...dopamiinia erittynyt huolella. =D Jokaisella meidän klaanista. Allekirjoittanut pääsi takaisin leipätyönsä pariin ja voi sanoa, ettei fiilis ole pitkään aikaan ollut niin hyvä kuin menneellä viikolla. Työ kuitenkin luo rutiinit päiviin ja energiaa tekemiseen tuntuu riittävän kaksin verroin. Koirille viikko oli pehmennettyä laskua, sillä isäntä oli koko viikon iltavuorossa, joten koko päivän niiden kanssa oli jompikumpi. Tämä oli myös neidin juoksujen kannalta hyvä asia, kun "BigBrother" valvoi 24/7.
Tsektsihulluutta on ollut ilmassa ja toisinaan meno on ollut kuin villissä lännessä. Yllättäjä on toiminut "tosi mies" Elvis, joka mahtipontisilla asutmisyrityksillään on pistänyt järjestykseen nuorta herraa, ilmoittaen Neenan kuuluvan hänelle. Nannella alahuuli on väpättänyt tiheään ja Neena kiinnostanut kovin, mutta vielä toistaiseksi se on käyttäytynyt herrasmiehen tavoin. Viimeistään mamman "äääöörr"-karjaisu on saanut pikku miehen tolkkuihinsa. Nanne (pyysi että elkää sitten pliis kertoko kelleen) on joutunut toisinaan sonnustautumaan Neenan kauniisiin vaaleanpunaisiin pitsisomisteisiin juoksupöksyihin, Neenalle kun moiset ei kelvanneet. Nannukkaisella pokka pitää eikä se ole moksiskaan moisesta (kuhan tämä toteutetaan vain kotona neljän seinän sisällä). =D
Viikolla Maaju ja Luca-cotton kävivät visiteeraamassa ja Neena kävi ihan villiksi. Yleensä se ei Lucasta paljon piittaa, saati leikitä sitä, mutta nyt oli toinen ääni kellossa. Se liehitteli Lucaa, läpsi tassuilla ja teki itteään tykö. Lucalla oli onneksi vähän pitkät piuhat eikä se meinannut ymmärtää ollenkaan tuota hormonihirmuista seksihulluksi muuntautunutta Neenaa. Lopulta lamppu syttyi ja hetken leikkivät kovin yhteisymmärryksessä, kunnes Dea päätti, että kerta Luca nyt kiinnostu ei se enää kelpaakaan hänelle ja kauniin hymyn kera jätti pojan kun nallin kalliolle. Kuuleman mukaan Luca oli kostanut tämän kaiken kotona pinkkipossulle. ;) Zen oli selkeästi mustis Lucasta ja ärähtikin muutamaan otteeseen Lucalle, jos tämä tuli liian tykö "meidän tyttöä". Nannesta alkaa tulla mies.
Silti, se on mun pikku poika ja kuten mä sille aina lässytän "äiteen pikku pojat ei piittaa tytöistä, ne on kilttejä". Ja niin Nanne onkin. Se ei edelleenkään tiedä raasu haluisko se mieluummin nuuhkia ja liehitellä Deaa vai syödä äireen kanssa herkkuja tai pelata palloa. Se on aina kahden vaiheilla, vielä on herkut/kepit/pallot vieneet tytöistä voiton. ;) Minu kiltti maaman poika... Elvarin olen huoletta antanut toteuttaa itseään Dean kanssa. Dea on kyllä menon äityessä liian villiksi viheltänyt itse pelin poikki. Elvarista ois mahtanu tulla hyvä astuja, sillä kun näyttää olevan touchit ja muuvit kohdillaan. Mokomakin muka-mamis. ;)
Rallytokossa käytiin kahden viikon tauon jälkeen Nanen kanssa eilen. Onneksi ei muutaman kerran missaamisen aikana ollut tullut paljoa uutta. Tämä olikin nyt viimeinen kerta tätä alkeiskurssia. Nanne oli erihieno poika, vaikka mamma välillä vähän ulapalla olikin. Täytyy sanoa, että erityisen iloinen olin Nannen seuraamisesta. Sitä ei olla harjoiteltu kuin tuolla tunneilla ja se on aikas hienoa. Nanne seuraa tosi kiinni mussa, mikä on mulle hienoa ja uutta, sillä Elvarilla on tapana seurata hieman irti musta. Nannella myös motivaatio ja tekemisen halu on kohdillaan ja se jaksaa keskittyä hienosti harrastelemaan mun kanssa. Se varmaan tuosta kaikesta niin superhienoa tekeekin. Meillä on kivaa yhdessä tehdessä! =D Rallytokoiluihin tulee nyt muutaman viikon tauko, mutta olemme ilmottautuneet jo seuraavalle kurssille, joka alkaa maaliskuun loppupuolella. Tarkoituksena mulla olis sillä kurssilla vuorotella Elvarin ja Zenin kanssa. Ja jos nyt tässä sisuunnutaan tarpeeksi, voipi olla että saatetaan jossakin vaiheessa lähteä mölleihin kisaamaan. =D Tässä lajissa mä koen, että mun "kisakammo" ei nostais päätään niin voimakkaasti, tää kun kuitenkin on iloista ja leikkimielistä touhua. =) Meidän juttu!
Tänään Dea lähti isännän mummille iltapäiväksi hoitoon. Pitihän mun heti parin tunnin päästä prinsessan perään soitella. Vaan nou hätä. Neiti oli asettunut heti taloksi, käyttänyt mummia pitkällä lenkillä, lämmittänyt mummin syliä ja toiminut unenvahtina päikkäreillä. Suukkoja oli jaellut mummille oikein avokätisesti, mikä tietenkin ilahdutti prinsessan vahtia kovin. Illasta kävimme neitiä moikkaamassa poikien kanssa (jälleennäkemisen riemu oli Suuri) ja totesimme, että kerta neiti niin hyvin siellä viihtyi, jää hän nyt ainakin yhdeksi yöksi mummin kaveriksi. Dealla on tärpit juuri nyt, sen verran auliisti se häntää heitteli Elvikselle sivuun kesken leikkien. Ehkä siis parempi näin. Huomenna taidan kuitenkin neidin hakea mettäreissulle mukaan iltapäivällä. Tämän viikon loppuun saakka Dealla on kuitenkin varaus Mummilan "päivähoitopaikkaan". Ehkäpä sen jälkeen elämä taas normalisoituu hieman.
Eipä meillä sen kummempia. Pitkiä, tunnin-puolentoista, lenkkejä ollaan tehty tällä viikolla joka päivä kolmeen otteeseen, aamuin illoin remmissä ja iltapäivällä mettässä. Energiaa kun on riittänyt... Toivotaan euforian jatkuvan ensiviikollakin... =D Mukavaa viikon alkua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti