Lenkkejä ja treeniä

Tiistaina mentiin Riihimäelle treffaamaan Marillaa ja tyttöjä lenkin merkeissä. Jälleen saimme kokea extreme-lenkin Riihimäen luonnonsuojelualueen kauniissa maastoissa, kun suunnitellut polut eivä vieneetkään sinne minne niiden olisi pitänyt viedä... ;) Samoileminen ei kuitenkaan haitannut, päinvastoin; kun seura on mukavaa ja lenkkimaastot upeat, niin mikäs sitä on vähän ylimääräistä kierrosta heitellessä. Kiitos Marilla ja tytöt seurasta, seikkaillaan taas ensi kerralla uudestaan =)

Lenkin jälkeen meille tuli vähän hoppu ehtiä agitreeneihin Hausjärvelle, mutta ajoissa ehdittiin kuitenkin ja lämppälenkkikään ei jäänyt väliin. Tällä kertaa muistin iltasella jopa piirrustella rataa, jota mentiin.



Majn kanssa tehtiin osia radasta. Ensin oli eteenlähetysharjoituksia esteillä 1-4. Hienosti se lopulta erkani ja suoritti esteet, vaikka pari ensimmäistä kertaa kiersi esteitä?! =O Lisäksi Maj pääsi tekemään "putkihurvittelua", eli putket putkeen molemmista suunnista. Välillä se meinasi unohtua nuuskimaan putkiin edelliseltä ryhmiltä jääneiden namien perään. =) Otettiin myös kontakteja ja A:ta (joka oli vauvamataluudella). Kontaktit namialustalla sujuvat jo kivasti ja mä pystyn ottamaan etäisyyttä sekä eteen että taakse jo mukavasti. Kontaktitreenejä tehdään aina tunnin lopuksi, kun neiti malttaa ja kivasti on mennyt. On tuo hauska treenikaveri, ei stressiä mistään. Välillä Camelbootsit meinaavat viedä, mutta kuitenkin mamman kanssa höpsöttely voittaa. =)

Nanen kanssa otettiin myös muutamat eteenlähetysharjoitukset, hienosti paahtoi. Myös keinua otettiin erikseen, sitä kun ei ole paljoa vielä treenattu. Yhden lentokeinun se ehti tehdä (onneksi sillä on sen verran painoa, ettei kovin korkealta alas tullut), mutta laitettiin muistutukseksi kuitenkin jarrunamit, toimi. Sitten pääsi Nane mamman kanssa juoksemaan hurvittelurataa. =) Pitkät pätkät ja oikeat putken päät sain ohjattua kivasti, vaikka erityisesti putkiin lähetysten itse ennakoin möhliväni. Suunnittelemiani ohjauskuvioita muutamiin kohtiin Tarja kommentoi seuraavanlaisesti: "Kukaan ei tuollaista ohjausta siihen ole vielä yrittänyt. Noin ei kukaan ole sitä suunnitellut." Hmm.... Muut aksaa ja minä... Niin, mitäköhän mä mahdan puuhata?! =D Saatiin me rata kuitenkin kunnialla suoritettua. Kepeille hakukin sujui kivasti. Multa kysyttiin vielä kahden kerran jälkeen, haluanko juosta radan kolmanteenkin kertaan, en, en halunnut. =) Joka kerta tunnen oppivani jotakin uutta ja taas seuraavalla kerralla samainen asia on jo unohtunut mun mielestä. ;) Vaan eipä nuo koirat mun taidottomuudestani kärsi, eipä ne paremmastakaan tiedä. =) Josku joidenkin kanssa keskusteltu siitä, että mitähän noikin olisi, jos ne ois toisenlaisen ohjaajan käsissä. Niin, no varmasti paljon parempia ja kisaamassa ja ja ja... Mutta kun ne on mun käsissäni ja mua ei esim. kisaaminen kiehdo, joten ei me treenatakaan tavoitteena kisat ym. Me harrastellaan yhdessä omaksi iloksi ja ei ne koirat osaa erotella onko ne kisoissa vai tavan treeneissä. Ihmisiä varten ne tulokset ja tittelit on, niiden metsästely me jätettäköön muille. Mistä sitä tietää, jos joskus innostutaankin ihan kisaamaan saakka?! Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että se riittää, että me vaan nautitaan yhdessä harrastamisesta ja kivan pitämisestä, se sopii meille. =)

Eiliseksi olimme suunnitelleet meripiknikille lähtöä, mutta vilkaisu aamuisiin harmaisiin sadepilviin pakotti muuttamaan suunnitelmat. Niinpä koirat saivat (omasta mielestään vihdoin) ansaitun lepopäivän, kun mami lähti ystävän kanssa Ikeaan kuluttamaan hyvityskorttiaan. =) Tottahan sieltä mupsuillekin mukaan tarttui jotain pientä kivaa.

Mupsujen Ikean tuliaiset


Huvitti, kun hauvalelu oli lähes yhtä suuri kuin Maj-Lis Pesonen (joka tietenkin omi lelun itselleen). Kovin oli mieleisiä tuliaisia. Harvemmin enään ostelen leluja noille, niitä kun tuntuu muutenkin olevan lelukoppa ja kellarin häkkivarasto täynnä. Koirien tuliasille tuli hintaa vähän päälle 10€, ei ollut musta paha hinta. Taidampa jatkossakin hamstrata Ikeasta vauvanleluja, sillä eläinkaupasta kympillä saisi häthätää sen yhden pehmolelun. Samaa kamaahan nuo on. =)

Illalla käytiin vielä oman lauman kesken syksyisen tuntuisessa, sateisessa metsässä iltalenkillä. Taas hetkittäin ajatteli, miten unelmakeliä eletään näin koiranomistajan näkökulmasta. =) No ei auta, koiralapseni kun eivät paljoa kysele onko lenkkeilykeli mamin mieleen vai ei. =) Pimenevässä metsässä, vettä valuvana tallustettu lenkki jaksoi kotona jo hieman naurattaa, heti kun oli saanut kuivat, puhtaat vaatteet ylle. Mietin; tätätähän tää taas kohta on. =)