Tuuliviiri Wallaton ja Willikot

Olihan mahtava viikonloppu!!!
Ei voi muuta sanoa.

Perjantaina Kasper 3vee tuli meille yökylään ja jo riitti pikku paimentimilla vahtimista pikku ihmismiehessä. Elvari ei lapsista pidä, joten se koitti olla noteeraamatta koko ipanaa. Seurasi vain sohvan selkänojalta Kassun touhuiluja ja sopivan tilaisuuden tullen kiekaisi komentohaukut. Dea kävi välillä tervehtimässä Kassua, muttei sekään liiemmin innostunut uudesta kaverista (paitsi nukkumaanmeno aikaan, kun sai suukotella oikein kunnolla). Nane puolestaan nautti touhottamisesta Kassun kanssa. Yhdessä ne tutkaili pikkuautoja ja parkkitaloa ja vähän väliä Nanen piti olla lipomassa Kassun naamaa tai käsiä. Kassu totesikin Nanesta jotta "pusukoijja" ja tunki taas kättään livottavaksi. Koirille tekee hirmu hyvää totuttautua lapsiin ja Kassu on erittäin mallikelpoinen pikku mies koirien kanssa ollessaan. Kotonaan heillä on neljä koiraa (shelttikin löytyy), joten tuttua juttua on ja säännöt, miten eläinten kanssa pitää olla, on selvät. Kertaakaan Kassu ei koittanut tarttua kiinni tai käyttäytynyt sopimattomasti, silitti vain nätisti kun Nane tunki viereen. Osasipa myös tomerasti komentaa haukkuvaa koiraa: "Ei hauku, soosoosoo" ja heristi sormeaan. =D Kassulle kaikki meidän koirat on sitten Naneja. Muistaa sen hetken myös Elviksen ja Dean nimet, kun ne sanoo, mutta seuraavassa hetkessä meillä on taas Nane, toinen Nane ja toinen Nane. ;) Oli aivan ihana viikonlopun aloitus reippaan pikkumiehen ja kolmen koppelon kera. <3

Sunnuntaina suuntasimme kohti Tampereen erkkaria. Matkaseurueeseemme kuuluivat laumamme lisäksi Satu, Era ja Wade. Dea aiheutti (juoksuineen) pienoista williintymistä uroissa. Ei meidän neidille kuka tahansa kelpaakaan, sillä junnu-uroksille se haistelujen jälkeen irvsteli toden teolla, mutta charmantin herrasmies Waden kanssa se olisi mielellään tehnyt lähempääkin tuttavuutta. Wade hurmasi ja Dea olisi ollut jo ihan vietävissä. Muutamien leikkiinkutsujen jälkeen Dea olisi ollut Wadelle hyvinkin suopea. ;)

En muuten enää koskaan ota juoksuista Deaa ja meidän poikia samalle reissulle. Sen verran villin lännen meiningeissä oltiin eilen. Pojilla prinsessan suojeluvaistot iski päälle ja Deaa lähestyville uroksille piti sanoa ärmur, ihan kun Dea ei olisi itse sitä osannut tehdä. Nane varsinkin villiintyi aivan vallan ja teki jotain aivan uskomatonta ja ennekuulumatonta, Se merkkas mun jalan!!! Yyyyh. Olin aivan äimänä enkä ehtinyt reagoida tarpeeksi nopeasti, turhaa sitä enää oli torua, kun lirit oli jo jaloilla ja kaveri puuhaamassa jo ihan muuta. ;) Niimpä neidin käytös ja poikain käytös sai mut illalla, reissun jälkeen, viemään Dean mummin hellään hoivaan. Johan se mummi oli koko loppuviikon ja viikonlopun soitellut, koska neiti oikein tulee kyläilemään. =D Reippaasti Dea mummin luokse jäi, mahtaa sekin olla onnellinen päästessään "vapauteen" bodyguardien tiukasta suojeluksesta. ;)

Mutta takaisin erkkaritunnelmiin.

Ensinnä vuorossa oli junnu-Nane. Nane esiintyi erittäin hienosti! Tuomarin arvostelu tuntui kestävän ja kestävän. Lueteltuaan arvostelun tuomari puhui vielä pitkään kehäsihteerille jotakin ja mä odotin, että mitä nyt?! Kehäsihteeri tuli sitten ojentaen vaaleanpunaista ruusuketta ja sanoi "Tuomarin mielestä koira ansaitsee laadukkuutensa vuoksi ERIn, mutta sen häntä tulisi opettaa pysymään liikkeessä alhaalla". Jippijei! Tätä ei haittannut vaikka herra vähän töyhtöilikin. ;) Junnuluokan 10 uroksesta 5 sai erin. Tuomari juoksutti vielä kertaalleen kaikki ja eihän se Nanen häntä siitä mihinkään laskenut, kenties vielä enemmän sitä piti törröttää, kun urosseurassa oltiin. Sijoitusta ei tullut, mutta tää mamma oli erittäin erittäin tyytyväinen Nanen suoritukseen ja tulokseen! Arvostelu oli musta valtavan hieno, viimeinen lause huvitti. ;)

"15 months old tricolour who presents a very attractive outline with good reach of neck, level topline and correct sweep over the loin. He is well angulated and moves with drive behind and extension in front. His head is balanced with good underjaw and neat ears and a charming expression. Just with this dog would keep his tail down on the move."

ERInomainen Nane Kuva Saija Tuomi


Nane kehäketkuilemassa Kuva Saija Tuomi


Seuraavana vuorossa oli Dea. Pyysin Eraa koittamaan liikuttaa Deaa ja musta Era sai Dean liikkumaan niin nätisti, että houkuttelin Eran Dean kanssa kehään. Neitimme oli ilmeisen vieraskorea, sillä normaalia kehäkomentelua ei juurikaan kuulunut. ;) Silti neiti oli, kuten aina, hymyssä suin ja iloisen näköinen. Liikkeet oli musta erinomaisen hienot. Deaa ei olekaan kukaan muu aikaisemmin handlannutkaan, joten oli kiva että sekin tuli testattua samalla. Dealle erkkaritulokseksi ERI ja kaunis arvostelu. Suuret kiitokset Eralle Dean esittämisestä!

Dean arvostelu:
"Tricolor. Pleasing eye & expression. Good ears. Stop a little deep. Straight in shoulder. Nicely presented in a good harsh jacket. Good lenght of back. Good rear construction. Nice temperament. Moved well."

En voinut mitään, mutta suuri hörähdys pääsi lukiessani arvostelua, tarkemmin kohtaa "in a good harsh jacket". Ei siis se määrä vaan se laatu, tämän oli tainnut tuomarikin ymmärtää. ;) Dealla kun karvanlähtö on loppusuoralla ja turkkia ei ole nimeksikään. =D Era ja Dea taikoivat siis esityksen tiimellyksessä neidille jostain goodin tukankin, on ne mahtavia! =D

Olipahan mukava erkkari; kiva seura, hyvä sää ja paikka, rento tunnelma. Mitä muuta sitä tarviikaan onnistuneeseen näyttelyreissuun?!