Viikonloppu Nappulavaarojen ja Eyewitnessien leirillä

Varoitus heti alkuun. Tästä saattaa tulla pitkä postaus, ainakin kuvien osalta... Taas. =)

Viime viikonlopun vietimme Virroila Marttisen lomakylässä Nappulavaaran shelttien ja Eyewitnessien bordercollien yhteisellä leirillä. Järjestäjät olivat tilanneet mahtavan viikonlopun aina säätä myöten ;) Ohjelmassa oli hengailun, rupattelun, syöminkien ja juominkien lisäksi ohjattuna toimintana agilitya, saalistuspalkkausta ja temppukoulua. Mielettömän kivat koulutukset vinkkeineen ja kouluttajat huipputyyppejä. =) Voitte vaan uskoa, että koirat olivat naatteja sunnuntaina kotiin päästyään. Emäntä myös. Mutta lähdetään kuvien kera kertaamaan viikonlopun puuhia. Osat kuvista, joissa esiintyy mun koiria ja minä, on kuvannut Nadja Böckerman, vaikka mun puumerkkini kuvista löytyykin.

Niin ja se tähän väliin, että reissu alkoi ei niin mukavissa merkeissä. =( Sain Suvilta viestin, että ovat lähdössä kohti Rajamäkeä meitä noutamaan. Huomasin antaessani kanankaulat mupsuille vielä jäpelettäväksi, että Nanelta oli murtunut vasemmalta puolelta yläposkihammas. Että osas veettää. Ensin soittoa kasvattajalle, että meidän reissu jää varmaan nyt sitten väliin.. Onneksi tämä rauhoitteli, ettei päivystyksessä kuitenkaan mitään sille tehtäisi ja oikeassahan tuo oli. Soitin Vihtivetiin, josta saimme hampaan näyttöajan maanantaille. Kipulääkitystä ahnepallero-Nane sai leirillä, kiitos Nadja! Joten haljenneesta hampaasta huolimatta pääsimme reissuun lähtemään koko poppoo suunnitellusti.

Perjantai-ilta leirillä aloitettiin maitotilavierailulla, jonka rempseät siskokset Mari ja Sari olivat meille järjestäneet. Kyseessä oli 140 lehmän (ja yhden sonnin) maitotila. Ikinä niin suurella maitotilalla en olekaan vieraillut, joten se itsessään oli jo huikeaa. Alkuun meille kerrottiin suomalaisesta maidontuotannosta ja tilan toiminnasta. Sitten pääsimmekin navetan puolelle, jossa saimme demonstraation lypsyrobotin toiminnasta, meille kerrottiin navetan arjesta jne.

Karjakko ja lypsyjakkara teknistettynä


Kohokohta oli tietenkin päästä kujeskelemaan lehmien seassa. Pääsin jyvälle hyvän lypsylehmän ominaisuuksista, mm. utarekudoksen laadusta, selän ja rintakehän muodoista, jalkojen vahvuudesta ja suoruudesta jne. Eipä se paljoa poikennut siitä miten koiria arvostellaan rakenteellisesti ja ulkonäöllisesti, "rotumääritelmät" vain vähän poikkeavat toisistaan lehmillä ja koirilla. ;) Ja sitten tietenkin sydämen sulattavia vasikoita oli pakko päästä paijailemaan. Mä rakastuin niihin pieniin sonnivasikoihin täysin. <3 Toiset olivat niin varauksettomia ja hellyyttäviä, uteliaita pikku poikia. Sormia lutkuttivat tunteella ja ihmettelivät suurieleisin ilmen miksi "utarebaari" oli viallinen. =) Pikkuiset sonnipojat

Lauantaiaamuna aloiteltiin aamupalan jälkeen agilityssä rataantutustumisella.


Lauantaina oli lisäksi ohjelmassa saalistuspalkkauskoulutusta. Joten porukalle jaettiin vuorot sekä agilityyn että saalistuspalkkaukseen. Saalistuspalkkaus koulutus oli ihan huippu! Ensin kouluttaja halusi jutella ja nähdä miten koira ja ohjaaja leikkivät normaalisti, miten koira saalistaa ja taistelee, tuoko saalista takaisin jne. Ja sitten opettelimme uutta tapaa leikkiä ja palkata saalistusleikillä. Saalituspalkkauksessa mulle uutena, erittäin hyvänä asiana, tuli "dippaus" eli kahden samanarvoisen lelun käyttö saalispalkkauksessa. Se oli todella hauskaa! Koirat nauttivat ja emäntä tiesi seuraavana aamuna juosseensa ympäri kenttää takaperin matalalla pyrstö pystyssä dippausta leluilla tehden, sen verran meinaan oli peeslihakset hellänä. ;)

Majn kanssa leikkiä näyttämässä


Sitten dippailtiin


Neidiltä löytyi sekä saalisviettiä että taistelutahtoa


Maj tuo saaliin mulle, koska kokee sen (ja mut) kannattavaksi ;) Mun lellipentu <3

Deakin pääsi harjoittelemaan saalispalkkausta ylimääräisenä. Voi miten ärripurri nautti. =) Siltäkin löytyi sekä saaliviettiä että taistelutahtoa (erityisesti taitelutahtoa kehuttiin). Lelujahan se ei ikinä ole mulle palauttanut, mutta onneksi tätä dippausta kykeni tekemään niinkin, että kävi aina poimimassa sen "jääneen" lelun huomaamatta ja leikki jatkui. Nanen kanssa en viitsinyt mennä saalistujuttuun, kun pelkäsin, että hammas lohkeaa pahemmin tai että repiminen saattaisi aiheuttaa kipua suuhun.

Saalistelun jälkeen olikin vuorossa agilitya. Me ei tehty rataa ihan kuten se oli siihen suunniteltu; about 40 esteen rata, jossa flippausflöppäystwistauslöppäyksiä riittämiin. Meille riitti perusohajuskuvioiden hinkkaaminen sekä kontaktien ja keppien harjoittelu erikseen.

Nane pääsi hömpsöttämään


Ei se ihan käpylehmältä näytä tukka hulmutessaan ;)


Ja tosta tohon suuntaan...


"Lisää, lisää!" Tää laji ei tainnu paljoa suussa tuntua =)


Iloista menoa Nanen tyyliin


Sitten oli PittuPinnusen vuoro. Sen kanssa harjoiteltiin putkea saalispalkalla. Kovin tykkäsi pikkuneiti touhusta.


Lelupalkka oli mieleinen


"Lisää lisää mullekin" tuumas PikkuPesonen


Aamuisen saalistelun ja agilityn jälkeen Majta alkoi jo väsyttää. Tässä vielä akussa latinkia jäljellä


Välillä käytiin pikku kävelyillä lähiympäristössä. Marttisen lomakeskus oli valtavan suuri alue päärakennuksineen, pappiloineen, lomahuviloineen, hevostarhoineen jne. Keskuksen ympäristö oli valtavan kaunista maalaismaista maisemaa.

Kati ja Anne laumavahteina


Minun poppoo maitolaiturilla päivää paistattelemassa


MatoMaj poseeraa


Maj veli-Dipin ja sisko-Myyn kanssa


Seuravan päivän ohjelmassa oli aamupalan jälkeen temppukoulutusta. Alkuun Nadja, Hippi ja Flow esittelivät temppurepertuaarian.


Flow paimenena


Treenattiin temppuja, kuten ympärimenoa, kurkkaamista käsien alta ja pujottelua jalkojen välistä ja saatiin vinkkejä tempujen opettamiseen. Kekseliäisyyttä vaatii osata pilkkoa temput pieniin osiin, joista kokonainen valmis temppu sitten koostuu. Ei voi kuin ihailla miten jotkut osaavat olla luovia ja käyttää sitä hyödykseen koulutuksessa. Mulla pääsi kaikki muruset kokeilemaan temppuilua. Kovin olivat iloisina ja innoissaan koko jengi temppuilusta.


Välillä piti kuvailla muita temppuilijoita. Kuva Jenni Leino.


Temppuilun jälkeen lähdettiin taas maisema/kuvailukävelylle. Tässä Anne toimii taas hauvavahtina


Kämppälaumamme (Maj Pesonen viiletti tosin jossakin). Dea, Nane, Flow, Hippi ja Panda.


Puolisisarukset Nane ja Hippi


Dea-rakas poseeraa


Kävelyn ja kuvailujen jälkeen päätimme käyttää poppoota uimassa läheisellä rannalla.


Niin siinä sitten kävi, että ryhmän kiihkofiiliksistä innoissaan ollut Maj juoksi järveen kavereiden perässä ja näin ollen suoritti ensimmäisen uintinsa. Hieman "whatthöhelljusthappened"-ilmeellä se nousi ylös rannalle.


Vaan eipä se vesi kauhea elementti Majn mielestä ollut, sillä hetken kuluttua PinnuPittu keikkui laiturin reunalla ja sieltä se sitten hyppäsi veteen uimareissulle nro 2. Pian Majn jälkeen velipoikansa Dippi teki saman tempun ja näin oli kahden Kupun (kultapupun) uimareissut korkattu =)


Neiti Pesonen ensi-uintiretkellään


Reteenä uimareissunsa jälkeen


Kasvattajamami kera kasvattilapsosten


Yritettiin ottaa äiti-lapsikuvia Priimasta ja pennuistaan, mutta mutta.. Lapsilla oli paljon muuta puuhattavaa. =)


Niinkuin kaikkea tällaista... ;)


Maj ja sisko-Myy


Priima-mamma kuiskuttelee Majn korvaan "Muista äidin opit ja ole kiltti tyttö!"


Priima-mami leikittää tytärtään


Ihan mielettömän paljon kiitoksia Eralle ja Jennille leirin järjestämisestä sekä kaikille mukanaolleille rupattelu- ja treeniseurasta! Toivottavasti ensi vuonna tää otetaan uusiksi!

Nanen hammasjutusta sen verran, että käytiin maanantaina VihtiVetissä näytillä hampaan kanssa. Lopputuloksena varattiin aika hampaanpoistoon perjantaille. Murtuma hampaassa on sen verran suuri, ettei juurihoidon onnistumisesta olisi takuita. Kotiin saatiin mukaan kipulääkettä ja varuiksi antibioottiresepti mahdollista tulehdusreaktiota varten. Muutoin Nanen kalusto sai eläinlääkäritä kehuja, sillä hammaskiveä oli vain hyvin vähäisesi yläkulmureissa. Suurin kiitos varmsti raakaruokinnan, sillä (sapiskaa mulle joo) hammaspesuista meillä on lusmuttu nyt vähän turhankin tiheään. =( Hammasoperaation vuoksi Mynämäen näyttely jää Nanelta väliin viikonloppuna, turistiksi jätkä lähtee kyllä mukaan, mutta kehään ei asiaa ole doping-sääntöjen vuoksi. Vaan eipä harmita tippaakaan, pääasia, että saadaan toi hammasoperaatio nyt mahdollisimman pian hoidettua. Onneksi Nane ei vaikuta edelleenkään kipeältä, vaan tohottaa yhtä reippaasti kuin aina. =)

Tulipahan megapitkä päivitys kuvineen kaikkineen. Mutta semmonen viikonloppu oli se. =)