Sarjassamme extempore-reissut; Lahden epikset viime sunnuntaina. Matkassa Tipi, Elvis, Dea ja Nane. Satu oli bongannut epävirallisten agikisojen ilmoituksen netistä ja aikamme pähkäiltyämme päätimme lähteä hurvittelemaan Lahteen. Sää (-18-20) tosin mietitytti lämmittelyjen ja jäähdyttelyjen kannalta ja jotta pähkääminen olisi ollut mahdollisimman pitkälle venytettyä, oli pieni sininen Tipi-porsas lauantaina kiskonut pikkuiseen kupuunsa 1,5kg kuivanappuloita... Kaikki kuitenkin pikku porsaalla hyvin, joten su aamuna lopullinen päätös, että Lahti otetaan suunnaksi.
Möllikisat olivat tosissaan möllikisat, sillä radalla ei ollut kontaktiesteitä, keppejä, keinua, rengasta eikä pussia. Toisinsanoen rata koostui hypyistä ja putkista. =D Ilmoitin Elkun minimölleihin ja Nanen medimölleihin. Vasta medimöllien alettua hoksasin, ettei me olla koskaan otettu Nanen kanssa hyppyjä medikorkeudella. =O Mutta myöhäistä se siinä vaiheessa enää oli sitä hoksata. Joten niillä mentiin.
Elkku oli intoa täynnä ja mikä parasta; se ei varastanut lähdössä (kuten ei enää treeneissäkään). Se kulta <3 Suunniteltu ohjaus meni melkein kuten piti; muutamissa kohdissa mä hieman puolihuolimattomasti huitelin minne sattui. Ja mun pitäs oikeasti päästä siitä käsien vispauksesta ja pyrstö pystyssä kulkemisesta eroon; kuva ei valehtele. ;) Elkulle tuloksena 5vp ja 3.sija minimölliluokassa. Jei Pépé!
Nanenkin uskalsin ilmoittaa, vaikka herra on treenannut tämän vuoden puolella vain kaksi kertaa, eikä viime vuoden lopulla treenikertoja ollut varmaan yhtään sen enempää. Mutta koska rata oli pelkkää putkea ja hyppyä, ajattelin, että kyllä me mennään! Niimpä Nane korkkasi mölleilyt mediluokassa. Ja komeasti korkkasikin. Mammalla ohjaus sekosi ihan täysin ja paikoitellen ohjaus oli erittäin kökköä, mutta isot plussat ja suukit Nane-miehelle, joka tekee työtä käskettyä, innolla. Nanelle 0-tulos ja sijoitus 8/12. Ei pöllömmin treenimäärään nähden, ei ollenkaan! =D
Hupaisaa oli, että Nane sai jälleen uuden nimen. Hkään näyttelyssä se viime syksynä oli Nappulavaaran MM ja tällä kertaa sen kutsumanimenä oli Nalle. ;) Katsellessani lähtölistaa ihmettelin, minne Nane on sieltä kadonnut, kunnes tajusin, että herrasta on väännetty Nalle-mies. No, onhan se semmonen maman Nane-nallukka. <3
Kiva reissu poppoon kanssa (Deakin siis turistina mukana). Eikä kylmä ilmakaan haitannut, varsinkin kun aurinko oli kotimatkaksi ennättänyt lämmittää ilmaa sopivammaksi. =) Kiitos Satu ja Tipi-porsas reissuseurasta!
Linkin möllikisavideoon laitan, kunhan saan sen ladattua vimeoon. =D
http://vimeo.com/20201312
*Muoks* Ja tuolta linkistä löytyy se video. =D
maanantai 21. helmikuuta 2011
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Salmen seikkailulla
Eilen kirpsakan pakkasen siivittämänä (-17), lähdimme seikkailulle Salmen ulkoilualueelle, seuranamme Anu ja tytöt. Lenkki uhkasi jäädä parkkiksella pyörimiseksi suuntaa etsien, mutta onneksi puhelin on keksitty ja sen toiseen päähän mahdollisuus saada ihminen, joka alueen tuntee. Niimpä siis pääsimme matkaan ystävällisten lenkkiohjeiden kera. Ja kyllä me nautittiin! Aurinko pilkisteli niin kirkkaasti liki koko lenkin ajan ja pakkanenkin lauhtui (poislähtiessä vain -10). Koirat saivat temmeltää keskenään ja siinä tohinoidessaan taisivat nekin unohtaa pakkaspeikot, jotka kylmässä maassa vaanivat. =D
Pysähdyttiin lenkin lopussa taukopaikalle, missä oli mahtavat maastot myös kuvailuun. Niimpä poppoo pääsi poseeraamaan hetkeksi. Toiset ei ois malttaneet lopettaa poseerausta millään ja toisille paikoillaan pysyminen tuotti suuria vaikeuksia. Eihän sitä vaan voi nököttää paikoillaan, kun on paljon muutakin (mielenkiintoisempaa) puuhaa (T.Nane). Tässä kuitenkin muutama kuva Salmen seikkailulta.
Poppoo poseeraa (lukuunottamatta Nappulavaaran Hyrrää)
Nane ja tytöt
Riina, Bodil, Pirre, Nane & Elkku
Se pieni, suloinen mies <3
Prinsessan talvinen poseeraus <3
Yhden kuvan (tuurilla kahden) hyrräjuntteri <3
Pysähdyttiin lenkin lopussa taukopaikalle, missä oli mahtavat maastot myös kuvailuun. Niimpä poppoo pääsi poseeraamaan hetkeksi. Toiset ei ois malttaneet lopettaa poseerausta millään ja toisille paikoillaan pysyminen tuotti suuria vaikeuksia. Eihän sitä vaan voi nököttää paikoillaan, kun on paljon muutakin (mielenkiintoisempaa) puuhaa (T.Nane). Tässä kuitenkin muutama kuva Salmen seikkailulta.
Poppoo poseeraa (lukuunottamatta Nappulavaaran Hyrrää)
Nane ja tytöt
Riina, Bodil, Pirre, Nane & Elkku
Se pieni, suloinen mies <3
Prinsessan talvinen poseeraus <3
Yhden kuvan (tuurilla kahden) hyrräjuntteri <3
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
Nantsu kävi liitelemässä
Lauantaina Nane pääsi siskonsa Tipin kanssa liitelemään Sporttikoirahallille, minne oltiin varattu extempore-vuoro Satun kanssa. Nane oli intoa ja tohinaa täynnä ja meillä oli kivaa! Otettiin muutamilla hypyillä pikku ohjauskuvioita sekä tämmöistä pätkää.
Siis takaaleikkusharjoituksia. Yllättävän hyvin sujui siihen nähden, että Nanunen ei ole juurikaan säännöllisesti liidellyt. Ja mikä parasta, me tehdään edelleen yhdessä! Ja Nanellakin näyttää olevan huisin hauskaa mamin kaa touhutessa. Mami ei vaan aina meinaa muistaa, että Nanea pitäisi ohjata erilailla kun Elkkua. ;) Jospa mä kesäksi saisin Nanellekin treenipaikan ryhmästä.
Iltapäivästä tuli Maaju ja koissut lenkki- ja kahvitteluseuraksi. Dea on edelleen niin hauska, kun Lucan seura kelpaa sille (yleensä ei pojista juurikaan välitä). Käy niin häntää heiluttelemassa ja lirkuttelemassa Lucalle. Ja junnujuntterit Nane et Cassu löysi yhteisen sävelen lenkkipoluilla, ne rillas ihan huolella keskenään. Nanesta vain tyhmää oli, kun Cassun turkki oli liukas eikä siitä oikein saanut kunnolla kiinni. ;) Elvarilassa koko poppoo malttoi rauhoittua mammojen kahvittelujen ajaksi. Välillä toki piti leluja roudata näytille, josko kävisi flaksi. =D
Koirilla on nyt ainakin ensi viikon "mamiloma", kun emäntä on sl:lla. Tämä tietää siis päiväsaikaan pitkiä lenkkejä (tai useita lyhyitä, mikäli pakkaslukemat on sitä mitä on luvattu). Yhdessäoloa siis tiedossa ja ehkäpä me muutakin keksimme päivien ratoksi. =D Hiphei ja alkavaa viikkoa kaikille!
Siis takaaleikkusharjoituksia. Yllättävän hyvin sujui siihen nähden, että Nanunen ei ole juurikaan säännöllisesti liidellyt. Ja mikä parasta, me tehdään edelleen yhdessä! Ja Nanellakin näyttää olevan huisin hauskaa mamin kaa touhutessa. Mami ei vaan aina meinaa muistaa, että Nanea pitäisi ohjata erilailla kun Elkkua. ;) Jospa mä kesäksi saisin Nanellekin treenipaikan ryhmästä.
Iltapäivästä tuli Maaju ja koissut lenkki- ja kahvitteluseuraksi. Dea on edelleen niin hauska, kun Lucan seura kelpaa sille (yleensä ei pojista juurikaan välitä). Käy niin häntää heiluttelemassa ja lirkuttelemassa Lucalle. Ja junnujuntterit Nane et Cassu löysi yhteisen sävelen lenkkipoluilla, ne rillas ihan huolella keskenään. Nanesta vain tyhmää oli, kun Cassun turkki oli liukas eikä siitä oikein saanut kunnolla kiinni. ;) Elvarilassa koko poppoo malttoi rauhoittua mammojen kahvittelujen ajaksi. Välillä toki piti leluja roudata näytille, josko kävisi flaksi. =D
Koirilla on nyt ainakin ensi viikon "mamiloma", kun emäntä on sl:lla. Tämä tietää siis päiväsaikaan pitkiä lenkkejä (tai useita lyhyitä, mikäli pakkaslukemat on sitä mitä on luvattu). Yhdessäoloa siis tiedossa ja ehkäpä me muutakin keksimme päivien ratoksi. =D Hiphei ja alkavaa viikkoa kaikille!
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
Elkun vapaatreenit
Elkulla oli vapaatreenit eilen, kouluttajan ollessa sairaana. Onneksi paikalle oli tullu muutama muukin treenailemaan itsekseen, jotta meidän ei tarvinnut ihan yksin keksiä ja soveltaa mitä puuhata. Itseasiassa otimmekin sitten rataa, joka oli siellä valmiina.
Alkuun otettiin pätkä 1-6. Se sujui yllättävän hyvin. Ainoa ongelma meinasi olla putkeen lähetyksessä. Elkku tahtoi hakea aina väärän pään putkea. Selkeällä putkeen ohjauksella, jättäen Elkulle tilaa mennä, koko ajan hihkuen "putkea", niin se sujahti sinne minne pitikin.
Pätkä 7-13. Oli meille hyvä, koska siinä saatiin hyvin keppitreeniä. Tosin ei siltä "hankalalta puolelta". Se kyllä pitäisi ottaa treenin alle. Lähetys putkeen, vastaanotto kepeillä, ekaan väliin ohjaus ja annoin herralle tilaa mennä. Ja se meni! Se ihan itse pujotteli, mun kipitellessä vieressä "kepikepiä" hokien. Ysille takaaleikkaus, samoin kympille. Takaakierto yhdelletoista ja uudelleen kepeille. Pari kertaa Elkku kiiruhti (näki jo putken kutsumassa edessään) ja jätti vikan välin pujottelematta. Otettiin muutamat onnistuneet kepit ja mä hihkuin kannustushuutoja tsempaten sen pujottelemaan ihan koko satsin ja "palkaksi" oikeasta suorituksesta Elkku pääsi kirmaamaan putkeen.
Lopuksi otettiin rataa alusta loppuun. Pientä takkuamista vitos putkelle lähettämisessä, kun en taas heti muistanut ohjata tarpeeksi selkeästi. Muutoin mallikasta menoa, ainakin mun mielestä! =D Kivat treenit, jossa pikku toopeli pääsi taas ujeltamaan ääntään käheäksi. On se vaan liikkis töyhtis <3
Alkuun otettiin pätkä 1-6. Se sujui yllättävän hyvin. Ainoa ongelma meinasi olla putkeen lähetyksessä. Elkku tahtoi hakea aina väärän pään putkea. Selkeällä putkeen ohjauksella, jättäen Elkulle tilaa mennä, koko ajan hihkuen "putkea", niin se sujahti sinne minne pitikin.
Pätkä 7-13. Oli meille hyvä, koska siinä saatiin hyvin keppitreeniä. Tosin ei siltä "hankalalta puolelta". Se kyllä pitäisi ottaa treenin alle. Lähetys putkeen, vastaanotto kepeillä, ekaan väliin ohjaus ja annoin herralle tilaa mennä. Ja se meni! Se ihan itse pujotteli, mun kipitellessä vieressä "kepikepiä" hokien. Ysille takaaleikkaus, samoin kympille. Takaakierto yhdelletoista ja uudelleen kepeille. Pari kertaa Elkku kiiruhti (näki jo putken kutsumassa edessään) ja jätti vikan välin pujottelematta. Otettiin muutamat onnistuneet kepit ja mä hihkuin kannustushuutoja tsempaten sen pujottelemaan ihan koko satsin ja "palkaksi" oikeasta suorituksesta Elkku pääsi kirmaamaan putkeen.
Lopuksi otettiin rataa alusta loppuun. Pientä takkuamista vitos putkelle lähettämisessä, kun en taas heti muistanut ohjata tarpeeksi selkeästi. Muutoin mallikasta menoa, ainakin mun mielestä! =D Kivat treenit, jossa pikku toopeli pääsi taas ujeltamaan ääntään käheäksi. On se vaan liikkis töyhtis <3
sunnuntai 6. helmikuuta 2011
Kirkkonummen rallytokokisat
Eilen oltiin Rallytokoliiton järkkäämissä kisoissa Kirkkonummella koko poppoon edustuksen voimin. Isäntä kepona (tosin vähän huonohappisena sellaisena). Emäntä vielä lämmön ja flunssapöpöjen kourissa. Hyvät eväät siis kisoja ajatellen. =D
Kopla pääsi metsälenkille aamusta, mutta autossa nautitun tunnin päikkäreiden jälkeen ne oli taas täynnä energiaa, tulta ja tappuraa. Malttoivat kuitenkin suht kauniisti käyttäytyä kisapaikalla. Mitä nyt pientä kuorolaulantaa piti harrastaa, jotta kaikki kuulisivat kuinka Villikot on saapuneet. ;) Radan reunalta löydettiin tuttuja. Meillä olikin huisi edustus Yokotai-porukasta paikalla; Saija & Ando, Petra & Penni, Ellu & Velho, Sari & Taco. Siinä meni turistessa aika mukavasti. Lisäksi huonohappisen isännän jobia mallikkaasti hoiti Petra (isännän torkkuessa autossa). Petra toimi "varamammana" meidän koplalle oman suorituksensa jälkeen koko loppuajan. Se tyttö osaa sitten käsitellä koiria. Kopla ihastui varamammaansa <3
Meidän poppoo edusti edelleen mölliluokassa, sillä luulin luokkien menevän peräjälkeen. Jos olisin tiennyt luokkien menevän päällekkäin alo-luokan kanssa, olisin ilmoittanut Nanen aloon. Mutta siis, me mölleiltiin. Rataantutustumisessa tunsin kahteen kertaan pienten tassujen nousevan mua vasten ja kukapa muu kuin Elkku se siellä tuli tervehtimään, menojalka tais jo pojalla vipattaa. Elkku pääsi livahtamaan isännältä karkuun, eka tietty keplotellen itsensä valjaista. Keplottelipa itsensä valjaista muutaman muunkin kerran kisojen aikana (onneksi ei sentään suorituksen aikana). =)
Möllirata vaikutti ihan mukavalta. Dean kanssa tiesin ongelmaksi koituvan "istu-kierrä-koiran-ympäri"-kyltin, sitä me ei edelleenkään olla saatu treenattua kuntoon. Muutoin rata oli kivan oloinen.
Elkku pääsi aloittamaan ensimmäisenä, numerolla kolme. Showmies on showmies, vaikka voissa paistaisi. Mun vanhin ja viisain, sekä varmasti taitavin koko porukasta, mutta ne hyvän shown elementit... Takuuvarmaa Elvistä, sillä ne vaan on saatava mukaan suoritukseen kun suoritukseen. =D Plussana vois sanoa, että Elvis todella on sisäistänyt rallytokon tärkeän elementin, tekemisen ilon! Sitä siltä ei ainakaan puuttunut, ei tippaakaan! Taitavasti suoritettiin kylttien tehtäviä. Välillä aina kuitenkin poseeraten ja hihitellen yleisön hihityksille. Elvari se osaa viihdyttää suloisella, huumorintajuisella olemuksellaan! Ja itseasiassa väärinsuoritetut tehtävät oli kahdessa kohtaa täysin mun mokia; a)en osannut laskea askelia ja b)palkkasin Elviksen väärin, jolloin se teki ylimääräistä liikkeen aikana. Yhtä tehtävää uusimme kaksi kertaa, kun Elkku oli selkeästi sitä mieltä, että tässä tahdotaan sivulle tuloa oikealta (ei vasemmalta kuten kyltti ja emännän puolihuolimaton ele käski), loppuviimein se kyltti saatiin suoritettua mallikkaasti oikein. Uskotteko, että Elvari nautti!? Tämä laji on juurikin Elkun laji, vaikkei se ehkä kisoissa pääse loistamaan tuloksilla. Mutta se saa esiintyä ja tohottaa! =D Tuloksena Elviksellä 63p! Ei siis hylätty, muttei 70p-rajan-ylittänyt-tulos. Elkusta ei valitettavasti ole yhtään kuvaa radalla, kun isäntä nuunas autossa silloin.
Parin tunnin odotuksen jälkeen oli seuraavana vuorossa Miss Smiley aka Dea. Nebukaneesa juoksuistaan toipuneena oli oma pirteä, topakka itsensä. Ero tekemisessä on niin valtava ennen ja jälkeen juoksujen, ettei uskoisi. Joten toivokaamme maaliskuulle ja tulevalle steriloinnille onnea. Mutta kisaan. Meidän piiloblondi se aina vaan yllättää mut (vaikka luulis munkin jo oppineen, ettei se ole se blondi, jona mä sitä pidän). Dean seuraaminen oli reipasta ja hienoa, kyltit suoritettiin mallikkaasti. Jätimme "istu-kierrä-koira"-kyltin yrittämisen asteelle (jos ei yritä, on se heti hylätty). Lisäksi sekoilua "istu-1askel-istu-2askelta-istu-3askelta"-kyltillä. Ekalla kerralla Dea meni viimeisessä istu kohdassa maahan, joten uusimme tehtävän. Toisella yrittämällä tehtävä muuoin mallikaasti suoritettu, mutta Dea teki ylimääräisen "ympärimenon" ennen istumistaan. Ja mä en tiennyt, että se vie liikkeen väärinsuoritetuksi. Dea halusi mennä röllitokoa. ;) Kahden tvä:n ja uusimisen lisäksi ei virhepisteitä mennyt kuin yhdestä taluttimen kiristymisestä. =) Dean tulos 75p!
Dea lähtökuopissa
Dea reippaana pikku röllitokoilijana
Välissä palkkaus ja jatkuu
Viimeisenä suoritusvuorossa Mister Nane. Monen tunnin odottaminenkaan ei ollut vienyt Nanelta intoa suorittamiseen. Se tahtoi mennä ja tehdä. Otettiin vuoroamme odotellessa muutamia juttuja + temppuja sitten mentiin. Musta on niin kovin jännä ettei mua juurikaan jännitä ollenkaan. "Valmis?"-kysymys ehkä tuottaa pienen jaiks-elämyksen, mutta sen jälkeen mä keskityn täysin koiraan ja unohdan kaiken muun. Ja hyvä niin. Nane oli hieno mies! Se seurasi mallikkaasti, suoritti tehtävät hyvin ja innolla. Yksi ainoa moka (mun ohjausmoka) kävi radan aikana. Mun piti ohjata Nane eteen istumaan ja mitä mä tein; ohjasin sen kiertämään kyltin. Piips, kontrollivirhe -3p. Muuten saimme vain yhden virhepisteen yhdestä asentovirheestä. Lopullinen saldo Nanella siis 96p ja sijoitus 4./38. Mamma oli erittäin ylpeä pikku huutihilviöstään <3
Nane pontevana poikana
"Minä poika tykkään napotella mammaa, kun se niin kehuu ja sillon nakkia taskusssaaa"
Nap-nap-napotusta
Tehtävän suoritusta, Nane niin tarkkana
Semmoiset karkelot! Kiitos kaikille kehänlaitaseuralaisille! Oli mukavat kisat!
Kopla pääsi metsälenkille aamusta, mutta autossa nautitun tunnin päikkäreiden jälkeen ne oli taas täynnä energiaa, tulta ja tappuraa. Malttoivat kuitenkin suht kauniisti käyttäytyä kisapaikalla. Mitä nyt pientä kuorolaulantaa piti harrastaa, jotta kaikki kuulisivat kuinka Villikot on saapuneet. ;) Radan reunalta löydettiin tuttuja. Meillä olikin huisi edustus Yokotai-porukasta paikalla; Saija & Ando, Petra & Penni, Ellu & Velho, Sari & Taco. Siinä meni turistessa aika mukavasti. Lisäksi huonohappisen isännän jobia mallikkaasti hoiti Petra (isännän torkkuessa autossa). Petra toimi "varamammana" meidän koplalle oman suorituksensa jälkeen koko loppuajan. Se tyttö osaa sitten käsitellä koiria. Kopla ihastui varamammaansa <3
Meidän poppoo edusti edelleen mölliluokassa, sillä luulin luokkien menevän peräjälkeen. Jos olisin tiennyt luokkien menevän päällekkäin alo-luokan kanssa, olisin ilmoittanut Nanen aloon. Mutta siis, me mölleiltiin. Rataantutustumisessa tunsin kahteen kertaan pienten tassujen nousevan mua vasten ja kukapa muu kuin Elkku se siellä tuli tervehtimään, menojalka tais jo pojalla vipattaa. Elkku pääsi livahtamaan isännältä karkuun, eka tietty keplotellen itsensä valjaista. Keplottelipa itsensä valjaista muutaman muunkin kerran kisojen aikana (onneksi ei sentään suorituksen aikana). =)
Möllirata vaikutti ihan mukavalta. Dean kanssa tiesin ongelmaksi koituvan "istu-kierrä-koiran-ympäri"-kyltin, sitä me ei edelleenkään olla saatu treenattua kuntoon. Muutoin rata oli kivan oloinen.
Elkku pääsi aloittamaan ensimmäisenä, numerolla kolme. Showmies on showmies, vaikka voissa paistaisi. Mun vanhin ja viisain, sekä varmasti taitavin koko porukasta, mutta ne hyvän shown elementit... Takuuvarmaa Elvistä, sillä ne vaan on saatava mukaan suoritukseen kun suoritukseen. =D Plussana vois sanoa, että Elvis todella on sisäistänyt rallytokon tärkeän elementin, tekemisen ilon! Sitä siltä ei ainakaan puuttunut, ei tippaakaan! Taitavasti suoritettiin kylttien tehtäviä. Välillä aina kuitenkin poseeraten ja hihitellen yleisön hihityksille. Elvari se osaa viihdyttää suloisella, huumorintajuisella olemuksellaan! Ja itseasiassa väärinsuoritetut tehtävät oli kahdessa kohtaa täysin mun mokia; a)en osannut laskea askelia ja b)palkkasin Elviksen väärin, jolloin se teki ylimääräistä liikkeen aikana. Yhtä tehtävää uusimme kaksi kertaa, kun Elkku oli selkeästi sitä mieltä, että tässä tahdotaan sivulle tuloa oikealta (ei vasemmalta kuten kyltti ja emännän puolihuolimaton ele käski), loppuviimein se kyltti saatiin suoritettua mallikkaasti oikein. Uskotteko, että Elvari nautti!? Tämä laji on juurikin Elkun laji, vaikkei se ehkä kisoissa pääse loistamaan tuloksilla. Mutta se saa esiintyä ja tohottaa! =D Tuloksena Elviksellä 63p! Ei siis hylätty, muttei 70p-rajan-ylittänyt-tulos. Elkusta ei valitettavasti ole yhtään kuvaa radalla, kun isäntä nuunas autossa silloin.
Parin tunnin odotuksen jälkeen oli seuraavana vuorossa Miss Smiley aka Dea. Nebukaneesa juoksuistaan toipuneena oli oma pirteä, topakka itsensä. Ero tekemisessä on niin valtava ennen ja jälkeen juoksujen, ettei uskoisi. Joten toivokaamme maaliskuulle ja tulevalle steriloinnille onnea. Mutta kisaan. Meidän piiloblondi se aina vaan yllättää mut (vaikka luulis munkin jo oppineen, ettei se ole se blondi, jona mä sitä pidän). Dean seuraaminen oli reipasta ja hienoa, kyltit suoritettiin mallikkaasti. Jätimme "istu-kierrä-koira"-kyltin yrittämisen asteelle (jos ei yritä, on se heti hylätty). Lisäksi sekoilua "istu-1askel-istu-2askelta-istu-3askelta"-kyltillä. Ekalla kerralla Dea meni viimeisessä istu kohdassa maahan, joten uusimme tehtävän. Toisella yrittämällä tehtävä muuoin mallikaasti suoritettu, mutta Dea teki ylimääräisen "ympärimenon" ennen istumistaan. Ja mä en tiennyt, että se vie liikkeen väärinsuoritetuksi. Dea halusi mennä röllitokoa. ;) Kahden tvä:n ja uusimisen lisäksi ei virhepisteitä mennyt kuin yhdestä taluttimen kiristymisestä. =) Dean tulos 75p!
Dea lähtökuopissa
Dea reippaana pikku röllitokoilijana
Välissä palkkaus ja jatkuu
Viimeisenä suoritusvuorossa Mister Nane. Monen tunnin odottaminenkaan ei ollut vienyt Nanelta intoa suorittamiseen. Se tahtoi mennä ja tehdä. Otettiin vuoroamme odotellessa muutamia juttuja + temppuja sitten mentiin. Musta on niin kovin jännä ettei mua juurikaan jännitä ollenkaan. "Valmis?"-kysymys ehkä tuottaa pienen jaiks-elämyksen, mutta sen jälkeen mä keskityn täysin koiraan ja unohdan kaiken muun. Ja hyvä niin. Nane oli hieno mies! Se seurasi mallikkaasti, suoritti tehtävät hyvin ja innolla. Yksi ainoa moka (mun ohjausmoka) kävi radan aikana. Mun piti ohjata Nane eteen istumaan ja mitä mä tein; ohjasin sen kiertämään kyltin. Piips, kontrollivirhe -3p. Muuten saimme vain yhden virhepisteen yhdestä asentovirheestä. Lopullinen saldo Nanella siis 96p ja sijoitus 4./38. Mamma oli erittäin ylpeä pikku huutihilviöstään <3
Nane pontevana poikana
"Minä poika tykkään napotella mammaa, kun se niin kehuu ja sillon nakkia taskusssaaa"
Nap-nap-napotusta
Tehtävän suoritusta, Nane niin tarkkana
Semmoiset karkelot! Kiitos kaikille kehänlaitaseuralaisille! Oli mukavat kisat!
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
Aika mahoton se on
"Se kääntyy tänne,
menee sinne,
ja se rullaa vaikka minne,
siin on out (not) sekä in
se on fiksu vekotin"
Se on Elvis. Oltiin eilen treeneissä med Elkku. Ujelluksen määrä oli suuri ja se ei sit vaan lakkaa. Enkä enää edes viitti yrittää vaientaa sitä. Kunhan joskus puolihuolimattomasti tokaisen shhh. Se vaan niin tyyyykkääää! Tämmöistä oli kouluttaja suunnitellut.
Alkuun rata pätkissä, 1-9 ja 9-16. Jo oli siinäkin sumplaamista meikäläiselle. Putkeen asti oli selvää, sitten pyörittelinkin ympyrää keskenäni. Elkku sujahteli mustaan putkeen ekana niinkun ei mitään ja yhtäkkiä stop, "en tee". Joten otettiin pelkkää putkea muutamaan kertaan, jotta se ymmärtäisi sen olevan just sitä putkeen kirmailua, mitä se niin rakastaa. Koitettiin 5 hyppyä muutamalla eri tavalla ja aina me saatiin paras lopputulos valssilla, joten valssia siihen. Lähetys kutoselle ja persjätöllä seiskalle. Ne sujui ok. Samoin putkeen lähetys ja kepit. Elkku haki itse jopa kepeillä aloituksen, jei minimies! Enkä mä sörkkinyt yhtään väliin, vaan annoin pojan hoitaa homman ihan itse. =D
Seuraava pätkä olikin sitten keppien osalta hankalampi. Mä vaan en osaa lähettää ja ohjata siltä "väärältä" puolelta. Kouluttaja tuli hätiin. Tahkosivat Elkun kanssa keppejä muutamia kertoja ja nätistihän se pujotteli, vaikkakin vähän välissä sikaillen. ;) Kouluttaja sanoi, että ohjeet tekemiseen pitää tulla heti ja selkeästi, sillä Elkun itsevarmuus ja röyhkeys kentällä merkitsee. Jos sille ei anna toimintaa heti, se sikailee. =D Loppupätkä keppien jälkeen sujui yllättävän kivuttomasti. Se meni just niinku olin suunnitellu. =D Musta hienoa Elkussa on sen estehakuisuus, sitä voi kauempaakin lähetellä hakemaan seuraavia esteitä, ja se jopa löytää ne.
Taas jäi fiilis "lisäälisää". Elkku on hieno mies. Mun touhuissa ois paljonkin parantamisen varaa, mutta toisaalta; mä olen parasta Elkulle mitä se voi saada! Joten tahkoominen jatkukoon! =D
menee sinne,
ja se rullaa vaikka minne,
siin on out (not) sekä in
se on fiksu vekotin"
Se on Elvis. Oltiin eilen treeneissä med Elkku. Ujelluksen määrä oli suuri ja se ei sit vaan lakkaa. Enkä enää edes viitti yrittää vaientaa sitä. Kunhan joskus puolihuolimattomasti tokaisen shhh. Se vaan niin tyyyykkääää! Tämmöistä oli kouluttaja suunnitellut.
Alkuun rata pätkissä, 1-9 ja 9-16. Jo oli siinäkin sumplaamista meikäläiselle. Putkeen asti oli selvää, sitten pyörittelinkin ympyrää keskenäni. Elkku sujahteli mustaan putkeen ekana niinkun ei mitään ja yhtäkkiä stop, "en tee". Joten otettiin pelkkää putkea muutamaan kertaan, jotta se ymmärtäisi sen olevan just sitä putkeen kirmailua, mitä se niin rakastaa. Koitettiin 5 hyppyä muutamalla eri tavalla ja aina me saatiin paras lopputulos valssilla, joten valssia siihen. Lähetys kutoselle ja persjätöllä seiskalle. Ne sujui ok. Samoin putkeen lähetys ja kepit. Elkku haki itse jopa kepeillä aloituksen, jei minimies! Enkä mä sörkkinyt yhtään väliin, vaan annoin pojan hoitaa homman ihan itse. =D
Seuraava pätkä olikin sitten keppien osalta hankalampi. Mä vaan en osaa lähettää ja ohjata siltä "väärältä" puolelta. Kouluttaja tuli hätiin. Tahkosivat Elkun kanssa keppejä muutamia kertoja ja nätistihän se pujotteli, vaikkakin vähän välissä sikaillen. ;) Kouluttaja sanoi, että ohjeet tekemiseen pitää tulla heti ja selkeästi, sillä Elkun itsevarmuus ja röyhkeys kentällä merkitsee. Jos sille ei anna toimintaa heti, se sikailee. =D Loppupätkä keppien jälkeen sujui yllättävän kivuttomasti. Se meni just niinku olin suunnitellu. =D Musta hienoa Elkussa on sen estehakuisuus, sitä voi kauempaakin lähetellä hakemaan seuraavia esteitä, ja se jopa löytää ne.
Taas jäi fiilis "lisäälisää". Elkku on hieno mies. Mun touhuissa ois paljonkin parantamisen varaa, mutta toisaalta; mä olen parasta Elkulle mitä se voi saada! Joten tahkoominen jatkukoon! =D
maanantai 31. tammikuuta 2011
Viikonlopun viihdettä
Viikolopun alkajaisiksi suuntasimme Lopelle illanistujaisiin ja ranchi-elämän viettoon. Lenni Lokinpoikanen oli vastaanottamassa meitä hoviväkensä kera. Kopla nautti täysin siemauksin visiitistään; pihalla rilluteltiin, ihmeteltiin heposia ja etsittiin niiden tuotoksia, illalla nautiskeltiin luita samalla kuunnellen isäntäväkien laulantaa, kannustettiin (lue huudettiin) antaumuksella ilmakiekon- ja biljarinpelaajia. Ja kerjättiin tietenkin herkkuja. =D
Nanea naurattaa illanvietossa
Lenni yritti kovin kosiskella Deaa. Dea ei lämmennyt, ei yhtään.
Illan vimosia tunteja. Elkku kuuntelemassa karaokelaulantaa.
Lauantaina ehdittiin ranchiltä palattuamme hengähtää kotona kahvikupillisen verran, jonka jälkeen suuntasimme Veikkolaan tapaamaan tuttuja ja rallittelemaan. Ellu oli varannut meille halliaikaa paikasta, jossa pidetään ensi viikonloppuna rallytokokisat (näihin karkeloihin on koko kopla ilmoitettu). Teimme pieniä 4 kyltin "ratoja", joita vuorotellen menimme. Meidän poppoolla energiaa riitti, vaikka edellispäivä ja koko aamupäivä oltiin lennetty ja touhuttu. Haukku raikasi railakkaasti. Saimme me kuitenkin jotain tehtyäkin. Nane meni tuttuun tarmokkaaseen, vaikkakin enrgiseen tyyliinsä, malttia unohtamatta. Elkku töyhtötti ja väliin ei ois millään malttanu odottaa seuraavaa tehtävää, vaan ehti suhata jo siinä välissä nuuskuttelemassa kylttejä ja ja ja... Mutta sen meno oli iloista. Dea keskittyi melko hyvin ja suoritti tehtävät (iloisesti) parhaan taitonsa mukaan. Ainoa mitä mä en ole edelleenkään Dealle osannut opettaa on paikoilla pysyminen mun kiertäessä sitä. Se nostaa aina sen pyllyn ylös jossakin vaiheessa. No, kisoissa me yritämme sitä ja jos ei onnistu, jatkamme eteenpäin. =D
Rallittelujen jälkeen menimme visiitille Dean lapsuuden kotiin. Ja kulutimme parisen tuntia Sarin kanssa näyttelyilmoja tehden. Kesän "ulkomaanreissu" lähenee... =D Illan kopla sitten nunnusikin tyytyväisenä.
Sunnuntaina oli aivan mahtava sää! Outo valoilmiö möllötteli taivaalla koko päivän! Hiphei kevään odotusta! Aamusta tehtiin oman poppoon kanssa metsälenkki ja saatiinkin melkein koko metsän pikkurisusto lumineen päällemme. Kiitos navakan pohjoistuulen. Päivällä saimme ulkoiluseuraksemme Suvin ja Nästin. Useampi tunti kului hyvässä seurassa, kakarain riekkuessa. Harmi, että valoisin aika oli jo mennyt ohitse. Ei enää aurinko paistellut kunnolla meidän lenkkireiteille. Kamera olisi ollut matkassa, mutta montaa kuvaa ei ehditty ottaa.
Elvari auringonlaskun kajossa
Meidän pikku Ilohippanen
Töyhtiläinen Elkku
Nebukaneesan sivuprofiilia
Nanesta en ylläri saanut yhtään kuvaa. Sillä oli muuta puuhaa. Med Nästi. Ja kepit.
Nanea naurattaa illanvietossa
Lenni yritti kovin kosiskella Deaa. Dea ei lämmennyt, ei yhtään.
Illan vimosia tunteja. Elkku kuuntelemassa karaokelaulantaa.
Lauantaina ehdittiin ranchiltä palattuamme hengähtää kotona kahvikupillisen verran, jonka jälkeen suuntasimme Veikkolaan tapaamaan tuttuja ja rallittelemaan. Ellu oli varannut meille halliaikaa paikasta, jossa pidetään ensi viikonloppuna rallytokokisat (näihin karkeloihin on koko kopla ilmoitettu). Teimme pieniä 4 kyltin "ratoja", joita vuorotellen menimme. Meidän poppoolla energiaa riitti, vaikka edellispäivä ja koko aamupäivä oltiin lennetty ja touhuttu. Haukku raikasi railakkaasti. Saimme me kuitenkin jotain tehtyäkin. Nane meni tuttuun tarmokkaaseen, vaikkakin enrgiseen tyyliinsä, malttia unohtamatta. Elkku töyhtötti ja väliin ei ois millään malttanu odottaa seuraavaa tehtävää, vaan ehti suhata jo siinä välissä nuuskuttelemassa kylttejä ja ja ja... Mutta sen meno oli iloista. Dea keskittyi melko hyvin ja suoritti tehtävät (iloisesti) parhaan taitonsa mukaan. Ainoa mitä mä en ole edelleenkään Dealle osannut opettaa on paikoilla pysyminen mun kiertäessä sitä. Se nostaa aina sen pyllyn ylös jossakin vaiheessa. No, kisoissa me yritämme sitä ja jos ei onnistu, jatkamme eteenpäin. =D
Rallittelujen jälkeen menimme visiitille Dean lapsuuden kotiin. Ja kulutimme parisen tuntia Sarin kanssa näyttelyilmoja tehden. Kesän "ulkomaanreissu" lähenee... =D Illan kopla sitten nunnusikin tyytyväisenä.
Sunnuntaina oli aivan mahtava sää! Outo valoilmiö möllötteli taivaalla koko päivän! Hiphei kevään odotusta! Aamusta tehtiin oman poppoon kanssa metsälenkki ja saatiinkin melkein koko metsän pikkurisusto lumineen päällemme. Kiitos navakan pohjoistuulen. Päivällä saimme ulkoiluseuraksemme Suvin ja Nästin. Useampi tunti kului hyvässä seurassa, kakarain riekkuessa. Harmi, että valoisin aika oli jo mennyt ohitse. Ei enää aurinko paistellut kunnolla meidän lenkkireiteille. Kamera olisi ollut matkassa, mutta montaa kuvaa ei ehditty ottaa.
Elvari auringonlaskun kajossa
Meidän pikku Ilohippanen
Töyhtiläinen Elkku
Nebukaneesan sivuprofiilia
Nanesta en ylläri saanut yhtään kuvaa. Sillä oli muuta puuhaa. Med Nästi. Ja kepit.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)