Pentu-Java ja Mussu-Elvari
Yokotai-tyttöjä; Minni, Dea ja Mocca
Macho-man Zen ;)
Meidän Zen oli vallan mahdoton päiväisillä treffeillä. Se tais kirjaimellisesti ottaa nämä "treffit", sillä siitä saakka kun Nati "The mamma" pärähti pihaan, oli pienen pojan pää aivan sekaisin! Siitä Nati tuoksui vallan taivaalliselle ja Natin hurmaavaa tuoksua piti seurata ja seurata... Yrittipä jopa astua, johon Nati-mammanen oikeutetusti sanoi "pahan sanan". Vaan siitäkös se Zen innostui; astetta haastavampi nainen, wau! Näytti poika tuumaavan... Uskoi sentään naisen komentoa ja hetkeksi hellitti hurmurin elkeensä, kunnes... Se bongasi arvon rouvan Mocan, joka tuoksui Zenistä lähes yhtä hyvälle kuin Nati ja siitä lähti Mocan iskuyritykset. Piti vähän leikkiä ja liehitellä, kovempaa komentaa, jos ei naiset meinanneet tajuta. Moccaakin ois voinnu koittaa astua, mutta herrasmiehenä vähän sivussa vaan harjoitteli "muuveja". Mä nauroin, et jos Zen ois ihminen, niin sillä ois salettiin nahkarotsi ja motskari, jolla se pärräis likkojen kotitalon eessä yrittäen saada huomiota; mitä kovemmat äänet pärrässä, sen parempi. Se mitään kukkasia ja suklaata veis (paitti mammalle). =D Onneks tytöt ymmärsi "nuoren kollin" intoa ja antoivat sen yrittää liehitellä, lähtipä Mocca mukaan leikkeihin ja Nati-nanneroisen kanssakin juoksuleikit mettässä maittoivat.. Oikee Don Juan tuo Zen! =D
Tosiaan kahvittelujen ja pihahetken jälkeen suunnattiin lenkille Kauhalan ulkoilualueelle, jossa seuraava parituntinen vierähti mukavasti. Tuomelan Satu toimi mettikössä oppaana ja taasen saatiin tutustua uusiin kivoihin ulkoilumaastoihin. Koirat juoksi ja juoksi ja leikki ja leikki. Onnellisilta vaikuttivat reissun jälkeen. =) Tässä muutamat Tuomelan Satun ottamat kuvat lenkiltä. Kiitos Sari treffien järkkäämisestä (taasen) ja kiitos kaikille mukanaolleille ja extrat Satulle, meidän oppaalle ja kuvaajalle ja ihanan pennuntuoksun mukanaan tuojalle! =)
Zen, Dea ja Elvis Kauhalan maisemissa
Kauniit tyttöset Dea ja Nati poseeraamassa rinta rinnan
Neenu-nuunu niin täpsykkänä poseeraamassa
Unohdimpa sitten viime kuulumisissa kertoa meidän minuuttipelistä... Tein noille mettässä yks päivä inkkarin lailla katoamistempun, kun koko kolmen kopla lähti nuuskumaan teille tietämättömille (no oli ne oikeesti kyl näkyvissä) jotakin, mahdollisesti jotain todella yökkiä mitä en edes halua tietää... =/ Saatui olemaan lähistöllä suuri kivi, jonka taakse menin sitten odottelemaan, koska mahtaa kolmen kopla huomata mamman "katoamisen". Laskin... Pääsin 15 sekuntiin, kun eka kuononpää vilisti luokseni, Zen. Namia naamaan kullannupulle ja istutin sen viereeni syömään "palkkioherkkuja" ja laskin... Kakskytviis... Toinen kuono, Elvari. Murusille namia lisää naamaan "palkkioksi" tarkkaavaisuudesta. Ja laskin... Ja laskin... Ja laskin... Aika kului, kurkin kiven takaa mitä ihmettä se neiti Nuunu siellä puuhaa ja edelleen se samaa kohtaa haisteli ja haisteli (mahtoiko maistellakin) vailla yhtään vilkausta missä lauma on, vailla mitään kiirettä. Sekosin laskuissa ja me odoteltiin poikain kanssa... Vihdoin ja viimein (tuntui piiiitkältä ajalta) neiti viilettää tuulispäänä kiven ohitse pitkin polkua etsien katseellaan meitä. Elvis pääsi sitten lähtemään "hakemaan" Deaa ja voi neidin riemua (oisko ollu häivähdys huolta ja paniikkia ilmeessä) kun se näki meidät. Ajattelin, että eiköhän se Nuunu nyt pidä meitä vähän tarkkaavaisemmin silmällä ja eikö mitä... Seuraavassa polun mutkassa se on taas nuuskumassa "omissa maailmoissaan" jotakin mieleeeettömän hyvää hajua, vailla mitään kiirettä... Huoh..Synnyttäis nyt ne haamuvaavinsa jo... =) Meidän prinsessa! Kyllä me naiset osataan olla! =D Sellaista minuuttipeliä meillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti