Oli simmarit ei sammareit ei kummareit ei pipoo...

Simmarit on piisanneet vallan mainiosti näillä helteillä. Huhhuh... Ei oo seittemäänkymmeneenkuuteen vuoteen tälläistä kesää ollut, mikäli on ilmatieteenlaitoksen tilastoihin uskominen. Ja uskommehan me. Jos meillä ei pidetä järin kovista pakkasista, niin nyt kyllä alkais jo vähempi lämpökin riittämään. Vaan ei auta valittaa. Sitä kun taas sitten ensi talvena haaveillaan -30asteen pakkasessa, kuinka oliskaan ihana kun olis kesä ja lämmin. =)

Meidän poppoo ei ole ihmeellisempiä puuhaillut tällä viikolla. Helteet verottavat sen verran. Koirat kyllä varmasti jaksaisivat touhottaa, mutta emäntä hyytyy iltaa kohti, eikä railakkaat riekkumiset oikein ota iskeäkseen. Päivärutiinit ovat hieman kääntyneet päälaelleen, sillä päivän pitkä, puolentoista tunnin, lenkki me hurautellaan jo aamusella kukonlaulun aikaan. Tämä on sopinut koko poppoolle vallan mainiosti, sillä aamun viileydessä on mukava tallustella.

Iltapäivällä töiden jälkeen ollaan lähdetty Röykän laguuniin vilvoittelemaan. Matkaa siitä mihin auto jätetään, on rantaan ehkä kilometrin verran. Se menee reippaasti kuumimmallakin säällä. ;) Ja palkkiona on ihana vilpoisa vesi! Onneksi asumme täällä korvessa, jossa saa olla rauhassa. Ainoastaan yhtenä päivänä laguunille eksyi samaan aikaan poppoota ja me oltiin enivei tekemässä jo lähtöä siinä vaiheessa, kun tulivat.

Elvari se jaksaa toimia ylibaywatchina aina vaan! Rannassa mahtaa kohta olla Elvarin tekemät urat, sen verran railakkaasti se jaksaa baanata ees taas rantaviivaa. Elvarin olen muutaman kerran pidemmälle kantanut ja laskenut rantaa uimaan ja maltillisesti se ui. Mutta koska herra nauttii suuresti rantavahdin virastaan, olen hänen sitä suonut häiritsemättä toimittaa. =)

Dea tykkää komentaa heittämään keppejä ja mielellään hakeekin niitä läheltä. Kauemmas uimaan neiti pitää "laittaa matkaan", eli heittää keppi pidemmälle niin että neiti näkee ja nostaa Dea niin, että pääsee suoraan lähtemään simmaamaan. Tästä se tykkää. Ei ole kuin viime kesänä lähtenyt pulikoimaan itse viime kerran, mutta odottelee aina nytkin milloin hänetkin laitetaan uimaan. =) Prinsessat on... ;)



Nane on tykännyt alusta asti pulailla keppien perässä ja sillä on huvittava tapa loikkia vedessä korkeissa kaarissa eteenpäin. Tällä viikolla herra sitten ensimmäisen kerran (jos ei lasketa sitä 10viikkoisena tapahtunutta uintia) itse lähti simmaamaan. Puolivahingossa uiskenteli syvemmälle kepin perään ja sen jälkeen sen menoa ei ole pidätellyt mikään. Alkuun sen uintityyli oli, hmmmm, jokseenkin hieman kyseenalainen, herran loiskutellessa vettä siipirataksen lailla.





Muutaman päivän uimisten jälkeen herra on kuitenkin kehittynyt huimasti ja se malttaa jo uida pää pinnalla, muun kropan ollessa veden alla. Ja se nauttii!!! Ei se tarvinnut kuin sen yhden "hupsis-mähän-osaan" -kerran ja siitä se sitten lähti! Nane myös sukeltaa uppokeppejä vedestä ja rantavesissä se tykkää "pulputella" keppejä etsiessään. Tää on se tuttu juttu viime talvelta, jolloin herra pulaili omassa vesikupissaan. Go Nane! =D





Nantsu lähdössä sukellukseen


Tiistaina ja perjantaina seuranamme laguunilla oli koirien "eno", Henkka, ja se sit jaksaa noita leikittää. Keppiä heittelee matkat ees taas ja uitti mupsuja minkä ehti. Nanen kanssa uivat pidemmälle kaksin ja Nanella oli täysi työ pysyä nahoissaan, kun se ui ja samanaikaisesti Henkka heitteli vesipisaroita sen kiinniotettavaksi, se oli hupaisa näky. Dea-neiti sai prinsessa-kyytejä uimaan ja se nautti. Elvarille myös heiteltiin pisaroita kiinniotettavaksi, se on koko koplan mielestä kovin hauska leikki. =)





Ilmeisesti helteet ovat jatkuakseen vielä hetken, joten niin taitaa olla jatkuakseen myös meidän biitsivisiitit uinteineen ja pisarajahteineen! =D

Tässä vielä muutamia rantsuleikkikuvia

Dea ja Nane haki yhdessä keppiä


Nappulavaaran napero


Dea johtaa rinnanmitalla..


Nane voitti tämän erän


Kepin tuonti on tarkkuutta aativa laji ;)

Meriseikkailua

Viime perjantaina töiden jälkeen pakkasimme kamppeet ja lähdimme viikonlopun viettoon Bjursin tuttuihin merimaisemiin. Koirat olivat niin onnessaan tajutessaan minne olimme matkanneet. Vaunun ympärillä juostiin tervetuliaisrallit ja muistuteltiin mieliin "tontin" rajat nuuskimalla (ja isäntäväen auliilla avustuksella). Naapuri"tontilla" (n.7m päässä) olikin tänä vuonna karvatassulainen, joka tosin oli kytkettynä koko ajan. Vaikka sieltä huudeltiin meille päin terkkuja, ei meidän poppoota kiinnostanut pätkääkään. Alkuun tietenkin piti vähän kuikuilla minkäläinen naapuri siellä elämää pitää, sitten kiinnostus lopahti. Poppoomme edusti erittäin mallikelpoisesti ja lunastivat tottelevaisuudellaan ansaitusti vapauden olla "vapaalla jalalla". Tokihan sitä koko aika piti vahtia missä kolmikko viiletti, mutta ylpeä sai olla kuinka fiksusti poppoo osasi olla. Ei karkailuja ja haahuiluja, ei huuteluja ohikulkeville tms. "Tontti" rajoittuu metsään, kahden puolin, joten kolmikolla riitti lääniä kyllikseen juosta ja temmeltää.

Lauantaina aamusta käytiin "sommartorgilla" heti aamusta ja väkeä riitti. Näytti, että kaunis päivä oli saanut ihmiset joka vaunusta, mökistä ja teltasta lähialueilta liikkeelle. Aamukahvit nautittiin haitarimusiikin (niin ruattalaista) säestämänä ja kauppareissun jälkeen suunnattiin pakkailemaan kamppeita saareen lähtöä varten. Saareen lähtivät meidän porukan lisäksi isännän isä, täti ja setä sekä Pete-pommi.

Harvahammas-Pedro


Pete on tunnettu rähinöistään, eikä se tehnyt poikkeusta edes lomailun ajaksi. Elkulle se yritti äristä, mutta Elkku heti kättelyssä itsevarmana sanoi muutaman "murrin" ja siihen loppui Elvarin komppuutus. Dea puolestaan kiinnosti Peteä kovin ja sille ei tarvinnut ärkytä yhtään. Leikkivät jopa vaunun pihassa keskenään, mikä on Dealta paljon, kun kyseessä on uros ja vieläpä kohtalaisen kärtty sellainen. Siispä Petelle jäi "kiusan kohteeksi" Nane. Nane yritti hienovaraisesti koirien kielellä (käänsi päätä pois, nuuski ym.) saada Peten ymmärtämään, ettei hänestä ole vaaraa. Vaan ei, ärhentely jatkui ja jatkui ja aina muuttui hurjemmaksi. Puolitoista päivää Nane jaksoi yrittää hyvällä ja koska se ei tehonnut, paloi Nanella lopulta käämit ja se "pölläytti" Peteä taas erään hivutuksen yhteydessä, jonka jälkeen Pete malttoi hetken olla ärisemättä, kunnes se aloitti sen taas... Nane ei tosin tämän jälkeen enää ollut millään Peten ärinöistä, vaan ohitti herran aina tyynesti, mikä näytti puolestaan ärsyttävän Peteä entisestään.

Veneessä poppoo oli kuin vanhat merimiehet konsanaan. Ekana päivänä Dea pääsi äiteen kanssa isompaan paattiin ja pojat menivät miesten kanssa pikku-Busterilla. Dea vaan nunnus veneessä ja väliin nosti päätään nuuhkaistakseen merituulta, mutta varsinaiset karkelot se aloitti vasta saaressa. Pojat sen sijaan nauttivat veneessä matkustamisesta täysin siemauksin. Elvis toimi keulamiehenä, nokka ja tukka tuulessa tuivertaen, nuuskien raikasta meri-ilmaa. Nane valloitti puolestaan keskituhon, jossa sekin nokka pitkällään nuuskutteli merituulia. Hauskaa tuntu olevan.

Saaressa me vaan oltiin, ihmeteltiin ja nautittiin. Koirilla tosin riitti omaa kivaa paimentaessa aaltoja, toimiessa kalastusapureina, samoillessa kallioilla sekä leikkiessä ihanassa aurinkoisessa säässä.

Hippatihoijjaa


Nane riekkuu liki kieli vyön alla...


Välillä piti poseerata mammalle, vaikkei aina ois niin malttanutkaan


Kallioilla taiteltiin isännän opastuksella (emäntä piti visusti silmänsä alhaalla kiinni ja kädet ristissä ;) )


Dea ja Nane söpöstelee


Elvis kohta 3vee niin somana <3


Iltasella rentouduttiin vaunulla grillaten ja istuskellen. Käytiin myös Gölisnäsissä saunomassa ja uimassa. Koirat eivät valitettavasti voineet siellä uida, sillä "rantana" toimi heti äkkisyvä kallionseinämä. Toki mupuset tulivat pitkän laiturin päähän vahtimaan,että meillä kaikki on hyvin. Ja ette usko, että se vesi oli lämmintä! Se oli taivaallisen lämmintä. Jopa tälläiselle arkajalalle, mitä tämä emäntä on. Koirien puuhana siis oli vahtia uimassa olijoita sekä saunasta tulijoita. (varsinkin) Nanella oli hyvin viehättävä tapa seisoskella saunan oven läheisyydessä ja kun pahaa aavistamaton saunoja tuli vilvoittelemaan, antoi auliisti Nane tälle ilmaisen jalkojen putsauksen. Siellähän se liki toisetkymmenet jalkaparit jaksoi hoidella kuntoon. Hassu pikku ukkeli. No, sai se sentäs palkaksi aina aimo rapsutukset "hoidettavalta". ;) Kaiken päivän tohinan jälkeen kopla oli erittäin väsynyttä ja ne pistikin vaunulla maate meidän läheisyyteen, kun me vielä jatkoimme grillailua ja olosta nauttimista. Jopa "ainavalmis" Elvis näytti nukkuvan tavallista sikeämpää unta. Nukkumaanmenoajan koittaessa mä huikkasin hiljaa sen vieressä maagisen sanan "putkeen", joka kyllä singautti sen välittömästi valppaana ylös. Mamma vähän huijas suloista pientä poikaansa. =D

Sunnuntaina, hyvin nukutun yön jälkeen, me lähdettiin vielä päiväksi ihan oman perheen kesken saariin samoilemaan. Venematka taittui pikku-Busterilla ongelmitta. Poppoo nuuskutteli rauhassa merituulia, ohilipuvia purjeveneitä ja pikkupaatteja katsellen. Ihan ensiksi käytiin viime kesältä tutussa saaressa, jossa pikku-Nane ensi kertaa mulahti veteen. Ja ette usko, mutta se meni ja teki sen taas. Liki sama kohta ja myös aika pian sinne saapumisemme jälkeen. Ikuistetut kuvat eivät ole priimaa, sillä mä vaan nappasin kameran ja räpsin, ilman asetusten muutteluja.

Kahden, vuoden välein sattuneen, mulahduksen johdosta tämän saaren ristimme "Zenin mulahdussaareksi"


Tässä vielä muistinvirkistykseksi vuoden takainen mulahdus-kuva =D


Isännän kanssa kopla tykkäsi hirmusiesti kalastaa ja joka heitolla pitkin kalaonnea tuottamaan päästää komeat "vuhviuhvuh"-huudahdukset. Ilmeisesti nämä huutelut tepsivät, sillä affenia saaliiksi saatiin, vaikka päivä olikin hyvin aurinkoinen ja lämmin ja suurin osa kaloista syvemmissä vesissä.

Kaloja ihmeteltiin näin...


Dea jumppasin ihan huolella affejen perässä...


Se ihan tassutteli menemään affejen perässä


Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin loppui sunnuntaina myös meriseikkailu viikonloppumme. Vaan olipahan ihana tulla kotiin hyvin rentoutuneena ja raikasta meri-ilmaa roppakaupalla ahmineena. Loput kuvatukset reissultamme löytyy täältä. Siellä on jos jonkinnäköistä otosta. Tässä vielä muutama kuvatus.

Nane, Dea ja Elvis merimaisemissa


Nane-rakas <3


Dea-murunen <3


Elvis kulta <3

Vielä vähän agirotua

Tässä vielä tunnelmia agirodusta viime sunnuntailta videon ja kuvan muodossa.

HotDogs- tiimin agirotu suoritusta pääsee katselemaan täältä.



Kuvassa edustettuna Elementtivaroitukset sekä HotDogsit, lukuunottamatta Petriä ja sisko-Blitziä. Kuvassa ylhäällä vasemmalta; Kajsa ja Tuima, Mikaela ja Tao, Marilla ja Mila, Satu ja Sani, meidän poppoo, Era ja Kiti.

Kiitos Sadulle Hottisten videosta ja Caloanderin Jennalle joukkuekuvasta! =D

Agirotu 2010

...on pulkassa! Eilinen kului siis hurvitellessa Teivossa Agirotu 2010-tapahtumassa lähes koko päivä. Huh hellettä, pysty sanomaan, sillä siellä oli Kuuma! Meiltä lähti koko poppoo matkaan; Elvis ja Nane karkeloimaan ihan radalle asti, Dea-prinsessan kannustaessa "veikkapoikia" ja muita kavereita. Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja ehdittiin ihan rauhassa paahtua auringossa ennen omia vuorojamme (toivottavasti mupsujen viilennysmanttelit ees hieman helpotti niiden oloa). ;)

Ensimmäisenä agirotu joukkueviestin alomineissä meidän poppoosta starttasivat ElementtiVaroitukset; Kiti, Tuima, Zen ja Blitz (=äippä, veikka, herra itse ja sisko). Vastoin kaikkia lakeja, sisko-Tipi päätti siis aloittaa juoksunsa paria päivää ennen agirotua. Muutoin olisimme menneet sisarussarja- kokoonpanolla. Onneksi mamma-Kiti oli ilmottu varakoiraksi ja poppoomme pääsi karkeloimaan! =D

AloMini rata oli seuraavanlainen (mun muistissani saattaa helteestä johtuen olla aukkoja, vaikka kahteen kertaan juoksinkin radan eilen). ;) Tuomarina minialoilla toimi Tero Strömberg (tai siis Kari Toijala, jos mua on kuuleminen). ;)



Rataantutustumisessa päätin, että kepit juostaan Nanen kanssa ainakin ohi, samoin A, jollei se näytä siltä, että poika sinne kirmaa varmannäköisenä. Keppejä kun ei olla koskaan otettu, A:ta muutamia kertoja (nekin suurinosa hihnassa). Puomin ajattelin uskaltaa ottaa "kädestä pitäen- viennillä". Nane-nannukainen yllätti mut täysin ja oli valtavan hieno pieni mies! Se keskittyi täysillä meneillä olevaan touhuun (vähän mietin ennalta kiinnostaako nurmikentän tuoksut tms). Puomille meni varmasti ja se suoritettiin oikein mallikkaasti. Putkiin ja hypyille irtosi ihan kivasti, kuunteli ja katseli ohjausta. A:ta se vilkaisi, mutta me juostiin se kuitenkin ohi, samoin kepit. Mä olin kuvitellut, että me mennään Nanen kanssa aikas rauhallista tahtia, mutta se pinkos nopeemmin kuin olin ajatellut (liekö emäntä ollut kuuman huumassa eikä omat tossut jaksaneet vipattaa). Joten muutamissa kohdissa mä en ehtinyt ohjaamaan sitä kunnolla, mutta siitä viis! Me oltiin hienoja!!! =D Hienoja olivat myös mamma-Kiti ja sisarukset Tuima ja Blitz, upeat suoritukset heillä. Ei tarvinnut Elementtien päätään puskiin laittaa, vallan mahtavaa porukkaa! =D Saldona ElementtiVaroituksille; aika 2:20,01, Ratavirheet 110, Tulos 4:10,01. Nane osuus tästä: Aika 34,71 ja ratavirheet 30 (hylky kepeiltä ja A:lta). Lopullinen sijoitus 7./21. Ei paha ei! ;) Hienoa penskat!

Seuraavana koitokseen lähtivät HotDogsit; Mila, Elvis, Tao ja Sani. Ei ollu Elvarilla tietoakaan helteestä tai väsymyksestä, se oli kovin tohinalla lähdössä radalle. Ja se baanatti ja meillä oli kivaa. =D Kaikki meni muuten putkeen (ja varsinkin Elvis), mutta kepeillä tuli eka hylky. Herra kaarsi väärältä puolelta ja väärästä välistä, kun en mä ehtinyt tarpeeksi ajoissa ohjaamaan oikeaan väliin. Korjattiin ja Elvis pujotteli ihan ok käsiavusteisesti aina (toka)vikaan väliin, jonka jälkeen en enää alkanut korjailla, kun unohdin itsekin missä mentiin. Loppusuoralla Elvari kerkesi mun edelle ja hyppäsi yhden hypyn väärinpäin (kai) ja siitä toinen hylky. Mutta kivaa meillä oli! Ja tiettekö, että molempien poikien kanssa jäi vähän sellainen kutku, että ois voinnu vaikka samantein mennä uudelleen karkeloimaan. Jospa se kisakärpänen joskus puraisisi muakin, ehkä ihan vielä ei ole sen aika. ;) Elvarin joukkue suoriutui mainiosti ja saldona; aika 2:35,67, ratavirheet 95, tulos 4:10,67. Elvarin osuus tästä; aika 41,28 ja ratavirheet 30. Lopullinen sijoitus HotDogseilla sija 8./21. Eli ihan siinä Elementtien kannoilla. ;) Joukkuidemme välinen ero tuloksessa oli vain 0:00,66.... =D

Nanen siskon Blitzin omistaja Petri oli jo koostanut kisavideon junnujen agirotukarkeloinnista. Uskon, että saan sen myös tänne linkittää. Kiitos Petri!

Kiitos Marilla, Mikaela, Satu, Era, Kajsa ja Petri + koirat agirotu seurasta!
Niin liihoteltiin tämän vuoden agirotu ja ens vuotta innolla odottamaan! =D

Viimeisten lomapäivien riemuja

Niin se hujahti, kuukaus ja kolme päivää. Kohta se on finito, emännän loma meinaan. Paljon on touhuttu, ei ole tylsiä päiviä ollut. Melkeen vois ottaa ton töihin paluun "lomana", sillä sitä pääsee takas arjen rytmiin ja tuttuihin rutiineihin kiinni. Joka päivä ei tarvii olla menossa pää kolmantena jalkana (ja viidentenä tassuna), kun on tunne, että lomalla on Pakko tehdä koko ajan jotakin, ollanhan sitä sentään lomalla! =D Nautittu on kovin, ei muuta kun seuraavaa lomaa odotellessa...

Tiistai-iltana poikkeuksellisesti nappasin Nanen mukaani agitreeneihin Elvarin sijasta. Elvari kun oli karkeloinut jo maanantaina pariin otteeseen ja tulevana viikonloppuna on vielä toiset koitokset edessä. Omatoimitreeneillä mentiin jälleen, mukana menossa melkein koko Elvarin agiryhmä, eli Nanen lisäksi Silkki+Pyry. Vierailevina tähtinä kehänlaidalla olivat tsemppaamassa Silkin ystävättäret grosspitz-Mimosa ja keeshond-Asa. Treeneissä apuna käytimme Clean run Course Sourcebookia radan keksimistä varten ja tuloksena oli tämmöinen rata.



Nanen kanssa me mentiin rataa hieman sovelletusti pätkissä. Alkuun otettiin pätkää 1-4, jonka jälkeen testattiin puomin menoa niin, että mä melki koko aika vein Nanea kädestä pitäen. Puomitestin jälkeen otettiin pätkä 1-6. Keppejä ei koitettu ollenkaan, kun niitä ei olla juuri lain harjoiteltu. Seuraavaksi rällättiin pätkä 4 + 8-13, jonka jälkeen taas yksittäisenä esteenä otettiin A:ta. Treenikaveri tuli toiselle puolelle varmistelemaan Nanen menoa. Ensiksi poika tuli vain hihnassa, lopuksi muutaman kerran sai tula ilman remmiä. Sovellettiin meille vielä helpohko radanpätkä, esteet 1-6 +9+8+4. Lopuksi jokainen otti omiensa kanssa jotakin yksittäisiä esteitä tms. Me harjoiteltiin paikallaoloa muutaman hypyn avustuksella. Nanen kanssa on kiva puuhata; me tehdään yhdessä ja mun pienet erheet ehdin itse pelastaa toisinaan. Nanella kun vielä ei kokemuksen tuomaa varmuutta liiemmin ole, jää se seurailemaan tarkemmin mun ohjeistusta. Itsenäinen eteneminen alkaa paikoitellen petraantua ja mm. putkelle Nane hakee välillä erinomaisesti pidemmältäkin.

Hienosti Nane pärjäsi tuolla konkarien mukana. Intoa piisasi ja kivaa oli. Häiriötreeniäkin saatiin samanaikaisesti, kun kurssikaverit (ihmiset) olivat lähes radalla ja ne karvatassutkin ihan radanreunalla. Kurssikaverit tuumas, että "Zenhän menee melkein yhtä taitavasti kuin Elvari". =D Joten kait me ihan ok treenit saatiin aikaiseksi. Lopuksi Nane pääsi Jälleen hurmaamaan itselleen uuden tyttöystävän jäähdyttelylenkillä. Se kävi kaikki seurueen tyttökoirat lävitse ja ihastui hyvin paljon 9-vee keeshondnarttu Asaan. Asiaan lienee vaikuttanut se, että Asa antoi pojan rauhassa kyhnäillä rinnallaan ja kuiskutella sulosanoja korvaan. Ja Nane oli taivaissa! Nantsu on jostain syystä kovin tykästynyt näihin hieman kypsempiin leideihin, nykypäivän ilmaisu näille leideille taitaa tosin olla Puuma-nainen. ;)

Tänään aamupäivästä lähdettiin kiertämään Röykän lenkki ÄssäT-neitosten kanssa. Mukava parituntinen vierähti lenkkiä kipitellessä + rantaleikkejä leikkiessä. Elvari tuttuun tyyliinsä rillutteli intopiukeena rantaviivalla ees taas, ei kyllä vahingossakaan mene pidemmälle kuin vyötäröön asti veteen. Nanen ja Neenan saa houkuteltua kepin perässä hyppäämään syvemmälle veteen. Nane usein onkin yltäpäältä märkä, kun se sukeltaa keppejä vedestä. Nane muutaman kerran uiskenteli kepin kanssa, muutoin se tahtoi vaan hakea keppiä vedestä tai metsästää vesipisaroita. Dea ei itse mene uimaan, vaan tykkää myös jahdata keppejä vedestä, mutta tämä mamma kantoi neidin hieman syvemmälle hakemaan keppiä, jolloin neiti oikein reippaasti porskutteli kepin kauempaa uiden hakemaan. Eikä ollut moksiskaan. Antoi aina uudelleen itsensä kantaa aarretta noutamaan.

Röykän rilluttelujen jälkeen siirryttiin vielä Imppareiden kentälle mini-treeneihin kuusikon kanssa. Jokainen pääsi vuorollaan jotakin pientä ottamaan. Dean kanssa otettiin vähän hyppyjä ja putkea, tosin neiti oli melko väsähtänyt ja se näkyi. Intoa kyllä piisasi, mutta meno ei ollut niin virrakasta kun se yleensä on. Elvarin kanssa paikallaoloa, hyppy-putki-treeniä ja hallintaa. Pieni mies osaa vedättää mammaa kyllä ihan 6-0, jos en ole tarpeeksi jämäkkänä (mitä en siis usein ole). Kivaa kuitenkin oli. Nanen kanssa otettiin myös hyppy-putki-treeniä ja testattiin pari kertaa A:ta ja puomia. Siihen oli hyvä päättää, ettei liiaksi rasita poppoota, ilma kuitenkin oli kovin kuuma ja kuukauden lomaputki kaikkine hömpötyksineen takana.

Ainiin. Meidän Neena tekee varmaan taas juoksua, siihen malliin neiti merkkailee (koipi komeesti ylhäällä) ja nyt muutaman viikon se on pöhkinyt mitä kummallisimmille asioille. Muunmuassa kuumailmapallot, metsässä pystyyn nousseet kannot/juurakot tai kahisevat roskapaperit tien reunassa ovat saaneet neidin kommentoimaan "pöhpöhpöh". Kun mennään näitä "elämää suurempia peikkoja" yhdessä tutkailemaan, alkaa neiti hirmuisesti liekuttamaan tajuttuaan, että eihän tässä hätää ollutkaan. Voi naiset ja niiden hormonit! =D

Viimosen lomapäivän iltana käytiin paikallisessa mätsärissä kekkaloimassa kera Elvarin, Tipin ja turisti-Sanin. Tarkoituksena oli kokeilla miten kummitädin onnistuu keppaloida kehässä kummitytsy-Tipin kanssa (tulevaa Mäntsälän reissua ajatellen). Samalla Elvari pääsi testaamaan pitkästä aikaa kehäketkun taitojaan. Paikkana toimi hevostilan maneesi, ja arvata saattaa, että poppoo oli onnellinen päästessään "tuoksujen taivaaseen". ;) Iltaa istuttiin rattoisasti pihalla, grillimakkarat nauttien, kunnes omat vuoromme koittivat. Ensiksi mentiin Elvarin kanssa. Se oli liikkiksen innoissaan touhusta ja esiintyi erittäin mallikelpoisesti. Häntä heilu selkälinjan yläpuolen holleilla, mutta tuolla sen ei ole väliä ja sehän kertoi, että minimiehellä on Kivaa! Samoiten sen silmät tuikki ilkikurisesti sen kattoessa mua; "jotta nyt mennään eikä meinata". Pöydällä se keikki mielellään, olihan makkaraa tiedossa palkinnoksi. Erittäin edustuskelpoinen nuori mies. Tipin kanssa kehäilyt sujui kuin vettä vaan, kummitytsy oli eri taitava pikku esiintyjä. Joten huoletta voimme lähteä Mäntsälän karkeloihin. Saaliina molemmille sininen nauha, ei sijoituksia. Esiintyivät erittäin mallikkaasti, mutta tuomarin koiramaku näytti pitkälti kallistuvan pinseri- ja terrieri tyyppisiin koiriin. Reissu kuitenkin mahtava, tähän on lomailut hyvä lopettaa. Aaargh, huomenna se arki taas alkaa kun kello pärähtää soimaa 04.10........

Me teimme sen- Elvis lensi ku pikkunen siili!

Viimeisistä lomapäivistä kaikki irti! Eilen touhotettiin aamusta iltaan. Tai siis ainakin emäntä touhotti. =) Aamusta tehtiin pitkä lenkki Kiljavalla, jonka jälkeen hetkeksi kotiin siivoilemaan. Sitten Elvarin kanssa Imppareitten kentälle pikaisiin omatoimitreeneihin, kaksosten jäädessä pitämään seuraa isännälle. Otettiin Elvarin kanssa paikallaoloharjoituksia (ylläriylläri), pieniä ohjauskuvioita muutamilla hypyillä sekä kontakteja. Paikallaolot sujui nätisti ilman ongelmia (lämpimällä päivällä ja juhannuksen touhotuksilla lienee ollu oma vaikutuksensa). Lisäksi me hupsuteltiin leikkien pallon kanssa, se oli Elvarista niiiin siistiä. Mahtoi olla näky kun kaks kahelia juoksenteli yhdessä ympäri kenttää, toinen pallo suussaan (Elvis), toinen hihitellen ja koikkelehtien (emäntä + Elvis), välillä palloa pienelle miehelle nakellen (emäntä). =D

Illasta lähdettiin Sadun, Tipin ja Elvarin kanssa Purinalle katsomaan HAU-openeita. Elvis ei ollut vielä näköyhteydessä kenttään, mutta kuuli jo mitä siellä tapahtuu ja silloin se jo alkoi, "uuu--wiiwii-piipii-väyhvuh". Näin kommentoitiin ja tsempattiin kaikkien osallistujien suorituksia (väliajat onneksi oltiin hiljaa). Karkeloissa nähtiin myös Nanen veikka-poika Tuima, joka tahto olla Elvarin kanssa aika samoilla linjoilla kannustuksen suhteen. ;) Sadun ja Kajsan tsemppauksella ja pienoisella "painostuksella" mä uskaltauduin ilmoittamaan sitten meidätkin mölliluokkaan! Iiiks! Mä en ole järin kisaavaa tyyppiä, mutta näin me vaan yllätimme itsemme ja siellä me nökötettiin Elvarin kanssa lähes viimosina lähtöviivalla minimölliluokassa. =)

Ja oltiinpa me hienoja! Tässä oma kehu haiskahtaa, mutta jo se, että me rohkaisimme itsemme kisaan mukaan (tosin no big deal Elvikselle) on itsessään saavutus! En tiedä saako omanmuistinvarassapiirrettyä-rataa käyttää kotisivuillaan(?!). Tietämättömyydessäni sen tähän laitan, kuten sen muistan. Tuomarina toimi Esa Muotka.



Kajsaa beesailin rataantutustumisessa, kiitos vaan Kajsa! =D Muuten rata vaikutti ihan ok:lta, ainoastaan 3:n jälkeinen käännös ja putkeen takaaleikaten lähetys sekä 12:sta jälkeinen valssi mietitytti. Niillä kuitenkin mentiin! Ja piru, että mentiinkin! Nuo "ongelmakohdat" eivät tuottaneetkaan ongelmaa, vaan menivät oikein mallikkaasti! Rata suoritettiin puhtaasti aina kahteen viimeiseen hyppyyn asti, joille mä en enää ohjannutkaan (en kropalla enkä sanallisesti) ja Elvis ehti mun edelle parin haukun kera. Näiltä hypyiltä kiellot ja aikaa paloi mun korjatessa erhettäni. Me teimme sen!!! Kaksi kieltoa ja tulokseksi siis 10. Me olimma aikas päheitä. ;) Peepu lenti ku pikkunen siilinpoikanen, sitä se meinaan hyvin paljolti muistuttaa muhkeassa turkissaan ja hieman neliönmallisessa kropassaan tuolla karkeloidessaan. =D Voinette uskoa, että meillä oli hyvä fiilis <3

Tuomisen Sadun ottama vanha liitokuva Elvarista kesäkuussa -10

Keski-kesän taikaa

Niin se taas juhannus hujahti ohitse. Ilon ja valon juhla, mutta kuitenkin myös hieman ahdistava. Tästä se iltojen pimeneminen taas alkaa... Onneksi kuitenkin kesä jatkuu ja valoisia öitäkin riittänee. ;)

Juhannus vietettiin meidän poppoon kanssa Lopen Laakasalossa. Upeat maisemat, hyvät lenkkeilymaastot (Poronpolun ulkoilureitistö ihan vieressä), kiva mökki, kivat ilmat (vaikkakin vaihtelevat), hyvä seura, paaaljon ruokaa (ja juomaa), laulua ja naurua; niistä on onnistunut juhannus tehty. Koirat (ja mamma kans) sai totaali rentoutua ja heittää vapaalle arkisista kuvioista. Luksusta oli mm. vain avata ovi ja päästää koirat pihalle karkeloimaan (tämä kun ei kerrostaloeläjiltä normaalisti onnistu) sekä rantsu, jossa koirat pääsi viilentämään itseään kuumina päivinä. Meidän mökin ja naapurinmökin rajoista keskusteltiin koirien kanssa muutamaan otteeseen ensimmäisenä päivänä, sen jälkeen houkutus lähteä naapurin puolelle oli ainoastaan naapurien grillaus- ja jalkapallonpeluu hetkinä (käskystä kuitenkin pysähdyttiin "rajalle"). =D Erittäin kuuliaisesti naperot edustivat. =)

Reissussa on rattoissaa olla, mutta ei kyllä oo kodin voittanutta. On se vaan ihana palata omaan kotiin. <3

Juhannusnakerrusta


Nane jussin vietossa


Peepu raksu


Neena vahtii käkkärää (=puruluu)


Jussi-possu oli matkassa


IHasteltiin mupsujen kanssa auringonlaskua rannassa juhannusaaton iltana


Ranta "liekeissä"


Oli nättiä. Tykättiin.