Talven ja kevään taistelua ollaan seurattu viimeinen viikko; eivät oikein näytä osaavan päättää kumpi veisi pidemmän korren. Mutta mehän tiedämme, miten siinä lopulta käy. Niimpä satunnaiset lumisateet ja tuulenpuuskat eivät lannista poppootamme, vaan suorastaan nautimme talven viimeisistä pyrähdyksistä. Pian saamme taas nauttia kevään valoisista illoista, vihreydestä ja auringosta! Nää niin odottaa sitä!!!
Viikolla emme lenkkejä, kaveritreffejä ja Vilpolassa päällystönä toimimista lukuunottamatta juuri ehtineet muuta tehdä. Illat tuntuu vaan sujahtavan, vuorokauteen kun emme valitettavasti saa mahdutettua kahtakymmentäneljää tuntia enempää.
Perjantaina kaverit saivat hieman extratoimintaa aksan muodossa, kun Sadun ja Ilsen jengien kera lähdimme katsastamaan uuden tuttavuuden, Hakkilan hallin. Halli oli ok, mutta mun kevätvarustus puolikylmään halliin ei ollut maailman paras. Onneksi liike pitää lämpimänä ja hetken hillumisen jälkeen lämpö palaili raajoihin. Koplan riemulla ei ollut rajaa; ne oli villeinä. Otettiin pientä hyppyjä-putki-kepit-sarjaa, jokaiselle sovellettuna oman taitotason mukaisesti. Elkulla extravirtaa riitti ja sen meno uhkasi olla siellä ylivilkkaan puolella. Kepit ei meinannut ottaa sujuakseen, kun Elvis intopiukeena ois tahtonu moneen otteeseen jättää vikan välin pujottelematta. Saatiin kuitenkin tehtyä onnistuneitakin keppejä ja kiva huomata, että kyllä se tietää mitä pitäisi tehdä, ilman että mä sörkin siellä välissä. =D Jos Elkku oli extravilli, niin neiti D oli ihan mahdoton. Se kieku ja tamppas ja tuhmisteli. Nautti päästessään puuhaamaan. Dean kanssa otettiin ihan vaan putkea ja hyppyjä yksittäin ja keppejä käsiavusteisesti. Intoa neidillä riittää, mutta Deelle tekisi hyvää ottaa esteitä ihan yksittäin namikupin kanssa, se kun tahtoo seurata mun kättäni (välillä niin että esteet tulee neidin tielle). ;) Nanen kanssa pikku putki-hypyt-pätkää ja kuuden kepin sarjaa kädellä ohjattuna. Kivasti sujui. Otettiinpa pätkä rally-tokoakin treenien päätteeksi. Lapset kiittää treeniseuraa, kivaa oli!
Viikonlopun kohokohta oli keväterkkari Turun Liedossa. Hauvat oli pesty ja puunattu torstaina (mikä oli erittäin järkevää miettien perjantain agitreenejä kivituhkahallissa), joten olimme valmiita sunnuntain reissuun. Pitkä, mutta hauska päivä siitä tulikin. Ei ole näyttelygameissa erkkaritunnelman voittanutta! Erkkaripaikka oli tilava ja valoisa, muutenkin sujuvaksi järjestetty tapahtuma. Ja hauvoillahan riitti hauskaa, kun seurana oli toinen toistaan kivempia kavereita ja namiakin sai riittämiin. Alkuun (pitkän aamulenkin puute?!) meinasi mopo karata käsistä, kun hauvat selkeesti olettivat tulleensa the menomestaan, missä saa kiekua ja riekkua kuten muissa treeneissä ikään. Ehei, täällä pitäisi olla sievästi, kuten näyttelyissä kuuluu. ;)
Pitkän odotuksen jälkeen ekana kehävuoroon meidän kaksikosta pääsi Nane. Tuomarina Diane Bartholomew Iso-Britanniasta; herttainen immeinen, kuten nää kaikki brittitädit (ja -sedät) taitaa olla. Nane, meidän pikku juntteri, oli Hieno! Mistä se onkin tauon aikana oppinut the näyttelyposetuksen niin hienosti?! Se otti törrötysjobinsa asiaan kuuluvalla vakavuudella (paria komentamista lukuunottamatta); herkeämättä tuijotti namia ja valppaasti pisti parastaan. Ihana, ihana Nane! <3 Mamma tosin olisi saanut pistää reippaammin tossua toisen eteen (näin kuulin komitealta kehän jälkeen); hissutellen liikkuen en antanut Nanen näyttää parasta liikettään ja pätkän se olikin peitsannut (tästä myös arvostelussa). Uuups. =D Nanelle kuitenkin hieno arvostelu ja tuloksena ERI! Tässä arvostelu:
"Balanced head with nicely shaped eye, neat ears. Good underjaw. Good length of neck. Nicely angulated. Good depth of chest & bend of stifle. Nice, long tail. Level topline. Good substance & bones. Moved ok. One section of the movement he paced. In good coat of correct texture. Nice overall dog."Arvostelun vika lause pisti hymyilyttämään, mami sou dinks de seim! =D
Dea-neiti oli vuorossa viimeisenä avo-narttuna Irene Beadenin kehässä, kaikkien 47 muun avo-nartun jälkeen. Hymy ei kuitenkaan neiti tättähäärältä hyytynyt pitkän odottamisenkaan jälkeen. Neiti pääsi tutun handlerin, Eran, kera kehään. Tämä veto oli jälleen kerran oikea. Neiti ei komentele vierasta handlaajaa yhtään niin paljoa kuin mua ja liikkeet sillä on paljon paremmat mitä mun viemänä. Oli ihana katsella neidin hienoa menoa kehässä, on se vaan suloinen pieni tyttö. <3 Dealle nätti arvostelu ja tuloksena ERI! Arvostelu tässä:
" Jet black tri of good size. Balanced head with a good stop. Wellplaced eye. Enough neck for her size. Level topline. Would prefer a little more layback of shoulder. Good deep chest. Good bend of stifle, long tail. Moves soundly with drive. Shows foursquare."Dean arvostelussa pisti hymyilyttämään sanat "Good deep chest". Se ei siis taida olla vain mun kuvitelmaa, että neiti on vankistunut ja saanut hieman lisää massaa. Ainahan tyttö tulee olemaan hoikempaa sorttia, mutta omiin silmiin neiti on neidistynyt hirmuisesti viime aikoina. Neiti vaan on ollut hieman hitasampi kehittymään kuin muut. Dee täyttää kesällä jo kolme vee, joten onhan se aikakin alkaa hieman neidistymään. =) P.s. Painoa neidillä on nyt 7,4kg, vuosi takaperin se oli 6,1kg (eikä painonlisäys ole tullut läskistä). Ennen sain kädet sen rintakehän ympärille, vaan enpä saa enää. ;)
Pääsimpä itse vielä veteraaniluokkaan hippaloimaan ihanaisen Kirppu-mummelin kanssa. Se "mummo" ei tosin ole kyllä mummoa nähnykkään, askel oli kun nuorella neidillä ja meno hilpeän hupaisaa. =) Kyllä sheltit osaa olla <3 Kiitos kaikille ihanaisille matka- ja kehänlaitaseurasta sekä handlaus- ja trimmausavusta! Pitkä, väsyttävä päivä, mutta kyllä erkkari on sen arvoinen!
