Illalla, pitkän päivän tohistuaan, pääsi Elvis the man agitreeneihin. Minimies oli menomatkalla hieman nuunan oloinen, mutta hoksattuaan mihin mentiin, karisi ne pienet mahdolliset unenhippuset silmistä. Niin sitä mentiin taas! Turha on toivoa, että herra olis ees joskus hippasen ei-niin-energinen treeneissä. Elviksen motto kun tuntuu olevan; Kun pidetään kivaa, silloin pidetään kivaa koko rahan edestä!!! Kivaa, opettavaista meillä olikin, tälläkin kertaa!
Tässä tämänkertainen rata
Muutamia kohtia radassa oli, joissa kouluttajan niksit ja neuvot tulivat tarpeeseen. Ekoissa hypyissä mä sain tehdä töitä muistaakseni kehonkielen ja "lasersäteen" merkityksen. Kouluttajamme puhuu "lasersäteestä", jonka voi kuvitella ohjaamaan koiran menoa radalla. Tälläiset mielikuva-ajatukset saa mutkin hahmottamaan helpommin asioita. Hienosti saatiinkin alku sujumaan, kunhan mä maltoin odottaa Elvistä ja Ohjata sen eteenpäin hosumatta. Seuraava kompastuskivi, oletukseni mukaisesti, tuli kohdassa 7-8. Mä olin auttamattomasti myöhässä ja Elvis ,mun ohjauksen mukaisesti, säntäämässä lemppariesteelle, tyrkyllään olevalle putkelle. Tätä kohtaa sitten hiottiinkin tovi ja toinen. Ellen mä ollut myöhässä ja sain Elviksen mukaani, jätin mä sen selkäni taakse tai törmäsin sen linjalle... Hetken hiomisen jälkeen löydettiin meille sopiva tatsi hommaan ja kuinka siistiä se olikaan! Me opittiin ja osattiin! =D Mä en taaskaan malttanut jättää Elvistä, vaan varmistelin sen menoa ihan turhan tarkasti loppupätkällä. Kun saatiin mut vielä luottamaan minimiehen osaamiseen, niin hienosti meni! Pienen tauon ja funtsaamisen jälkeen tehtiin rata vielä pariin kertaan uudelleen ja saatiin rata kunnialla suoritettua. Kouluttajalta tuli tunnin päätteeksi palautetta, että enemmän saisin edelleen luottaa koiran osaamiseen ja muistaa selkeämmin ohjata keholla, mutta "kelpo agilityltä teidän meno näyttää". Hiphei, me edistytään! =D
Elvis the tänttähäärä!
Elvarilta löytyy tulta, tappuraa ja rautaista tahtoa, pilkettäkin silmäkulmista!
Nantusen vuoro oli päästä liitelemään keskiviikko iltana. Tällä kertaa Nadja oli päidemme menoksi suunnitellut muutamia valssiharjoituksia. Tämmöisiä.
Kun aikamme olimme tutustuneet pätkiin ilman koiria, oli vuorossa harjoitteet med koira. Musta meillä meni oikein kivasti Nanen kanssa. Ite (ylläri) töppäilin jotakin pientä, mutta Nadjan neuvoilla päästiin tekemään pätkää sujuvasti. Nanen kanssa ohjausjuttuja treenatessa on vielä se etu, ettei sillä ole sata lasissa mennessään, joten mä ehdin paikkailla mahdollisia pikku virheitäni. Ilmeisesti samaa "feelua" havaittavissa myös Nanen kuin Elviksen kanssa; mä varmistelen turhan paljon koiran menoa. Pyhästi lupaan yrittää luottaa molempiin pikkumiehiini enemmän tästä eteenpäin! Näin on käsky käynyt! =D Vaan on Nane taitava pieni mies! Kiltti mamman kulta <3
Nanen iltatouhut eivät tällä kertaa päättyneetkään jäähdyttelylenkkiin, vaan napero pääsi vielä Nadjan vetämälle temppukurssille tohistelemaan illan ratoksi. Muiden kurssilaisten tehdessä jo hieman edistyksellisempiä harjoitteita, saimme me Nadjalta neuvoa muutamien temppujen harjoittelun aloittamiseen. Työn alle otettiin peruuttaminen jalkojen välistä, peruuttaminen ohjaajan ympäri, kävely ohjaajan jalkojen välissä eteenpäin, kurre-asento, kyljellään kölliminen. Tässä meillä riitti hauskaa puuhaa! Ohjaajan ympärikiertämisessä meillä oli alkuun hieman probleemaa siinä, kun olen opettanut Nanea sivulle istumaan, joten sitähän se automaattisesti tarjosi. Nyt piti kuitenkin saada peppu ylös ja käden avulla ohjata koiraa peruuttamaan askel kerrallaan. Alkoihan se sujua paremmin toistojen jälkeen. Nane on viksu mies. Jalkojen välissä peruuttaminen pujotellen sujui hieman paremmin. Tässäkin huomaa, että mä osaan tätäkin opettaa paremmin toiselta puolelta kuin toiselta. Tässä saatiin alusta asti monia onnistuneita toistoja. Nane osaa musta kivasti käyttää takapäätään, vaikkei me olla tämmöisiä harjoitteita aiemmin tehty. Köllimisessä Nane kuvitteli ilmeisesti maahanmenon olevan se juttu ja kovin tohisteli palkkionamiaan mun kädestä. Saatiin kuitenkin kaavalla äkkiä-kyljelleen-nami-ylös hiiop onnistumisiakin. Koitin saada Nanea pidentämään hieman köllöttelyaikaa rapsuttelemalla, taputtelemalla ja kehumalla. Jalkojen välissä kävelyn Nane hoksasi nopeasti; aloituspaikka oli hakusessa, mutta namin avulla vetämällä sain ukkelin oikeaan lähtöpaikkaan ja sitten mentiin askel-nami-askel-nami -tyylillä. Vaikeutettiin harjoitusta niin, että seisoin itse suorassa, kädet ylhäällä nyrkissä ja odotin ukkelin tarjoavan etenemistä mun askeltaessa eteenpäin step by step. Nane oli hieno ja tarjosi etenemistä saaden runsaat Jessit ja namipalkat! Kurre-asentoa otettiin myös; koira istumaan, käsi nyrkissä koiran pään päälle ja palkka kun tassut irtosivat maasta. Hyvin musta Zen pystyi tasapainoa pitämään, vaikka selkälihastreenejä ei ollakaan tehty. Huuuh...Olipahan tehokkaat treenit! Toivottavasti päästään vielä toisellekin temppukurssitunnille, musta on vallan ihanaa, kun joku opastaa askel askeleelta tekemään näitä juttuja! Jopa mäkin ymmärrän!!!
Maman pikku tempustelija <3
Siinähän sitä lörpötystä taas... Tämä poppoo jatkaa lomailua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti