maanantai 2. syyskuuta 2013

Kopparnäsin päiväpiknikin kuvia, agitreenejä, Yokotai-päivät 2013

Kesäloma loppui ja arki alkoi. Koirat vaikuttivat kovinkin tyytyväisiltä, kun saivat viimeinkin jäädä kotiin nukkumaan aamulenkin- ja ruoan jälkeen normi-arjen tapaan. Hyvin ne loma-ajan jaksoivatkin tohista ja touhottaa, mutta kyllä ne virtaisimmatkin pikkuiset tarvitsevat päiväleponsa.

Laitetaan muutama kuva lomaviikon viimeiseltä viikonlopulta, jolloin kävimme päiväpiknikillä Kopparnäsin ihanissa maisemissa. Siellä vierähti rattoisasti useampi tunti syödessä ja kävellessä. Loppureissusta törmäsimme päivää paistattelemaan tulleeseen Herra Kyyhyn, joka sai mamille vipinää kinttuihin ja kirmattiin koko poppoo kallioita ylös kuin vuorikauriit konsanaan. Yöks, yöks ja yöks. =/

Tytöt rallittelee


Nanea lipotuttaa


Mikäs näissä maisemissa oli kuljeskellä, päivä oli vielä kohtuullisen lämminkin


Miss Cowboy viipotti menemään pitkin poikin. Sillä on nyt ollut joku vuoden iän itsenäistymisen kauden korvattomuus. Muista, että Elviksellä aikanaan samaa korvattomuutta oli about samassa iässä, Nanella ja Dealla en vastaavaa muista olleen. Maj saattaa irrota todella kauaksi, ei kuule eikä näe, eikä maailmassa todella ole mitään vaaroja sen mielestä.Huoh teinin kanssa elämistä. =)


Mamin kaunokainen malttoi sentään poseerata


Bongaa shelttitytöt


Järin nerokas ryhmäkuva


Lilliputti tarkkana


Iloista porukkaa päiväretkellä


Vikalla lomaviikolla käytiin kaksissa agitreeneissä, tiistaina ohjatuissa ja perjantaina omatoimitreeneissä. Majlla korvat olivat taas vähän kateissa (kovin etsi nameja maasta ja putkista), mutta kun sen sai kuulolle, oli se oikein etevä pikku epeli. Nanen kanssa tehtiin möllirataa ja voi että on ollut kiva huomata miten ollaan kehitytty. Vielä meillä on hakusessa etenkin kepit (mä sählään vielä siellä, en luota Nanen osaamiseen), keinu (jarrunamit vielä käytössä, muuten menee turhan vauhdilla) ja rengas (pitkältä tullessa), mutta huomaa, että on me jotain yhdessä opittu ja opitaan koko ajan lisää.

Tässä Nanen rata tiistailta


Ja tässä Majn


Samaa settiä otettiin myös perjantain omatoimitreeneissä, joihin mun äiti lähti ketyksi mukaan. Voi miten mupsut saivat paistatella mummin kehujen loisteessa. Äiti ei livenä ole agilityä ikinä nähnyt ja oli haltioissaan mitä ikinä tekivätkin. =) Nanen kanssa keskityttiin lähinnä kontakteihin, keppeihin ja tehtiin rataa osissa muutamia kertoja. Majn kanssa harjoiteltiin etenemistä sekä kontakteja. Mummi oli oiva apuri targetin kanssa. =) Koska meillä oli koko tunti käytettävissä, myös Dea-Ilo-Hippanen pääsi "treenaamaan". Otettiin Dean kanssa putkia, hyppyjä ja rengasta (vähän Majn treeniä mukaillen). Jumakek, se osaa renkaan paremmin kuin kumpikaan noista treenaavista. =) Ja on se niin liikkis neiti; vauhtia ja intoa riittää ja miten sen naama nauraa koko ajan, kun tehdään jotain. <3 Vikat ulkotreenit olivat viime viikolla ja tällä viikolla jatkuvat taas hallitreenit Hyvinkään koiraurheilukeskuksella. Talvikaudelle hain paikan vain Nanelle Nobody's Dog Sportilta, jatkamme saman ihanan ja kärsivällisen Tarja-valmentajamme opissa. Majn kanssa ajattelin käyttää viime talvena kertyneitä paikkausvuoroja sopivina hetkinä. Kunhan saadaan neiti korvaton vähän enemmän kuulolle, niin jospa sekin palaa sitten vakitreenien pariin. Tavoitteena oli, että vikoissa ulkotreeneissä meillä olisi julmetun hauskaa ja olihan meillä! Tällaisia pikkupätkiä mentiin

Nanen kanssa päästiin oikeesti onnistumaan 100% treeneistä, pidettiin vaan hubaa ja viipotettiin sydäntemme kyllyydestä. Majlle olin ottanut mukaan sen lempileluja ja -nameja, jotta saisin sen huomion täysin itselleni. Vaan kuinkas ollakaan, neiti ei tyytynyt sen vähempään kuin mun hihaan, jossa se sitten onnesta soikeena roikkui palkaksi hienosti ja oikein menneistä suorituksista. Paha tapa, mutta neidistä se on niin todella kivaa. Työkaverin sanoin: Maj haluaa olla IPO-Maj ;)

Viikonloppuna vuorostaan suunnatiin Espooseen vuoden 2013 Yokotai-päiville. Mun flunssan vuoksi valitettavasti missattiin niin perjantai-ilta kuin koko sunnuntai päiväkin. Lauantai sentäs jaksettiin keppaloida muun porukan mukana. =) Yokotailaisia oli lauantaina ilmaantunut paikalle kolmisenkymmentä ihmistä ja saman verran koiria, pääasiassa mitteleitä ja shelttejä täydennettynä parilla muun rodun edustajalla.

Yokotai-porukkaa (osa piileskeli kameraa)


Päivän ohjelmassa oli verijälkeä Ellun opastuksella


Minun koko katraani kävi vuorollaan kokeilemassa verijäljestystä ja suorituksen olivat jokseenkin niiden näköisiä. Dea ja Nanehan on ennenkin joskus muutamia vuosia sitten tätä puuhaa kokeilleet ja edelleen tykkäsivät yhtä paljon. Dean suoritus hieman kyllä yllätti (verraten aiempiin kokemuksiin lajista sen kanssa), sillä nyt se oli selkeäsi kartalla mitä siltä haluttiin. Pääasiassa eteni ilmavainulla, makuupaikan hienosti tarkasti nuuskimalla merkaten. Nassu nauroi ja häntä huiskasi Deamaiseen tyyliin koko suorituksen ajan.

Tämän näköisenä hoidettiin myös jäljestyspuuhat. Kuva Satu Tuomela.


Maj oli vuorossa seuraavana ja voi että mun virtapupu oli tarkanmarkan tyttö. =) Hienosti se itse hoksasi mistä on kyse ja lähti etenemään rauhalliseen ja tarkkaan tahtiin (ei tyypillistä Majta). Se eteni kuono maata viistäen, koko matkan tarkkaan haistellen. Muutaman kerran eksyi hieman sivuun jäljeltä, mutta kun sai rauhassa haistella tiensä takaisin jäljelle, niin taas mentiin. Lopussa oleva sorkka oli sen mieleen ja sitä yritti vähän maistaakin. Tarkoitus oli kuitenkin palkata nameilla, joten sorkka vaihtui broiskun sydämiin.

Maj, jälkiä nuuskiessaan tarkanmarkan tyttö


Nanee pääsi viimeisenä jäljestämään haavoittunutta sorkkaa ;)Sen tyylin olisin voinut arvata etukäteen. Hyvin määrätietoisesti se ilmavainulla pääasiassa eteni, empimättä lainkaan. Makuupaikan sekin merkkasi hyvin ja lähti kuin höyryjuna siitä etenemään aina sorkalle saakka. Niin Nanen näköistä menoa. =)

Muutoin ohjelmassa oli vapaata oleskelua ja seurustelua. Koirilla riiti paijailijoita ja kepin/lelujen heittelijöitä. Joskus kun saisi edes osan siitä energiasta mitä noilla riittää... Seuraavassa kuvia mupsujen tohinoista.

Älykkyys suorastaan huokuu neideistä ;) Kuva Satu Tuomela


Nanesta päivillä oli mukana vähintäänkin Marsista kotoisin olevia narttukoiria, kun ne kävvivät häntä leikittämässä, liehittelemässä ja suukottelemassa. Tässä Nanelle helliä pusuja antaa Taika-tyttö. Kuva Satu Tuomela.


Leirin nuorin osanottaja


"Perhanan riiviö pentu!!!" tuumaa Dea


Dea sai ihailijan komeasta Velho-pojasta. Rakastuminen oli vain valitettavan yksipuolista. Se ei kuitenkaan tätä innokasta Don Juania haitannut.


Mittelshelt-waltz


Helmi ja Maj hippailemassa


Leikittäjiä riitti ja mupsut nauttivat


Syöminkien aikaan ruokailijoita ei onneksi tuijottanut kovinkaan montaa silmäparia. ;) Nane ja Dea kävivät esittelemässä ruokailijoille temppujaan, saaden ruokapalkkaa tästä (kuinkas muutenkaan). Maj sai palkkaa ruokailijoilta ihan vaan olemalla pieni, karvaton ja suloinen syliinänkevä otus. =)


Illan tummentuessa hymy ei hyytynyt, vaan juhlat jatkuivat väen vähetessäkin. Vaan kyllä oli mahtavat kinkerit taas. Kiitos Sari ja kaikki Yokotailaiset mukavasta päivästä! Ja Dea kiittää saamastaan pokaalista, jonka se pokkasi ollen 3.sijalla tämän vuoden Yokotai näyttelypistekisassa. =)


Tosiaan meidän osalta hipat jäivät kesken mun sairastumisen vuoksi. Sunnuntai ja maanantai ollaan vaan oltu ja maattu, mamin sairastaessa flunssaa pois. Onneksi mupsut eivät vielä kiipeä pitkin seiniä, vaikka eivät olekaan pitkille lenkeille päässeet. Pienillä aivojumppatehtävillä olen koittanut niitä aktivoida, kun ei ulos päästä rälläämään. Hoitureina nuo karvapallot ovat mitä mainioimpia. <3

Sellaista sekavaa turinaa taas vähän kaikesta ja sen vierestäkin. =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti