Pakkaspäiviä...

Muutaman vuoden tauon jälkeen tuntuu, että Suomessa on kuin onkin vielä vuodenaika nimeltään Talvi, pakkasineen ja lumineen. Nyt niitä pakkaspäiviä on riittänyt muutamia viikkoja, onneksi mukaan kuitenkin mahtuu muutama lauhkeampikin päivä (joista on otettu kaikki ilo irti). Eipä ne pakkaset nyt kuitenkaan niin hurjasti elämää mullista. Pitkät metsälenkit jostain kumman syystä jää tekemättä -20 asteessa, mutta lyhyitä ja sitäkin rivakampia lenkkejä ollaan silloin tehty. Vaikka mä kovin inhoan remmittelyä, on nuo nopeatempoiset lenkit olleet ihan piristäviä kirpsakassa säässä. Kylmimpinä päivinä on ollu ihan rentouttavaa oleskella sisällä, temputtelun ja aktivoinnin merkeissä. Koirat on saaneet pelata aktivointipelejä, pyöritellä palloja ja majavia, etsiä piilotettuja nameja ja ratkoa emännän askartelemia "aarrelaatikoita". Temppuja ollaan harjoiteltu jokaisen kanssa yksikseen sekä yhdessä.

Meillä ei Elkun kanssa oikeen ota luonnistuakseen takaperin kasin pujottelu.. =D Harjoittelu on sillä mallilla, että Elkku peruuttaa mun jalkojen välistä... Mun jalat ei vaan löydä oikeaa paikkaa, kun pitäisi... Huoh.. Ehkä me joskus... Kun harjotellaan... Elkulle aloin kumarrusta opettamaan, se on siitä aika kiva juttu. Neenan kanssa ollaan nyt muutamana iltana harjoiteltu kepin kiertämistä. Neena on hauska harjoittelukaveri, se tarjoo aina sen saman vakikaavan namien eteen ja varsinkin sen maahanmenoa on hupaisaa katsella, kun se tamppaa ja tamppaa maata samalla... Neena ei ehkä ole penaalin terävin kynä, mutta hirmu innokas pikku neiti se on! =D Zenin kanssa ollaan otettu nyt vähän "vanhojen temppujen" lisäksi paikallaoloa ja aika kivasti on harjoittelut alkaneet. Zen on malttamaton; jos mä en heti tarjoa edellisen loputtua uutta "jobia", se komentaa. Siinä vaiheessa ollaan pidetty pikku breikkiä; into säilyy, mutta jaksaa touhuta maltillisemmin. Kovin hurjalla tahdilla ei noita uusia asioita oteta, omaksi iloksi ja iltojen ratoksi niitä on kuitenkin kiva puuhastella. =D

Kavereiden kanssa ollaan sitkeinä sisseinä käyty metsälenkeillä heti kun mittarilukemat on edes vähän laskeneet. Lauantaina saatiin metsäilyseuraksi Maiju ja Luca; vajaa tunti kyettiin -18 asteessa tallustella, sitten alkoi varpaat kipristellä ja pakko oli kirmata kotiin lämpimään.

Tänään Rajamäen metsiin seikkailemaan kanssamme saapuivat Ada, Mila ja Marilla. Päälle tunnin jaksoi poppoomme tarpoa ilman suurempia jäätymisiä. Kai se on kun kovaa kirmaa, ei pakkanenkaan tavoita niin pian. ;) Marillalla oli kamera mukana menossa, joten tässä kuvamatka lenkillemme. Kuvat siis Marillan käsialaa.

Neena kuurakuorrutuksessaan...


Koko revohka yhes kasas; Elvis, Dea, Ada, Zen ja Mila


Nanne ja naiset...


Nanne käyny auraamassa hankia nassullaan...


"Se pieni mies, joka sydäntä sykähdyttää" ei tahtonnu poseeraa, vaan mieluummin muiskutella mammaa... <3 Minu mammanpoika <3


Semmottia... =D