Viimeisen kirjoituksen epävirallisesta "retkeilystä" olemme siirtyneet virallisiksi Vilpolan asukkaiksi. <3 Tämän tunteen ilon tietää se, ken itse tässä tilanteessa joskus on ollut. Liki vuoden aherrus, satoja tunteja töitä, suunnittelua ja toteutusta, välillä hammastenkiristelyä ja kiukunpuuskia. Mutta nyt meillä on koti ja meidän kodilla on asukkaat. <3 Olemme siis virallisesti Villa Vilpolan väki!
Vilpolan muruset, mamma keskeytti naperoiden leikit räpsyttelyllään
Koirille muutto ei tuonut mukanaan mitään uutta ja ihmeellistä; koko rakennusajan ne on olleet täällä mukana ja nurkat on niillekin jo niin tutut, etten uskonutkaan ongelmia paikanvaihdoksesta tulevan. Nekin nauttivat täysin siemauksin lisätilasta ja uudesta kodista. Pihamaa on niistä kiva plussa, rattoisa ralli- ja leikkipaikka. ;) Vielä olemme harjoitteluasteella koplan kanssa, että myös kotipihalle voi käydä luikkasemassa pisun jos toisen; kerrostaloasumiseen tottuneina ne uskollisesti odottavat kunnes nutut on niskassa ja pannat laitettuna ja ollaan omalta pihalta pois. Tosin yllätyksenä ei varmasti tule, että Nanelle kotipihaankaan lirkkiminen ei ole ongelma, se nuohoaa joka aidantolpan (erityisesti naapurin tontin puoleiset) ja jättää merkit naapurin kavereille muutaman reteän potkaisun kera. ;)
Hei minä olen Dea. Ja minä olen Nane. Sitten meitä on vielä Elvis (ei kuvassa).
Olemme Vilpolan naperoita.
Edelleen olemme harrastuksista pimennossa; rauhoitamme vielä loppuvuodenkin kotihommille ja joskus (hui!) jopa joutenololle. Alkuvuodesta yritämme päästä nauttimaan taas arkisesta elämästä kera harrastusten, ilman jatkuvaa stressiä rakentamisesta. Kevään koittaessa alkaa sitten seuraava urakka pihatöiden muodossa, mutta onneksi siihen on vielä koko talvi ja alkukevät matkaa. =D
Minä söpöliini olen äitin ahkera apuri <3
Minä kans <3
Joo ja minäminäminä myös <3
En ole koskaan ollut kovin ahkera kodinlaittaja (pipertäjä, kuten kutsun). Ennen on piisannut se, ettei pölyyn tukehdu ja koti on semmoinen missä on kiva olla ja rentoutua. Mutta täällä se piperrysfiilis on vaan nostanut päätään... =) Ollaan kolmikon kanssa mittailtu ja pähkäilty tekstiilejä (sävy sävyyn kaiken muun kanssa), istutettu joulukukkia, askarreltukin jopa.. ;) Ymmärrettävästi eniten koirat ovat olleet innoissaan tosta kasviosuudesta; tokihan ne kaikki olivat mukana arvioimassa mullan kuohkeutta ja sopivuutta istutustilanteessa erittäin mielellään. ;) Yhdessä ollaan kasvavia kukkavanoja ihmetelty, koirat niille kuiskineet jotain ja emäntä lauleskellut aina muistaessaan. ;) Mökkihöperöitä meistä ei kuitenkaan ihan vielä ole tullut, vaikka se siltä ehkä kuulostaakin. =) Onneksi ollaan päästy välillä tuulettumaan lenkeille ja kahvihetkille koirakaveriseurassa sekä käyty taas nyt syksyn tullen uiskentelemassa koirakylpylällä hauvakavereiden kanssa.
Naperoiden uusi olkkarinpeti, sävy sävyyn sohvan kanssa tietenkin <3
Kuvailut on jääneet vallan taka-alalle, ellei sitten lasketa kukkien kasvua seuraavien kuvasarjojen ottoa. ;) Yritimme ottaa jonkinnäköistä jouluotosta, tässä tulos ;)
Ihan kuule s'il vous plait, kuvaa keskenäs ;)
Mauno-Antero-tonttu <3 (kuten isäntä kutsuu)
Natkunatsi-tonttuneiti <3
Titten te tuloinen kiltein tonttulaps, Eemeli <3
Oikein ihanaa joulunodotusta kaikille sekä rentouttavia joulunpyhiä!
P.s.Muistakaa olla kilttejä, tontut kurkkivat joka puolella
