sunnuntai 14. helmikuuta 2010

The Erilainen Ystävänpäivä

Muut viettävät ystävänpäivää käyden leffassa tai syömässä ja lällynlää... Meillä tytöillä oli vähän erilainen tapa juhlistaa ystävyyttä! =D

Aamulla, -21 pakkasessa, pakattiin auto ja suunnattiin oodin nokka kohti Tammerforsia. Kyllä sitä matkalla muutaman kerran mietittiin, kuinka ihana olisi nukkua lämpimässä eikä kökkiä tien päällä. Vaan minkäs teet, kun ilmot lähti kuukausia sitten. Näytelmäpaikkana toimi Tampereen ratsastuskeskus; ei ihan ykkösvaihtoehto talvinäyttelylle. Siellä oli Kylmä, vaikkei asteita ollut kuin -12. Tämähän on mitä mainioin lenkkilämpötila, mutta seisoskelu kehän laidalla ei pakkasessa ole yhtään mukavaa. Vaatteita oli varattu (niitä kirottuja pitkiksiä myöten) paljon, mutta silti pakkaspoika tahtoi purra sormia ja varpaita. =/ Käytiin välillä ulkona "lämmittelemässä", sillä ulkona ilma tuntui paljon lämpimämmältä kuin sisällä hallissa?! =O Kylmyydestä huolimatta pyörähdettiin kehässä omalla vuorollamme. Zenin esiintyminen sujui ok. Pöytäilykin pientä jännitystä lukuunottamatta meni hyvin. Kahden tuomarin (toinen harjoittelija) voimin poikaa tarkasteltiin, tuloksena H. Tuomari toivoi Zenille lisää maskuliinisuutta, pään ja kuonon täytelöitymistä, häntä käväisi myös välillä korkialla. Arvostelu kaikkineen oli musta kuitenkin kiva, löytyy kotisivulta. Tuomari mittasi lähes kaikki koirat, Zeninkin, tuloksena Zenillä tasan 37cm, joten ei ne mun kotimittaukset ihan mettään ole menneet. =D

No...Seuraavana tytöt pyörähtelivät kehässä vuorollaan, Hyvä Tipi ja Erinomaista Sani! =D Zen ja Tipi nujusivat lämpimässä autossa (kiitos vepasto) häkissään Sanin kehän ajan. Ja lopulta koitti kotiinlähdön aika... Ihanaa! Kuuma suihku ja ruoka siinti unelmissa... Vaan... Eheieiei! Startattiin kohti kotia ja moottori sanoi "iuiuiuiuuuuu", uudestaan "iuiuiuiuuuu", uudestaan ja sama! Mitä?!? Ei ole totta, onko valot ollut päällä, ei, mitä?! Ja soittoa kotiin. Atte:"Eilenhän mä kerroin, kuuntelitko sä mitä mä kerroin siitä?" Minä:"No tottakai mä kuuntelin! Tai no ehkä mä kuuntelin vaan osan... Tai no, ehkä mä en ihan kuunnellut..." Oma vika siis. Voi kekkula sentäs! Eikun kaapeleita etsimään, jotta saataisiin virtaa oodiin. Kuulutuksetkin annettiin, muttei pelastavaa enkeliä löytynyt... Ei ennenkuin Tampereen oma poika, maanteiden pelastava ritari Reijo saapui sinisellä ratsullaan pelastamaan meidät. Siinä vaiheessa ärsytys oli muuttunut niin suureksi hilpeydeksi, ettei mun tarvinnut kuin katsoa Satua ja tirskahtelin/hörähtelin niin että lirit meinas tulla housuun. Reijo pelasti, joten loppu hyvin kaikki hyvin! Kotiin päästiin (eikä kotonakaan joutunut enää "omasta mokasta" kuulemaan). ;)

Että semmoset ystävänpäivät meillä! Mitä opimme? Ei mennä enää Tampereelle (kuten ei Turkuunkaan). Kuuntele aina mitä ukollas on asiaa (jos se sattus vaik tulevaisuudes hyödyttään). Ja se tärkein; nauru parantaa elämänlaatua ja ystävyys on ihmeellistä ja upeaa! <3 Kiitos Satu, Piipaa ja Sani taasen upeasta reissusta! Ootte te mahtavia ystäviä! <3

Meidän lauma on muuten jälleen lisääntynyt. Suloisella pienellä soopelipoika Reinolla! Dea on hoivannut Reinoa kuin omaa lastaan (kai se kuvittelee sen olevankin oma laps). Toinen ilta Reinolla uudessa kodissaan ja kaikki on sujunut hyvin Dean hellässä hoivassa. ;) Pojat ei saa Reinoon vielä koskea, kun Dea haluaa hoivata ihan itse. Annetaan neidin hoitaa tärkeää tehtäväänsä, Reinon pesemistä, ihan rauhassa. ;)

Dea ja lauman tuorein jäsen, Dean tuotos "Reino-laps", jota pitää hoivata ja helliä.


Dean tärkeä Reinon hoivaus- jobi, saattaa kestää yli puolituntiakin


Viikkoja kaikille!

1 kommentti:

  1. Vitsit osaat kirjottaa hauskasta, mä täällä hihitelen:D Ollaan me vaan aika sankareita;)Mä luulen, että tästä lähtien mulla tulee Tampereesta aina mieleen Reijo ja nököhampaat;) Kiitos vielä eilisestä, teijän kanssa ei ole kyllä koskaan tylsää;)Hienoa, että Attekin oli herrasmies ja antoi sun pitää ylpeytes:) Rapsut kaikille ja onnea uudesta perheenjäsenestä Reinosta!!! Dea on niin liikkis hoivatäti<3

    VastaaPoista