Kuvatunnelmia pikkuketun 1vee päiviltä + vähän muutakin turinaa

Ajattelin laittaa kuvatunnelmia pikkuketun synttäripäivältä, vaikka kuvat ovatkin jälleen taattua Samsung-laatua. ;)

Pikkukettu Maj-Lis Pesonen syntymäpäiväkakku; naudanmahasydän ja luukarkit koristeena


Sankari sievästi odottaa lupaa päästä nauttimaan herkuistaan


Ja eikun syömään... Hyvin tuntui maittavan...


Maj-Lis sai synttärilahjaksi yhden varmaan maailman rumimmista, mutta ah-niin-ihanasti-rapisevasta-ja örisevästä lelusta


Jokseenkin arvasin pikku-neidin pitävän lelusta... siitä kun lähtee kivoja ääniä...


Se retuutti lelun heti omaan petiin ja kyllä yritettiin majavaa listiä tavalla jos toisella...


"Elä häiritse, mulla on leikkituokio kesken!"


"Mami, tää on Mun ikioma lelu, eikö olekin?"


Synttäreitten kunniaksi käytiin laguunilla uimaretkellä ja koko poppoo simmaili niin onnellisina (myös Dea, liivit päällään). <3 Kauan ei ehdittu uintiretken jälkeen huilia, kun mupsut pääsivät vielä illan agitreeneihin. Sanoinkin, että jos nyt ei uni tule koplalle, niin ei sitten koskaan. Vaan tulihan se uni... =) Ja hyvä niin... ..sillä seuraavana päivänä oli tiedossa rankka kyläilysetti Kylmälä/Inkoo suunnalla. Ensin meitä kestitsi koko iltapäivän ajan Kylmälässä Dean kasvattaja Sari perheineen, minkä jälkeen suunnattiin illaksi Inkooseen Nanen ja Majn lapsuudenkotiin Nappulavaarojen kimppalenkille ja tietenkin Syömään. =D Suurkiitos Sari ja perhe sekä Era ja perhe + kaikki te ihanat Nappulavaaralaiset, jotka paikalla olitte! Oli ihan mahtava päivä teidän kaikkien seurassa. Kotimatkalla tosin riitti jännitystä, kun melkein pari tuntia Inkoosta ajeltiin kotiin kaatosateessa taivaan välkkyessä aika ajoin salamoista. Meinasi paikoitellen usko jo loppua kotiinpääsyyn, muutta ehjänä perille päästiin onneksi. Huomaa kyllä, että ollaan oltu lomalla, vaikka vasta toista viikkoa viedään. Jos noi apinat osais puhua, ne varmaan vaatisivat jo pakollista omaa kesälomaansa. =) Tänään mun aamuseureeni näytti tältä:

"Lähetäänkö lenkille?"-toteamus sai koplan kylläkin hetkellisesti virkoamaan ja reippaana ne jaksoivat mammaa metsässä juoksuttaa parin tunnin ajan. Koiinpäästyämme tosin kaikki kaikkos omille paikoilleen vetelemään onnellisten pienten koirien unia <3

Pitää vielä kertoa tarina laumamme uusimmasta jäsenestä, Börtestä... ;) Koirat olivat viikko takaperin parin tunnin ajan mun äidillä hoidossa/kylässä, mun käydessä ostoksilla siellä suunnalla. Mun tultua ostoksilta käytiin jokseenkin tällainen keskustelu: Äiti: "Musta tuntuu, että Majlla on mielikuvituskaveri." Minä: "Jaha. Mitenkä niin?" Ä:"No kun se murisee ja hyökkäilee pöydän alle yksikseen." M:"Oisko nyt kuitenkin, että Dea tai Nane ois ollu siellä pöydän toisella puolella..." Ä:"Kuule, on pikkulapsillakin mielikuvituskavereita, kyllä Majllakin voi olla!" M:"Selvä. Majlla on siis mielikuvituskaveri..." Ja näin Majn mielikuvituskaveri jäi elämään ja sai illalla nimekseen Börte. =) Börtelle on nyt hihitelty useaan otteeseen... Reissussa tosin kun Majlta kysyin, että missäs Börte on?!, niin se kävi lätkäisemässä tassulla Deaa... Kuten arvelinkin, Börte saattaa kuitenkin olla ihan aito, olemassaoleva otus, nimeltään Dea (tai Nane). =D

Vielä kun tässä nyt innostuttiin tarinoimaan, niin kerronpa senkin miten ihana rotu sheltti turkkeineen on näyttelyitä ajatellen. Tänään asiaa siis lenkillä pohtineena. Ensi viikolla ollaan lähössä Kouvola-Heinola-näyttelytourneelle, jonne alunperin ajattelin ilmoittavani vain Nanen ja Majn, syystä, että Dealla oli karvanlähtö. Ilmoitin sitten kuitenkin Deankin, eihän siinä mitään menetä. No, kuinka ollakaan, Dea on kasvattanut jo tovin hienoa uutta tukkaa karvanlähtönsä jälkeen ja on siltä osin kyllä kehäkelpoinen. Hyvä siis, että ilmoitin sen mukaan. Mutta mutta... Pikku-kettu sitten päätti 1-vuotis kekkereidensä kunniaksi tipauttaa koko turkkinsa... Ja sen kun luulin vielä hyvinkin olevan turkissaan noiden karkeloiden aikaan. Uimavedet ja harjaukset veivät viimeisetkin pohjavillat ja kohta näyttää siltä, että päälivillat saan kaapia lattialta, säästää ja liimata tohon koiraan takas kiinni, että sillä olis kehässä ees ne kaksi karvaa ristissä... Huoh. Nane sentään on semiturkissa; turkkia on lähtenyt, mutta on sillä sitä vielä sen verran, että kehtaa kehään viedä. Vaan koska ilmot on maksettu kaikista, niin kehään mennään, koko poppoo, oli biksut tahi ei. Niin. Että tiedäpä sitten kuukausi etukäteen näyttelyihin ilmotessas kannattaako sitä ilmoa ylipäänsä laittaa menemään vai ei... =D Näillä mennään.

Rattoisaa viikonloppua kaikille!