Mennyt viikko on ollut rauhallinen. Lenkkeilyä, kotosalla leikkimistä ja aktivointia lukuunottamatta ollaan otettu vaan rennosti, kun selän temppuilu ja nasupiikki ovat vieneet emännän voimia. Onneksi mulla on kolme maailman parasta hoituria. <3
Tiistai-iltana käytiin Elvarin kanssa ESS:n kerhoillassa Tuusulassa kuuntelemassa luentoa etsijäkoirista, jonka piti etsijäkoiraliiton pj Timo Lillbacka. Paljon asiaa tuli koskien etsijäkoiratoimintaa, mukaan mahtui myös tietoutta miten ennaltaehkäistä ja toimia koiran karkaamistilanteessa. On hienoa, että löytyy sellaisia ihmisiä, jotka omaa aikaansa hyödyntävät muiden auttamiseksi. Tärkeää työtä! Tuttujakin tavattiin, se on aina mukavaa! =)
Dea sitten vihdoin ja viimein näyttää synnyttäneen "valepentueensa". ;) Keskiviikkoiltana se petasi ja petasi sohvalla ollutta vilttiä, tekikin oikein kunnon pesän. Seuraavana päivänä poikia piti pestä, pestä, pestä... Pojat tais jo ehtiä vähän kyllästyäkin tähän holhoomiseen ja paapomiseen, mutta kun mamma on mamma, niin minkäs teet. =) Dealle siis saldona Elvis päälle kaks vee ja Zen päälle seittemän kk. Aikas hieno saavutus! =) Jospa tuo mammailutouhu nyt tästä rauhottuisi. =) Pääsis neiti nauttimaan arjesta ilman mammallista vastuutaan. =)
Eilen lähdettiin Zemin + sisko-Tiin poppoon kanssa Kaapelitehtaalle pentunäyttelyyn, johon oli osallistumassa koko Nappulavaaran elementti-pentue. Nappulavaaraa olikin ilmassa, kun elementit yhdisti voimansa ja pistivät painiksi kehän reunalla, eikä virta meinannut loppua. Maailman suloisimman äänen kuultuaan, piti kasvattaja-Eran sylissä hypellä, pusutella ja kovaäänisesti kertoa viimeisimmät kuulumiset. <3 Kun sitä menoa katteli, mietti et voi olla mahollista et ne muistaa Eran?! ;)
Olin iloinen, että Zen otti uuden paikan hälinöineen reippaasti vastaan. Etsi itselleen jopa tyttöystävää (XL-koko taitaa olla mieleinen) ahkeraan. Kehän ulkopuolella oli oikein reipas pieni mies, kehässä sitten iski paniikki vastaan. Muutoin esiintyminen sujui kivasti (liikkeetkin), mutta pöydälläolo oli tällä kertaa pienelle liikaa. Tuomari tuli tutkaamaan jo ennen kuin olin Zenin pöydälle laskenut ja se oli Zenille nounou! Mörkö nosti päänsä ja Zen-reppana varmaan kuvitteli tuomarin väkisin ottavan syliin. Paljoa ei siitä kyllä puuttunut. Tuomari komensi Zenin lattialle tutkittavaksi (?!) ja näytti mulle miten koiraa totutetaan; mun tarjoomat nakit viskattiin lattialle ja läpyteltiin turhan eleellisesti koiraa kylkeen, näin se tottuu. =/ Onneksi Zenille kuitenkin jäi kiva fiilis, samantien kun tuomari lähti pois sen luota, se alkoi rentoutua ja loppuaika näytelmissä sujui kuten ennen kehässäoloa, iloisesti tohottaen. Arvostelu oli kiva ja se löytyy kotisivuilta. Kauniisti tuomari oli kirjannut pelon "pieneksi ujoudeksi". Viime näytelmässä tuomarin testailemalla saavutettu väistaminen olis ollu musta korkeintaan "pientä ujoutta", tämä oli muuta. Aiemmin se on ollut reipas ja rohkea, välinpitämätön kyllä. Zenille on sattunut muutama ikävä kokemus, osa tietääkin, jotka vahvasti näyttävät vaikuttaneen meidän pieneen mieheen. Nyt siis palautellaan luottamusta ihmisiin ja siihen, että turvassa ollaan.
Nappulavaaralaisille muutoin päivä oli hieno; sisko-Tii pokkasi itselleen kauneimman neidin tittelin ja samaan syssyyn vielä VSP-tittelinkin <3, sisko-B oli 1.perintöprinsessa ja veli-Tuima pu3. Kasvattajaluokka esitettiin ja siitä kasvattajalle KP kera nätin arvostelun! =) Oli ihanaa nähdä kaikki nappislaiset kera omistajien sekä Era, joka läsnäolollaan saa pennut onnesta sykkyrälle. Yhteislenkkiä olis toivottavasti lähiaikoina tiedossa, joten sitä odotellessa. =)
Nyt nää painuu sohvalle kerälle, odottamaan, että avokki tuo särkylääkkettä, jotta saisi olon tuntumaan muulta kuin katujyrän alle jääneeltä. =/ Mukavat viikot kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti