Kuulumisia ja pääntuuletustreenejä

Toipilaalta terveisiä; kaikki hyvin valtakunnassaan! Hienosti on uusi arki sujunut kaikkinensa. Hieman erikoisjärjestelyjä se on vaatinut, mutta hyvin ollaan saatu arki kulkemaan. Majkin on sopeutunut hyvin tilapäiseen eloonsa häkissä ja aitauksessa. Vaan kovin liikuttavaa on, kun se pääsee nokatusten isojen kanssa, esim. sohvalle syliin istumaan. Taitaa eniten Maj kaivata isojen kurmuuttamista. =) Maj nauttii yksikseenkin touhuilusta aitauksessa aktivointilelujen ja pehmolelujensa kanssa, mutta parasta on kun menee neidin seuraksi aitaukseen, voi mitkä hännänhuiskutukset siltä saa. <3 Ulkona se pääsee käymään edelleen vain sen verran, että saa tarpeet tehtyä ja vähän ihmeteltyä maailmanmenoa. On se päässyt muutamia kertoja sylkkykyydissä kiertämään lähikorttelin/kortteleita. Se on näillä sylkkykävelyillä kuin pieni ragdoll, niin rento ja letkee. Se kantoliina ei ajoittain tuntuisi ollenkaan pahalta ajatukselta. Majlla on astetta päheempi Muumilaakson hahmot-liimaside ;)

Aktviointilelut on pop!


Törppö ei olekaan niin pop! =)


Maj käyttää leikattua jalkaa edelleen hyvin ja kipsi on saanut olla rauhassa. Kovasti meno tahtoisi välillä äityä aitauksen puolella liian vallattomaksi, jolloin olen neidin ottanut jäähylle syliin. Nopeasti aina rauhoittuu ja jatkaa menoa maltillisemmin. Alkuun 6-8 viikkoa kuulosti järjettömän pitkältä ajalta pitää neitiä aloillaan, mutta johan siitä on kohta kaksi viikkoa kulunut, joten eiköhän ne loputkin suju ihan yhtä hyvin. Ensi viikolla perjantaina siis kontrolli, kipsinvaihto ja tikkienpoisto.

Ja jottei aina nämä kirjoituket mene täysin Maj-painotteisiksi, niin vähän isojenkin kuulumisia. Dean laihdutusprojekti on edelleen voimissaan, tosin tämä Majn toipumisprojekti on sitä hieman hankaloittanut. Pitkille lenkeille isot pääsevät päivittäin, mutta ajallisista syistä isojen aamulenkit ovat puolet normaalista. Viikonloppuna ollaan otettu vahinkoa kiinni, kun olen saanut Majlle jonkin kaitsijan ja ollaan päästy tekemään pari pitkää metsälenkkiä. Dea on innostunut vallan juoksentelemaan entiseen malliin. Eiköhän ne kilot siitä karisemaan lähde. Eikä sitä ylimääräistä nyt Niin paljoa ole. =)

Aina kun sanoin että Dean kanssa samaan aikaan en toista narttua taloon ota, koska Dea on semmoinen komeljanttari; kuinka väärässä olinkaan. Dea on mitä hellin isosisko nytkin Majlle. Heti kun pääsee Majn läheisyyteen, Dea pesee Majn naaman ja hoivaa tätä. Maj ei aina näistä hellyydenosoituksista niin piittaisi. Lisäksi tytöt ovat olleet parhaat kirmauskaverit metsässä, varmaan eniten näistä leikkivät keskenään yhdessä.

Isot metsälenkillä


Nanen kanssa ollaan käyty tuulettamassa päätä viikoittaisissa agitreeneissä. Hallikausi alkoi siis taas muutama viikko sitten. Nane on varmaan vaistonnut, että nyt on väärä hetki sikailla ja se onkin toiminut upeasti. Pikku muru <3 Ollaan saatu ilotella ja hyvä fiilis on ollut joka kerta treenien jälkeen. Niillä jaksaa taas etiäpäin. Edistytty ollaan mm. kontakteiden harjoittelussa, kepeillä ja mamikin on alkanut löytää oikeita koordinaatteja radalla. ;) Nane tosin nyt mun mokiani ei tiedä. Hauskaa aina huomaa miten palasia loksahtelee paikoilleen. =) Vielä kontakteilla on namialusta käytössä ja keinulla haluan valmentajan tulevan vielä himmaamaan. Kepeillä palkkaan aina ennekuin jatkamme rataa. Möllijuttuja mennään, tää mami kun tarvii hieman enempi aikaa asioiden sisäistämiseen ;) Tällaista suhattiin viime kerralla

Eilen isojen kanssa iltalenkillä ollessamme aurinko alkoi painua mailleen ja siivilöityi kauniisti puiden lomasta. Sitä katsellessa mulla tuli hyvin vahva tunne, että Elvis on lähellä. <3 Itkuhan siinä pääsi. Kohta vuosi kulunut pienen miehen poismenosta ja aina vaan yhtälailla kurkkuun nousee pala Elkkua ajatellessa. Eipä ole vieläkään päivää kulunut, etteikö ajatuksissa olisi ollut. Tulee hetkiä, tilanteita, jotka muistuttavat jostakin menneestä. Ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä. Vaikkei enää luonamme olekaan, niin ajatuksissa ja sydämessä aina kuitenkin.