keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Aika mahoton se on

"Se kääntyy tänne,
menee sinne,
ja se rullaa vaikka minne,
siin on out (not) sekä in
se on fiksu vekotin"

Se on Elvis. Oltiin eilen treeneissä med Elkku. Ujelluksen määrä oli suuri ja se ei sit vaan lakkaa. Enkä enää edes viitti yrittää vaientaa sitä. Kunhan joskus puolihuolimattomasti tokaisen shhh. Se vaan niin tyyyykkääää! Tämmöistä oli kouluttaja suunnitellut.



Alkuun rata pätkissä, 1-9 ja 9-16. Jo oli siinäkin sumplaamista meikäläiselle. Putkeen asti oli selvää, sitten pyörittelinkin ympyrää keskenäni. Elkku sujahteli mustaan putkeen ekana niinkun ei mitään ja yhtäkkiä stop, "en tee". Joten otettiin pelkkää putkea muutamaan kertaan, jotta se ymmärtäisi sen olevan just sitä putkeen kirmailua, mitä se niin rakastaa. Koitettiin 5 hyppyä muutamalla eri tavalla ja aina me saatiin paras lopputulos valssilla, joten valssia siihen. Lähetys kutoselle ja persjätöllä seiskalle. Ne sujui ok. Samoin putkeen lähetys ja kepit. Elkku haki itse jopa kepeillä aloituksen, jei minimies! Enkä mä sörkkinyt yhtään väliin, vaan annoin pojan hoitaa homman ihan itse. =D

Seuraava pätkä olikin sitten keppien osalta hankalampi. Mä vaan en osaa lähettää ja ohjata siltä "väärältä" puolelta. Kouluttaja tuli hätiin. Tahkosivat Elkun kanssa keppejä muutamia kertoja ja nätistihän se pujotteli, vaikkakin vähän välissä sikaillen. ;) Kouluttaja sanoi, että ohjeet tekemiseen pitää tulla heti ja selkeästi, sillä Elkun itsevarmuus ja röyhkeys kentällä merkitsee. Jos sille ei anna toimintaa heti, se sikailee. =D Loppupätkä keppien jälkeen sujui yllättävän kivuttomasti. Se meni just niinku olin suunnitellu. =D Musta hienoa Elkussa on sen estehakuisuus, sitä voi kauempaakin lähetellä hakemaan seuraavia esteitä, ja se jopa löytää ne.

Taas jäi fiilis "lisäälisää". Elkku on hieno mies. Mun touhuissa ois paljonkin parantamisen varaa, mutta toisaalta; mä olen parasta Elkulle mitä se voi saada! Joten tahkoominen jatkukoon! =D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti