Rennosti Rakvereen reissaamaan - Talla pohjassa Tallinnaan!

Viime viikolla koitti vuoden viimeinen näyttelyreissu - tällä kertaa Viron maalla. Reissujärjestelyt aloitimme jo puolessa välissä viikkoa, kun veimme isojen kanssa Maj Pesosen hoitoon kasvattajaperheelleen Inkooseen. Alunperin Majn piti lähteä mukaan reissuun, tosin turistin roolissa, mutta se suunnitelma kariutui toipilasajan vuoksi. Meinasi jäädä mamikin Majn kanssa Inkooseen, sen verran haikeaa oli vauveli sinne jättää, vaikka tiesin hoitopaikan olevan maailman paras <3 Isot pääsivät vielä torstaina agilitytreeneihin, myös pläski-Dea. Voi että miten Dea nautti, kun sai touhottaa ja näyttää mamille miten taitava tyttö hän onkaan. Ja Nane, Nane oli iso <3 Tehtiin mm. hienoja kontakteja ja keppejä. Minä myös tein hienoja keppejä (eli annoin Nanen mennä ihan itse ja näyttää, että se osaa kyllä). =D Todella iloiset, onnistumisen täyteiset treenit. Niiden siivittämänä oli mukava lähteä pakkaamaan seuraavan päivän reissua varten. Aamupäivästä reissuseuramme saapui meitä noutamaan ja matka Katajanokalle alkoi.

Laivamatkan ajaksi mupsut jäivät tuttuun tapaan asuntoautoon nukkumaan. Hyvin levänneiltä ne Tallinnan päässä näyttivätkin, sen verran autuaasti venytellen ne meitä tervehtivät. Satamassa kävimme vielä kaupoilla ennen suuntaamista Rakvereen. Rakveressa olimme alkuillasta perillä. Matka-ajan Tallinnasta Rakvereen kellotimme silmälläpitäen takaisintulomatkaa... Koska nälkä alkoi jo kurnia siinä vaiheessa iltaa, päätimme lähteä Sarin ja Saijan seuraksi heidän hotellinsa ravintolaan syömään... Olipahan kokemus sitten sekin... ;) Saimme ruokatilauksemme tehtyä ja sitten.....pimeys koitti... sähköt poikki... Niimpä joimme limumme kynttilänvalossa ja ruoka jäi siltä illalta saamatta. Mutta hauskaa oli! =)

Kynttiläilallinen Rakveren malliin ;)


Koska Rakveren kaikki hotellihuoneet olivat varattuja jo elokuussa (kyllä! koirakansa on ajoissa liikenteessä), niin meidän majapaikkanamme toimi asuntoauto, jossa yövyimme koko reissun ajan. Eipä tarvinnut ajella ees taas hotellilta näyttelypaikalle, sillä me parkkeerasimme näyttelypaikan pihalle. =) Extreme-reissaamista mun makuun. Ensimmäisenä iltana hilpeät hihittelyt ja hersyvät naurut meinasivat kyllä vähän hyytyä, kun lämpötila autossa laski kymmeneen...Alkoi tulla hieman vilakka. Onneksi kaasulämmitys lähti toimimaan eikä meidän tarvinnut herätä seuraavaan aamuun kohmeessa nenät valkoisina.

Astetta (tai no itseasiassa kymmenen astetta) Coolimpi reissu =)


Lauantaiaamu valkeni kauniina, lumiharso peitti maata


Lämpötilan noustessa ja päivän valjetessa sää kuitenkin lässähti vetiseksi ja loskaiseksi... Se ei kuitenkaan iloamme laannuttanut. Aamupäivällä ehdimme käydä ostoksilla Rakveren keskustassa (jonka olemassaolosta emme olleet edes tienneet, vaikka aiemminkin Rakveressa reissattu on), sillä sheltti- ja pommikehät akoivat vasta iltapäivällä.

Lauantaipäivän tuomari oli romanialainen Dagmar Klein, todella hauska ja ystävällinen tuomaritäti. Shelttejä hänen kehäänsä oli ilmoitettu 36, eli siis saman verran kuin jossakin pienessä ryhmiksessä Suomessa. Osallistujat aikalailla koostuivatkin suomalaisista shelteistä, lukuunottamatta muutamaa venäläistä shelttiä. Kehävuoroon ensin pääsi Nane, joka esiintyi kivasti, tosin liikkeitä en taaskaan saanut sujumaan. Tuomari kehoitti juoksemaan nopeampaa Nanen kanssa, mutta mä en vaan uskalla, ettei käy kaatuminen ja tuo mun selkä mene uudestaan rikki (juu ja tiedän, että on epäreilua koiraa kohtaa, mutta näillä mennään). =( Liikkeistä Nane sai siis noottia, muutoin hieno arvostelu.

Dea pääsi kehään omalla vuorollaan. Mua alkoi hillittömästi hihityttää, kun tuomarin ensimmäinen kommentti Deaa käydessään läpi oli: "Oooh, here is another a little fatty one" ;) Tuomari alkoi kertoa, miten hänellä on kotonaan kaksi narttua, joille on steriloinnin jälkeen kertynyt hieman ylimääräistä. Näin kerroin myös Dealle käyneen. Tuomari sanoi, että niinhän se menee, toiset ovat kapeita ja laihoja, toiset vankkoja ja pyöreämpiä. Teki mieli sanoa, että juuri kuvailit Dean alle kaksivuotiaana ja Dean nyt. ;) "Are you sporty anyway?!" kysyi tuomari Dealta. Johon minä Dean puolesta vastasin, että kyllä se pretty sporty on ja jaksaa lenkkeillä reippaasti. Sittenpä tuomari innostui ihan esittämään miten hänen koiransa ulkoilevat nurmella steppiaskelin. Saattaa olla, että muutama kehänlaidalla katselija ihmetteli, mitä tuomaritäti oikein steppailee. Hauskoja heittoja tuomarilla riitti. Dea esiintyi kauniisti ja sai myöskin kauniin arvostelun, pulluudestaan huolimatta. ;) Hauskimpana juttuna tuomari vinkkasi mullenauraen, mun seisottaessa Deaa, että mun pienellä ahnepullupossulla roikkuu nakinrimmaleita suupielestä... ;) Voi että mua nauratti. Ihana, huumorintajuinen tuomari, jonka kehään menisin varmasti uudestaakin. Alla lauantaipäivän arvostelut tuloksineen.

Dea:
"Excellent type. Feminine head. Correct expression. Beautiful eyes. Excellent neck & topline. Correct angulations. Very good bone. Overweight body. Moves free. Nice temperament. Well preseted."
AVO ERI


Nane:
"Correct type. Correct head & expression. Correct ears. Well constructed body. Very good bones. Corret angulations. Moves almost only pass. Nice temprament."
AVO EH2

Näyttelyn jälkeen lähdimme syömään hotellin ravintolaan ja tällä kertaa saimme ihan jopa ruokaakin. Erittäin hyvää oli, kannatti odottaa vuorokausi. ;) Illalla kävimme aikaisin jo maate, tosin paikalliset teinituninghirmut hieman häiritsivät yörauhaamme käyden revittelemässä viritetyillä bassobemareillaan parkkipaikalla. =) Tai siis minä nyt sain unta, mutta matkaseura oli valvonut munkin edestä. =)

Seuraava aamu oli kirkas ja kuulas, näytti tulevan kaunis päivä ja niinhän se tulikin. Pääsimme ottamaan parit reissukuvat. Luulimme jo lauantain harmautta katsellessa, että reisukuvat jäävät kokonaan ottamatta.

Nane ja Minni poseeraamassa


Minun rakkaat "isot"


"Katse vasempaaaaan päin!"


Reissuryhmämme; Minni, Nane, Dea ja Brassi


Mami ja Mane <3

Mami ja Dea <3

Kuvailujen, aamutouhujen ja pakkailujen jälkeen siirryimme kehänlaidalle näyttelypaikalle odottelemaan shelttikehien alkua. Sunnuntainakin kehät olivat vasta iltapäivästä ja pienoisesti pääsi jännitys iskemään ehtisimmekö Dean kanssa kehään ollenkaan. Shelttikehä alkoi 13.15 ja meidän laivan lähtöaika oli 16.30. Shelttejä oli ilmoitettu sunnuntaille 35, eli niiden arvosteluun menisi arviolta noin puolitoista tuntia.. Ihan viimeistään meidän oli Rakveresta startattava klo 15.00 jotta ehtisimme satamaan ajoissa... Siksi tulomatkalla kellotimme matka-aikaa.

Sunnuntaina sheltit tuomaroi tanskalainen setä,Ole Stanskjaeur. Tiukkalinjainen tuomari, jolla SA:t olivat tiukassa, mutta oli erittäin varmaotteinen ja ysävällinen tuomari. Molemmat isot esiintyivät hienosti ja nyt sain Nanenkin kanssa yhteisen rytmin liikkeisiin löydettyä, ei tarvinnut pojun käpytellä. =) Arvostelut olivat ovin näköisiään ja olin sijoituksiin kovin. =) Näihin karkeloihin oli hyvä päättää tämän vuoen näyttelyt, vaikkei suurempaa sukseeta tullutkaan tällä kertaa. Mutta...sehän tietää vaan uusia reissuja tulevaisuudessa... ;) Alla molempien arvostelut sunnuntailta.

Dea:
"Good size. Could have a little stonger muzzle. Good bite & expression. Well set ear. Need a bit more neck. Good topline. Acceptable front. Nice colour and coat. Moved well front, a little closed in rare."
AVO ERI4

Nane:
"Nice size. Good head and expression. Good bite. A bit too low set ear. Need a bit more neck. Nice topline + front. Very well angulated. Good colour and coat. Moved well."
AVO ERI1

Samantein kun Dean arvostelu oli ohi ja saimme arvostelupaperit käsiimme, huiskaisimme tavaramme salamannopeasti kasaan ja autoon. Talla pohjassa Tallinnaan! Eikä kellotuksemme pettänyt, olimme 20 minuuttia ennen laivanlähtöä satamassa. Tosin... Yritimme kovin päästä rekkajonossa laivaan ja tullivirkailija taisi jo hieman hermostua meidän ajettua jo toistamiseen vääristä porteista sisään... "Cargo, cargo only!" =D Viimein kun tajusimme, että meidän pitäisi olla toisilla porteilla, toisella puolella satamaa, alkoi todenteolla jännittää ennätämmekö laivaan. Kymmenestä minuutista se oli kiinni - me ehdimme! =) Pääsimme ajamaan laivaan samantien. Huoh. Se meni täpärälle. =)

Kotimatkalla oli nuutuneita, niin koirat kuin mamitkin. Hihitys ei ottanut loppuakseen, kun Suomen päässä tajusimme taas olevamme "Cargo only exit"-jonossa... Me dorkat! Pääasia, että pääsimme taas kotimaan kamaralle turvallisesti. Hauska reissu, kiitos matkaseurallemme! Koskas lähdetään taas...?! ;)