Lauantaina oli ensimmäinen kunnon kantohanki tänä talvena meidän pelloilla. Voi sitä riemua kakaroiden kanssa, kun päästiin pellolle rallittelemaan ja saivat hakea keppejä kuin teletapit konsanaan, aina vaan uudestaan, uudestaan, uudestaan.... Nanehan meillä on se virallinen kepinhakija ollut aina, tytöt rallittelevat kyllä mukana, mutta antavat Nanen hoitaa kepin kantamisen. Tällä(kin) kertaa Nane innostui niin kovin kirmaamaan kepin perässä, että sai (taas kerran) purtua kieleensä, niin että kielestä tihkui hieman verta. Nanen menoa äksidentti ei haitannut, vaan koko lenkin ajan, sittenkin kun pellolta siirryimme metsän siimekseen köpsöttelemään, se uskollisena toi keppiä kepin perään mun jalkojen juureen, jos vaikka kävisi vielä flaksi. Kamera oli matkassa koko lenkin ajan, harmi vaan, kun puolessa välissä lenkkiä siitä loppui akku. Onneksi sentään muutamia kuvia saatiin ikuistettua kuitenkin.
Maj liki 7kk iässä, feat Nane taustalla lirillä ;)
Maj ja Nane rallittelemassa
Nane nallekarhuni <3
Dea kaunokainen
Voi miten riemukasta oli kirmailla pellolla
Lentoa á la Maj ja Nane
Tytöillä oli hauskaa
Liikennesäännöt olivat välillä hukassa...
PittuPennukin alkaa näyttää jo ihan isolta tytöltä liehutukkansa kanssa, pienestä koostaan huolimatta
Nanella ei välillä ole suhteellisuudentajua laisinkaan... Iso mies, iso keppi, vai miten se nyt meni?!
Dea-muru se jaksaa aina poseerata sievästi
Taas kuvapainotteinen kirjoitus, mutta eiköhän kuvista välity sitä riemua, mitä meillä on viime päivinä koettu. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti