Vaan heti kun kissa on poissa, niin hiiret hyppii pöydillä... Tässä tapauksessa mamin ja isojen reissatessa, oli Majkin järjestänyt vähän extraohjelmaa... Kipsinvaihto oli sovittu perjantaille 18.10. Inkoon eläinlääkärille, jonne Era ystävällisesti lupautui Majn viemään. Era ehtikin soitella mulle perjantaina eläinlääkärikäynnin jälkeen kuulumiset, sillä me odoteltiin vielä laivaanpääsyä satamassa Helsingin päässä. Hieman Majta oli kipsinvaihto vieraassa paikassa alkuun jännittänyt, mutta rauhassa oli malttanut maata operaation ajan. Jalka oli näyttänyt siistiltä. Seuraava kontrolli oli määrätty noin viikon päähän. Satamasta ehdin vielä soittaa ja varata seuraavan kontrolliajan Tetille, jonka sainkin viikon päähän perjantaille.
Rakvereen päästyämme huomasin Eralta saapuneen multimediaviestin. Laitoin mobiilidatan päälle, että pystyin viestin lukemaan ja sydän meinasi pyähtyä, kun näin piiitkästä viestistä vain osan "Tetille soitettu"... Apua! Onko se jalka mennyt uudestaan?!? Jouduin tavaamaan koko viestin sisällön muutamaan kertaan enenkuin aivot tavoittivat sen mitä viestissä kerrottiin. EI, jalka ei ollut mennyt uudestaan, mutta parin tunnin päästä eläinlääkärissä käynnistä Era oli löytänyt Maj Pesosen hännää huiskuttamasta aitauksestaan, kokonainen kipsi vierellään... Kipsi oli siis lähtenyt irti. Era oli soittanut ell:lle, joka oli puolestaan ollut yhteydessä Tettiin. Ohjeeksi oli tullut, että voi laittaa kevytpaketin, mutta koira on pidettävä täysin levossa häkkihoidolla. No way, kirjoitti Era! Oli sitten fyllannyt jalan uusiksi ja asettanut kipsin takaisin paikoilleen. Maj Pesonen oli hienosti antanut tämän tehdä. Kyllähän säikäytti! Sydän oli sykkyrällä niin Inkoossa kuin Rakveressakin. Loppu reissu Inkoossa Majlla oli mennyt mukavasti.
Hain Pesosen kotiin maanantaina. Voi miten mun olikaan ollut ikävä sitä pikkuista tättärää. <3 Isot osaa olla niin rauhassa ja nätisti, Pesonen ei ehkä niinkään... Tiistai-illan Maj oli ihan rättipoikkiväsynyt reissaamisestaan. Tiistai aamuun heräsin puoli neljältä vain ja ainoastaan huomatakseni, että neidin kipsi oli valunut puolet alaspäin... Ja taas sydän heitti volttia! Kipsiä takaisin asetellessani mietin vain, että toivottavasti jalka ei ole mennyt uusiksi. Onneksi ihmiset rauhoittelivat mua; leikkauksesta oli kuitenkin jo 6 viikkoa ja neiti ei ollut päässyt riehumaan yhtään. Meillä oli varattuna kontrolliaika keskiviikolle Tetille (olin sen jo siis edellisen äksidentin takia aikaistanut perjantailta keskiviikolle maanantaina). Soitin Skutille ja kerroin tilanteen, onneksi Tetti suostui ottamaan meidät vastaan samana iltana muiden potilaiden välissä. Siispä ajelimme Jokikunnalle tiistai iltasella Tetin syyniin. Mulla ei ollut kunnollisia fyllikamoja kipsinsisälle ollut laittaa, joten olin taiteillut sekä vanhoista fylleista että sideharsotaitoksista jne uudet fyllit. Tetti naureskellen sanoi, että eipä se haittaa, ihan vaikka vessapaperi ois kelvannut, jos muuta ei olisi tarjolla ollut. =) Luojan kiitos jalka oli todella siisti ja jänne paikoillaan!!! Suuri helpotuksen huokaus siinä pääsi... Potilaskertomus 22.10.2013: "Kipsi irronnut. Uusi kipsi. Jalka siisti, jänne paikoillaan. Seuraava käynti viikon kuluttua, jolloin jalkakontrollikäynti ja paranemisen etenemisen mukaan kipsin poisto. Koppilepo vielä viikon. Seuraava vaihto tiistaina 29.10.13. Hyvää jatkoa Majlle!" Ensi viikon tiistaina siis uusi kontrolli, jolloin leikkauksesta on kulunut 7 viikkoa. Mahdollisesti kipsinpoisto, mikäli jalka on parantunu odotetusti. Topilasaika vaihtuu kuntoutusajaksi. Vähän jo Tetin kanssa juteltiin kuntoutuksen aloittamisesta, mitä Tetti suositteli pikapuoliin kipsinpoistosta. Lihaskunto jalassa on nolla ja muissa lihaksissa varmasti jumeja. Saamme lähetteen fysioterapeutille. Uintia ei suositellut ainakaan alkuun, uinnissa tulevien voimakkaiden potkuliikkeiden vuoksi. Alkuun usein lihaskunnon vahvistamiseksi kuulemma riittää useampaan kertaan päivässä tehdyt reippaat ravilenkit sekä fysioterapeutin ohjeistuksen mukaiset jumpat. Lenkkeilyt mielellään esim. nurmi- tai pururata-alustalla, ainakin alkuun. Asfalttilenkkejä voi tehdä, mutta ei pääsääntöisesti alustan kovuuden vuoksi. Hyppimistä, riehumista ja eritysesti kiertoliikkeitä tulee välttää! Joten aitaushoitoa jatkamme ja lenkit täytyy mettiä miten ne sumplin, sillä Majlla on välillä tapana innostua riekkumaan remmissä ulkona. Nyt kipsi on saanut olla Majlta rauhassa. Uskoisin, että tämän jännitysnäytelmän huipennus on nyt koettu. Ny odotamme tiistaita ja "tuomiota" sekä jatko-ohjeita. Täytyy sanoa, että en olisi ikinä uskonut miten nopeasti tämä pari kuukautta menee. Alkuun 6-8viikon kipsihoito kuulosti älyttömän pitkältä ajalta ja nyt se onkin hujahtanut ihan huomaamatta. Maj Pesonen leikkimässä aitauksessaan
Pesonen ylpeänä esittää asumuksensa
Maj rakas <3
Voi että noita bloggerin rivinvaihtoja, kun se hävittää ne aina. =/ En kyllä jaksa taaskaan alkaa ihmetellä miten ne tuohon pätkään saisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti