"Majn oikean kinnernivelen pinnallinen koukistajajänne menee sijoiltaan lateraalisesti (ulkosivulle). Leikkauksella on kiristetty ja tuettu repeytynyt retinaculum hitaasti sulavalla ommelmateriaalilla.
Jalassa on kipsi. Kipsiä pidetään 6-8viikon ajan. Kipsi tulee vaihtaa vähintään kerran viikossa ja aina, jos se kastuu, alkaa haista, valuu tai alkaa vaivata Majta. Aluksi kipsinvaihto eläinlääkärin toimesta. Kipsi ei saa kastua. Ulkona vedenpitävä suoja, joka sisällä otetaan pois. Maj ei saa nuolla eikä purra kipsiä.
Liikunta erittäin rauhallisesti kytkettynä. Myös siällä tulee kaikki hyppiminen, riehuminen ja nopeat kiertoliikkeet estää.
Maj on saanut antibioottia, kipulääkettä ja nesteytyst. Kotona Loxicom-tulehduskipulääkitys ja Amoksiclav-antibioottikuuri alkaen keskiviikkoiltana.
Samalla otettiin viralliset lonkka-kyyner- ja selkäkuvat arvioitavaksi Suomen kennelliittoon. Virallinen polvitarkastus 0/0.
Hyvää jatkoa Majlle"
Siinä siis leikkauspäivän potilaskertomus. Viikko leikkauksesta on nyt kulunut. Alkuun Maj antoi kipsin olla rauhassa, mutta edellisyönä ennen kipsinvaihtoa se lupsutti yöllä kipsiä häkissä niin, että kipsi oli kostea sieltä täältä. =/ Onneksi seuraavalle päivälle oli kipsinvaihto tiedossa.
Tässä odotellaan pääsyä lääkärin vo:lle.
Eläinlääkäri halusi nähdä ensimmäiseksi Majn liikkeet. "Kauheaa, varaako se jalalle noin, kauheaa!" oli eka kommentti, josta mä tietenkin hätäännyin, kunnes aivot tavoitti sen vitsiksi. =) Ell mukaan Maj käyttää jalkaa juuri kuten pitää. Lisäksi saimme kehuja siitä, että Maj on pääsyt ulos vain tarpeilleen ja tuulia haistelemaan. Sisälläkin yritetty minimoida liikkuminen. Sitten Maj hujautettiin taas uneen rauhoittavilla ja ell pääsi avaamaan kipsin ensi kertaa.
Potilaskertomus 17.9.:
"Ensimmäinen kipsinvaihto. Maj käyttää leikattua oikeaa takajalkaa hyvin. Jalka on siisti. Seuraava käynti ensi perjantaina, jolloin kipsinvaihto ja tikkien poisto. Toimenpidepäivän aamulla saa antaa ruokaa, vettä tarjolle.
Maj ei saa nuolla eikä purra kipsiä; kauluri. Jos kipsi valuu, kastuu, haisee tai alkaa vaivata, tulee se vaihtaa samana päivänä.
Rauhallista jatkoa Majlle!"
Tunnustin siis syntimme (tai siis Majn synnin) kipsin jäpellyksestä, toki ell sen toki myös näki ja tunsi. =) Ell mukaan Majn jalka näyttää siltä kuin tässä vaiheessa kuuluukin. Musta se jalka näytti onnettomalta kanankoivelta; nahka vain kuulsi ja jalka oli kapea kuin mikä. Pieni nirhauma oli jäänyt ihoteipistä sääreen. Kipsinvaihto ei näyttänyt hankalalta toimenpiteeltä. Tätä tutkasin ihan siksi, että ell sanoi, että loppuvaiheessa voi olla, että kipsin voi vaihtaa kotona avustajan kera, mikäli jalka paranee odotetusti. Hieman jo keskusteltiin jatkoistakin, lähinnä kuntoutuksesta, vaikka näin alussa toipumista ollaankin. KIpsin poiston jälkeen saa yleensä alkaa vahvistaa jalkalihaksia remmilenkein ja fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti. Uinti on suositeltava kuntoutusmuoto, kunhan jalassa ei ole avohaavoja tms. Ell arvio jalan toipumisesta tähtikuntoonsa oli varovainen noin 4-6kk päästä leikkauksesta. Se on vielä kaukana, mutta toisaalta päivä päivältä lähempänä. =) Kiirus meillä ei ole mihinkään, yritän vaan saada mahdollisimman paljon tietoa leikkauksen jälkeisestä toipumisesta ja sen jälkeisestä kuntoutuksesta. Tietää vähän mitä meillä on edessä tulevaisuudessa.
Illalla neiti oli kanttuvei. Ja kuinkas ollakaan, neiti virkistyi sopivasti kello kahdentoista aikaan yöllä... Huoh. Sitten sitä vuoroin nukuttiin tunti, valvottiin vartti/puoli tuntia ja taas nukuttiin tunnin verran. Aina vartin yli neljään saakka. Voinen kertoa, että mami oli hieman silmät ristissä töihin lähtiessään, vaikka yleensä on pirteä kuin peipponen. Maj sen sijaan pisti tyytyväisenä maate kevythäkkiinsä ja oikein vilkaisi sieltä oikosena ollessaan "Mee sää töihin, mä alan nyt koisimaan"... Aaaaarrrggghh.... =) Muutoin neiti on ollut oikein kiltti toipilas. Välillä se protestoi piipittämällä aitauksessaan, jos sen mielestä olen ollut liian kauan pois näkyvistä tai alkaa aika käydä tylsäksi. Mutta pääasiassa se on ollut oikein hyvä toipilas. Helyyttävintä on, miten se aina jaksaa heiluttaa häntäänsä, kun ilmestyn tai Isot ilmestyvät aitauksen viereen. Ja kuinka se käpertyy syliin ja lipsuttaa naamaa. Mun ragdoll-sylilulluseni <3 Ja sot ovat edelleen yhtä onnellisia perskärpäsen olosta aitauksessa sairaslomalla. =) Tyylikäs sylivauvalellipentuni <3
Sellaisia kuulumisia. Isoille kuuluu myös hyvää. Ne ovat nauttineet kaksin kirmailusta metsälenkeillä kovin <3 Pitkän aikaan olikin parit Dea-Maj tai Nane-Maj, nyt on taas Dea-Nane kaksikko päässyt kimpassa rallittamaan, kuten ennenvanhaan. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti