Reissumme starttasi jo torstaina kohti Kuopiota ja vuoden 2010 SawoShowta. Reissaajina; Satu, Sani ja Tipi, Marilla ja Mila, Era, Wade ja Mooli, Kajsa ja Tuima sekä ak ja Nane. Kahden kaaran (ja täysien lastien) voimin matka taittui reippahasti kohti Suomen sydäntä. Pitkä matka vilahti huomaamatta hyvässä seurassa. Iltaan asti kuitenkin perille pääsy vierähti ja kello näytti jo 23.00 kun olimme perillä majapaikassamme Tahkolla. Majoituspaikkamme oli siisti ja viihtyisä paritalon puolikas järven rannalla; tarpeeksi iso poppoollemme ja oma piha omalla rauhalla oli plussaa (mitä nyt naapurin speedo-mies viihdytti ilta-aterioitamme keikaroinnillaan). ;)
Perjantai aamuna suuntasimme kohti Sorsasalon ravirataa, jonne edellisiltana olimme käyneet jo pystyttämässä leirimme. Onneksi meillä oli teltta matkassamme, ei siellä olis erkkikään pystynyt niillä lämpötiloilla olemaan ilman asianmukaista suojaa. Suojan kanssakin kun oli toisinaan lievästi ilmaistuna tukalaa. Nesteytystä riittävästi, niin koirille kuin ihmisillekin, niin tolpillamme pysyttiin. Nanella riitti virtaa, ilmeisesti pikainen Dean treffaus edellispäivältä sekä runsaat edellispäivän unet, sai herran hilpeälle tuulelle, sen mukaista meinaan oli kiekaaminen ja komentaminen ekana päivänä Sorsasalossa. Perjantain tuomari oli tyylikäs ruotsalaisrouva Ulla Bergh-Persson. Nane esiintyi ylienergiastaan huolimatta melko kivasti. Liikkeissä häntä tahtoi nousta hippasen liian korkealle ja seisotuksessa herra komenteli kuuluvasti mua muutamaan otteeseen. Ruotsalaisrouva piti Nanea ERI:n arvoisena ja sijoitti tämän luokassaan toiseksi. Arvostelu kuului näin: "Mkt bra storlek. Trevligt huvud med flat panna. Den tan färgen är notig vilket i viss man stör uttrycket. Bra bett, mörkä ögon. Välburne örön. Bra hals o resning. Bra kropp o benstomme. Ngt hig svans i rörelse. Vacker päls o färg." Saldo siis JUN ERI2. Oman vuoromme jälkeen odoteltiin vielä muiden reissuseuralaistemme kehäketkuiluvuoroja. Hienoja tuloksia poppoomme keräsikin. Kaikkien keikailtua palailimme Tahkolle möksän rauhaan. Ilta sujui nopsaan grillatessa, syödessä, nauttiessa muutama kylmä neuvoa-antava, höpistessä niitänäitä ja seuratessa karvakorvien touhuiluja.
"Kuinka monta Nappulavaaraa tarvitaan hakemaan yksi käpy?!"
"Kuinka taklata veljeltä käpy suusta?!"
Vakiposeeraus á la Nane; kieli lerpullaan
Suloinen Tuima-veli! On niissä vaan jotain samaa näköä veljeksisssä
UnelmaSäleikkö aka Mila, junnupoikiemme sydänten valtiatar ;)
Lauantaina hyvin levätyn (?!) yön jälkeen aamusta taas auton nokka kohti Sorsasaloa. Ilma eilistä tukalampi. Pärjättiin kuitenkin veden ja muumilimun voimin. Koirat eilistä väsyneempiä, sillä hieman oli komppuumisen määrä jo laantunut. Liekö eilisillan tohinat ja kuuma ilma tehneet tehtävänsä?! Lauantain tuomari, herra from Uusi-Seelanti, Alan Bradshaw. Nanella pöytäily sujui siihen asti ok (pää, korvat, hampaat), kunnes herra tuomari pääsi palperoihin kiinni. Uiiih, aikamoiset kouraisut oli Uusi-Seelantilaisella. Nane yritti istahtaa kahteen otteeseen välttyäkseen uusilta kouraisulta, mutta tuomarisetä kiltisti nosti pyllyn ylös pöydältä ja kouraisi vielä uudemmat kerrat. Tämän jälkeen Nane sano kiitti, riitti eikä enää pitänyt tuomarin kopelointia kovinkaan miellyttävänä. =/ Monet itsevarmemmatkin uroot eivät pitäneet tuomarin tavasta kouria palperoita, "he was not gentle with the nuts". Kuulinpa erään uroon päästäneen pienen kurkkumurinan tuomarin palperohipelöinnin jälkeen. Liikeet (vaikkakin häntä jälleen hiekan töröllään) ja seisotus Nanella sujuivat ok. Tuomarisetä piti Nanesta kovin, mutta pöytäilystä laski laatuarvosanaa EH:seen. Arvostelu kuului näin: "A beautifully balanced dog standing still with nice head and expression. Head to body harmonious. A little highset in tail. His biggest downfall is his temperament. I see him rather nervous in table. When this is settled he should have promising future as he has excellent breed type." Tähän olimme tyytyväisiä. Yhdeksästä junnu-uroksesta yksikään ei saanut eriä, 7 sai eh:n. Kilpailuluokassa tuomari sijoitti Nanen sijalle neljä, joten lauantain lopullinen saldo JUN EH4. Päivä numero kaksi oli pulkassa. Illalla jälleen syöminkiä, juominkia, höpöttelyä ja rentoutumista. Pidettiin me oma näyttelykin mökillä, kolmessa kun ei ollut tarpeeksi. ;) Tässä näyttelyssä oli tosin vain yksi osanottaja, Marilla 25vee (synttärisankari), jonka arvon Bis-raatimme pitkän harkinnan jälkeen valitsi Nipashongan näyttelyn PN 1:ksi (ja samalla koko kisan voittajaksi) ja palkisti asiaankuuluvasti "Paras Narttu 1"-ruusukkeella sekä shelttimäisellä lahjalla. ;) Bis-neitomme puolestaan tarjosi arvon handlerille sekä tuomaristolle juhlan kunniaksi ihka aitoa Champagnea! Mmmm... =D
Sunnuntaina heräilimme kukonlaulun aikaan siivotaksemme möksän lähtökuntoon ja pakataksemme kimpsumme autoon. Aikataulussa pysyttiin ja näyttelypaikalla olimme jo kahdeksalta. Meno oli koirillakin jo hyvin rauhallista, kyllä se reissaaminen uuvuttaa reippaimmatkin sällit. Ilma oli vielä entistäkin tukalampi mitä kahtena edellisenä päivänä. Itselläkin oli jo hieman evvk-fiilis, kun hiki valui pitkin päätä, vaikka sitä vaan istua möllötti. =/ Jelämä tätä Suomen suvea. Viimeisen näyttelypäivän tuomarina toimi englantilainen herrasmies Keith Nathan. Herra tuomari seisotti ja arvosteli koirat pöydällä ja mä eilinen takaraivossa mietin, jotta mitäköhän mahtaa Nane tuumata. Ja tuumashan se, jotta wtf, taasko tätä?! Jälleen pää, hampaat, korvat, ilme; ei ongelmia niiden katsomisessa, mutta tuomarin mennessä kyljen puolelle ja takapäätä tutkaamaan, oli poika jo ehtinyt saada itsensä karrelle. Paniikkiin se ei mene, mutta se näyttää siltä, että paineles nyt ****** siitä. Sen sai tutkittua, mutta hankaloittihan se tuomarin hommaa, kun hän sai asetella pojua parempaan asentoon. Liikkeet ok. Tuomari sanoi "He is very very good, but today too timid". Laatuarvosana tipahti taasen eh:seen tästä syystä. Arvostelu kuului: " Good size. Correct proportioned. Very attractive head with correct eyes & well placed ears. Unfortunately he's upright in shoulder and its forward placed. A little flat in rib. Holding himself roached. Good rear angulations and nice muscles. Too timid. Quite nice on the move." Sunnuntaina junnu-uroita taisi olla 10 (tai 11), joista kaksi sai eri:n, kolme (tai neljä) eh:n. Kilpailuluokassa tuomari järjesti eri:n saaneet mieleiseensä järjestykseen ja tutkaili eh:n saaneita. Nanen se sieltä rivistä nappasi sijalle 3, too timid:stä huolimatta. Lopullinen tulos siis EH3. Olin tyytyväinen, sillä musta se oli tuomarilta paljon, se todella taisi pitää Nanesta. Toisaalta harmittaa kovin, että Nane on yhdistänyt jotain todella ikävää ilmeisesti miestuomareihin ja nimenomaan näyttelyissä. Arkielämässä se on nykyään sujut jopa "The Mörön" kanssa, joka sen pienenä pahanpäiväisesti säikäytti ja usko ihmisiin on hilajlleen palannut. Jospa se siitä vielä oppii yhdistämään mukavat kokemukset arkielämästä myös kehiin. =) Näin toivon. =D
Sunnuntaina kävin Nanen kehävuoron jälkeen shoppaamassa vähän tuliasia kotiin. Elkulle ja Dealle (ja Nanelle tietty myös) ostin HauHaun kuivattuja kananrintafileitä sekä kanakierteitä, ne on meillä suurinta suurta herkkua! Lisäksi mun oli ihan pakko tuhlata 15€ tämmöiseen:
Eikö ole ihana!?! Murut yhdistettynä <3
Kotiin tultiin sunnuntai-illalla ja vaikka reissussa on mukava olla, niin kyllä se on niiiin luksusta päästä omaan kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan! SUURkiitos Satu, Kajsa, Era ja Marilla sekä hauvat kivasta Kuopion reissusta! Ja isot onnittelut Milalle ja Tuimalle ykkösruusuketulosten saavuttamisesta sekä Tipille, Sanille ja Wadelle upeista kehäsuorituksista, mahtavista tuloksista ja aivan ihanista arvosteluista! On meillä ERInomaista poppoota!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti