Koska facebook varmaan ei anna mun enää kohta päivittää Maj-kuulumisia, niin päivitetään välillä tännekin. =) Neidin toipuminen on lähtenyt mukavasti käyntiin. Ollaan saatu sumplittua Majn ulkoilut ja aktivoinnit sekä isojen lenkit, treenit ja aktivoinnit. Tosin olin siis vapaalla koko loppuviikon neitiä hoivaamassa. Saa nähdä mitä arkiarki tuo tullessaan. Uskon kaiken kuitenkin sujuvan ihan hyvin.
Yöt neiti nukkuu siis kevythäkissä, samoin kevythäkissä se viettää kaikki ne ajat jolloin itse en ole kotona sitä vahtimassa. Muutoin neiti saa olla omassa aitauksessaan.
Stailasin Majn aitauksen turvallisemmaksi ja muutenkin toivottavasti viihtyisämmäksi. Nyt on turvallinen kumipohjamatto pohjana, jossa ei tassut pääse liukumaan, jos touhottaa lelujensa kanssa. Ja mieleisiä lelujahan riittää neidin kaveriksi.
Ulkoilemaan neiti pääsee tasan pissojen/kakkojen ajaksi ja yksin, ettei vahingossakaan alkaisi riehumaan isojen kanssa. Välillä tuntuu kuin olisi taas pentu talossa. Tosin tämän pennun kanssa ulkona e tarvitse ravata kymmeniä kertoja päivässä. ;) Näin iloisesti häntä heiluu aina mamin nähdessään.
Maj varaa leikatulle jalalle täysin. Eikä vaikuta lainkaan kivuliaalta. Jos ei tietäisi neidin olevan leikattu ja näkisi kipsiä jalassa, ei voisi liikkeistä nähdä, että sitä on operoitu. Hieno juttu, ettei kpuja ole, tosin se asettaa aloillaan pitämiselle tiettyä lisähaastetta. Paljon aktiviteettia olen neidille yrittänyt keksiä aktivointilelujen, nenänkäyttöleikkien ja ihan vaan sen kanssa aitauksessa olon ja sylittelyn muodossa.
Tässä pulu touhottaa häkissään
Eilisiltana sydän muljahti; Maj oli aitauksessa ja kun selkäni käänsin hetkeksi, niin siellä se keikku sohvalla!!! Siis hypännyt 62cm korkeasta aitauksesta sohvalle! Ou Maj! Nyt aitaus on asetettu siten, ettei sieltä voi sohvalle tai muualle päästä, pikku kevythäkin otin sieltä myös pois, ettei sen päälle innostu pomppimaan. Onneksi Maj ei ole aitaushoitoa kovin paljoa protestoinut, välillä pientä piippausta kuuluu, kun mami häviää näkyvistä, mutta muuten Maj on sopeutunut aitaus/häkkielämään hyvin.
Tässä Maj jubailee Nanen kanssa
Tässä neiti touhottaa kuppikuuppajumppaa kotitekoisilla aktivointileluilla
Ulos lähdettiin tässä asusteessa; kakkapussissa, joka on sidottu kiinni sideharsolla. Kipsi ei saa kastua lainkaan, joten suojaus on välttämätöntä.
MamiDesign teki prototyypin kipsinsuojatuubisukasta. Nyt on helppo asettaa kakkapussi jalkaan ja tuubisukka päälle, eikä kakkapussi rahise kävellessä ja pysyy paremmin paikoillaan. Muutoin sukka toimii asusteena ja suojaa kipsiä likaantumiselta. Mitäs sanotte, eikös olekin aikas trendikäs pikku neiti?!
"Minä olen muotitetoinen, nyt mä olen muotitietoinen. Ja naapurin urootkin se huomaa..." =)
Muru on ottanut lääkkeensä mukisematta ja ollut muutenkin mallikelpoinen pikku toipilas. Isot taitavat ottaa Majn sairasloman lepolomana, kun perskärpänen ei ole koko aikaa kiusaamassa niitä. Vai mitä tuumaatte kuvan perusteella? ;)
Majlla on käynyt vieraita kylässä sitä tervehtimässä ja voi miten liikuttavana se vieraille suukkoja jakelee ja häntää heiluttaa ja haluaa syliin. Taitaa jopa käyttää tilaisuutta vähän hyväkseen, onhan hän sentään Toipilas. <3 Mä olen tunteja päivässä sen kanssa aitauksessa istunut; sylitellyt, leikittänyt, ollaan surffattu läppärillä, kuunneltu musaa... Ja Maj nauttii saamastaan yksityishuomiosta. =)
Shelttiväki on ollut aivan ihanan positiivisia ja kannustavia tämän asian kanssa; olen saanut viestejä ja puheluita. Minulle on kerrottu omien koirien toipumisesta samaisesta operaatiosta, tsempitetty ja luotu uskoa toipumiseen. Tämä on itselle kullanarvoista. Kiitos teille, tunnistatte kyllä itsenne <3 Joidenkin ollessa kovin kovin pahoillaan tämän asian vuoksi, muistutan, että kyllä tämä on kurjaa, mutta ottaen huomioon viime syksyn äkilliset shokkitapahtumat Elviksen kanssa, mä otan koska vaan tän "vaivan", koska tämä on korjattavissa ja ennusteena on Majlle aktiivinen elämä, entistä ehomman jala kanssa. Kyllähän tämä toki hieman surettaa (lähinnä Majn kannala), mutta tällä kertaa mä en menettänyt muuta kuin vähän vapaa-aikaani, rahaa ja mielikuvitusta, kun neidille koitan puuhaa keksiä. Tällä kertaa mun kainaloiseni sentään tuli takaisin mukanani kotiin. <3
Sellaista sekavaa sepustusta. Terveisiä toipilaalta, joka tohon viereen nukahti; Hänen vilkkautensa valtakunnassa on kaikki hyvin!
Edelleen hurjasti tsemppiä toipumiseen pikku-Maj:lle! <3 Täällä ollaan hengessä mukana!
VastaaPoista