Nappulavaaraa metsässä, prinsessan ruokapäiväkirja ja kehäketkuilua Kaapelilla

Viikonloppu kului tohistellessa kaikkea pientä, tässä saldoa.

Lauantaina saatiin Kiljavan metsä hälytystilaan, kun tiedossa oli Nappulavaaraa lisämaustein. Yhteislenkillä mukana olivat Reetta kera maustepoikien Tillin ja Kanelin, Ilse issikka-Nupun kanssa, Satu kerä Ässä-neitosten, Kajsa kera Zenin Tuima-veikan ja sisko-Tiukun kanssa + tietenkin meidän oma poppoo. Hyvin ehdittiin ennen pimeän tuloa tallustella Kiljavan metsän tutut reitit komean lauman, kymmenen sheltin ja yhden issikan, voimin. Laskuissa ei meinannut pysyä, kun oli soopelia siellä, trikkiä täällä ja yks pieni sininen sielläsuntäällä. Voinette vaan arvailla kuinka kivaa mahtoi karvakunoilla olla?! =D Suurkiitos Satu, Ilse, Kajsa, Reetta ja Kirsi + lukuisat koiruudet mukavasta lenkkiseurasta! =D Uusinta joulukuussa?! ;)

Prinsessa ruokapäiväkirja osa II. "Hormonihirmumme" Dea on nyt saanut kokeiltavakseen norminappuloiden lisukkeena Neu:ta. Ehkä aavistuksenhiemanehkäkai paremmin on neiti nyt muutaman päivän ajan syönyt. Ei pakosti syö ateriaansa kokonaan, mutta vähän paremmin tuntuu murkinat maistuvan. Komeasti Dea muistaa ruuan päätteeksi aina kiittää ateriasta kuuluvasti röyhtäisemällä, joten eiköhän pikkuinen massu täyteen tule. Mietin, kun neiti on paastoaan pitänyt, että kai se koirillakin yhtälailla, kuten ihmisillä, mahalaukku pienenee, kun paastoaa?! Ja aikamoisia annoksia olen neidille tarjoillut, jos vaikka sattus menemään alas koko karhunannos. Ehkä se tästä lähtee, kun hormonit alkavat tasaantua juoksujen ja valeraskauden jälkimainingeissa. P.s. Ruokahalu ei ole ainoa merkki hormoneiden heittelystä. En tiedä mistä Dea on keksinyt astumisrumbat, mutta näin vaan nyt on jo viidettä päivää kulumassa, kun neiti astuu vähät-neidin-touhuista-välittävää Nannea aina kun silmä välttää. Nuo hormonit... =D

Kuvaa Dean mammailu kaudelta. "Kummisetä" Hekun hellässä huomassa rapsuteltavana. Kattokaa Dean ilmettä... kun "hän on niiiin raskaana"...


Sunnuntaita vieteltiin Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä Zenin ja Sadun kanssa. Mun ainoona tuuleen kuiskattuna toiveena oli saada Zenille hyvä kokemus viime viikkoisen jälkeen... Joku hyvä henki jossain kai kuuli toiveeni. =) Zen uteliaana tutkaili Kaapelin menoa; tervehti toisia koiria (Tyttöystävän etsintää vol2), tutustui uusiin ihmisiin, nautti nakkitarjoilusta ja temppuili. Tuomari oli erittäin mukava ja käsitteli koiria kauniisti. Olisi käsitellyt varmasti muutenkin, mutta pöydälle nostaessa mun oli pakko sanoa, että muutama huono kokemus on alla. Tällä kertaa Zen oli kuitenkin reipas ja pöydällä olo sujui hyvin. Hampaat tuomari tutki erittäin tarkasti, kopeloi ja Nannelle sanat "hienosti meni". =) Ja Nannelle hyvä kokemus! Jes! Liikkeet sujui kivasti; ei vetänyt, ei laukannut, vaan ravasi nätisti vierellä. Seisominen sujui ok; äänille piti välillä heristellä, mutta muuten oli rento. Zen luokkansa ainoana oli ensimmäinen, saaden KP:n ja kivan arvostelun (löytyy kotisivuilta). Rop-kehässä poika pisti parastaan ja ravasi tiensä Rop-pennuksi. Vsp:ksi valittiin kaunis 5kk ikäinen Jane-neitonen, jonka kanssa Zen pääsi lähempää tuttavuutta tekemään jo ennen kehien alkua. ;) Romanssinpoikasia nähtiin vielä muutama lisää, kun don juan iski silmänsä Siiri-corgiin sekä mäyristyttöön, joiden kanssa olisi mieluusti viettänyt pidempäänkin aikaa. Kiva päivä kivoine kokemuksineen. Mulle Zenin kiva kokemus oli jo voitto itessään, muu olikin sitten vain plussaa. Kiitos Satu tsempparin ja assarin virasta, ei ole toista samanmoista! =) Tässä Nannesta "ruusukekuva", kameraa ei ollut reissussa mukana, joten kotisoffalla otetut saa toimittaa virallisempien virkaa. =)