Agirotu 2010

...on pulkassa! Eilinen kului siis hurvitellessa Teivossa Agirotu 2010-tapahtumassa lähes koko päivä. Huh hellettä, pysty sanomaan, sillä siellä oli Kuuma! Meiltä lähti koko poppoo matkaan; Elvis ja Nane karkeloimaan ihan radalle asti, Dea-prinsessan kannustaessa "veikkapoikia" ja muita kavereita. Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja ehdittiin ihan rauhassa paahtua auringossa ennen omia vuorojamme (toivottavasti mupsujen viilennysmanttelit ees hieman helpotti niiden oloa). ;)

Ensimmäisenä agirotu joukkueviestin alomineissä meidän poppoosta starttasivat ElementtiVaroitukset; Kiti, Tuima, Zen ja Blitz (=äippä, veikka, herra itse ja sisko). Vastoin kaikkia lakeja, sisko-Tipi päätti siis aloittaa juoksunsa paria päivää ennen agirotua. Muutoin olisimme menneet sisarussarja- kokoonpanolla. Onneksi mamma-Kiti oli ilmottu varakoiraksi ja poppoomme pääsi karkeloimaan! =D

AloMini rata oli seuraavanlainen (mun muistissani saattaa helteestä johtuen olla aukkoja, vaikka kahteen kertaan juoksinkin radan eilen). ;) Tuomarina minialoilla toimi Tero Strömberg (tai siis Kari Toijala, jos mua on kuuleminen). ;)



Rataantutustumisessa päätin, että kepit juostaan Nanen kanssa ainakin ohi, samoin A, jollei se näytä siltä, että poika sinne kirmaa varmannäköisenä. Keppejä kun ei olla koskaan otettu, A:ta muutamia kertoja (nekin suurinosa hihnassa). Puomin ajattelin uskaltaa ottaa "kädestä pitäen- viennillä". Nane-nannukainen yllätti mut täysin ja oli valtavan hieno pieni mies! Se keskittyi täysillä meneillä olevaan touhuun (vähän mietin ennalta kiinnostaako nurmikentän tuoksut tms). Puomille meni varmasti ja se suoritettiin oikein mallikkaasti. Putkiin ja hypyille irtosi ihan kivasti, kuunteli ja katseli ohjausta. A:ta se vilkaisi, mutta me juostiin se kuitenkin ohi, samoin kepit. Mä olin kuvitellut, että me mennään Nanen kanssa aikas rauhallista tahtia, mutta se pinkos nopeemmin kuin olin ajatellut (liekö emäntä ollut kuuman huumassa eikä omat tossut jaksaneet vipattaa). Joten muutamissa kohdissa mä en ehtinyt ohjaamaan sitä kunnolla, mutta siitä viis! Me oltiin hienoja!!! =D Hienoja olivat myös mamma-Kiti ja sisarukset Tuima ja Blitz, upeat suoritukset heillä. Ei tarvinnut Elementtien päätään puskiin laittaa, vallan mahtavaa porukkaa! =D Saldona ElementtiVaroituksille; aika 2:20,01, Ratavirheet 110, Tulos 4:10,01. Nane osuus tästä: Aika 34,71 ja ratavirheet 30 (hylky kepeiltä ja A:lta). Lopullinen sijoitus 7./21. Ei paha ei! ;) Hienoa penskat!

Seuraavana koitokseen lähtivät HotDogsit; Mila, Elvis, Tao ja Sani. Ei ollu Elvarilla tietoakaan helteestä tai väsymyksestä, se oli kovin tohinalla lähdössä radalle. Ja se baanatti ja meillä oli kivaa. =D Kaikki meni muuten putkeen (ja varsinkin Elvis), mutta kepeillä tuli eka hylky. Herra kaarsi väärältä puolelta ja väärästä välistä, kun en mä ehtinyt tarpeeksi ajoissa ohjaamaan oikeaan väliin. Korjattiin ja Elvis pujotteli ihan ok käsiavusteisesti aina (toka)vikaan väliin, jonka jälkeen en enää alkanut korjailla, kun unohdin itsekin missä mentiin. Loppusuoralla Elvari kerkesi mun edelle ja hyppäsi yhden hypyn väärinpäin (kai) ja siitä toinen hylky. Mutta kivaa meillä oli! Ja tiettekö, että molempien poikien kanssa jäi vähän sellainen kutku, että ois voinnu vaikka samantein mennä uudelleen karkeloimaan. Jospa se kisakärpänen joskus puraisisi muakin, ehkä ihan vielä ei ole sen aika. ;) Elvarin joukkue suoriutui mainiosti ja saldona; aika 2:35,67, ratavirheet 95, tulos 4:10,67. Elvarin osuus tästä; aika 41,28 ja ratavirheet 30. Lopullinen sijoitus HotDogseilla sija 8./21. Eli ihan siinä Elementtien kannoilla. ;) Joukkuidemme välinen ero tuloksessa oli vain 0:00,66.... =D

Nanen siskon Blitzin omistaja Petri oli jo koostanut kisavideon junnujen agirotukarkeloinnista. Uskon, että saan sen myös tänne linkittää. Kiitos Petri!

Kiitos Marilla, Mikaela, Satu, Era, Kajsa ja Petri + koirat agirotu seurasta!
Niin liihoteltiin tämän vuoden agirotu ja ens vuotta innolla odottamaan! =D

Viimeisten lomapäivien riemuja

Niin se hujahti, kuukaus ja kolme päivää. Kohta se on finito, emännän loma meinaan. Paljon on touhuttu, ei ole tylsiä päiviä ollut. Melkeen vois ottaa ton töihin paluun "lomana", sillä sitä pääsee takas arjen rytmiin ja tuttuihin rutiineihin kiinni. Joka päivä ei tarvii olla menossa pää kolmantena jalkana (ja viidentenä tassuna), kun on tunne, että lomalla on Pakko tehdä koko ajan jotakin, ollanhan sitä sentään lomalla! =D Nautittu on kovin, ei muuta kun seuraavaa lomaa odotellessa...

Tiistai-iltana poikkeuksellisesti nappasin Nanen mukaani agitreeneihin Elvarin sijasta. Elvari kun oli karkeloinut jo maanantaina pariin otteeseen ja tulevana viikonloppuna on vielä toiset koitokset edessä. Omatoimitreeneillä mentiin jälleen, mukana menossa melkein koko Elvarin agiryhmä, eli Nanen lisäksi Silkki+Pyry. Vierailevina tähtinä kehänlaidalla olivat tsemppaamassa Silkin ystävättäret grosspitz-Mimosa ja keeshond-Asa. Treeneissä apuna käytimme Clean run Course Sourcebookia radan keksimistä varten ja tuloksena oli tämmöinen rata.



Nanen kanssa me mentiin rataa hieman sovelletusti pätkissä. Alkuun otettiin pätkää 1-4, jonka jälkeen testattiin puomin menoa niin, että mä melki koko aika vein Nanea kädestä pitäen. Puomitestin jälkeen otettiin pätkä 1-6. Keppejä ei koitettu ollenkaan, kun niitä ei olla juuri lain harjoiteltu. Seuraavaksi rällättiin pätkä 4 + 8-13, jonka jälkeen taas yksittäisenä esteenä otettiin A:ta. Treenikaveri tuli toiselle puolelle varmistelemaan Nanen menoa. Ensiksi poika tuli vain hihnassa, lopuksi muutaman kerran sai tula ilman remmiä. Sovellettiin meille vielä helpohko radanpätkä, esteet 1-6 +9+8+4. Lopuksi jokainen otti omiensa kanssa jotakin yksittäisiä esteitä tms. Me harjoiteltiin paikallaoloa muutaman hypyn avustuksella. Nanen kanssa on kiva puuhata; me tehdään yhdessä ja mun pienet erheet ehdin itse pelastaa toisinaan. Nanella kun vielä ei kokemuksen tuomaa varmuutta liiemmin ole, jää se seurailemaan tarkemmin mun ohjeistusta. Itsenäinen eteneminen alkaa paikoitellen petraantua ja mm. putkelle Nane hakee välillä erinomaisesti pidemmältäkin.

Hienosti Nane pärjäsi tuolla konkarien mukana. Intoa piisasi ja kivaa oli. Häiriötreeniäkin saatiin samanaikaisesti, kun kurssikaverit (ihmiset) olivat lähes radalla ja ne karvatassutkin ihan radanreunalla. Kurssikaverit tuumas, että "Zenhän menee melkein yhtä taitavasti kuin Elvari". =D Joten kait me ihan ok treenit saatiin aikaiseksi. Lopuksi Nane pääsi Jälleen hurmaamaan itselleen uuden tyttöystävän jäähdyttelylenkillä. Se kävi kaikki seurueen tyttökoirat lävitse ja ihastui hyvin paljon 9-vee keeshondnarttu Asaan. Asiaan lienee vaikuttanut se, että Asa antoi pojan rauhassa kyhnäillä rinnallaan ja kuiskutella sulosanoja korvaan. Ja Nane oli taivaissa! Nantsu on jostain syystä kovin tykästynyt näihin hieman kypsempiin leideihin, nykypäivän ilmaisu näille leideille taitaa tosin olla Puuma-nainen. ;)

Tänään aamupäivästä lähdettiin kiertämään Röykän lenkki ÄssäT-neitosten kanssa. Mukava parituntinen vierähti lenkkiä kipitellessä + rantaleikkejä leikkiessä. Elvari tuttuun tyyliinsä rillutteli intopiukeena rantaviivalla ees taas, ei kyllä vahingossakaan mene pidemmälle kuin vyötäröön asti veteen. Nanen ja Neenan saa houkuteltua kepin perässä hyppäämään syvemmälle veteen. Nane usein onkin yltäpäältä märkä, kun se sukeltaa keppejä vedestä. Nane muutaman kerran uiskenteli kepin kanssa, muutoin se tahtoi vaan hakea keppiä vedestä tai metsästää vesipisaroita. Dea ei itse mene uimaan, vaan tykkää myös jahdata keppejä vedestä, mutta tämä mamma kantoi neidin hieman syvemmälle hakemaan keppiä, jolloin neiti oikein reippaasti porskutteli kepin kauempaa uiden hakemaan. Eikä ollut moksiskaan. Antoi aina uudelleen itsensä kantaa aarretta noutamaan.

Röykän rilluttelujen jälkeen siirryttiin vielä Imppareiden kentälle mini-treeneihin kuusikon kanssa. Jokainen pääsi vuorollaan jotakin pientä ottamaan. Dean kanssa otettiin vähän hyppyjä ja putkea, tosin neiti oli melko väsähtänyt ja se näkyi. Intoa kyllä piisasi, mutta meno ei ollut niin virrakasta kun se yleensä on. Elvarin kanssa paikallaoloa, hyppy-putki-treeniä ja hallintaa. Pieni mies osaa vedättää mammaa kyllä ihan 6-0, jos en ole tarpeeksi jämäkkänä (mitä en siis usein ole). Kivaa kuitenkin oli. Nanen kanssa otettiin myös hyppy-putki-treeniä ja testattiin pari kertaa A:ta ja puomia. Siihen oli hyvä päättää, ettei liiaksi rasita poppoota, ilma kuitenkin oli kovin kuuma ja kuukauden lomaputki kaikkine hömpötyksineen takana.

Ainiin. Meidän Neena tekee varmaan taas juoksua, siihen malliin neiti merkkailee (koipi komeesti ylhäällä) ja nyt muutaman viikon se on pöhkinyt mitä kummallisimmille asioille. Muunmuassa kuumailmapallot, metsässä pystyyn nousseet kannot/juurakot tai kahisevat roskapaperit tien reunassa ovat saaneet neidin kommentoimaan "pöhpöhpöh". Kun mennään näitä "elämää suurempia peikkoja" yhdessä tutkailemaan, alkaa neiti hirmuisesti liekuttamaan tajuttuaan, että eihän tässä hätää ollutkaan. Voi naiset ja niiden hormonit! =D

Viimosen lomapäivän iltana käytiin paikallisessa mätsärissä kekkaloimassa kera Elvarin, Tipin ja turisti-Sanin. Tarkoituksena oli kokeilla miten kummitädin onnistuu keppaloida kehässä kummitytsy-Tipin kanssa (tulevaa Mäntsälän reissua ajatellen). Samalla Elvari pääsi testaamaan pitkästä aikaa kehäketkun taitojaan. Paikkana toimi hevostilan maneesi, ja arvata saattaa, että poppoo oli onnellinen päästessään "tuoksujen taivaaseen". ;) Iltaa istuttiin rattoisasti pihalla, grillimakkarat nauttien, kunnes omat vuoromme koittivat. Ensiksi mentiin Elvarin kanssa. Se oli liikkiksen innoissaan touhusta ja esiintyi erittäin mallikelpoisesti. Häntä heilu selkälinjan yläpuolen holleilla, mutta tuolla sen ei ole väliä ja sehän kertoi, että minimiehellä on Kivaa! Samoiten sen silmät tuikki ilkikurisesti sen kattoessa mua; "jotta nyt mennään eikä meinata". Pöydällä se keikki mielellään, olihan makkaraa tiedossa palkinnoksi. Erittäin edustuskelpoinen nuori mies. Tipin kanssa kehäilyt sujui kuin vettä vaan, kummitytsy oli eri taitava pikku esiintyjä. Joten huoletta voimme lähteä Mäntsälän karkeloihin. Saaliina molemmille sininen nauha, ei sijoituksia. Esiintyivät erittäin mallikkaasti, mutta tuomarin koiramaku näytti pitkälti kallistuvan pinseri- ja terrieri tyyppisiin koiriin. Reissu kuitenkin mahtava, tähän on lomailut hyvä lopettaa. Aaargh, huomenna se arki taas alkaa kun kello pärähtää soimaa 04.10........

Me teimme sen- Elvis lensi ku pikkunen siili!

Viimeisistä lomapäivistä kaikki irti! Eilen touhotettiin aamusta iltaan. Tai siis ainakin emäntä touhotti. =) Aamusta tehtiin pitkä lenkki Kiljavalla, jonka jälkeen hetkeksi kotiin siivoilemaan. Sitten Elvarin kanssa Imppareitten kentälle pikaisiin omatoimitreeneihin, kaksosten jäädessä pitämään seuraa isännälle. Otettiin Elvarin kanssa paikallaoloharjoituksia (ylläriylläri), pieniä ohjauskuvioita muutamilla hypyillä sekä kontakteja. Paikallaolot sujui nätisti ilman ongelmia (lämpimällä päivällä ja juhannuksen touhotuksilla lienee ollu oma vaikutuksensa). Lisäksi me hupsuteltiin leikkien pallon kanssa, se oli Elvarista niiiin siistiä. Mahtoi olla näky kun kaks kahelia juoksenteli yhdessä ympäri kenttää, toinen pallo suussaan (Elvis), toinen hihitellen ja koikkelehtien (emäntä + Elvis), välillä palloa pienelle miehelle nakellen (emäntä). =D

Illasta lähdettiin Sadun, Tipin ja Elvarin kanssa Purinalle katsomaan HAU-openeita. Elvis ei ollut vielä näköyhteydessä kenttään, mutta kuuli jo mitä siellä tapahtuu ja silloin se jo alkoi, "uuu--wiiwii-piipii-väyhvuh". Näin kommentoitiin ja tsempattiin kaikkien osallistujien suorituksia (väliajat onneksi oltiin hiljaa). Karkeloissa nähtiin myös Nanen veikka-poika Tuima, joka tahto olla Elvarin kanssa aika samoilla linjoilla kannustuksen suhteen. ;) Sadun ja Kajsan tsemppauksella ja pienoisella "painostuksella" mä uskaltauduin ilmoittamaan sitten meidätkin mölliluokkaan! Iiiks! Mä en ole järin kisaavaa tyyppiä, mutta näin me vaan yllätimme itsemme ja siellä me nökötettiin Elvarin kanssa lähes viimosina lähtöviivalla minimölliluokassa. =)

Ja oltiinpa me hienoja! Tässä oma kehu haiskahtaa, mutta jo se, että me rohkaisimme itsemme kisaan mukaan (tosin no big deal Elvikselle) on itsessään saavutus! En tiedä saako omanmuistinvarassapiirrettyä-rataa käyttää kotisivuillaan(?!). Tietämättömyydessäni sen tähän laitan, kuten sen muistan. Tuomarina toimi Esa Muotka.



Kajsaa beesailin rataantutustumisessa, kiitos vaan Kajsa! =D Muuten rata vaikutti ihan ok:lta, ainoastaan 3:n jälkeinen käännös ja putkeen takaaleikaten lähetys sekä 12:sta jälkeinen valssi mietitytti. Niillä kuitenkin mentiin! Ja piru, että mentiinkin! Nuo "ongelmakohdat" eivät tuottaneetkaan ongelmaa, vaan menivät oikein mallikkaasti! Rata suoritettiin puhtaasti aina kahteen viimeiseen hyppyyn asti, joille mä en enää ohjannutkaan (en kropalla enkä sanallisesti) ja Elvis ehti mun edelle parin haukun kera. Näiltä hypyiltä kiellot ja aikaa paloi mun korjatessa erhettäni. Me teimme sen!!! Kaksi kieltoa ja tulokseksi siis 10. Me olimma aikas päheitä. ;) Peepu lenti ku pikkunen siilinpoikanen, sitä se meinaan hyvin paljolti muistuttaa muhkeassa turkissaan ja hieman neliönmallisessa kropassaan tuolla karkeloidessaan. =D Voinette uskoa, että meillä oli hyvä fiilis <3

Tuomisen Sadun ottama vanha liitokuva Elvarista kesäkuussa -10

Keski-kesän taikaa

Niin se taas juhannus hujahti ohitse. Ilon ja valon juhla, mutta kuitenkin myös hieman ahdistava. Tästä se iltojen pimeneminen taas alkaa... Onneksi kuitenkin kesä jatkuu ja valoisia öitäkin riittänee. ;)

Juhannus vietettiin meidän poppoon kanssa Lopen Laakasalossa. Upeat maisemat, hyvät lenkkeilymaastot (Poronpolun ulkoilureitistö ihan vieressä), kiva mökki, kivat ilmat (vaikkakin vaihtelevat), hyvä seura, paaaljon ruokaa (ja juomaa), laulua ja naurua; niistä on onnistunut juhannus tehty. Koirat (ja mamma kans) sai totaali rentoutua ja heittää vapaalle arkisista kuvioista. Luksusta oli mm. vain avata ovi ja päästää koirat pihalle karkeloimaan (tämä kun ei kerrostaloeläjiltä normaalisti onnistu) sekä rantsu, jossa koirat pääsi viilentämään itseään kuumina päivinä. Meidän mökin ja naapurinmökin rajoista keskusteltiin koirien kanssa muutamaan otteeseen ensimmäisenä päivänä, sen jälkeen houkutus lähteä naapurin puolelle oli ainoastaan naapurien grillaus- ja jalkapallonpeluu hetkinä (käskystä kuitenkin pysähdyttiin "rajalle"). =D Erittäin kuuliaisesti naperot edustivat. =)

Reissussa on rattoissaa olla, mutta ei kyllä oo kodin voittanutta. On se vaan ihana palata omaan kotiin. <3

Juhannusnakerrusta


Nane jussin vietossa


Peepu raksu


Neena vahtii käkkärää (=puruluu)


Jussi-possu oli matkassa


IHasteltiin mupsujen kanssa auringonlaskua rannassa juhannusaaton iltana


Ranta "liekeissä"


Oli nättiä. Tykättiin.

Mahtava, Mahtava Elvari!

+muuta höpinää. Mutta aloitetaan MahtiMiehestä. =D

Eilen aamusta mentiin ÄssäT-neitosten kanssa kiertämään Röykän lenkki ja naperot pääsi hetkeksi järveen pulaamaan. Lenkin jälkeen suunnattiin Imppareitten kentälle. Meillä oli tehtävänä suuri projekti... Projekti nimeltään "Elvis istuu ja odottaa". Mä olin henkisesti koittanut valmistautua koitokseen. Tarkoituksena oli, että mä saan vuosisadan tantrumin lähdöstä varastelevalle Elvikselle, jotta se uskoisi mun olevan tosissaan ja kentälle ei olisi mitään asiaa ilman odottamista. Hieman mua hihitytti miten mä suoriutuisin, kun näyttelijänlahjat punnittaisiin. =) Niin alkoi projekti... ja lässähti samantein! Mä en voi uskoa kuinka viisas toi pieni mies on... Se EI varastanut lähtöä, se EI nostanut takapuoltaan( vaikka mä hyppelin esteen toisella puolella), se EI karannut hillumaan omiaan. Se tiesi! Se piru vie tiesi. Ja sai varmaan makeat naurut naureskella soopelitukkaansa. Sen ilme sanoi "Ähäkutti mammaseni". Enhän mä voinut olla kuin ylpeä. Hän oli niiiin hieno! Otettiin sitten istumista ja odottamista, muutamien esteiden ohjauksia, A:kin pari kertaa. Mä en ymmärrä tuota koiraa, se lukee mun ajatukset. Se tiesi!

Eikä tässä vielä kaikki. Tänään meillä oli "omatoimi" agitreenit Imppareiden kentällä kouluttajan lomaillessa. Minä + yksi ryhmäläisistämme oltiin sovittu treffaavamme ja tekevämme jotakin pientä. Sovellettiin sitten Nanen agikurssin viimeisten treenien rataa. Kas näin.



Radan rakentamisen ajan Elvis, tavoilleen uskollisena, availi ääntään tulevia koitoksia varten ja tamppasi tassujaan vimmatusti. Meinasin, että jaahas, se siitä eilisestä ilosta. Vaan miten kävikään! Elvari oli tänään aivan yhtä Mahtava kuin eilenkin. Se EI varastanut kertaakaan lähdössä! Odotti kiltisti, edelleen ääntään kylläkin availlen, mutta se istui..ja se odotti... Ja se teki sen aina ja uudelleen! Itse rata meni hienosti, Elvis oli kuulolla ja saatiin hienoa harjoitusta erilaisista ohjauksista! Otettiin myös kontakteja, jotka Elvis muisti hyvin (ei ole roiskinut vielä oikeestaan ollenkaan). Tosin Elvarin kanssa ollaan menty (tietämättöminä ja valistamattomina) pees eellä puuhun ja kontaktit on opetettu 2on2off-nakkia-kädestä-systeemillä. Se on huono tapa, tiedän sen nyt, mutta minkäs teet. Muuta kuin että projektiksi joskus kontaktit ihan uudella tavalla. Mutta tällä mennään nyt. Jäi niiiin hyvä fiilis treeneistä ettei tosi. Elvis oli MahtiMahti minimies! =D

Eilen myös Dea ja Nane pääsivät puuhastelemaan Imppareitten kentällä. Molempien kanssa otettiin paikallaoloa sekä pieniä ohjausjuttuja muutamalla esteellä. Hienosti Neena pysyy paikoillaan ja Nanellakin alkaa idea aueta. Lisäksi leikittiin palloleikkejä, mikä oli kaksikosta oikein kivaa. =D

Tänään saimme vieraaksemme Yokotain väkeä ja muutamat tunnit vaan hujahtivat kivassa seurassa. Käytiin lenkillä Kiljavan mettässä ja tultiin kaffettelemaan vielä tähän meille sen jälkeen. Meillä vasta Nane tajusi mukana olleen Cenyllan (metsässä riitti niin paljon kaikkea muuta mukavaa), jolla juuri juoksut päättyneet. Siitäkös Nane riemastui, kun hälle oli nainen tuotu kotiin halittavaksi ja hellittäväksi. Nane urheasti liehittelikin Cenylla-neitiä ja Cenylla kilttinä tyttönä antoi pojan liehitellä ja taisi se itsekin Nanen korvaan muutaman sulosanan kuiskia. <3 Voi tuota nuorisoa. Kiitos Sari ja Perttu (+Cenylla ja Taco) visiitistä, oli kiva kun kävitte! Muutamia kuvia lenkiltä löytyy täältä.

Ainiin. Meillä on nyt uunituoreet valtavan hienot rally-tokokyltit! Eilen kirjakaupasta kipaisin hakemaan laminointitaskuja ja iltapuhteiksi tulostelin ja laminoin rally-tokon alokasluokan kyltit. Tänään Sari oli kyläilemään tullessaan käynyt Ikeassa ja toi meidänkin poppoolle 15kpl hienoja servettitelineitä, joita käytetään (ihan oikeestikin) pitämään kyltit pystyssä. Kiitos Sari kotiinkuljetuksesta! =D

Huomenna ois tarkoitus ottaa varaslähtö juhannuksen viettoon ja suunnata kimpsuinemme ja kampsuinemme Lopen Laakasaloon mökkeilemään. Meidän poppoon lisäksi myös hoitovauvamme Lennin isäntä perhe on sinne tulossa. Tiedossa mahtaa olla kivaa yhdessäoloa, rantaleikkejä, samoilua Poronpolun ulkoilumaastossa jne. Mitä nyt keksitään! Uudenkarheet rally-tokokyltit nyt ainakin lähtee mukaan... =D

Hyvät juhannukset kaikille, jos emme nyt satu enää blogia ennen sitä päivittelemään!

Sunnuntai-Rallya ja SM-agia

Heipsan hei! Siinähän se taas viikonloppu kului puuhastellessa aamusta iltaan. Lauantaina tosin koirat olivat vähän "hunningolla" aka viettämässä lepopäivää kotosalla, emännän puuduttaessa takapuoltaan Tikkurilassa, SM-agility katsomossa. Joten koirien lauantai puuhastelut koostuivat parista pitkästä lenkistä (+tuliasiherkkujen syönnistä). Emäntä tosiaan kävi ihastelemassa sm-agilitya ja wautsi wau, ei voi muuta sanoa! Kyllä sitä mielellään katselee toinen toistaan upeampia koirakoita, jotka työllä ja taitavuudella ovat tiensä raivanneet agilityn "huippukastiin". =D Koirille tuli shoppailtua tuliaisiksi yhtä sun toista pientä, mutta herkut ne tais olla kaikkein mieleisimmät tuliaiset. =D

Sunnuntaina lähdettiin jo aamuvarhain Kiljavan mettään lenkille, suurimpia energioita purkamaan, Ässä-tiimin kanssa. Lenkin jälkeen vain vaatteiden vaihto ja menoksi! Suuntana tällä kertaa Kirkkonummen Masala ja rally-toko kisat. Meillä olikin komea shelttiedustus matkassamme kun koko kolmen kopla + koko Ässä-tiimi porhalsi Masalan kentälle. Kisoihin oli ilmoitettu kaikki jengiläiset, Deaa lukuunottamatta. Emäntä harmittelikin näin jälkeenpäin, kun olis tajunnu peruutuspaikkaa kysellä Deallekin. No ens kerralla sitten! =D

Kuusikko sai vietellä aikaansa ja aurinkoista kesäpäivää "apina-aitauksessa" (kuten emäntä sitä kauniisti kutsuu). Omakehu haiskahtaa, mutta kyllä noi ipanat sitten osas olla nätisti! Pientä haukkua silloin tällöin, mutta muutoin oikein mallikelpoisia reissaajia. Harmi, ettei sattunut kamera matkaan, ois saanu kivoja kuvia, vielä kun ilmakin oli suosiollinen!

Itse kisoihin. Meidän poppoosta edustamassa olivat siis Elvis sekä Zen, kumpainenkin mölliluokassa (emännän monen sähläyksen ja säätämisen jälkeen). Elvari oli ensimmäisenä karkelovuorossa ja varsinaiset tsembalot me pidettiinkin. Tuomari kaipasi puhuttelussaan suorituksiin "iloa ja hännänhuisketta" ja mä luulen, että Elvari kuuli tän ja otti sen hyvin kirjaimellisesti. Sen verran reipasta oli meinaan minimiehen meno. Ei ehkä teknisesti kovin taitavaa, mutta iloista ja menevää! =D Emäntä ei aina tahtonut pysyä minimiehen matkassa ja muutamia ohjaajavirheitä teinkin. Tosin ihan pikkasen pitää nillittää.. Mölliluokassa sai palkata namilla, muttei "houkutella" sillä liikkeen aikana. Tää sähelsi nakkien kanssa ja toinen ohjaajavirhe oli oikeasti aiheeton. Ehdin napata nakin taskusta, huomata etten ehdi edellisestä suorituksesta palkata ja tungin nakin takas taskuun, tuomarihan ei nähnyt oliko nakki mulla edelleen kourassa, joten saimme -10p ohjaajavirheestä "houkuttelu". Tämä ei intoamme kuitenkaan latistanut, sillä Elvarin kanssa teimme Hyväksytyn suorituksen pistein 72p/100p! Siis rimaa hipoen, mutta hyväksytty mikä hyväksytty! Hiphei ja rallatirallaa! Ja mikä parasta, Elvari oli täysillä mukana touhussa ja sillä oli huippu hauskaa! =D

Nanen kanssa olimme lähtövuorossa toiseksi viimeisinä. Poika oli viiden tunnin venttaamisen jälkeen pahimmat energiat saanut taltutettua, mutta intoa ja virtaa riitti silti vielä suoritukseen! Alussa lähdettiin niin haipakkaa, että ekan tehtävän "liikkeestä maahanmeno" asento oli hieman vino. Muutoin rata meni musta oikein mallikkaasti. Nanen kanssa meno on selkeästi "teknisempää"; Nane seuraa mahtavasti ihan kiinni mussa, kontakti on oikein jees, teemme pieniä sieviä käännöksiä ja kaarroksia, liikkeet on täpäkät ja häntä tanassa hela tiden. =D Olin oikein tyytyväinen suoritukseemme!! Radan jälkeen tuomari kysyi meiltä "Miksi olitte mölliluokassa?! Seuraavaksi menette avoimeen!" Joten ei me sitten kai yhtään pöllömpiä oltu. =D Lopullinen saldo oli 95p/100p, sijoitus 5. tai 6. 20:stä koirakosta. Virhepisteet tulivat kahdesta vinosta asennosta sekä ohjaajavirheestä 3p (liikkeessä "Hitaasti" mä vein Nanea liian nopeasti. Tuomari sanoi, että yleensä saa ihmisiä sakottaa liian hitaasta etenemisestä, meillä päinvastoin). =D Hiphei Nane-mies!

Ei ole kuvaa rally-koirista, mutta korvatkoon tämä kisaanosallistumislahja-kuva sen puutteen. Kiva idea järkkäreiltä! =D


Rally-toko karkeloiden jälkeen me Sadun kanssa hoputtiin katsomaan agi sm:ien yksilöiden finaaleja. Kolmen kopla jäi siksi aikaa Ässä-tiimin luokse kyläilemään. Ehdittiin nähdä minien finaalin vika pari + maxien finaali. Jälleen kerran iso vau! Kolmituntinen kisatunnelmointi (aamun tohinoiden jälkeen) vaati veronsa ja kotiin suunnatessa olo oli jo aika nuutunut. Kolmen kopla oli edustanut oikein mallikkaasti hoitopaikassaan, ei ongelmia. Kivan päivän kruunasi Ässälandiassa vietetty lettukestituokio, josta kaikki kuusi reipasta pikku sheltiäistäkin saivat osansa. Kotiinpäästyämme olimmekin jo niin uupuneita päivästä, ettemme ehtineet muuta kuin suorittaa iltatoimet ja painella untenmaille. Semmoinen viikonloppu!

Jälleen yksi lomaviikko vierähtänyt...

...ja miten musta tuntuu, ettei me olla saatu mitään aikaiseksi, vaikka joka päivä on touhua riittänyt enempi kuin laki sallii?! Kaava on joka päivä liki sama; noustaan kuuden maissa, touhutaan aamusta iltaan kaikenmoista, nukkumaan 23-01. Ja Silti tuntuu, että "eihän me olla tehty mitään". Kummia tämmöiset lomapäivät. ;) Blogiakaan en ole muka kerinny päivittää, joten pitkää sepustusta saattaapi olla tiedossa, sorry! =D

Aloitetaan emännän sunnuntaisista puuhista, sillä se on oleellisesti vaikuttanut kuluneeseen viikkoon. Emäntä oli (taas) saamassa kuvausoppia Inkoossa Taikakuvan Jarilta. Reipas kuustuntinen setti saatiin jälleen aikaiseksi kummastellessa valokuvauksen ihmeellisyyksiä. On se mahtavaa, kun joku viittii ja jaksaa opastaa ja vieläpä sellaisella kielellä, mitä maallikkokin ymmärtää. Tuhannet kiitokset Jarille opeista! Tällä viikolla on siis enempi ja vielä enempi Canon ollut mukana reissuissa; emäntä saanut harjoitella harjoittelemisesta päästyään.

Emäntä Nanen mamman Kitin suukkosateen kohteena
Kuva Kirsi Tuominen


Nanen Kiti-mamma Kuvaharjoittelua by me


Seuraavassa musta niin kiva kuva jostakin kukannuppusesta, kunnes ex-työtoverini ilmoitti facebookissa sen muistuttavan karvaista vakoa.. Mielleyhtymä siitä, että kuva voisi olla vaikkapa naapurin Tarmon takapuoli sai näkemään kuvan uudessa (ei niin kivassa) valossa ja siis pilasi sen totaalisesti... Tämä tarina on aiheuttanut semmoista naurun remakkaa, ettei tosi! Ei ehkä muille aukea, mutta voin kertoa, että hulluilla on aina hippasen hauskempaa. ;) Pitäis vissiin seuraavaksi perustaa kuvablogi, jossa analysoida kuvia, tää koiruuksien tiedotuskanava kun ei ehkä ole ihan oikea paikka näille turinoille. =D Tässä tämä taideteos" Taamon pees" ;)


Asiaan taas siis (edelleen hirmu hihitysten kera). =D Maanantaina saimme visiteeraajia Riksun suunnasta, Marilla, Ada + Mila sekä Kirkonkylältä, Satu, Saana, Sani + Tipi. Rämäryhmän kanssa tehtiin lenksu Kiljavalla, jonka jälkeen käytiin vielä räpsimässä kuvia kirkonpuistossa. Meidän Nane oli taas Mister Mahdoton seuratessaan Milaa (joka oli juuri juoksunsa lopettanutt) kuin hai laivaa. Ei auttanut vaikka Mila kuinka irvisteli ja osoitti haluttomuutensa leikkeihin nuoren miehen kanssa. Onneksi Nane on kuitenkin melko herrasmies eikä se muuta tee kuin komentaa leikkiin. Hyppii edessä ja takana, ja muistinko jo sanoa että se komentaa (korkeelta ja kovaa)?! ;)

Kuva Nappulavaaran sisaruksista kirkonpuistossa


Tiistaina kipaistiin jälleen Elkun kanssa reippahin askelin herran agitreeneihin iltasella. Tämä olikin nyt viimeinen kerta ennen kuukauden taukoa (kouluttaja lomailee). Jälleen saatiin suoritettavaksemme kiva, opettavainen rata.



En saanut rataa piirrettyä nyt ihan oikeanlaiseksi, mutta suurinpiirtein noin se meni. Alun kepit Elvari osasi mennä kohtalaisen hienosti, mun tsempatessa "kepikepikepi"-huudoin vieressä. Kepeiltä hyppy (joka oli todellisuudessa enempi alhaalla päin), jonka jälkeen takaaleikkasin seuraavalle hypylle. Elvarin kanssa uskallan kokeilla vähän eri ohjauksia, kun sen voi lähettää melko luottavaisin mielin etenemään itsenäisesti. Suurin osa kun tuntui tekevän tuon kohdan valssin avulla. Aina A:lle asti kaikki sujui moitteetta. A:n alla kulkevan putken suu oli todellisuudessa samassa linjassa A:n kanssa ja arvatkaa mitä Pikku Putkihullu näki?! Sille A oli kuin ilmaa ja muutamien putkeen suhahduksien jälkeen menin seisomaan liki putken eteen, ihan A:n hollille ja näin sain herran suuntaamaan kulkunsa oikealle esteelle. Loppurata A:n jälkeen sujui hirmu mallikkaasti ja mä olin enempi kuin ylpee sekä itsestäni että mun taitavasta pienestä agikiiturista! Me ollaan opittu ja se on mahtavaa!!! =D Tauon aikana toivottavasti ryhmämme kokoontuu, kuten suunnitelmissa on ollut, joka viikko yhteistreeneihin. Näin ei pääsisi taidot ruostumaan eikä viikkoja kulumaan ilman, että Peepu saa huutaa äänensä käheäksi innostuksissaan. ;)

Keskiviikon normi aamu- ja päivätohinoiden jälkeen oli iltasella vuorossa Nanen agitreenit sekä temppukoulu Espoossa. Nämä agitreenit olikin vimoset laatuaan tuolla. Jatkoja en ole vielä ehtinyt kovinkaan miettiä, ehkä joudumme tyytymään ainakin toistaiseksi omatoimi treeneihin kera Clean run Exercise source bookin. ;) Viimeisellä kerralla Nadja oli tehnyt meille harjoituksen, jossa yhdistyi kaikki kurssilla oppimamme asiat. Oli valssia, etenemistä, kierrättämistä...



Emäntä oli jo toisena päivänä peräkkäin onnensa kukkuloilla huomattuaan miten päteviä pieniä treenikavereita mulla on! Ja havaittuaan myös sen, että ehkä hän itsekin jotakin on matkan varrella oppinut. =D Nane oli mainio ja erityisen pätevästi hän osasi hakea itse esteitä sekä paikkailla muutaman kerran emännän ohjausmokia. Nanen kanssa me tehdään yhdessä, me opitaan yhdessä. Vielä kun vauhti Nanella ei ole päätä huimaavaa, mä ehdin ohjata ja Nane ehtii oppia lukemaan mua. Tämä on mahtavaa! Toisaalta harmittaa esim. Elvarin kannalta, joka on hirmu pätevä, mutta mä en ole itse osannut sen kanssa edes tätä vähää mitä nyt Nanen kanssa (agi kun oli täysin uusi juttu mulle). Meillä on Elviksen kanssa ihan eri tatsi agilityyn; Elvarin kanssa mennään ilolla ja vipinällä (huumori on hyvin usein tarpeen), Nanen kanssa enempi harkiten, ilolla kuitenkin myös. Kiitos Nadjalle sekä kaikille kurssikavereille mukavasta kurssista! =D

Agitreenien jälkeen Nane pääsi vielä temppuilemaan. Muiden kurssilaisten ottaessa etevämpien juttuja, me otettiin omia harjoituksia. Luvassa oli peruuttamista edessä, köllimistä, jalkojen alta ryömimistä jne. Olin ylpeä, sillä Nane on oppinut köllöttelemään käsiavuin, vaikkakin vähän hätäisesti, ja muutaman kerran tuolla se jopa kierähti ympäri käden perässä. Edessä peruuttamisen se hoksaa myös jo kivasti, ei kuitenkaan lähde peruuttelemaan ilman mun liikettä. Saatiin kuitenkin jälleen hyvä vinkkejä temppujen opettelemiseen, nyt vaan niitä soveltamaan käytäntöön. Kyllä nuo pari kertaa mitä saatiin olla mukana temppukurssilla oli antoisia ja niiden anti riittänee meidän sakille varmaan pidemmäksikin aikaa. =D

Valokuvia on tullut napsittua joka päivä aimo kasa, sillä emäntä koittaa harjoitella raw-kuvien ottoa ja dpp-ohjelman käyttöä. Malleina ovat toimineet, ylläriylläri, kolmen kopla, mutta myös Suomen luonto. Kasa kuvia löytyypi täältä. Laittelen muutamia räpsyjä tähänkin.

Herra Elvis muru


Peepu-pienoinen


Neena-rakas


Neena vaanimassa poikia


Nane-naperon nassu <3


Rakkautta Nanen ja Neenan tyyliin


Rakkautta vol.2


Oiskohahn siinä tullut nyt taas tylsistymiseen asti tarinaa... =D
Viikoloppuja kaikille! =D