Perjantain piristys

Vilpolassa ei ole vielä lattiavalujakaan tehty, mutta emännän piti ehdottomasti jo tilata "Tervetuloa"-kyltti. Tälleen vaatimattomasti Vähän etukäteen.

Eikö ole suloinen!? Mun perjantaiaamu piristyi kertaheitolla. =D
Hyvää viikonloppua kaikille!

Elkun treenihöpinää

Jos jotain kehnoa, niin aina jotain hyvääkin. Elkku & mami tiistain treeneissä.
Päänmenona seuraavaa. Kiertoa, kaartoa, vääntöä, suoraa pätkää.



Eka pätkä 1-12. Ekalla kerralla pätkä melkein puhtaasti läpi. Ja Elkku malttoi oottaa, että menen vastaanottamaan nelosen takaa! Jei! Vitos hypyltä kutoselle oisin saanu ottaa tiukemmin haltuun ja kertoa selkeämmin aikeeni. Muurilta pala pois, kun menin Elkun tielle seisomaan kierrättäessäni sen muurin takaa. Toka koitoksella Elkku tiputti ekan riman ja se veti herneen siitä nenään. Lällätteli mulle ja koitti kiertää hyppyjä. Päästiinpä kuitenkin yhteisymmärrykseen, jotta hypyt ois suotava hyppiä. Tämän jälkeen ei kuitenkaan enää malttanut odottaa lähdössä kuin sen verran, että mä olin kakkoshypyn kohdilta vastaanottamassa. Vitos-kutos hyppyihin koitettiin jos jonkinnäköistä kiemuraa ja mikään ei oikeen tuntunu hyvälle (mä en siis saanu itteäni toimimaan kunnolla ja sen myötä en Elkkuakaan). Muutama onnistunut kerta ja jätettiin asia hautumaan.

Seuraavalla pätkällä 11-28 muutoin ok (mä muistin jopa melkein minne mennä), mutta hypyt 15-16 ja 21-22 tuotti mulle taas ongelmaa. En vaan saanut itteäni käännettyä hypyn suuntaan, vaan kroppa näytti minne sattu ja sinnehän se pieni mies meni, minne sattu. =D Loppupätkä ok ja mikä hienoa; me tehtiin onnistuneet kepit!!!

Vaikkei treenit menny (lähinnä mun osalta) taaskaan römsöön lailla, oli meillä kivaa. Ja palo petrata on suuri! Siihen pyrimme! =D

Ei menny viikko niinku römsöös

Joo ei ollu römsöö- (mummin lailla lausuen) kamaa meidän viikko. Emäntä itse sairastui kurjaakin kurjempaan influenssaan ja suurinta huvia menneellä viikolla meillä oli neljän seinän tuijottelu ja sylittely. Ekat pari päivää mä totaalisesti makasin sohvalla, isännän hoitaessa koirien ulkoilutukset ja muut perusjutut. Hauvat oli kyllä maailman ihanimmat hoivaajat; aina joku kolmesta oli makaamassa sylissä, lämmittäen ihanasti. Olivat välillä raasut kovin huolestuneen näköisiä, kun mami sanoi "atsiih, oihvoih, atsiih". Sohvan pohjalta seljettyäni sai koiratkin taas nauttia sisätila-aktivoinnista, leikeistä ja aivojumpasta. Siinä se meidän viikko meni.

Tänään ekaa kertaa kunnolla emäntäkin uskalsi nokkansa näyttää ulkoilmassa. Lähdettiin koplan kanssa tarkistamaan Vilpolan (sen tulevan uuden kotimme) tiluksia ja ihmettelemään mitä ukot siellä puuhaavat. Melkein parituntisen ajan lapset saivat riekkua tantereella ja nehän otti kaiken siitä ajasta irti. Pidemmittä lörpötyksittä, kuvat puhukoot puolestaan. =D

Elkku herrana Vilpolan tantereella


Vilpolassa onnistuu myös mäenlasku


Dea kalikan etsintäretkellään


"Eihän vaan ton kalikka ole yhtään parempi, maukkaampi, hauskempi kun mun?" tuumaa Nane


Tuhti-tyttö lähti tilusten tarkastus reissulle. (Juma se näyttää putelta!)


Nanesta kerrankin normikuva, missä mitään ei rotkota mistään eikä se kieku/kalua/hypi...


Seuraavat kuvat olikin sit taattua Nane-laatua ;)


Vähänkö me tykätään meidän uudesta rilluttelumestasta!


Pikkuset nöpökinuppuset <3


Ensi viikolle toivomme terveyttä ja kauniita lenkkeilyilmoja!