo sekä Reetta (the navigaattori) & kolme japaninpystykorvaa. Tällä kertaa laivamatkat suoritettiin VikingLinella ja en tiedä mistä johtui, mutta kyllä Tallinkilla ja Eckeröllä meno on ollut sujuvampaa. Tällä kertaa kuitenkin VikingLinella pääsi huokeammalla, joten siksi näin. Ja eihän meillä ollut kiire mihinkään.



Tallinnasta Tarttoon ajomatka tuntui ajoittain pitkältä, liekö johtunut nopeasti pimenevästä illasta. Tai ehkä maisemien tasainen tylsyys (peltoa, metsää, peltoa, lisää metsää) ei antanut tarpeeksi virikettä matkan ajaksi. Lisäksi matkalla Tarttoon oli "ihan muutama muukin", joten jonoa johtuen autopaljoudesta ja tietöistä riitti. Poliisejakin vilisi kiitettävästi; viitisen partiota matkan varrella tutkien kanssa hutkien nähtiin. Onneksi autojonon hidas eteneminen ei antanut myöden kaasujalan liialliselle polkemiselle. Tarttoon päästyämme sen laitamilta löytyi helposti varaamamme hotelli. Se sijaitsi rauhallisen päättyvän tien varressa; tiellä oli hyvin vähän liikennettä, mikä oli mukavaa koiran ulkoilutusten kannalta. Varaamamme "sviitti" oli erittäin siisti ja tilava. Siinä oli kaksi erillistä huonetta, joihin retkikuntamme jakaantui autokuntien mukaisesti. Lisäksi meillä oli oma sisäänkäynti ulkoa huoneeseen. Se, tilavuuden lisäksi, varmaankin teki huoneesta "sviitin". Ai ja eihän sovi unohtaa lähdevesiautomaattia, se oli luksusta. =)

Kasaamaamme iltapalaa hotellilla


Ensimmäisenä päivänä näyttelyssä shelttejä oli tuomaroimassa Marie-Josee Melhior, Luxemburgista. Arvosteli saksaksi, mutta onneksi kehänlaidalta löytyi saksankielentaitoisia suomalaisia suomentamaan arvostelut.

Dea:
"4-vuotias. Epätäydellinen hampaisto. Hyvä, oikeanmallinen pää. Hieman kapea rinta. Hyvä luusto. Selkä hieman pehmeä. Ystävällinen luonne. Hyvin esitetty. Hyvät liikkeet. Hieman ahdas takaa."
AVO ERI3 PN4


Nane:
"3,5-vuotias. Kaunis, hyvänkokoinen. Hyvät ylöskiinnittyneet korvat. Hyvä turkinlaatu. Hyvä kaula ja selkälinja. Hyvät kulmaukset. Tiiviit tassut. Ystävällinen luonne. Hyvä esittäminen. Hyvät liikkeet. Hyvä hännänkanto."
AVO ERI1 PU3


Mielestäni esiintymiset menivät kivasti. Molemmat liikkuivat hyvin ja Töyhtistä (aka Nanen korkeella liputtamaa häntää) ei näkynyt kehässä. Deallekin saatiin hieno tulos, vaikka epäilin turkittomuuden vaikuttavan arvosteluun. Pikku-musta Brassi kiskaisi pommi-pöydät sileiksi urosten osalta; SERT, CACIB, VSP. Sitä juhlittiin (hirrrween hirrrween pahalla) halpis-skumpalla.

"Mun ruusukkeet" vs "Mun skumpat"


Ilta sujui koiria ulkoiluttaessa, kauppakeskusta kierrellessä ja iltapalaa nakertaessa. Väsymys vei kuitenkin voiton jo pikkukakkosen loppumisaikaan. ;) Seuraavana aamuna oltiinkin sitten virkeitä vuoden viimoseen kehässä pyörähtelyyn ja kotiinpaluuseen.

Sunnuntaina sheltit tuomaroi tiukka, mukava täti-ihminen Jean Lawless, Irlannista. Tiukka linja piti läpi eri rotujen kehien ja eh taisi olla tuomarin suosikki laatuarvosanoja jaellessa. Että ei ne sertit vaan popsahtele tuolla Viron maallakaan, vaikka toki koiramäärä Suomen kehiin verrattuna onkin vähäisempi (su taisi olla 19 tai 20) ja näin ollen kilpailua vähemmän.

Dea:
"2 years (sanoin kyllä neljä...). Medium size. Good coat condition. Good bite. Misses P2:s. Little strong muscle. Dark eye. Could be better shaped. Well set ears. Good neck & topline & croup. Enough angulated. Good chest. Stands well. Moves close behind. Good tail-garriage. Good in front."
AVO H


Nane:
"3½ years. Good size & bone. Good bite & underjaw. Good headtype. Dark eye, a bit round. Ears could be higher set. Enough neck. Good topline. Slopping croup? (ei saa selvää kunnolla) Enoug angulated. Excellent chest. Stands weak on pasterns. Good side-gate. Looses topline. Carries tail high."
AVO EH1


Jo toisen kerran haettiin siis Dealle Viron maalta H hampaiden vuoksi. Täti kaiveli ja laski ja vielä varmuudeksi kaiveli ja laski uudelleen. Sanoi mulle notta "missing tooth", minä siihen jotta juu-u (tiedetään). Nane liputteli sitten vissiin menemään taas häntänsä kanssa, vaikka mä sivusilmällä vilkaistessa en sitä huomannutkaan. Noh, tottahan se Töyhtiskin tahtoi kehässä pyörähtää vielä viimeisen kerran tänä vuonna. ;) Tyytyväisiä oltiin reissuun ja tuloksiin. Matkailu avartaa aina. Kotimatka sujui hyvin, vaikkakin väsymyksen kera. Laivasta tosin päästiin Suomen päässä ulos liki jumbosijalta, joten viikonlopun odottelujen (autojonot, näyttelyjonot, kehänlaidalla odottelu) päälle saatiin odotella vielä hetki kotiinpääsyäkin. Kiitos mukavalle reissuseuralle matkasta!

Lilla-Maj (ristitty myös uudelleen Villi-Majksi) vietti viikonlopun kotosalla herraseurassa. Ilmeisesti Majn tärkeät jobit oli ollut syödä, nukkua, ulkoilla, purra sormia, kiipeillä erilaisiin laatikoihin ja kantaa kenkiä. Näin mulle raportoitiin Majn viikonlopusta. Kotiintultuamme ihmettelin, kuka on varastanut sen pienen pennunpalleron, joka kolme päivää aiemmin jäi kotiin. Vastassa oli meinaan pidentynyttä koipea ja tihentynyttä aluskarvaa sekä iloisena vispaava pitkä hännänripa. Allaoleva kuva taiteiltu Majn, mamin, juuston ja kaukolaukaisimen kesken. ;)



Maj on elellyt osana arkea opetellen talon tapoja, mitään ihmeellistä ei vielä olla treenailtu sen enempää. Ollaan käyty kyläilemässä, kylillä ihmettelemässä, eläinlääkärissä ja tavattu koirakavereita. Siinäpä sitä jo onkin arjen ihmettelyä. Naksuttimen alkeita alettiin eilen vähän harjoitella. Hienosti sujui kontaktitreenit. Tärkeimmän tehtävänsä Maj hoitaa mallikkaasti; se on mahtava terapiakainaloinen <3 Maj ja mami nokosilla

Bongaa Maj


Sellaisia terkkuja sekä Tartosta että vähän kotimaastakin.

1 kommentti: