Ensimmäinen viikko leikkauksen jälkeen
Ensimmäiset leikkauksen jälkeiset päivät sujuivat hyvin. Nukutusaineesta Majlla meni vatsa sekaisin päivän ajaksi. Canikuria nassukkaan ja se oli sillä selvä. Antibiooteista ei onneksi vatsa tykännyt huonoa. Varasi leikatulle jalalle jo heti seuraavana päivänä ja siitä saakka on varannut koko ajan. Mummi oli pari päivää yökylässä ja auttamassa hoitamaan potilasta ja isoja, jotta mä sain rauhassa olla töissä, murehtimatta miten kotona sujuu. Vaan... Ettei kaikki sujuisi oppikirjan mukaan oli neiti edellisyönä ,ennen ensimmäistä kontrollikäyntä eläinääkärissä, retusoinut sitten kipsiä totaalisesti uuteen uskoon... Huoh. En edelleenkään ymmärrä miten se oli saanut kipsin Yläosasta pieniä paljoa nakerrettu pois. Kaiken logiikan mukaan sen ei pitäisi päästä sinne käsiksi millään tavalla. No olipa vaan päässyt. Onnneksi oli ell samana iltana. Jouduimme eläinlääkärissä odottelemaan omaa vuoroamme muutaman tunnin ajan, koska heillä oli operaation alla hätäleikkaukseen joutunut narttukoira. Onneksi mummi oli hoitamassa isoja ja meillä seura odotushuoneessa oli mitä parhainta (5kk sakemanninarttu ja 10kk chihuahuanarttu omistajineen). Tässä potilaskertomus: "Maj on nakertanut kipsiä. Uusi kipsi rauhoituksessa. Seuraava kipsinvaihto viikon kuluttua. Kipsi pidetään 6-8viikkoa. Hoito muutoin entisen ohjeen mukaan. Hyvää jatkoa Majlle!” Jänne oli siis tukevasti paikoillaan ja iho ehjä ja siisti. Kipi jouduttiin tekemään uusiksi neidin retusoiman kipin tilalle. Seuraava kontrolli viikon kuluttua.
"Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon olla kiltti tyttö. Jos sanani syön, niin mörkö minut vieköön!"
Toinen viikko leikkauksen jälkeen
Kaikki hyvin. Hienosti on Maj taas sopeutunut "häkkiapinan" elämäänsä. Toki ajoittain protestoi aitauksessa oloa, mutta pääosin on tyytyväinen saadessaan touhuta aktvointilelujensa ja pehmolelujensa kanssa. "Lenkit" rajoittuvat pissillä käymiseen ja läheisen kujan kiertämiseen. Toinen kontrolli eläinlääkärissä, potilaskertomus:"Kipsi hangannu kantapäähän. Kipsiä muotoiltiin uudelleen. Kotona kipsin avaus ja kantapäähän huuhtelu sekä Fuciderm-voide joka toinen päivä. Jos iho muuttuu huonommaksi, eläinlääkärikäynti samana päivänä. Antibiootit 10vrk ajaksi. Seuraava kipsinvaihto viikon kuluttua, jos iho pysyy siistinä." Jänne siis edelleen paikoillaan, ihorikkoa kantapäässä. Päälimmäiset tikit poistettiin tällä käynnillä. Seuraava kontrolli jälleen viikon kuluttua. Ensimmäinen haavanhoito jännitti ihan vietävästi! Vaikka työkseni teenkin samaa (tosin ihmisten parissa), niin tämä oli ihan eri asia. Olin varma, että samantien kun avaan kipsin niin jänne paukahtaa sijoiltaan. No ei paukahtanut, vaan pysyi kasassa. Ja Pesonen oli niin kiltti hoidettava, kuten aina. <3 "Mul on Börte ja Siili ja ympärillä aita, lelukokoelma ja tasapainolauta. Mul on Apina ja Börte ja tasapainolauta, lelukokoelma ja ympärillä aita" (feat 2.maanantai)
Kolmas viikko leikkauksen jälkeen
Normaalit kuviot toipilaalla. Rajoitettu liikunta, kujalenkki max 2 kertaa vuorokaudessa, muutoin vain pisut sivupihalla. Haavahoidot joka 2.vrk. Iho kantapäässä suht ok. Tosin minä tyhmä laiton toka haavahoitokerralla Leukoplastia jarruiksi kipsiin ja siitä ei iho ollut tykännyt ollenkaan. Joten säären sivuissa pienet ihorikot se vuoksi. Muutoin kaikki hyvin kunnes eräänä iltana... Menin paheille parvekkeelle, neidin jäädessä hieman piipittämään perääni... Ei aikaakaan kun pussipirulta näyttävä, myskihärän raivolla luokseni puskeva Neiti Pesonen oli vierelläni syyllistävä ilme kasvoillaan. Siis hypännyt aitauksesta sohvalle ja sieltä luokseni syyllistämään! Onneksi kipsi paikoillaan ja toiv. jänne myös. Lopulta ei voinut kuin nauraa, oli neiti sen verran raivokas pikku piru.
Kolmas kontrolli eläinlääkärissä, potilaskertomus: "3.kipsin vaihto. Seuraava kipsinvaihto ensi viikon perjantaina. Hyvää jatkoa Majlle!" Eli nyt kontrolliväli ainakin toistaiseksi 10vrk. Haavahoidot jatkuvat kotona 2-3 päivän välein. Kantapäästä oli lähtenyt rupi irti ja siinä pientä ihorikkoa, samoin sääressä, muuten kinttu melko siisti. Jänne paikoillaan! Onneksi jo kolme viikkoa takana... Vielä 3-5 edessä.
Neljäs viikko leikkauksen jälkeen
Muutoin kaikki hyvin, mutta eräänä iltana huomaan Majn "könköttävän" pissoilla kipsinsä kanssa. Kipsi näyttää hieman häiritsevän tyttöä, kipsi ehkä liian alhaalla. Seuraavana aamuna päätän suoriutua kipsinvaihto- ja haavanhoito operaatiosta ihan itsekseni. Hyvin meni, tai niin ainakin luulin... Jänne paikoillaan, joten siitä ei kyse. Iltapäivällä neiti kuitenkin edelleen könköttää, kipsi osuu selvästi nyt maahan eli on liian alas laitettu. Pappa tulee hätiin ja saamme haavahoidon tehtyä toistamiseen saman päivän aikana ja kipsin takaisin paikoilleen. Vaan kuinkas ollakaan... Seuraavana aamuna otan unenpöppörössä neitiä häkistä, mutta aivot tavoittavat silti kipsiä kevyemmän neidin. Ou Maj God! Maj saanut kipsifyllit nyhdettyä irti ja kipsin liu’utettua pois jalastaan. Kipsi siis ehjänä ja kokonaisena häkin perukoilla. Ei kun jalkaa fyllaamaan ja haavahoitoa tekemään. Huoh. Jänne tuntui olevan paikoillaan, enpä sitä sen suuremmin tutkaillut kuin että näytti ja tuntui samalta kuin aina ennenkin. Astetta jännittävämpää menoa ollut tällä viikolla sanoisinko. Kipsi oli iltapäivällä taas valunut ehkä hieman alemmas. En tiedä mikä fyllustaidoissa nyt on vialla. Joten eikun kipsiä taas kinttuun värkkäämään uudelleen. Seuraavana aamuna kipsi paikoillaan, jee! Liikkuminen nyt ok, kun kipsi on ylempänä. Kipsi ei ole valunut enää alaspäin. Laitoin kyllä tosin neljät jarruteipit jalkaan kiinni, jospa ne nyt pitäisivät kipsin paikoillaan.
Tässä Pappa avustamassa neidin haavanhoidossa. Maj on kyllä kympin potilas <3 Vain lirkutukset pitää jättää toiseen kertaan, sillä niistä innostutaan muuten liikaa kesken operaation.
Neljäs kontrolli eläinlääkärissä, potilaskertomus: "4. kontrolli. Jänne hyvin paikoillaan. Haavahoidot jatkossa päivittäin. Seuraava kontrolli 1,5 viikon päästä, jolloin mahdollisesti myös kipsin poisto. Hyvää jatkoa Majlle!"
Tetin kanssa keskusteltiin, että todennäköisesti, jos jänteen tilanne sen sallii, niin kipsi poistetaan jo kuudennen viikon kohdalla ihorikkojen vuoksi. Hoidoista huolimatta ihorikkoa on eikä kipsin pitäisi edes hangata mitenkään kantapäätä. Koska haavahoidot tehdään päivittäin, ei katsonut aiheelliseksi nyt laittaa antibioottikuuria. Seuraava kontrolli siis 11vrk:n päästä.
Koska Maj-Lis on ollut valtavan kiltti, sai se kotiintuomisiksi mitäs muuta kuin Kissan aktivointipalloja. ;)
Nyt siis jatketaan päivittäisillä haavanhoidoilla seuraavan kontrollikäyntiin saakka ja toivotaan, ettei takapakkeja tule.
Majsta hypätäänkin sitten seuraavaan potilaaseen, Deaan... Viime sunnuntaina havaitsin ettei neiti ollut kakannut sitten eilispäivän. Kovasti kuitenkin pinnisteli kakkaa ulkona. Edellispäivänä metsälenkillä jo jäi jonnekkin teille tietämättömille kökkimään, en siihen vain sen kummemmin kiinnittänyt huomiota, ajoittain tekee sitä muutenkin. No, tutkailin olisiko neidillä jäänyt mahdollisesti esim. kakkakikkare runsaisiin peesvilloihin häiritsemään, mikä joskus saattaa aiheuttaa hienohelmalle ongelmia. Ei ollut kakkaa villoisa ei. Paniikki oli valmis alkamaan, kun huomasin neidin peräaukon vasemmalla puolella olevan patin... Mielessä kävi jos jonkinmoista aina anaaliongelmista kasvaimiin... Jostain kumman syystä. ='( Soittoa luotto-ell Annelle, joka ystävällisesti vastasi, vaikka olikin sunnuntaipäivä. Ohjeeksi sain nyt suihkutella lämpöisellä vedellä neidin takamusta ja antaa ummetuslääkettä, vastaanotolle seuraavana päivänä. Ei ole aika taas hetkeen tuntunut yhtä pitkälle... =(
Seuraavana iltana suuntasimme siis Nukarille Annen luokse Dean kanssa. Viimeksi Dea onkin käynyt ell:ssä vuonna 2011 rokotuksilla. Anne tutki neidin; sydän ok - pulssi tasainen ja rauhallinen. Peräaukon vieressä patti, joka ulottuu myös peräaukon sisäpuolelle, patin koko n.1,5cmx1,5cm. Epäilty dg anaalipaise. Ei vielä lähtenyt paisetta puhkomaan ja huuhtomaan, vaan hoidoksi paiseeseen 10pvän antibioottikuuri, 5päivän kipulääkekuuri ja lämpöisellä vedellä suihkuttelut. Ummetukseen hoidoksi vatsantoimitus Microlaxilla. Kovan ulosemassan sanoi tuntuvan ihan peräaukon läheisyydessä. Ilmeisesti kuitenkin paiseen kipu ei antanu periksi kakata normaalisti. Huoh. Onneksi kuitenkin todennäköisimmin paise eikä mitään muuta...
Siispä kotiinpäästyämme toimitin neidin vatsan miniperäruiskeella. Olipahan kerta ensimmäinen kun koiran vatsaa toimittelen, töistähän tuo nyt on tuttua huttua ihmisten kanssa. Eipä vaan kaska lentänyt ympäri puita ja puskia, vaikka siihen oli varautunut. Heti peräruiskeen antamisen jälkeen tuli muutamia pikkurillin kynnenpään kokoisia nokareita vain. Seuraavana aamuna sitten sitä tavaraa tulikin parin päivän edestä. Ihan normikakkaa tosin. Ei kukaan ikinä koskaan ole voinut olla niin iloinen koirankakasta ja huojentunut siitä, että sitä viimein tuli. Eläinlääkärin pyynnöstä lähetin hänelle viestin toimituksen tuloksesta. Olipahan hauskaa laittaa "Kakkaa tuli runsain mitoin"-viestiä. =) Heti saatuaan ison kasan ulostetta pois suolistostaan, oli neitikin taas oma virkeä itsensä. Uskalsin ottaa Dean metsälenkille mukaan jo tiistai-iltana, jossa onnellinen neiti juosta viipottikin normaaliin tapaan. Nyt siis Dealla takapuolen suihkuttelut päivittäin, antibioottikuuri 10pvän ajan (kipulääkekuuri loppui jo). Kontrolli vo Dealla ensi viikon torstaina.
Neidillä on uusi lempinimi - AnaaliAnselmi-
Jotta sellaista sairastupaelämää. Nane on -kopkop- vielä ollut ihan ok, mitä nyt taas sai ähkykohtauksen toissasunnuntaina ahdettuaan liikaa ruokaa kitusiinsa. Tämä action päättyi komeaan kasaan oksennusta olkkarin matolla, jonka jälkeen herra oli norkoamassa jääkaapin luona muina miehinä, jos vaikka sattuis irtoamaan vähän murkinaa hällekin... Nanella kuolemansyntejä ovat ahneus, ahneus, ahneus, ahneus.......
Johan siinä olikin kuukauden ajalta pitkää tarinaa... Nyt peukut pystyyn, että kevääksi saadaan porukka timanttiseen kuntoon ja päästään nauttimaan lempivuodenajasta täysillä.
Mikäs näistä maisemista on nauttiessa...
Vaikka ajoittain turhauttaakin tämä pees-kinttu-pees-kinttu-ahneoksu-huoli-paniikki- touhuilu täällä, niin päivääkään en pois antaisi. Kyllä noi on vaan silti syitä mun hymyyn, joka ikinen päivä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti