Lauantaina näin aamupäivästä taas Majn "roikottavan" oikeaa takajalkaa sen sekuntin verran. Epäilys hiipi mieleen, onko pulu satuttanut itsensä sittenkin eilen jotenkin? Hetken päästä ei taas mitään ja koko loppupäivä sujui ontumatta lainkaan ja Maj touhusi kuten aina. Sen verran mä hätkysin kuitenkin, että kasvattajaomistaja-Era tuli käymään katsomaan Majta. Sovittiin, että yritän pitää neitiä levossa ja vain pienillä pisulenkeillä käydään. Lisäksi kerrostalon hissi nimeltä "Mami" alkoi toimimaan Majlle. ;)
Sunnuntaina neiti vaikutti ihan omalta virrakkaalta itseltään ja touhusi entiseen malliin. Mä kuitenkin (varmaan viime syksyn tapahtumat takaraivossa jyskyttäen) mietin pitäisikö kuitenkin käyttää neiti eläinlääkärissä, vaikka sitten varmuuden vuoksi. Kuitenkin olin nyt muutamana päivänä peräjälkeen nähnyt tuon hetken "ontumisen" ja pahimmat vaihtoehdot mielessä ei saanut rauhaa. Kimppatarkki terveykuvien osalta meillä oli tulossa 15.9. Skutilla, mutta en tiennyt pystynkö odottamaan niin pitkälle, vaikka Maj ei mitenkään kipeälle vaikuttanut ja tilanne näytti muutenkin kovin harmittomalta. Maanantaina sitten kuitenkin varasin ajan ell Joutsenelle (ortopedi) ja saimme ajan heti seuraavalle päivälle.
Tiistai iltapäivällä sitten menimme vastaanotolle, jossa ell Joutsen tutki Majn. Diagnoosi; kinnernivelen pinnallinen koukistajajänne menee sijoiltaan lateraaliseti (ulkosivulle). Ei lainkaan silminhavaittavia oireita, ei kipuilua tms ja tulos tämä. Kyllähän se kirpaisi, mutta kun sitä oli kaikkia, myös tätä vaihtoehtoa, edellis-iltana päässä pyöritellyt, ei asia tullut kuitenkaan niin suurena shokkina kuin olisi voinut kuvitella. Ell totesi, että hän lainaa hetkeksi sun koiraa ja parantaa sen leikkaamalla.
Jotain hyviäkin uutisia, jotka tosin nyt ehkä jäivät kaiken muun varjoon. Maj terveyskuvattiin samalla rauhoituksellä ja tulokset olivat priimaa! Kennelliittoon lähti seuraava rivi; lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, selkä ok. Saa nähdä millaisina tulevat takaisin. Eläinlääkäri sanoi :"Sulla on täysin terve koira!". Mikä sai ehkä hieman jopa hihittämään, ottaen huomioon, että edessä oli jalan operaatio. Maj oli myös ell mukaan ensimmäinen ragdoll, joka virallisesti on Suomessa terveyskuvattu ;) Mun Pesonen <3 Leikkausoperaatio sujui hyvin. Majn kinnernivelen pinnallinen koukistajajänne tuettiin ja kiristettiin ompelein. Luu-ura itsesään oli normaali, joten luukirurgiaan ei tarvetta ollut, onneksi. Kipsihoito 6-8viikon ajan, kipsin vaihto viikon välein. Liikkuminen rajoittuu pissatuksiin, liikkuminen kytkettynä erittäin rauhallisesti. Eläinlääkäri kantoi leikatun kanttuvei Majn mun luokse ja neiti oli kovin rauhallinen, kunnes... Niin, kunnes se pääsi mun tuttuun turvalliseen syliin ja järjesti melkomoisen kiljuntashown! "Mamiiiii, mua on niin rääkättyyyy!!!" Huulet väpättivät ja Draama Queen pyöritteli huumeista sekaisin olevia silmiään joka suuntaan. Raasu =) Vielä siihen tuikattiin jotakin rauhoittavaa ja sitten päästiinkin lähtemään kotiin. Illalla Pesonen oli aikas rauhallinen, mutta ei kivulias. Halusi sylihoitoa koko ajan. <3
Reppana näytti ihan maanajan pennulta, silmät suurina kun vieresä kyhötti syliin haluten. Tässä juuri tultu kotiin. Maj kanttuvei.
Yö sujui kohtalaisen hyvin. Muutama protestihuuto häkistä kuului. Aamusta käytiin pikku pisseillä ulkona ja reipas pikku Pesonen oli. Itsensä mielestä hän ei ole kovinkaan kipeä. Mikä sinäns ei ole kovin hyvä juttu, mutta parempi niin, kuin että olisi kovin kivulias. Varaa jalalle, toki välillä sitä könköttää, muttei koko aikaa. Työpäivän ajaksi jätin neidin isoon kevythäkkiin, ettei pääse yhtään telomaan itseään. Onneksi kipi ei kovinkan kiinnosta, hieman vanua oli alaosasta jäpeltänyt.
Tässä kerjätään aamurapsuja tsättäävältä mamilta
Töiden jälkeen kävin ostamassa neidille pentuaitauksen ja vähän muutakin sälää. Seuraavat kuusi viikkoa kun neidin tulisi malttaa olla aloillaan, myös sisällä. Saa mun ollessa kotona olla sitten privaatti toipilashuoneessaan ja ainakin alkuun häkissä mun ollessa poissa.
Milläs sitä sit pitäis pienen virtapupun paikoillaan sen 2kk ajan?! Lisää aktivointileluja hommasin. Mielikuvitus mahtaa olla koetuksella jossakin vaiheessa.
Iot taitaa olla vähän kateellisia lellipennun hellimisestä
Tänään olin töissä, mutta loppuviikoksi sain otettua kaksi vuosilomapäivää, joten meillä on nyt sitten 4 päivän minisyysloma. Saadaan harjoitella uutta arkea, on siinä kuitenkin jonkin verran sumplimista Majn aktivoinnin kanssa (kaikki ulkoaktiviteetti ja liikkuminen pidettävä minimissään - eli pissaushetket ulkona vaan) ja isojen lenkitysten ja aktivoinnin kanssa (etenkin kun Dea on edelleen laihiksella). Hätä keinot keksii ja uskon meidän päjäävän vallan mainiosti. =)
Tahdon suuresti kiittää kasvattaja/ex-omistaja Eraa, joka oli tukena, niin eläinlääkärireissulla kun muutenkin. On onni omistaa kasvateilleen omistautunut kasvattaja ja ystävä, joka oikeasti välittää. <3 Majta ei siis tulla jalostukseen ikinä käyttämään. Joten neidin omistusoikeus siirtyi minulle kokonaan. Toivottavasti neiti kuitenkin pystyy aktiiviseen, normaaliin pienen koiran elämään. Se ainakin ennusteissa on.
Maj Petonen on rautainen pieni kettulapsi ja tästä toivutaan! Kiitos kaikille tsempityksistä! Maj lähettää hännänheilautukset ja suukot kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti