Junnu-Nanne 9kk <3 ja vähän muutakin

Juhlapäivä joka päivä! Vaan tällä viikolla meillä oli jopa ihka oikea syy juhlaan, kun Nanne-naperoinen räiskäisi numerotauluun luvun 9 +kk ja näin ollen tittelinsä vaihtui Junnu-Nanneksi! Hiphei ja hurraa! Joka kerta sen sanon ja sanompa nyttenkin; kyllä se aika rientää! Juhlapäivä oli vilpoinen, asteet lukemissa -20, joten kakarat joutuivat enimmäkseen touhuta sisällä, emännän kehittelemien aktivointijuttujen parissa. Käytiin päivällä tekemässä myös pikatsekkaus Sääksjärven jäätilanteesta ja hyvältähän tuo näytti. Kirpsakka pakkanenkaan ei häirinnyt lauman iloa, vielä kun saivat yhden maan parhaista leikittäjistä seurakseen; "papan", jolla leikkimieltä riittää. Ja koska Tosi Juhlissa on aina kakkua, saivat naperot Nannen-päivän kunniaksi iltasella pienen pienet palaset käpykakkua maisteltavakseen, se oli niistä tosi jees! Onnea meidän pienelle <3

Nanne 9kk Sääksissä tutkailemassa jäätilannetta


Pappa ja "lapsenlapset"; lapset on terveet kun ne leikkii.. ;)


Mitä kuuluu Nannelle 9kk?
Nannesta on fyysisesti kasvanut "aikamies", koko on varmaan nyt aikalailla se miksi se tulee jäämäänkin. Mittauksen tuloksena sain 36,8cm tai 36,9cm. Ei siis mitään jättiläistä tullut, vaikka iso pentu olikin (ainakin mun mittakaavassa). Hyvin Nanne soluttautuu meidän "mini"-laumaan. Painoa ei olla punnattu, mutta veikkaisin sen pyörivän jossakin 7,5-8kg välissä. Nannella ei ole tippaakaan "ylimääräistä", mutta sylissä tuntuu jäntevältä.

Nanne omaa täysin jo tosimiehen elkeet; naisia, naisia ja kintun nostelua. On kuitenkin herrasmies eikä tuppaa itteään väkisin tuttavuutta tekemään tyttösille, mutta jos auliita ovat reffailuun niin... ;) Merkkailu sujuu (välillä vähän liiankin taitavasti). Nanne on kehittänyt remmilenkeillekin ihan oman tyylin; kirpsakoilla pakkasilla kun mennään aika haipakkaa, niin Nanne on opetellut "lennossa" merkkaamisen, näin ne puskat viiden metrin välein kaikki tulevat varmasti merkatuksi. =D "Mämmättelyn" jalon taidon Nanne hallitsee myös; suu vaan napsaa kun tyttöjen hyvät hajut saavuttavat tajunnan. Välillä myös poikien hajut kirvoitavat tämän reaktion... =D Välillä se on aika inhaa kattoa, kun toinen mämmättelee, yleensä se lähinnä naurattaa, toinen kun näyttää ihan pikku penskalta, jonka alahuuli väpättää. =D

Nanne on elänyt pellossa, totaalisen pellossa. Pieniä juttuja ollaan treenailtu ja poika tykkääkin kovasti uuden opettelusta. Se tuntuu olevan aina täynnä tarmoa ja intoa. Ei kuitenkaan ressaannu, jos aina ei jotain olla puuhaamassa. Nantsu tykkääkin myös itsekseen leikkimisestä; suurinta huvia on heitellä leluja itselleen tai pyöriä ympyrää lelu suussa. Näitä "omatoimileikkihetkiä" saa usein hihitellä leveen hymyn kera. Tällä hetkellä Nanne "osaa"; "istua", "seistä", "tulla luokse", "mennä maahan", "pyöriä molempiin suuntiin", "antaa tassua", "odottaa paikallaan lupaa", "antaa pusun". Lisäksi muita "temppuja" osaa tehdä käsiavusteisesti, kuten kasia jne. Myös noissa normitempuissa käsiavusteet ovat välillä vielä tarpeen. Me ei olla ressattu lainkaan oppimista, vaan tehdään omaan tahtiin. Hiljaa hyvä tulee, eikös se niin mene?!

Nanne alkaa uhkaavasti kiriä Elvistä kiinni mammanpoikailussa. Vaikka omaakin valkeat/kirjavat tassut, on niissä välillä vivahteita mustasta... Huomion pitäisi yleensä kohdistua häneenhäneenhäneen ja jos näin ei tapahdu, alkaa armoton komentaminen. On kyllä onneksi hieman jo oppinut, että huutamalla ei saa kun huomioimattomuutta. Nannesta on aivan ihanaa kelliä sylissä nurinpäin ja olla masurapsutettavana, "kiitoksena" se örisee korvaan. Nantsu usein myös "kaivautuu" lähelle ja syliin, ilmeellä "tässä mä nyt oisin". Pusukone hyrrää joka päivä, pusuttelu on Nannesta tosi jees, erityisesti sillon kun emäntä sattuu olemaan syömässä jotakin. ;) Nannu on kiltti poika, ainakin silloin kun haluaa käyttäytyä. Se ei ole vielä kertaakaan kyseenalaistanut "auktoriteettejä", vaan on kuuliainen. Välillä sillä on vaihde vitosella niin, että touhu "menee yli", ihan kuin pikku lapsilla, joita jo väsyttäisi, mutta vielä pitää mennämennämennä... Nantsu on sellanen hyväntahtonen höpsötin, ilkeyttään se ei koskaan ole tuhma ollut. <3

Nanne on ihana poika ja mikä siinä on parasta; se on paimenkoiramaisesti miellyttämisenhaluinen ja uskollinen pikku kaveri. Siitä olenkin saanut itselleni "toisen varjon" (Elvari on se toinen); se tykkää olla siellä missä mekin, siellä missä tapahtuu. Ja vaikka juuri nyt ei tapahtuisi, se optimistisesti ajattelee varmaan kohta jotain tapahtuvan. =D

Nanne-höpsötin <3


Zemzemin riemulliset talvitouhut


Nannesta Neenaan... Neidin viimeisistä juoksuista on nyt 4kk ja uudet alkais näytää olevan tuloillaan. Neiti alkaa tuoksua poikien (ja tyttöjenkin) mielestä erityisen hyvältä, turkki on lähtenyt, tsektsi-leikit tyttöjen kanssa maittaa taas, hellyydenkipeys nostaa päätään, merkkailuakin on pitänyt hieman tihentää... Kuulostais lähestyviltä juoksuilta! Onneksi takas palannut ruokahalu on sentään vielä pysynyt; neiti syö kohtuullisen hyvin suuret annoksensa ja on ehkä aavistuksen "pyöreämpi" kuin hetki sitten. Dean kohdalla en nameissa/ruoka-annoksissa kitsastele painonnousun pelossa, vaan neiti saa syödä aikalailla miten tahtoo. Yleensä naisellinen röyhtäisy kertoo tyttösen olevan kylläinen. ;) Pakkasista huolimatta häntä jaksaa edelleen heiluttaa tätä neiti koiraa vinhaan tahtiin. =D

Kuuraantunut kullanmuru


Neena kukkulan kuningattarena


Ja titten te pieni miet, joka pittää aina lättyttämään, eli Elmi-kelmi. Elvarilla pilke jaksaa paistaa silmäkulmassa, vaikka poika onkin tullut rauhallisemmaksi. Pieni ilkikurinen pojankoltiainen siitä sukeutuu aina toisinaan, kun oikein rilluttelu tuulella on. Palloja ja vinkuja se jaksaa kanniskella kotona aamusta iltaan, jos vaikka flaksi kävisi ja leikki alkaisi. Välillä huvittaa, kun tuntuu, että aamulla se jatkaa aina siitä mihin illalla viimeksi jäätiin. =) Elvarin elämäntehtävä tuntuukin olevan kaikkien viihdyttäminen, niin meidän, Zenin ja Dean kuin vieraidenkin. Elvis on onnellinen, kun se saa tuntea ittensä tärkeäksi! <3

Hulivili reissaa metsässä...


Elvis sumun keskellä pellolla...


Elvarin hyppy kohti aurinkoa...


Oojoo, tulipas pitkää sepustusta taas... Nyt ehkä hetkeksi lepimään kolmen koplan seuraksi! =)