Vappuviikon antia; agilitya ja paimennuspäivää

Menneellä viikolla tää sairastui kurjempaakin kurjempaan kevätflunssaan. Parisen päivää meni sisätiloissa möllötellessä, isännän huolehtiessa kolmikon lenkityksistä. Sisätiloissa mupsuilla oli touhunaan palloleikkejä ja aktivointipelejä mamman kanssa. Perjantaina, kuumeen laskettua, tää ei malttanut jättää vappuhulinoita väliin, vaikka flunssan jälkimainigit löivätkin päälle. Niimpä koko poppoomme kera Ässä-neitien suuntasi suunnitelman mukaisesti Juvanmalmille vappuagiliitelemään muutamaksi tunniksi. Varsinaiset sillisalaattitreenit saatiinkin aikaiseksi; oli vappumotivaatioympyrää, rengasta, ruutua, keppejä... Ja tottakai; koirilla hauskaakin hauskempaa! =D

Vappuympyrää ja edelliskerran takaaleikkaus- ja valssiharjoittelua


Elvari tohotti motivaatioympyrää onnesta soikeana, pienen miehen kaikella energialla. Siitä tää eteenpäineteenpäin-reeni oli aivan huippu! Elvarin kanssa yritinkin sitten harjoitella haltuunottoa ja käännöksiä, sillä kun välillä nuo jarrut tuppaa menee rikki kesken kaiken. ;) Dea ja Nane syttyivät motivaatioympyrään hieman hitaammin, niillä kun tuo itsenäinen eteneminen ei ole niin itsestäänselvyys kuin Elvarilla. Intoa ja virtaa kuitenkin riitti myös kaksosilla, ja tehtyämme muita juttuja välissä alkoi itsenäinen eteneminen aueta ja sujua paremmin. Kummi Satu treenas kaikkien kuuden kanssa ruutua sekä rengasta, tämän mamman hetken lepuutellessa ja niiskutellessa. Hallissa meteli oli luokkaa "hevikonsertti" ja mä jopa hetken nautin siitä, että mun korvat oli flunssan vuoksi ihan lukossa. ;) Vallattomat muutaman tunnin vappukarkelot teki tehtävänsä ja loppu vappuaaton meidän kolmen kopla lepäsi oikein tyytyväisinä päivän tohinoista.

Marika oli varannut meille jo viime syksynä paimennuspäivän Kaisa Hilskan tilalle Turkuun sunnuntaiksi. Sunnuntai "valkeni" sateisena ja harmaana, valosta ollu tietoakaan... Suuria pisaroita tulla ropsutteli.. Ja mä manailin. Matkaan kuitenkin lähdettiin, sadekamppeita kassi täynnä. Ja kuinka ollakaan, suunnatessamme lähemmäs Turkua, alkoi arska pilkistellä ja loppuen lopuksi ilma oli mitä parhain! =) Matkassa mukana mulla oli pikku paimenet Elvis & Dea. Meidän lisäksi paimennuspäivään osallistuivat Marika & Tinka, Marilla, Ada & Mila sekä Satu, Saana & Tipi.

Ensimmäisenä Kaisa kertoi meille yleisesti paimennuksesta ja hieman eri rotujen ominaispiirteistä paimennuksessa. Meille myös valkeni hieman, mitä päivä tulisi pitämään sisällään. Saimme lisäksi paimennus"näytöksen" kelpie Heililtä, se oli mahtavan näköistä menoa se!

Konkari Heili näyttää mallia


Sitten meidän pikku paimenet pääsivät paimennukseen sytyttelyyn. Meille oli tiedossa kolme erilaista tehtävää, joista ensimmäinen suoritettiin suuressa nelikulmaisessa aitauksessa. Tehtävässä tarkoituksena oli tutustuttaa koiria lampaaseen, harjoitella poispäinajoa sekä tasapainoa suuremmassa tilassa. Ensimmäisenä mamman kanssa lampoja ihmettelemään lähti Elvis. Elvis nuuskutteli alkuun aitauksen herkkulisia tuoksuja ja jokunen kikkare löysi tiensä Elvarin suuhun, ennenkuin se äkkäs ne päkäpäät. Siitä se ajatus sitten lähti. Ensiksi tehtiin poispäin ajoa (koira ajaa lampaita takana omistajan kanssa) yhdessä koiran kanssa ja saatiin hieman ideaa, miten lampaat "toimivat". Nähtiin myös miten koira suhtautuu päkäpäihin. Elvari otti päkäpäät tyynesti vastaan ja pikkuhiljaa se alkoi päästä kiinni ideasta. Oli ihana huomata, kun sillä välähti jossakin vaiheessa, että "perhana sentäs noihan tottelee mua!" ja häntä kohos ehkä sen kymmenisen senttiä. =) Seuraavaksi Kaisa otti Elvarin komentoonsa ja mamma pääsi hipsuttelemaan lampaiden edellä. Piru, että ne otukset on vikkeliä! Tällä oli lampaan nenua takapuolessa vähän väliä ja ne meinas jyrää meitin totaalisesti. Välillä oltiin sellasta kilpahippaa niiden kanssa, ettei tosi. Lopetettiin tehtävä siihen, että Elvari "ajoi lampaat mun luo".

Elvari ajaa lampaita oikeaan suuntaan


Lampaat mamman hoivissa, Elvarin jobi suoritettu. Vielä pitää kuitenkin vahtia, ettei ne sieltä sinkoa karkuun.


Neena-murulla kesti hetken kauemmin hoksata aitauksessa olevat lambit. Valeraskaudestaan huolimatta se jaksoi iloisesti häntä törössä kulkea mamman matkassa. Neenakin ajan päästä pääsi vähän jyvälle paimennuksen saloista. Jos ei ehkä niin taidolla, niin iloisena ainakin. Neiti täpäkkänä vilkuili aina mammaa, joka pienestäkin oikeasta toiminnasta huuteli Jesjessiä! Ja Neena nautti! =)

Nepsu saa ajettua lampaat mammalle ja näin iloisesti nousee tassut


Sitten vahditaan, ettei lampaat karkaa mammalta


Hieeeeno tyttö Dea!


Pienen hengähdystauon jälkeen lähdettiin suorittamaan seuraavaa tehtävää pyöröaitauksessa. Nyt nähtäisiin kuinka koira toimii ilman omistajan "tukea" ja kuinka se osaa itsenäisesti ajatella ja toimia. Alkuun tehtiin poispäin ajoa yhdessä omistaja+koira, jonka jälkeen omistaja (ja Kaisa) siirtyi lampaiden taakse, jättäen koiran pähkäämään mitä sitten?! Kaisalla apuna oli pullokeppi, jolla tarvittaessa pystyi ohjaamaan koiraa. Elvari oli aikas pähee, se alkoi hienosti itse flankata ja oli selvästi täpinöissään touhusta. Muutaman kerran Kaisa ohjasi Elvaria oikeaan suuntaan pullokepin avulla. Kaisa sanoi tehtävän jälkeen, että Elviksellä on "optimaali tatsi" touhuun, se ajattelee ja se toimii! Ajattelu suo sen, ettei se kiihdy liikaa ja energia kulu epäolennaiseen. Minun hieno pieni!

Elvari hippastelee käännöksiä


Siellä viuhtoo mamman urhea töyhtöhäntä


Nöyrtykää te päkäpäät Suuren ja Mahtavan Elvarin tieltä!


Neenan kanssa pyöröaitauksessa ajettiin ensi yhdessä lampaita, jonka jälkeen jätettiin neiti pärjäämään omillaan, meidän siirtyessä jälleen lampaiden taakse. Alkuun se hieman ihmetteli, että mitäs nyt tapahtui. Sitten se selkeästi koitti miettiä, et jotakin ne haluaa. Dea sai kun saikin muutaman oikein hyvän flankkauksen aikaiseksi. Sitten tuli ikävä mamia ja lampaiden ajamisen sijaan, se koitti funtsia miten se näppärimmin pääsisi lampaiden takana lymyilevän mamman luokse. Ja pääsihän se. =) Lopuksi vielä yhdessä ajettiin lampoja, se tuntui olevan Deasta mukavempaa. Dealla ei ollut samanmoista auktoriteettia lampaisiin kuin esim. Elvarilla ja lampaat kuulemma vaistoavat sellaisen todella herkästi. Neena on mamman kultamussu! <3

Viimeisenä tehtävänä oli ajaa 17 päistä katrasta isolla laitumella. Tämä tehtävä suoritettiin parityönä ja Elviksen parina toimi Tinka. Vuorotellen koirat toimivat ajavana koirana sekä pysäyttävänä koirana. Päästessään isolle laitumelle Elvari hihkaisi "ASIAA!", kun se hoksas ne kaikki ihanat lammaskakkakikkarekasat.. Antaumuksella Elvari sitten lampaankakassa kieri ja nautti sitä p.o. Saatiin me viimoinenkin tehtävä suoritettua kunnialla läpi. Ajavana koirana Elvari oli nopsakka ja Marikalla ja Tinkalla olikin välillä tahti juoksua. Pysäyttävänä koirana Elviksen itsetunto kohosi jälleen muutaman pykälän, kun se hoksasi, että se villalauma ihan tosissaan pysähtyy pelkän katseen ja edessä seisomisen voimalla. ;) Voi sitä riemua!

Dealle tämä tehtävä taisi olla kaikkein mieluisin. Avarassa tilassa on ehkä pienen, valeraskaan koiran mielestä "turvallisempaa" touhuta lampaiden kanssa. Dealla kävi flaksi ja se sai parikseen tilan "työkoira" Heilin. Ajavana koirana Dea oli näpsäkkä ja Heilin varmoilla pysäytyksillä ja lauman ajolla Deakin nautti täysin siemauksin touhusta. Pysäyttävänä koirana Dea ei rohjennut asettua lampaiden eteen tuijottamaan, vaan se askelsi suoraan eteenpäin aina välillä taakseen lampaita vilkaisten. Ihmetys Dealla olikin suuri, kun se tajusi lampojen aina stoppaavan sen kääntyessä niitä katsomaan. Ja mamma vielä kehuu niin maan mahdottomasti päälle! Deallakin taisi itsetunto kohota sen muutaman pykälän verran. =D

Aivan verraton päivä ja paimennus kokemuksena mahtava. Sekä plussana se, että taas opin koiristani hieman lisää! =) Ei minun paimentimista saati minusta tuohon touhuun ihan tosissaan olisi, mutta aivan varmasti, jos tilaisuus koittaa, lähdemme uudemmankin kerran paimennusta koittamaan. Onpahan nyt tämäkin nähty ja koettu! Ja mahtava fiilis jäi! Kiitos Marika, Satu ja Marilla sekä kouluttaja Kaisa mukavaakin mukavammasta päivästä!

Paimennuspäivän poppoo; Marilla, Ada & Mila, Marika & Tinka, minä, Elvis & Dea sekä Satu, Saana & Tipi.


Loput kuvat päivästä löytyvät täältä.

Hyvää vappua!!!

Sairastuvasta (emäntä lentsuimmassa lentsussa) toivotellaan kaikille oikein makoisaa ja riehakasta vappua!!! Palaamme linjoille, kunhan ehdimme! =D

Elvari silmätarkissa, lisäksi hieman arkista pohdintaa...

Aloitetaan iloisella uutisella! =D Elvis kävi 22.4 silmäjoukkarissa Nurmijärvellä, ell Sari Jalomäen tutkittavana. Ei tullut ylläreitä. Elviksellä molemmissa silmissä yksi ripsi (distichiasis), jotka ell nyppäsi pois. Toinen oli jotenkin ilkeässä kulmassa ja lienee ärsyttänyt silmää vuotamaan jonkinverran. Toivottavasti eivät enää palaa kiusaamaan. Oikeassa silmässä oli myös pienen pieni ppm-rihmasto(sidekudos- ja verisuonijäänteitä) näkyvissä. Ell mukaan tämä ei koiran kannalta merkitse mitään. Lisäksi vasemman silmän yläkyynelkanava on hyvin hyvin kapea tai sitä ei ole lainkaan, tämä ei myöskään koiran kannalta anna aihetta huoleen, on kuulemma melko yleistä. Alakyynelkanava oli normaali ja toimiva ja sillä kuulemma pärjää vallan mainiosti. Täytyy taasen kehaista mun pientä miestä, kun se oli niin reipas pikku potilas! Odotustilassa vilisti karvakavereita ja Elvis intopiukeena tervehti iloisesti häntää huiskuttaen kaikkia. Väen vähetessä paikalta, se könys mamman syliin nukkumaan ja odottamaan vuoroaan. Omalla vuorollaan se oli mallikelpoinen koiruus; nökötti pöydällä nakkipalkan toivossa, välillä tassua tarjoten. ;) Tutkimus ei ollut mieleen (ilmeestä näki), mutta hyvin kiltisti se antoi silmät tutkia ja ripset nypätä pois. Lopuksi, mamman keskustellessa ell kanssa, se pisti makuulteen pöydälle. Unet ois maittanu jopa siinä. Elvis on niin kiltti ja kultainen <3

Kiltistä pojasta meidän neiti Haahuun. ;) Kaikista jonnekin kaukaisuuteen lähetetyistä toiveista huolimatta, sillä taitaa nyt kuitenkin taas pukata valeraskaus päälle. Se on viimesen viikon välillä haahunnut menemään hyyyyvin raskaan oloisesti, välillä saaden virtapiikkejä ja ollen ettei mitään. Ruoka maittaa tai ei, riippuu neidin tuuliviiren lailla käyvästä mielestä. Naisetnaiset.. ;) Lenkeillä neiti saattaa jäädä ihastelemaan milloin mitäkin, huudettaessa katsoo, muttei tee elettäkään liikkuakseen ihastelupaikaltaan. Namipussia vilauttamalla useimmiten saa lopulta huomion ja toisinaan neidin luoksetulo on salamaakin nopeampi. Meillä oli suunnitelmana leikkauttaa Dea tänä keväänä, mutta suunnitelman vaihtuessa neidin leikkaus todennäköisesti siirtyy ensi syksyyn tai seuraavaan kevättalveen. Hoitopaikkavaraus isännän mummin luokse on jo varmistettu. Siellä suunnalla kovin odotellaan jo syksyä, että saisi mummi prinsessan jälleen hoteisiinsa. Neiti hurmasi kiltteydellään mummin totaalisesti ja hoitopaikkalupaus on voimassa niin kauan, kun elämäntilanne antaa myöden neidin ottaa hoiviinsa.

Prinsessakin on taas sitten pentuaikojen innostunut poseeraamaan oikein urakalla


Prinsessa neitimme


Neiti HuuhaaInnanen


Tarkoituksena oli siis terveystarkastusten yhteydessä, samalla rauhoitus/nukutus kerralla, steriloida neiti. Missään ell-asemalla eivät kuitenkaan joukkarin yhteydessä suostuneet leikkausta suorittamaan. Perhepalaverin tuloksena oli, että kuvataan nyt ja leikataan myöhemmin. Zenin kasvattajamamma hoiti ja varasi joukkarin Zenin pentuesisaruksille + Dealle, Sanille ja Nuulle Mevetiin 12.5. Tällöin siis meidänkin "kaksoset" pääsevät syynättäväksi, hoppas et kaikki on hyvin!

Meidän lauma on kehittynyt ja tää mamma on älyttömän ylpeä siitä. Kilttejähän nuo kaikki ovat perusluonteeltaan, mutta joitakin pieniä juttuja, kuten remmissä huutelua on esiintynyt joskus. Elvis nyt on semmoinen sosiaalinuppunen, ettei sen ole ikään tarvinnu kelleen tulostaan/mahtavuudestaan ilmoitella. Sillä korkeintaan alkaa häntä väpättämään remmilenkillä, kun vastaan tulee saman lajin edustajia. Dea ja Zen sitävastoin pennusta asti on tykänneet kailottaa joillekin vastaantulijoille, että täältä minä suuri ja mahtava sheltti saavun. Joskus yritin seurata, onko huutelua vain joillekin tietyille, kuten isoille/pienille, tummille/vaaleille koirille, mutta ei. En tiedä millä perustein ne valkkaa ne, joita tervehtiä haukulla! Ainoastaan sen huomasin, että jos vastaantulija oli myös vuh-kannalla, sanottiin vuh-takaisin, ei väliä koosta tai väristä. Vaan nyt... Edelleen jotkut saavat rehentely-vaihteen päälle meidän mustiaisissa (saman rapun koirat on aika pop), mutta pääsääntöisesti toiset koirat ohitetaan uteliain katsein ja peräännuuhkaisuin. Ja arvatkaas; mä en tee Mitään, kun muita tulee vastaan. En tiedä, olenko mä kuitenkin omalla käytökselläni, vaikkakin alitajuisella, psyykannut noita puolustuskannalle (hihna kiristyy vähän, kävely nopeutuu)?! Nyt kun näen vastaantulevan koirakon, mä en tee mitään, en sano mitään ja kas, koirat ohitetaan kauniisti! Perään pitää nuuskaista ja seuraava puska merkata tarkasti, mutta tulijalle ei tarvitse muutoin pitää mitään ääntä itsestään. Tää mami on ollu niin rinta rottingilla!!! =D Metsässä ilmoittamattomuus-sääntöön löytyy tosin poikkeus, siellä sitä ääntä käyttävät muutenkin aikas reilusti, joten vastaantulijatkin ilmoitetaan usein haukulla ja kyttäyksellä. Tämä tosin helpottaa mun jobiani, aina kun mä en ehdi huomata kaikkea mitkä noi on bonganneet jo aikaa sitten. =D

Mä olen tässä odotellut herra junnukaisen aka Zenin "korvattomuus"-vaihetta, ei vaan ole näkynyt vielä. Tosin ei sillä sellaista ollut pentunakaan. Elvarilla ja Dealla sen sijaan kuulossa tuppaa olemaan valikoinnin vikaa toisinaan. ;) Nanne on se, joka ensimmäisenä jättää metsässä kivat (usein kielletyt) hajut/maut rauhaan ja laukkaa mamman luokse. Se on semmonen tosimammanpoika. Kasvattajansa musta sen hyvin ilmaisi, Zen on "nöyrä" koira. Sillä ei dominanssia ole juurikaan, eikä itsepäisyyttä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Zen olisi jotenkin tossukka, ehei, kyllä se osaa omaansa vaatia, jos niikseen tulee. Useimmiten kova kompuutus käy mm. leikkikavereille sekä rapsutuksia ja ruoan tuloa hoputellessa. Elvarilla, kullannuppusellani, kiltteydestään huolimatta, on joskus omat metkut ja ketkut ja sillä on pontta olla tulematta luokse ekalla käskyllä, jos niikseen tulee. Ja neiti Dea... Meidän natku... Se jos joku näistä, omaa oman tahdon, Tosi Narttu kun on! =D Kaikilla kolmella oma tyylinsä, yhdenkään luonteesta en palaakaan antais pois. <3 Ne on perfecto juuri sellaisina kuin ovat!

Pilvisen aamulenkin antia, Elvis-poika


Nantukainen odottaa kärsvällisesti keppiä heitettäväksi ;)


Neena-muru vahtii metsän elämää


Muistaa se neiti valeraskaudesta huolimattakin miten juostaan ja lujaa


Nane ja "Njams" aarre


Semmottia. Nyt nää jatkaa viikonlopun viettoa. Heipsukeipsun!

Viikonlopun antia

Viikonloppu sujui vakikaavalla; lenkkiä, rallytokoa ja agilitya...

Yokotai-poppoota kokoontui lauantai aamupäivällä tänne meidän perifeeriaan lenkin merkeissä. Sari ja Perttu kera mitteleiden Chilin ja Tacon sekä Satu kera Natin ja Javan. Reipas liki kolmituntinen saatiin kulutettua Kiljavan metsää samoillessa. Kaverit vilisti menemään onnesta soikeena. Zen yritti taas hienovaraisesti Nati rakkauspakkaustaan liehitellä ja Natihan kilttinä tyttönä antoi pojan hääräillä mielinmäärin ympärillään. Kun Nati-mamma ei lämmennyt liehittelyille, Zen siirtyi poikaansa Javaan, jonka kanssa muutamat railakkaar juoksuhippaset saivat aikaiseksi. Aamulenkki + Yokotai-lenkki sai meidänkin poppoon aloilleen hetkeksi aikaa ja kämpässä vallitsi ihana rauha. Kiitos Sari, Satu ja Perttu + karvatassut reippailuseurasta! =D
Täältä löytyy mamin ottamia kuvia lenkistä ja täällä Sadun ottamia kuvia touhun tiimellyksestä. Muutaman foto lenkiltä alla.

Java, Dea ja Nati poseeraamassa kivellä Kuva Satu Tuomela


Dea ja Nati täpäköinä odottamassa äksöniä Kuva Satu Tuomela


Kaks toopelia tervehtii; Taco ja Elvis


Nantsu äksöndeeraamassa


Dea elementissään; hippasen hönö, hippasen ilonen


Hetken huilimisen jälkeen oli viikon rallytokoerän vuoro. Tällä kertaa matkaani Konalan kujille nappasin Mister TöyhtöHyypiön aka Elviksen. Eikä töyhtö meitä pettänyt tälläkään kertaa, vaan iloisesti liehui koko tunnin ja vähän päällekin. ;) Tällä kertaa olikin varsinaiset tehotreenit, sillä harjoituksiin meidän lisäksemme olivat saapuneet vain Minni-bokseri ja Ässä-irlis. Rataa ehdimme suorittelemaan moneen kertaan, eikä Elvis edes vässähtänyt, vaikka takana oli reipas aamupäivä ulkoilmassa. Se on se nakin mahti niin valtava! Elviksen kanssa rataa tehdään ilolla, joka liike ei tule ehkä millilleen eikä ees sentilleen suoritettua, mutta kivaa meillä on! Asia mihin olen koittanut Elviksen kanssa kiinnittää huomiota, on sen intohaukkuminen. Radalle ei lähdetä, ennenkuin täyshiljaisuus tavoittaa tajuntani. Ja malttaahan tuo olla hiljaa, kun tietää mikä palkaksi koittaa. Aina pitää kuitenkin oman vuoron tullessa ihanvaanvähän ilmoittaa et "jippiaijeeeee!". =D Kivat tehotreenit ja kaupan päälle Elvari sai vielä olla king of the house, ainoana uroksena kun oli treeneissä. Sen mielestä Ässä oli edelleen aivan mahtavan hurmaava BigLady! ;)

Tänään Elvari jäikin kotivahdiksi mamin ja "kaksosten" suunnatessa kohti Juvanmalmia ja agilitytreenejä. Matkalta mukaan napattiin vielä Satu ja Tiipataa. Oltiinkin tällä kertaa ihan viidestään treenailemassa. Otettiin vanhaa tuttua rataa muutaman harkkakerran takaa. Eli tämä sama rata, jonka Kajsa ja Tero meille teki pari kertaa sitten.



Alkupätkän 1-5 molemmat teki hirmuisen hyvin ja mä sain molemmat ohjattua ihan kivasti. Mä vaan en mitenkään meinannut kerkiä/osannut kutoselle onnistuneesti. Muutamia kertoja kokeiltiin eri versioilla ja jokusen kerran saatiin onnistuneesti suoritettua. Loppupätkää otettiin itsenäisen etenemisen kannalta ja kivasti sujui namikupin houkuttelemana. Zenillä ja Dealla molemmilla intoa riitti ja ne jaksoi reippaasti päälle tunnin treenit repäistä kunniakkaasti läpi. Lopuksi vielä kokeiltiin uutena esteenä rengasta muutamia kertoja, tyylillä nakki renkaasta läpi ja koira perästä. KIvasti meni rengastelut. Ihan viimeiseksi otettiin keinun alastulolla oloa ja keinun pientä liikutusta. Eivät ole ihmismammaansa tulleet, kun korkeat paikat ei tuota välitöntä huimausta. ;) Kiitos Satu ja Bíbí kivoista treeneistä! =D

Sadun kanssa käytiin torstaina montulla ottamassa muutamia 1vee kuvia nappissisaruksista. Zenistäkin onnistuttiin saamaan hieman edustavampia nassukuvia (joissa ei siis kuolaa kauluksessa ja hiekkaa nenussa). ;)

Nanea naurattaa..


Nantusen komiaa sivuprofiilia


Nantunen malttoi poseerata


Mun ehdoton feivöritti kuva Nantusesta. Se VUH kuulu ihan heti kuvanoton jälkeen.. ;)


Kolmen kelmin kopla


1vee sisarukset Tipi ja Zen


Loput kuvista löytyy täältä.

Meillä ollaan tällä hetkellä hyvin hyvin väsyneitä. Aamusta oltiin lenkillä Marillan, Sadun ja viiden tyttökarvatassun kanssa, jonka jälkeen agiliideltiin, jonka jälkeen vastaanotettiin Chez Elvarilaan pieni ihmismies, Matias 9kk. Matiaksen puuhia piti vahtia silmät kovana ja ihmetellä sen kummia kurluutuksia ja kiekauksia. Suukkoja uskalsivat antaa päälaelle ja pieniin kätösiin, sitten totesivat parhaaksi mennä hieman sivummalle katselemaan pikku miehen puuhia. Rankkaa on paimenkoiran elämä. =D

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Ikääntymishumua..

..tällä kertaa kaksilahkeisen ikääntymisen merkeissä. Mutta mikäpä mun elämässä ei tätä nykyä liittyisi tavalla tai toisella noihin nelivetoihin. ;) Siispä. Meillä ei yleensä juhlisteta (kaksilahkeisten) synttäreitä ihmeellisemmin; kaffet ja ehkä jotkut kreemipullat sen kera. Lahjoja ostellaan harvemmin, sillä meillä on se mitä pitää olla, ylimääräinen "härpäke" muistamisen vuoksi kun on musta turhaa. Onnittelut on riittäneet tähänkin asti, näin "vanhemmalla iällä". ;)

Joten yllätys oli suuren suuri, kun isäntä (jonka syntymäpäivän mä unohdin vallan muutama viikko takaperin) kaivoi kätköistään mulle kauniisti paketoidun lahjan. Villit veikkaukset mulla oli Viledan uutta moppia, uusia imuripusseja, kenties kolmas keraaminen veitsisetti (joita olen siis "lahjaksi" saanut jo kahdet kappaleet)?! Vaan se oli jotain paljon paljon parempaa! Paketit avaan yleensä hyvin hillitysti, mutta kun näin sanan Canon, oli ehkä ihanvaanpikkasen kiihdytettävä tahtia avaamisessa. Mä sain uuden putken kameraan!! Olen sen ostoa pähkäillyt jo viime syksystä asti, mutta aina ajatellut, että ihan hyvin mä pärjään vanhan "törppöni" kanssa. En pistänyt kuitenkaan ollenkaan pahakseni lahjaa, päinvastoin! Musta se oli ihan huippua! Isäntä oli oikeen urakalla jemittanut ylläriä multa; soitellut herra Alaselta konsultaatioapua putken valinnassa, säilyttänyt sitä tädillään... Se tietää, ettei multa asiat pysy kauan salassa. ;) Mutta, pohjustusvuodatuksesta seuraavaan.

Pakkohan mun oli heti seuraavana päivänä mennä testaamaan uuden uutukaista putkea. Ilma oli mitä kauneinen, aurinko paisto täydeltä terältä meidän lähtiessä testireissulle. Koko parituntisen ajan leikittiinkin sitten kilpahippaa auringon kanssa. Se puikahteli pilvien väliin aina kun mä sain asetukset mielestäni kohdilleen. Eikun muuttamaan asetuksia ja sit se taas tuli esiin ja eikun muuttamaan uudelleen. Testattu kuitenkin on. Ja muutamia testiräpsyjä laitan tähän.

Elvari toimi suurimman osan ajasta testipoikana


Näin suloisesti herra poseerasi


Saatiinpa myös Neiti-Neenasta otos talteen


Ja sit tää yks HuliviliHubert.. Se ei malttanu olla aloillaan sit sekuntiakaan.. ;)


Nannekin muisti mua, ehkä hieman kyseenalaisella tavalla, synttäripäivänä.. Oltiin pitkästä aikaa käymässä montulla iltapissoilla ja siellä kevät oli jo paljon pidemmällä kuin metsässä. Ei lunta juuri lainkaan, aurinkoinen paikka kun on. Koiruudet onnellisina sompailivat pitkin monttua hajujen perässä ja yhtäkkiä Nanne hyvin polleana poikana pörhälsi puskista mun luokse, suussaan... Jäniksenkäpälä!! Yöööök... "Hyilaskesehetimaahanetotaetyökpoistänneetota" Nanne kummissaan tuli luokse ja ihmetteli miksen mä suuresti ilahtunut tästä kauniista eleestä, antamisen ilosta. Vaikka sai Nane sitten luoksetulopalkan ja onneks unohti pupunkäpälän. Hetken päästä mietin, että eikös jäniksenkäpälän pitäisi tuottaa onnea?! =D On mulla maailman paras pieni perhe <3

Loppuun vielä kuvasarja meidän kolmen kelmin koplasta

"Hei kaverit, tehääks sillee, et ei poseerata ollenkaan, jooko?!"


"Joo hei tehään. Hei mä tiiän, käännetää sille selät niin se ehkä lopettaa"


"Joo hei hyvä. Hei siis tällein näin. Joo hyvä!"

Rallytokoilua ja agiliitoa kevätmielellä

"On siis kevät, kuljemme Kiljavan metsään, tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa..." Ja sulattaa lumia! Hiphei! Ihan muutamassa päivässä metsä on heittänyt talvinutun päältään ja alkanut koristautua kevään vihreään. =) Mikä fiilis, kun pääsee lompsuttelemaan jo osittain kesäreittejäkin! Se on heihei talviladut! Me ollaankin lompsoteltu (med mina nya gummipopot) mettässä minkä keritty ja nautittu kevään tulosta. Ollaan bongattu jo joutsenet + muita muuttolintuja, kärpäsiä, ritari- ja sitruunaperhosia sekä yks horteesta herännyt amppari. =) Metsässä samoilun lisäksi puuhailtiin viikonloppuna rallytoko- ja agility väreitteisesti.

Lauantaina oli rallytokotreenit Konalassa ja mukaan lähti Nanne, syystä että sillä olisi tuleva kisat seuraavana päivänä. Kuulitte oikein: yhtälö Hanna+kisat = totta, tapahtuu. ;) Tällä kertaa "räyhäroopet" oli jääneet kotiin ja treenirauha maassa. Saatiin otettua hyvin onnistuneesti kaksi rataa tehtävineen. Nanne oli täpsyllä tuulella; sen seuraaminen oli herkeämätöntä (nakki mun kädessä ehkä edesauttoi asiaa), käännökset rivakoita ja tarkkoja, fiilis veriveri guud. Ainoastaan paikallaolo tuotti mulle päänvaivaa.. Mölli- ja alo-luokissa koiran tulee olla hihnassa ja se ei saisi kiristyä yhtään tippaa. Hihnan tulisi aina olla "notkollaan" lukko alassuin. Ison koiran kanssa tämä on helpompaa, mutta pienellä se hihna helposti sekoontuu tassuihin, jos sen antaa sitten olla iiihan löysällä. Pitäis löytää "se oikea" tatsi siihen hommaan. Paikallaolossa siis hihna tahtomattaankin kiristyy, kun mä joudun vähän kikkailemaan sen kanssa. Nane kun ei paikallaoloa vielä osaa. Saatiin vielä tehdä yksi extrakerta ihan loppuun... Ja se meni ihan penkin alle. Mä kiertelin kyltit mistä sattuu, en osannut pujotella oikein, käskytin väärin... Nane kekseliäänä sitten sovelsi mun käskyistä itse juttuja; teki kiertoja, ympärimenoa jne. ;) Hiphei, onnea meille seuraavan päivän koitokseen! =D

Sunnuntai alkoi haipakassa, kun aamusta, mettälenkin jälkeen, nappasin Elvarin matkaan päivän "Nappistreeneihin". Tällä kertaa koko treeniryhmä oli paikalla ja näin Elvarin lisäksi liitelemään pääsivät Tipi, Tiuku ja Mooli. Kajsa ja Tero olivat jälleen suunnitelleet meille radanpätkän. Tässä olis taas kuvaa siitä.



Rata oli sopivan haastava mulle/meille. Elvari meni sata lasissa ja herralla oli hubaahabaa, mulla kanssa! Mä vaan varmistelen ihan liikaa, turhaan. Kajsa neuvoi mua ohjausten kanssa. Elvis irtoaa hyvin ja menee itsenäisesti, mun ei tarvii varmistella niin paljoa, voin keskittyä omaan sijoittumiseen radalla ja ohjaukseen enempi. Jos mä varmistelen, mä en kerkii mihinkään. Vaikka Elvis on meidän pieni Putte, on se silti aikamoinen pikku menijä. Ei sieltä ihan nopeimmasta päästä, mutta virrakas kuitenkin. Mä sain taas niin paljon irti näistä treeneistä ja opinopinopin uutta! Ja se jos mikä tuo niiin hyvän fiiliksen! =D Kiitos Tero, Kajsa, Satu ja Era sekä tuleva agiliituri (?) Elias (tutustu mun kanssa rataan varmoin ottein) kivoista, opettavaisista treeneistä. =) Ens viikkoon!

Kotona kerin pyörähtää viedäkseni Elvarin kotiin ja siemaistakseni kupillisen kaffetta antamaan energiaa seuraavan koitokseen. Meillä oli tiedossa rallytokokisat Mister Nanen kanssa Porvoossa (kiitos Anun ja Tuulikin pienoisesta "painostuksesta")!! =D Matka- ja tsemppausseuraksi saimme kenet muutkaan kuin meidän parhaat tsempparit sisko-Tipin ja Satun! =) Isoiso kiitos teille taasen mukavasta, jälleen jännityksen (ei onneks muun) väritteisestä ;) reissusta! Ehkä me vielä Porvoo voidaan pitää reissulistalla... =D

Sitten itse koitokseen. Mua ei ihme kyllä jännittänyt oikeestaan lainkaan. Naama saatto olla vähän peruslukemilla, mutta fiilis positiivinen. Nanne oli riehakkaalla tuulella. Aamuisen mettäriekutuksen jälkeen se oli saanut lepuutella kotona, joten patterit oli ladattu täyteen. Ilmottautumisen jälkeen hengailtiin ja katseltiin alo-luokan suorituksia Nannen ja Tipin pistäessä taasen parasta riekkushowtaan pystyyn muiden iloksi. =D Mölliluokka oli viimeisenä vuorossa, ei me onneksi kovin kauaa jouduttu kuitenkaan omaa vuoroamme odottamaan (ja kierroksia keräämään). Soitellen sotaan mentiin me! Lähtöviivan jälkeen muhun iski jesjes-fiilis, Nane steppas häntä pystyssä eteenpäin ja niin me mentiin! Ja meillä oli kivaa! Mä en kyllä muistanu yhtään mitään edellis päivänä saamistani ohjeista, joten fiilispohjalla meni se rata! Ja hienosti menikin! Tavoitteena oli, että meillä ois kivaa, ja meillä oli! Kaiken kukkuraksi saimme radan hyväksytysti suoritettua, pisteillä 91/100p (hyväksytyn raja 70p)! Paljon paljon enemmän mitä uskalsin edes toivoa. Kaikki suoritukset meni oikein, pisteiden menetykset tulivat kiristyneestä hihnasta (lukko ei siis roikkunut). Lopun istu-paikalla olo-kierrä koira-tehtävässä mä suorastaan kiedoin Nannen remmiin enkä ees tajunnu korjata sitä. ;) Mut hei, sitä sattuu.. =) Tää oli happyhappy ja uhos jopa ettei tämä jää viimeiseksi kerraksi, että meidät "areenalla" nähdään näissä merkeissä! =D Täältä löytyy kisavideota, kiitos Sadulle kuvaamisesta!

Tämmössiä viikonloppu tohinoita. Taas oon kirjoitellu muutaman päivän tätä, joten jos julkastaan välillä, ennenkun totaali laiskuus iskee. ;)

Vielä vähän synttärihumua ja huisin hauskaa agiliitelyä

Nonniin. Erkkarireissun aiheuttamasta väsymyksestä selvitty. Jospa palattaisiin vielä hetkeksi Herra Nannukaisen synttäripäivään kera lurituksen ja kuvien.

Nannen ekaa synttäripäivää juhlistettiin asiaankuuluvasti kavereiden ja herkkujen kera. Aamusta herra sai ensimmäiset vieraansa, kun Marilla saapui tyttöjen kanssa synttärilenkille ja kakkukahveille. Nanne oli satavarma, että Mila oli tuotu hänelle ja vain hänelle synttäri"lahjaksi". Niin mielenkiintoinen tuo Mila-tyttönen oli Nannen mielestä myös tällä kertaa. Välillä Nanne sai Milalta kaunista hymyä ja toisinaan Mila intoutui nuoren hulivilin kanssa leikkimäänkin. Tämä oli Nannesta sitä parasta antia (niiden kaikkien herkkujen lisäksi mitä Nanne ystäviltään lahjaksi sai). Marillan avustuksella saatiin Nannesta jonkinlaiset 1vee otokset otettua. Seuraavissa kuvissa Nanne yksivuotispäivänään.





Neitien lähtiessä, saapui samalla oven avauksella Lenni-lokinpoikanen pääsiäishoitopaikkaansa, Chez Elvarilaan. Lenni oli jälleen kuin kotonaan eikä kolmen kopla ollut moksiskaan pikku palatsivuffen saapumisesta. Toki Lenniä piti käydä nuuhkimassa "teretulemast" toivotuksin.

Päivänsankarin kunniaksi ja neljän nappisilmän suureksi iloksi emäntä väkersi asiaankuuluvasti Nannelle synttärikakun. Kaakku sisälsi Nannen suurimpia herkkuja; lihapullaa, nakkeja, maksalaatikkoa ja banaania.

Herkullisen näköistä, eikö?! ;)


"Slurps, njam!"


Tää on Hyvää!!!


Koko kaakkua Nanne ei tosin saanut yksin nauttia. Ensin herra sai maistella ihan issekseeen, mutta loppuen lopuksi kakku jaettiin neljään yhtä suureen palaseen. Näin kaikki saivat nauttia synttäriherkuista. Nanne tosin sai pitää kaikki banaaninpalaset, sillä kellään muulla se ei meidän laumassa ole lainkaan intohimona.

Ja sitten synttärihumusta agilityyn. Sunnuntaina suuntasimme taasen "Nappistreeneihin" Juvanmalmille. Tällä kertaa nappasin Nannen lisäksi matkaani Elviksen. Dea-neidin askellus aamulenkillä oli sen verran verkkaista, että ajattelin neidin ihan mieluusti lepuuttelevan erkkariväsymystään kotosalla. Elvari oli toimittanut kotivahdin virkaa Lennin ja isännän kanssa koko edellispäivän ja tahdoin sen saavan myös hieman laatuaikaa kivan puuhastelun parissa. Ja meille tulikin huisin hauskat treenit! =D

Kajsa ja Tero oli suunnitelleet meille pienen radan, jonka avulla harjoiteltiin ohjausta ja itsenäistä etenemistä. Tein alle ihan kuvan radasta, koska on niin kovin hankalaa selittää sanoin. Otettiin tätä osissa, niin että alkuun harjoteltiin pätkä 1-6 ja sitten 6-10.



Ensin Elvarista. Herra TöyhtöHyypiö oli hauska! Se tamppas ja tamppas, keräsi kierroksia, kunnes pääsi itse äksöniin. Alkuun meinasi taasen lähteä suorittelemaan omatoimiharjoituksia, mutta nyt saa poika propsit kuuntelemisesta ja ohjauksen seuraamisesta. Tosin, mä vähän luulen, että se sooloilu on syntynyt nimenomaan siitä, että mä en ole osannut ohjata sitä tarpeeksi selkeästi ja fiksuna pienenä miehenä se on itse yrittänyt paikata omatoimisuudellaan mun ohjauksen puutetta. Kajsan ja Teron vinkeillä mä sain herran toimimaan ja kivaa oli! Kyllä se muisti mistä on kyse, vaikkei aikaan olekaan agissa käynyt. Elvis irtoaa hienosti ja viuh vaan kun Putte-poika viuhahteli mennä kieli pitkällä ulkona roikkuen. Sillä oli mahtavan kivaa! =D

Ja mister Nanne. Nannukka on alusta asti ollut kuulolla "mun jutuille", eikä se ole lähtenyt sooloesityksiä liiemmin vetämään. Kierroksilla kävi tämäkin nuori herra ja motivaatio oli kohdillaan. Mukavasti me saatiin valssit pyörähdeltyä ja Nanne eteni itsenäisesti loppupätkän oikein sujuvasti. Mulla pieniä kämmejä (osaamattomuutta) ohjauksessa oli, mutta Kajsan ja Teron neuvoilla saatiin siitäkin sujuvampaa. Palkkaus sekä namilla että lelulla. Mä en aina tiedä missä kohtaa ois parempi käyttää nami- ja missä lelupalkkaa?! Käteen kiinni tulossa musta tuntuu, että namit toimis paremmin, muutoin lelu... =S Treeneistä jäi hirmu hyvä mieli, lisää tätä! =D

Mä olen päivittänyt tätä tekstiä nyt jo sunnuntaista asti. Jokohan ois aika julkaista välillä ja jatkaa lurituksia seuraavassa?! =D