Kevätalvitunnelmia...

Maanantaina köpsöteltiin niiiin keväisissä tunnelmissa, linnunlaulun liverryksessä. Aaaah, se on niin nannaa! Lenkin päätteeksi lähdettiin Hyvinkäälle M&M:n alemyynteihin kuikuumaan, josko löytyisi jotakin haalittavaa. Mitään ei tarvita, mut pakkohan se on, kun halvalla saa. Mukaan tarttui aktivointileluja (joita "aktivointivaunu" jo pullistelee), shampoita, öljyjä, tennispalloja (Nane hirmuisen varalle) + muuta härpäkettä. Pointti: Nane sai uuden pannan, metroseksuaali sellaisen! =D Limenvihreä puolikiristävä, laatuaan sama kuin Elvarin ja Dean sarja. Nyt meillä on Setä Musta ja (limen)Vihreä sekä Täti Punainen. Meillä koodataan siis koirat väreillä. ;)

Tiistaina saatiin pitkästä aikaa ulkoiluseuraksi Ykkösryhmän neidit Saana, Sani ja Tipi. Alkon pelloilla käytiin tallustelemassa, tai no... osittain tarporämpimässä. ;) Satu ulkoilutti tyttöjen lisäksi myös Canonia, joten tässä teillekin makusteltavaa, vassokuu! =D

HappyHappyJoyJoy á la Dea, Zen ja Tipi


Whatthöhell?!


Elvarin hivutusta, mukana menossa Dea, Tipi ja Zen


Pienen miehen riemua


Friends will be friends <3


Tyttöenergiaa; Sani, Dea, Saana & Tipi


And this is a thing called Suomi-Finland Sisu P**kele! ;)


Loput kuvat löytyvät täältä

Illasta kaverukset pääsivät vielä heittämään Kiljavan mettän kierroksen kaveriseurassa ja johan olikin taas rallia. Zen löysi mammautuneen Nuppu-issikan ja siinä seurassa se viihtyi koko lenkin ajan. Zen seurasi Nuppua kuin varjo ja Nuppu oli siitä niiin ihana <3 Se selkeesti haluaisi alkaa Nupun tulevien lapsien varaisukiksi. Saas nähdä kun nassikat syntyvät ja päästään niitä katsomaan, mitä Neni sitten tuumaa isukin roolista. Silloin varmaankin taas sisko-Tiin riekkuseura houkuttaa huomattavasti enemmän! ;) Sanilla ja Dealla löytyi myös jälleen syvän kiintymyksen yhteinen kieli... Voi noita murusia...

Nyt latautumaan, sillä huomenna on pe-pe-perjantaaki!!! =D

Viikonlopun touhailut...

Viikonloppu sujahti tosta vaan touhun pyörteissä. Mutta kivaa oli!

Lauantaina käytiin oman poppoon kera "lämmittelylenkillä" Kiljavan mettässä ennen virallisten lauantai touhujen alkamista. Kevät-tipuset siellä visersi, sää tosin oli aika ankea; märkää lunta, märkää maata, jäätä, harmaata. Muttei se meitä lannistanut, kun tiedämme, että sieltä se kevät aikanaan tulee. Sillä nyt vaan vähän kestää... Ja kun se viimein koittaa, me olemme iloisia!

Hetken rauhoituttuaan kolmen kopla oli taas täynnä virtaa ja valmiina seuraavaan seikkailuun... Joka vei meidät Kylmälän maisemiin Neenan lapsuuden kotikonnuille. Seikkailussa mukana myös Marilla, Ada-sisko ja Mila. Kylmälässä vilinää riitti; tavattiin niin vanhoja kavereita kuin muutamia uusiakin tuttavuuksia. Tohinaa järjesti: Elvis, Dea & Zen, Ada & Mila, Nati & Java, Taco, Cenylla, Martin, Karkki, pikkuruinen Fanny-neiti (mittel-pennunen)... Niitä riitti! Käytiin tekemässä pikkanen lenkki, joka ei ollut pilattu pituudella, mutta tehokkuutta oli senkin edestä. Tuli sitten kahlattua polvia myöten uppohangessa ja vaikka koissut suurimmalta osin pääsivät kantohangen avulla keposesti eteenpäin, sai nekin paikoittain tehokasta lihasharjoittelua hankihyppelyn muodossa. Lenkin avulla pahimmat energiat saatiin purettua ja siirryttiin sisätiloihin jatkamaan. Kahvittelua, jutustelua ja koirilla...ihan omaa kivaa... ;) Nane kävi lenkin aikana kaikki vähänkin hyvälle tuoksuvat tytöt läpi; Mila, Ada ja Nanen suuri ihastus Nati (the one who always smells sooo good). Tuloksella että kaikilta neideiltä (poikkeuksena Cenylla) irtosi enempi tai vähempi kipakka kaunis hymy Herra HormooniHirmulle palkkioksi kaikesta yrityksestä. Ja siitäkös uudet yritykset saivat pontta... Vaan koska tytöt ei olleet auliita minkäännäköiseen leikkiin, kaikesta testosteronin värittämästä karjumisesta ja maan kuopimisesta huolimatta, oli aika avartaa näkemyksiä rakkaudesta. Javan kanssa. Jep. Java ja Zen löysivät yhteisen sävelen ja niistä oli ihan huippua harjoittaa poikien välistä rakkautta. Voi hölmöt. Mut mitäs sen väliä kenen kanssa sitä rakkautta jakaa, niillä oli kivaa! ;) Suurkiitos kaikille mukanaolleille, meillä oli mukava iltapäivä! =D

Kotona ehdittiin pyörähtää kahvikupillisen verran, kunnes seuraava reissu vei mukanaan. Sillä, lauantai-iltana jatkui jälleen rallytokoilut muutaman viikon tauon jälkeen. Maiju ja Lulu innostuivat lähtemään koittamaan lajia meidän kanssa, joten mekin ilmottauduimme uudelle alkeiskurssille. Tarkoituksena mulla olis ottaa vuorotellen poikia mukaan reeneihin. Tällä kertaa Töyhtöhyypiö aka Elvis lähti renssuseen. Ja meillä oli hubaahabaa! =D Otettiin alkeisjuttuja; käännöksiä, maahan/istumaan menoja ym. Nyt mä jopa pystyin keskittyyn koiraan enempi enkä vaan kylttien lukuun ja omiin askeleisiin. Muiden vuoroilla me temputeltiin omiamme radan reunalla. Elvis on sitten mainio pikku mies! ;) Tais tykätä tästä touhusta. Vielä kun kaupan päälle poika otti ja ihastu. <3 Meidän pojilla on joku kumma fetissi isontalon Iitoihin eikä tämäkään ihastuminen tehnyt poikkeusta. Elvis meni ja tykästy kovin suloiseen samanikäiseen irlanninsusikoiranarttu Ässään. Hieman herttainen näky, kun eka nokat vastaikkain nuuskuivat, pieni-Putte ja iso-Iita, ja sitten pikku-Putte yritti ylettää nuuskimaan neidin takapuolta. Just ja just putkunokka yltti. ;) Ensi kerralla rallyilyt ja ihastumiset jatkukoon. =D

Sunnuntaina aamusta lähdettiin jo kukonlaulun aikaa Kiljavan maastoja samoamaan. Kuinka rauhallinen kylä oli aamusta. Ihana kuljeskella ihan rauhassa, kun muut vielä nukkuu. Hetken päästä meno ei ollutkaan niin rauhaisaa, kun koitti viikon agilityn aika. Nanen lisäksi mukaan lähti Dea-neiti, joka agilityä viimeksi on päässyt kokeilemaan viime kesänä. Meidän duon lisäksi reenaamassa oli Tipi-tipunen. Nanella oli tällä kertaa jo paljon enempi taas motivaatiota tekemiseen (eikä vaan tyttöjen kyhkäämiseen). Tuttu haukku raikui ja intoa riitti. Era antoi viimeksi vinkkejä, mitä voidaan treenata ja niimpä hyppyjen ja putken avulla treenailtiin pieniä ohjauskuvioita, mm. valssia, poispäinkääntöä ja jotakin muuta (sori mun "hyvä" tietämykseni agilitysta termeineen). ;) Pääasia, että oli kivat treenit ja jäi hirmu hyvä mieli. Ja mun täytyy vielä vähän hehkuttaa meidän Neenaa, se kun oli niin täpsy pikku neiti. Teki innolla ja kyllä se jotakin muisti! Harmi, että sille on tullut taukoa liitelystä, se oli meinaan tosi iloinen saadessaan toimia ja musta se toimi! Palkkautui hirmu hyvin lelulla, nami ei ollut lelun jälkeen oikeen mitään. Kyllä venynytvanunut pallolelu oli Pop! =D Jos on mahis, mä otan Deaa mukaan useemminkin. Saisi neiti touhuta ja ehkäjosvaikka sille ei kehkeytyisi samanmoista valeraskautta kuin viime juoksujen jälkeen.

Tää emäntä on rättipoikki väsy kaikesta touhotuksesta. Huomenna taas töihin lataamaan akkuja seuraavan viikonlopun varalle. ;)

Tässä vielä loppuun kuvapläjäys agitreeneistä viime viikolta. Kuvaaja Jari Alanen.


Nane ja emäntä kasvattajamami Eran opastuksessa


Nane tarkkailee muiden suorituksia


Nane hömpsöttelee


Tää oli musta ihan paras. =D Ilmeellä "maani myynyt". "Miks ei pieni mies saa mennä tyttöjen luokse?!"

Vähän ketkuilua, vähän silmäjuttuja

Viikko jälleen vierähtänyt viikonloppua kohti. Meidän viikossa ei kovin kummoisia normilenkkien ja kotitemppuiluiden lisäksi ollut.

Viime sunnuntaina Nannella oli agilitytreenit ja karkeloissa mukana tällä kertaa Nanun lisäksi Mooli-pentu sekä uusi tuttavuus Minni-neiti. Nanne naishurmioissaan oli täpinöissään uuden kaunokaisen ilmaantumisesta harjoituksiin. Pihalla ennen treenejä Nanne ja Minni tutustuivat toisiinsa ja Nanne olis mielellään tehnyt vähän syvempää tuttavuutta, mutta Minni ei lämmennyt teinipojan yli-innokkaille yrityksille. Varmasti vaikutusta asiaan oli myös Minnin lähestyvillä juoksuilla. Itse treeneissä me ei saatu aikaiseksi juurikaan mitään. Nanne oli ihan muissa maailmoissa (ja sen nyt tietää missä), eikä se kuin hetkeksi kerrallaan innostunut leikkimään/temputtelemaan. Paljon kivempi ois ollu nuuskia, seurata muiden touhuja, läähättää neitien perään... Niimpä me ei hirveästi mitään otettu; vähän "tokoilua" ja leikkimistä sekä sylittelyä. Sama hommahan oli ollut kotona; Nannella motivaatio Dean iskemisessä enempi kuin missään muussa. Onneksi menneellä viikolla neidin juoksun tuoksujen vähentyessä Nanne on alkanut palailla omaksi itsekseen. On se varmaan rankkaa olla lemmenkipeenä... =) Saatiin viime treeneistä kuitenkin vinkkejä seuraavalle kerralle, mitä voidaan alkaa treenaamaan. Katsotaan oisko emännällä tänä sunnuntaina enempi energiaa pikkumiehen motivoimiseen. Peukut, tassut pystyyn. =)

Elvarille koitti tiistaina eläinlääkärireissu. Parin viikon ajan Elviksen silmät on vuotaneet; alkuun simmut näyttivät siltä kuin tuuli tms. ois ärsyttänyt, joten kotikonstein putsailtiin keittiksellä ja silmähuuhteella. Kuitenkin viikonloppuna silmät alkoivat erittää keltaista "rähmää", joten katsoin parhaaksi tiedustella Annelta oisko asiaa tulla käymään. Anne tuumas, että oirekuva lievä, mutta tulkaa käymään jos haluatte. Me mentiin. Ja voi kuinka likkis intopiukkis Elvis oli. Ennen käyntiä käytiin isomummolassa vastaanottamassa halit, rapsut ja herkut ja sit vielä kaiken kukkuraksi ell-vastaanotolle! Voiko olla enää kivempaa reissua Elvarista?! Ei vissiin. Autosta päästyään Elvari häntä lippuna liehuen paineli ovesta sisälle, kurkkas vo-huoneeseen moikatakseen Annea ja paineli vaa'alle. Mä en tajua miten se voi muistaa?! Vaakalukemien näytettyä 6,6kg (tullut siis hippasen lisää taas) Elvis nostettiin herrastelemaan pöydälle. Ja mikä show. ;) MINÄ, suuri ja mahtava Elvis, tulin, tutkitutin itseni ja olin hyvin reteetä poikaa! Anne kuunteli sydämen ja tutki silmät; ei haavoja, ei selkeitä häiritseviä ylimääräisiä ripsiä. Dg. lievä silmätulehdus. Saatiin silmätipat kera ohjeiden kotiinviemisiksi. Sekä tietenkin hyvä mieli. Mä olen niin ylpeä mun pikkuisestani; se on niin kultainen ja kiltti. Vaikka kaikki toimenpiteet ei olleet sen mieleen (näki naamasta), se kiltisti antoi tehdä kaiken ja päälle heilutteli häntäänsä. Lopuksi pisti makuulteen pöydälle komeasti Elvistellen. =D Elvis on kotona ollut myös kultainen potilas; silmätippapullon nähdessään selkeästi miettii, miten voisi luistaa toimenpiteestä (x6/vrk), mutta kiltisti tulee luokse, antaa tiputtaa tipat ja tyytyväisenä ottaa palkkion urheudesta. Minu Elvi <3

Tää koputtelee vimmatusti puuta, sillä aikoo sanoa, että hyvin vähällä ollaan päästy eläinlääkärikäyntejä ajatellen. Elvis kohta 3vee on elämässään perus rokotuskäyntien ja kastroinnin lisäksi tarvinnut ainoastaan kahdesti ell-käyntejä; kerran ihan pentuna ripulin vuoksi (sekin käynti tais enempi olla emännän mielenrauhan tasaamiseksi) ja nyt silmäoireiden takia. Kerran tai pari kerran olen lisäksi puhelimitse ollut Anneen yhteydessä neuvoa kysyäkseni. Dea kohta 2vee ja Zen pian 1vee ovat käyneet ainoastaan pakolliset rokotuskäynnit. Olen hyvinhyvin onnellinen, että koirat on olleet terveitä! Se on se pääasia.

Nää aloittelee viikonloppua nyt. Tiedossa viikonlopulle kaikkea pientä kivaa; kaverilenkkiä ja harrastelua rallytokon ja agilityn parissa. Vaan perjantai; kotosalla hyörimistä ja rentoutumista! =D Viikonloppuja kaikille!

P.s. Neenan juoksut loppuivat. Neiti oma täpsy itsensä ja ruoka maittaa parin Neenan eestä. Peukutelkaa, että valeraskaudelta säilyttäisiin! =D

Poikaenergiaa ja yks natku...

Kotosalla on jyllännyt poikaenergia koko viikon Dean ollessa isännän mummin hoteissa juoksujensa tähden. Ja ettei ikävä olisi yltänyt liian suureksi, haettiin me neiti joka iltapäivä mukaan pitkälle lenkille. Näillä lenkeillä mammanpojista paljastui yllättäviä piireteitä; ne niin mammanpoikia olekaan, vaan tyypillisiä kakslahkeisia (tai nelipunttisia tässä tapauksessa). Zen paljastui tarkan markan mieheksi, sen mielestä kannattaa kylvää vain silloin, kun tietää sadon varmaksi. ;) Zen villiintyi vallan hemaisevasta neidistämme ja sitä tärinän, läähätyksen ja liehityksen määrää. Se oli niin äijää niin äijää. Vain yhtenä iltana Zen pääsi privaattilenkille Aten kanssa, meidän muiden suunnatessa metsään. Silloin kylvöpuuhat näytti niin epäilyttävän vahvoilta. Elviskin "pikku-äijänä" tosi miehen elkein liehitteli neitiämme edelleen. Alkuviikon päivät neiti olikin suopeammalla tuulella poikien suhteen, mutta piankos se tokeni tästä vaiheesta ja nyt pikkujunnunenkin saa taas kaunista hymyä palkaksi kaikesta piippailustaan ja yrityksistään hurmata leidiä.

Ja perjantaina; neiti tuli kotiin. <3 Mä en voi sille mitään, mutta kun yksikin puuttuu, niin me ollaan vajaita (tällä kertaa sanan toisessa merkityksessä). Kuvittelisi, että kahden kanssa olis helpompaa, mutta ei... Remmilenkeilläkin musta tuntui, että on outoa. Se on kai ne rutiinit, mitkä noiden kanssa on tullut. Kun kaikki kolme oli jälleen hyppysissäni, mä olin iloinen! =D

Kuva Dean kotiinpaluu illalta. "Eiks lohkeis kaunis neiti?!" "No ei lohkee ei!"


Vaan kyllä ne kaipaskin toisiaan... Ystävykset yhdessä nunnumassa


Neenan kyläily mummilla sujui hienosti. Mummi oli niin otettu prinsessaisen seurasta ja joka päivä sain tarkkaa raporttia tyttösen puuhailuista siellä. Deedan mielipuuhaa oli ollut mummin sylissä/rinnan päällä nukkuminen yhdessä televisiota katsellen, vessan karvamatolla kieriminen sekä herkkujen syöminen. Mä ehkä vähän arvasin neidin ruokavalion kokevan muutoksia viikon aikana ;), mutta Deedalle se suotakoon. Omiin napuihin ei ollut koskenut lainkaan; makarooniloota ja Oscarin lihapullat olivat olleet menyyssä joka päivä. No karu todellisuus iski taas kotona, kun kiposta löytyikin vaan kuivanapuja, vaan neitipä lotkasi onnessaan koko satsin huiviinsa, kai se sen ties, että tässä ravintolassa on turha odotella kummempaa. Mummin mukaan Neena oli erittäin kiltti hoidettava, iloinen sylipusutyttö. Tämän samaisen luonteenkuvauksen vuoksi meillä oli niin ikävä Neenaa. Neiti kun on meidän perheen ilopilleri, aina hymyä (ja ytyä) täynnä. =) Pikku neiti natkunen <3

Kyllä pojillakin oli iso ikävä Deaa. Dea ku on se molempien paras kaveri. Keskenään pojat leikkii vain palloilla ja vetonaruilla, muuten ne ei paljoa yhdessä touhuakaan. Kaikkea kivaa pientä harjoittelua viikon varrelle koitin pojille keksiä ikävää lievittämään. Elvari kävi maanantaina uimassa kavereiden kanssa ja reipas polskuttelija oli taasen. Uinti ei ole Elvarin ykkösjuttu, mutta tekee hyvää meidän "Pontukselle". =D Nannen kanssa vietimme kahdenkeskistä iltaa keskiviikkona Elvarin rillutellessa maailmalla isännän kaverina. Kävimme pitkällä lenkillä, lenkin lomassa muutamia rallytoko-juttuja muistutellen. Kotona pelattiin palloa, se on Nannesta(kin) kovin hauskaa! Pallot olikin muutamaa päivää myöhemmin muisto vaan, kun Nanne pisti kaksi(!) tennispalloa (juu niitä ihan oikeita kovia) riksräksmäsäks. Saman kohtalon koki myös pehmopallo sekä lastenosastolta ostettu muovinen suuri Puh-pallo. Voi tota meidän tuholaislasta...

Viikolla jaksoin viimein ottaa kameran mukaan lenkille. En tiedä miten se osaakin olla niin hankalaa, ilmatkin kun ois monena päivänä olleet aivan mahtavat kuvaamiseen. Inspis pitäis taasen löytää jostain... Tässä kuitenkin muutama otos menneen viikona aurinkoiselta lenksulta.

Minä pieni ja sievä Elvis


Lentävät pojat...


Malttoivat hetken poseeratakin


Meidän iloinen neiti natku-neiti


Niin Nanne ilme (=höntsä) ;)


Eipä kaite meillä taas kummempia. Huomenna meillä on Nannen agilitytreenit ja ens viikolla jatkuu myös rallytokoilut. Kevättä ja kevätkivaa odotellessa... =D

Euforinen viikko takana... =D

...dopamiinia erittynyt huolella. =D Jokaisella meidän klaanista. Allekirjoittanut pääsi takaisin leipätyönsä pariin ja voi sanoa, ettei fiilis ole pitkään aikaan ollut niin hyvä kuin menneellä viikolla. Työ kuitenkin luo rutiinit päiviin ja energiaa tekemiseen tuntuu riittävän kaksin verroin. Koirille viikko oli pehmennettyä laskua, sillä isäntä oli koko viikon iltavuorossa, joten koko päivän niiden kanssa oli jompikumpi. Tämä oli myös neidin juoksujen kannalta hyvä asia, kun "BigBrother" valvoi 24/7.

Tsektsihulluutta on ollut ilmassa ja toisinaan meno on ollut kuin villissä lännessä. Yllättäjä on toiminut "tosi mies" Elvis, joka mahtipontisilla asutmisyrityksillään on pistänyt järjestykseen nuorta herraa, ilmoittaen Neenan kuuluvan hänelle. Nannella alahuuli on väpättänyt tiheään ja Neena kiinnostanut kovin, mutta vielä toistaiseksi se on käyttäytynyt herrasmiehen tavoin. Viimeistään mamman "äääöörr"-karjaisu on saanut pikku miehen tolkkuihinsa. Nanne (pyysi että elkää sitten pliis kertoko kelleen) on joutunut toisinaan sonnustautumaan Neenan kauniisiin vaaleanpunaisiin pitsisomisteisiin juoksupöksyihin, Neenalle kun moiset ei kelvanneet. Nannukkaisella pokka pitää eikä se ole moksiskaan moisesta (kuhan tämä toteutetaan vain kotona neljän seinän sisällä). =D

Viikolla Maaju ja Luca-cotton kävivät visiteeraamassa ja Neena kävi ihan villiksi. Yleensä se ei Lucasta paljon piittaa, saati leikitä sitä, mutta nyt oli toinen ääni kellossa. Se liehitteli Lucaa, läpsi tassuilla ja teki itteään tykö. Lucalla oli onneksi vähän pitkät piuhat eikä se meinannut ymmärtää ollenkaan tuota hormonihirmuista seksihulluksi muuntautunutta Neenaa. Lopulta lamppu syttyi ja hetken leikkivät kovin yhteisymmärryksessä, kunnes Dea päätti, että kerta Luca nyt kiinnostu ei se enää kelpaakaan hänelle ja kauniin hymyn kera jätti pojan kun nallin kalliolle. Kuuleman mukaan Luca oli kostanut tämän kaiken kotona pinkkipossulle. ;) Zen oli selkeästi mustis Lucasta ja ärähtikin muutamaan otteeseen Lucalle, jos tämä tuli liian tykö "meidän tyttöä". Nannesta alkaa tulla mies.

Silti, se on mun pikku poika ja kuten mä sille aina lässytän "äiteen pikku pojat ei piittaa tytöistä, ne on kilttejä". Ja niin Nanne onkin. Se ei edelleenkään tiedä raasu haluisko se mieluummin nuuhkia ja liehitellä Deaa vai syödä äireen kanssa herkkuja tai pelata palloa. Se on aina kahden vaiheilla, vielä on herkut/kepit/pallot vieneet tytöistä voiton. ;) Minu kiltti maaman poika... Elvarin olen huoletta antanut toteuttaa itseään Dean kanssa. Dea on kyllä menon äityessä liian villiksi viheltänyt itse pelin poikki. Elvarista ois mahtanu tulla hyvä astuja, sillä kun näyttää olevan touchit ja muuvit kohdillaan. Mokomakin muka-mamis. ;)

Rallytokossa käytiin kahden viikon tauon jälkeen Nanen kanssa eilen. Onneksi ei muutaman kerran missaamisen aikana ollut tullut paljoa uutta. Tämä olikin nyt viimeinen kerta tätä alkeiskurssia. Nanne oli erihieno poika, vaikka mamma välillä vähän ulapalla olikin. Täytyy sanoa, että erityisen iloinen olin Nannen seuraamisesta. Sitä ei olla harjoiteltu kuin tuolla tunneilla ja se on aikas hienoa. Nanne seuraa tosi kiinni mussa, mikä on mulle hienoa ja uutta, sillä Elvarilla on tapana seurata hieman irti musta. Nannella myös motivaatio ja tekemisen halu on kohdillaan ja se jaksaa keskittyä hienosti harrastelemaan mun kanssa. Se varmaan tuosta kaikesta niin superhienoa tekeekin. Meillä on kivaa yhdessä tehdessä! =D Rallytokoiluihin tulee nyt muutaman viikon tauko, mutta olemme ilmottautuneet jo seuraavalle kurssille, joka alkaa maaliskuun loppupuolella. Tarkoituksena mulla olis sillä kurssilla vuorotella Elvarin ja Zenin kanssa. Ja jos nyt tässä sisuunnutaan tarpeeksi, voipi olla että saatetaan jossakin vaiheessa lähteä mölleihin kisaamaan. =D Tässä lajissa mä koen, että mun "kisakammo" ei nostais päätään niin voimakkaasti, tää kun kuitenkin on iloista ja leikkimielistä touhua. =) Meidän juttu!

Tänään Dea lähti isännän mummille iltapäiväksi hoitoon. Pitihän mun heti parin tunnin päästä prinsessan perään soitella. Vaan nou hätä. Neiti oli asettunut heti taloksi, käyttänyt mummia pitkällä lenkillä, lämmittänyt mummin syliä ja toiminut unenvahtina päikkäreillä. Suukkoja oli jaellut mummille oikein avokätisesti, mikä tietenkin ilahdutti prinsessan vahtia kovin. Illasta kävimme neitiä moikkaamassa poikien kanssa (jälleennäkemisen riemu oli Suuri) ja totesimme, että kerta neiti niin hyvin siellä viihtyi, jää hän nyt ainakin yhdeksi yöksi mummin kaveriksi. Dealla on tärpit juuri nyt, sen verran auliisti se häntää heitteli Elvikselle sivuun kesken leikkien. Ehkä siis parempi näin. Huomenna taidan kuitenkin neidin hakea mettäreissulle mukaan iltapäivällä. Tämän viikon loppuun saakka Dealla on kuitenkin varaus Mummilan "päivähoitopaikkaan". Ehkäpä sen jälkeen elämä taas normalisoituu hieman.

Eipä meillä sen kummempia. Pitkiä, tunnin-puolentoista, lenkkejä ollaan tehty tällä viikolla joka päivä kolmeen otteeseen, aamuin illoin remmissä ja iltapäivällä mettässä. Energiaa kun on riittänyt... Toivotaan euforian jatkuvan ensiviikollakin... =D Mukavaa viikon alkua kaikille!

Nanne juhlistaa

Niin on koittanut jälleen päivä, jolloin saamme vähän juhlistella merkkipäiväänsä viettävää. Käytännössä tarkoittaen, että Nanne + muut muput saavat aterioillaan hieman extraherkkuja. =D Ei sen kummempaa.

Nanne pääsi hieman kuitenkin juhlistamaan päiväänsä jo sunnuntaina, kun aamusta herralle + klaanilleen saapui kasapäin kaunista tyttöseuraa lenkin ratoksi. Lenkille lähdettiin Ässä-neitien, Marillan tyttöjen Adan ja Milan sekä Ilsen issikka Nupun voimin. Lenkki suoritettiin "Big brother" meiningillä, sillä laumasta kolmella neidillä oli juoksut juuri alkaneet. Ehkäpä tästä syystä kauniita hymyjä sateli tavallista enemmän. Zen kyllä pisti merkille tyttöjen huumaavat parfyymit, mutta nuuhkaistuaan ja todettuaan että something's in the air, se lähti leikkimään Tipin kanssa. =D Se ei taida raasukka itekään tietää haluisko se olla onneaan tyttöjen kanssa koittava nuori mies (välittämättä suloisista hymyistä) vai ihan vaan pentunen, josta maailman parasta on leikkiä hippaa siskon kanssa kuusen alla. Tällä kertaa sisko ja kuusen alus veivät voiton. =D

Lenkin jälkeen hengähdettiin kahvituokion verran, jonka perästä lähdettiin koirakylpylälle Yokotai-treffeille. Dean juoksujen vuoksi päädyin nappaamaan Nannen mukaan. Elviskin kun rankan uintiosuutensa oli suorittanut jo alkuviikosta. Näin ollen Zen pääsi kavereiden kera kylpylälle pulikoimaan toista kertaa. Hilpeät uinnit meillä olikin. Zenistä me oltais luultavasti voitu olla jossain ihan muualla puuhaamassa jotain mielekkäämpää, mutta tyytyi sitten osaansa uimarina. Kyllä se vaan on, että uinti on, myös koirille, taitolaji, jota voi harjoitella. Tällä kertaa Zen ei pärskynnyt enää yhtään niin paljoa kuin ekalla kerralla. Pikkasen se pää vielä oli pystyssä, mutta muutoin tasaisen tyylin haltuun otto alkoi sujua mukavasti. Uinnista mielekkäämpiä teki se, kun Rane The Man ja Zen saivat uida yhtäaikaa. Onhan se varmaan kaverin kanssa kaksin verroin hauskempaa. Nannesta reissun kohokohdat oli varmaan kuitenkin suoritusten jälkeen saadut herkut, kuivaus ja kotiinlähtö. =D Häntää oli taas kiva heilutella reissun päätteeksi. Kiitos Sari, Veera, Eikka + koirat kivasta sunnuntaituokiosta kylpylällä! Tässä kuussa uusiksi?! =D

Mulla ei uusia kokosivuprofiilikuvia ole Zenistä, mutta koitamma korjata tämän erheen piakkoin. Tässä kuvatus Nannesta viime viikolta.

Nanne liki 11kk. 36,8cm ja 7,45kg.


Nannen nassukka


Vähän kuitenkin pääsette lisää tirkkimään Nanne 11kk menoa, sillä Satu oli koostanut videon "Nappistreeni"-meiningistä. Kiitos Sadulle videosta! Ja kaikille treenikavreille terkut! =) Tässä linkki videoon *Klik*

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Samaa vakiokaavaa meillä

Meillä menneet kaksi viikkoa on sujuneet samalla kaavalla kuin aiemmatkin viikot.
Maanantaisin ollaan käyty uimassa kylpylällä, edellisviikolla pääsi mukaan Dea ja tällä viikolla Elvis läks mamman kanssa polskuttaan. Elvis petraa uimataitoaan kerta kerralta; enää sen tassut ei viuhu vimmatusti veden pinnalla maata hakien, vaan se malttaa uida rauhallisin vedoin, pää matalalla. Onko uiminen niistä sitä superhauskinta touhua? Enpä usko, mutta tekee hyvää niiden kunnolle. Dealle tarvis vähän lisää massaa ja Elvarilta sitä massaa pois vai pitäiskö sanoa kauniisti kiinteytystä. ;)

Onnistuttu ollaankin herran "kiinteytyksessä", sillä nyt kylkiluut tuntuvat jälleen hyppysiin ja lihaa luiden ympärillä on sopivasti. Elvarilta oli lähtenyt kuukauden (parin) takaiseen punnaukseen verrattuna päälle 300g painosta. Elvarilla painoa tällä hetkellä on 6,5kg. Dea neidin olen puolestaan toivonut pikkasen pyöristyvän ja tässäkin ollaan onnistuttu. Kiitos hyvin syöneen neidin! Dealla painoa oli tullut lisää ja päästiin lukemiin 5,8kg. En muista onko neiti vielä ikinä tollasissa lukemissa ollutkaan. Nyt tuntuu käsiin hyvin sopivalta, ehkä vielä hippasen lisää vois tulla. Nanne on vetreässä kunnossa, käsiin erittäin passeli, painoa nuorimmaisella oli 7,45kg. =)

Zen on päässyt torstaisin "Nappistreeneihin" liitelemään. Nappiksia on mukana ollut Nannen lisäksi sen sisarukset Tipi ja Tuima sekä ihanainen pikku bordercollieneiti Mooli. Ollaan otettu joitakin helppoja pikku "radan pätkiä", koostuen hypyistä ja putkista. Lisäksi etenemistä, siivekkeiden kiertoa ja muita pieniä ohjauskuvioita. Meillä mottona on "Vielä me opitaan!", sillä mä olen vähän hukassa agility"slangin" ja ohjausten maailmassa. Kivaa on kuitenkin ollut ja joka kertaa jää fiilis "lisäätätälisäätätä"! =D Sehän se vissiin se pääasia on! =D

Ilmat on olleet hieman suotuisammat kuin aikoihin, joten mettä on ollut ahkerassa käytössä. Kerran pari päivässä (riipuen muista puuhista) lähdetään metsän siimekseen nauttimaan Suomen luonnosta. Helposti tunti pari vierähtää huomaamatta tallustellessa. Lisäksi ollaan yritetty useimpina päivinä tehdä vielä ihan iltasella pidempi remmilenksu, ilman riekkumisia. Elviskin kun on ollut jumitta jo hyvän aikaa, niin ei viittis riskeeraa "hyvää tilaa". =D Lenkkien piristyksenä välillä toimivat kaverikoirat, jotka ilolla vastaan otetaan seuraksi. =)

Vihdoin ja viimein aloitti meidän neiti myös juoksunsa, johan niitä ehdittiinkin vahdata. Ei osais enää tarkempi neiti olla kiertonsa kanssa, sillä edelliskerralla juoksut alkoivat 26.8 ja nyt tasan puoli vuotta myöhemmin 26.2 bongattiin juoksut jälleen alkaneeksi. Meno on vielä kohtuuden rajoissa olevaa, saa nähdä millaiseksi yltyy lähempänä tärppejä. Suunnitelmia "rajujen menojen" varalle on jo pakerreltu. =D Zenillä taitaa juoksuntuoksut sekoittaa sen verran päätä, että se piippaa jo Elviksellekin. Piippaa ja yrittää leikittää, piippaa jälleen. Aina Elvis ei jaksa välittää, mutta joskus se lahjoittaa Nannelle hurmaavimman hymynsä minkä osaa antaa. Olenkin antanut (ja vähän toivonut) Elviksen ilmoittaa nuorelle herralle asiattomuuksista, sillä joka tapauksessa, palliton tai ei, Elvis on Äijä (ainakin pikku ä:llä). Elviksellä saattoi tulla leikkauksen jälkeen ehkä pikkainen identiteettikriisi, kun muutamana kertana urokset ovat erehtyneet sitä lähentelemään ja nylkyttämään. Siksipä Elvis ei pidä ollenkaan uroksista, jotka jäävät sen privaattialueita tutkailemaan tarpeettoman pitkäksi aikaa. Ja tämän pojalle suon.

Pitkään aikaan en ole innostunut kuvaamisesta ulkona. Ei vaan tykkää sormet jäässä räpellellä asetuksia ja arpoa onko valoa tarpeeksi vai ei. Nyt kuitenkin tällä viikolla tein poikkeuksen, kun Maiju ja Luca tulivat lenkkiseuraksi ja ilmakin oli sopiva. Tässä muutamia kuvia naperoisista. Loput löytyy Picasasta.

Nanne puskajussina...


On se rankkaa olla pieni shetlantilainen...


Tämä on leikki, johon meillä ei kyllästytä koskaan...


Minun kaunis Neiti-Näppärä


Meidän kaikki rakkaat <3


Eipä meillä taas sen kummempia. Nautitaan olostamme ja toistemme seurasta! Ihania lopputalven (jippii!) päiviä kaikille! =D