Syyslomaviikkoa vietelty koiramaisin touhuin. Ilmatkin suosineet lomailua! =D
Maanantaina saimme riekkuseuraksemme lenkille Anun ja shelttityttötrion Pirren, Riinan ja Budin. Dea jäi kotiin lepuuttelemaan, mamma kun arvuutteli lenkin olevan täynnä vauhtia ja villiä menoa. Ja niin se olikin! =D Parin tunnin talsimisen jälkeen kaffeteltiin ja teeteltiin vielä Elvarilassa, pääsi Deakin moikkaamaan kavereita. =D
Kavereiden tervehtimisen jälkeen suuntasimme Dean kanssa kohti Vihtiä, eläinlääkäriin kontrollikäynnille. Dean bongatessa tutun valkotakkisen, sen ilme kerto et "yyyäääh, toi taas", mutta neiti on niin kovin kiltti, että malttoi tutkimuksen ajan pysyä aloillaan. Naamallaan tosin hyvin hapan ilme. ;) Ell:n mukaan turvotus selvästi laskenut ja edelleen ei syytä huoleen. Kuvauksiin ei kannata ryhtyä, koska jalka ei oireile millään tavoin. Jatkohoito; seurantaa ja parin viikon verran kevennettyä liikuntaa. Saa lähteä mukaan lenkeille, mutta ylenpalttista riekkumista vältettävä. Kontrollikäynnille tarvittaessa. Mamia helpotti tieto tästä. Nyt toivomme, että jalka paranee pian kokonaan. =)
Tiistain spesiaalina oli iltaiset rally-tokotreenit Tervalammella. Seuranamme Sari, Ellu, Petra + koirat. Sari oli tehnyt meille radan, jota päästiin testaamaan. Meidän poppoolla oli hurjasti energiaa, huolimatta päiväisestä ulkoilmamyrkytyksestä. Kai ajomatkan aikana nautitut unet palautti suurimman osan virrasta takaisin. Elkun kanssa eka rata meni hihhuloidessa, teki kyllä ihan kivasti, mutta energiaa riitti haukkuun jos toiseenkin. Toiselle radalle saimme energian kohdistettua juuri siihen, mitä oltiin puuhaamassa. Elkku osaa alokasluokan asiat, intoa riittää, häntä heiluu, petraamista vielä energian kanavoinnissa. ;) Dea sitten on aina niin intopiukeen iloinen! Sen ropeli heiluu lakkaamatta, tai vähintään tassut tamppaavat maata. Neidin kanssa rata myös kahteen kertaan. Eka rata senkin kanssa muistutellessa, toka taidokkaammin. Neiti on niin näpsäkkä liikkeissään, että "istu"-kyltin kohdalla se ei ainoastaan ehdi istua, vaan myös vilkutella (tai touhata jotakin muuta) siinä samalla. Mutta se on iloinen, kuten kuuluukin. Dean kanssa harjoiteltiin erikseen paikalla pysymistä ohjaajan kiertäessä koiraa. Dea tahtoo nostaa takapuolen aina tietyssä vaiheessa ennenkuin olen ehtinyt sen kiertää. Otin tähän avuksi "ruokakuppiopin", eli nami naaman eteen, "odottaa" käskyn ja avot, neiti pysyi paikoillaan. Ei otettu kuin muutama onnistunut treeni tätä, en uskaltanut enempää riskeerata. =D Ja sitten Nane, mamman maltillisin pikkuinen. Häntä tanassa, simmut napottaen. Nane osaa myös alokasluokan liikkeet ok. Malttia löytyy sekä intoa tehdä. Yhdessä tekemise riemu on paras riemu (+et siit saa namskaa). =D Nanen kanssa myös tehotreenausta paikoillapysymiseen, samalla "ruokakuppimetodilla" kuin Dean kanssa. =) Kiitos Ellu, Sari, Petra ja karvaiset kaverit treeniseurasta! =D
Keskiviikkona kuljeskeltiin pakkaslukemissa (hurjat -2,5 astetta) iiihanan pitkä aamulenkki, verkkaisan askelluksen saattelemina. Lenkin jälkeen huikopalaksi kuumaa kaurapuuroa, josta koiratkin saivat pikkuosansa. =) Iltapäivästä köpsöteltiin Suvin ja Nästi-vauvan kanssa vielä Kiljavan lenkki. Kaveruksilla riitti taas päivitettävää kuulumisissa, sen verran mölyä pitivät. ;)
Keskiviikko illasta Nane pääsi jälleen koirakylpylälle pulikoimaan kavereiden kanssa. Alkuun herra taas fundeerasi miten sinne veteen kannattikaan mennä, mutta muutaman avustetun kerran jälkeen, herra muisti, että ihan isse sinne voi köpsytellä. Tai Nanen tapauksessa hyppää ja plätsähtää. ;) Palkaksi vallan hienoista plätsähdyksistä sai sitten aina noutaa narupallon sieltä vedestä. =D Loppuun otettiinkin käännösharjoittelua; Nane plätsis-hyppy veteen-> muutamat uinninsivallukset eteenpäin-> pallon houkuttelemana käännös-> pallo palkaksi. Tämä oli kovin mieleistä puuhaa pojalle. =D
Torstaina otettiin astetta rennommin. Aamusta pikkulenksu omalla poppoolla. Iltapäivästä Kiljavan lenkki pitkästä aikaa Ässä-jengin kanssa. Riemua ja riehaa riitti porukan ollessa jälleen koossa! =) Kiitos Satu ja tytöt seurasta! Illasta vielä köpsöttelyä kylillä kera poikien ihan vaan remmissä. Liikuntapainotteinen päivä siis.
Perjantaina lenkkiä oman poppoon kera Kiljavalla aamusta. Hetki siivoilua kotosalla, jonka jälkeen Suvin ja Nästin kera uusiin seikkailuihin. Tai no ainakin lenkille ja verijälkeilemään. =D Käytiin Suvin kanssa tekemässä jäljet metsään, jonka jälkeen vietiin poppoo lenkille, jälkien jäädessä hetkeksi muhimaan. Tehtiin kaksi jälkeä; toinen Elkulle ja Nästille, toinen Dealle ja Nanelle. Elkun ja Nästin jälki kulki osittain ylös pientä kalliota, joten hieman haastetta kehiin. Elkku aloitti. Laittaessani sille valjaat päälle, sen silmiin syttyi pieni pilke; aaaaii noooouu! Lähdössä hetki nuuskimista, suunta selville ja menoksi. Poju vähän viiletti. Melkein koko jäljen se meni ilmavainulla, välillä hauskasti maavainulla "varmistaen" olevansa jäljellä. Palkinto löytyi ja että se maistuikin! =D Seuraavana Dea. Tapansa mukaan se oli täpäkkänä touhuamaan lähdössä hymy huulillaan, häntä heiluen. Ja jumakekka te ette usko! Se oli hiiieno!!! Se haisteli lähtöä ja sano; mä tiedän tän! Maavainulla edeten, tarkasti mutta reippaasti. Meinasi harhaantua puolivälissä, mutta haki hienosti takaisin jäljelle. Ja kaadolla pidettiin bileet!! Voi sitä pikku ilorinsenssaa! Mami oli hiiitusen ylpiänä! =) Viimeisenä Nane. Voi touhauksen touhaus; lähdöllä kuovittiin ja sit mentiinkin puolijuoksulla, maa- ja ilmavainua molempia käyttäen. Oikoikin vähäsen. En tiedä haistoiko jäljen oikoessaan, mutta löysi pian jäljelle takaisin. Ja palkka maistui! Oli vielä lähdössä takaisin jälkeä pitkin nuuskimaan, kuvitteli varmaan ahne pikku poikanen saavansa palkan myös suorittaessaan jäljen toistekin päin. =D Kyllä kopla nautti taas nenätyöskentelystä. Vielä kun ehdittäs muutaman kerran ennen lumien tuloa jäljestelemään, ois kovin kiva. =D
Nyt viikonlopun viettoon poppoomme suuntaa, hiphophei!
perjantai 29. lokakuuta 2010
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Seinäjokee, vattenii, toipumista
Viikko hurahtanut jälleen, pääasiassa normilenkkien ja -leikkien parissa.
Neiti Dee on parannellut takajalkaansa kevytsidoksen ja liikuntarajoituksen avuin, eikä ole tykännyt lainkaan. Isäntä on tehnyt neidin kanssa lyhyempiä privaattilenkkejä, mamman ja poikain hummaillessa pidemmillä lenkeillä. Liikuntarajoitus ei ole ollut ongelma, mutta se sidos... Otettiinkin se pois tämän viikon alussa ja siitä neiti tykkäs kovasti. Turvotusta edelleen on samassa kohdassa kuin aiemminkin, mutta vähäisemmässä määrin. Ei mitään oireilua, kipuilua tms. Neiti oma iloinen itsensä. Kuitenkin huomenna mennään ell kontrollikäynnille Vihtiin. Pitäkää peukkuja! =D
Keskiviikkona käytiin kera kavereiden Koirakylpylällä pulikoimassa. Nane pääsi tällä kertaa mukaan. Poika hankki itselleen kesällä järvivesissä uimamaisterin tittelin ja se titteli päti myös kylpylällä sisävesissä. Ensiksi Nane oli että yyyyh, mutta hoksatessaan, että täähän oli tätä, niin johan alko tapahtuun. Lähti ihan itse pallon (ja kavereiden) perässä ramppia pitkin pulikoimaan. Hieno Nane mies! Tästä se taas alkaa syksyn ja talven pulikointiharrastelut kylpylällä.
Perjantaina startattiin kohti Seinäjokea kera Nanen, Sadun, Sanin ja Tipin. Tampereelta napattiin matkaamme myös Saija ja Tomu. Yövyttiin perhehotellissa ja se oli fiksu veto se. Yöllä oli satanut urakalla lunta siinä osin maata ja kymmenen sentin kerros valkeaa peitti katuja. Eipä olis ollu siinä kelissä kiva ajella aamuyön tunteina. Rauhassa saatiin heräillä uuteen aamuun, käydä herkuttelemassa valmiissa aamupalapöydässä, jonka jälkeen suunnata noin kilometrin päässä sijaitsevalle näyttelypaikalle. =D
Olipahan tungoksen tuntua Seinäjoki Areenalla. Mutta senhän me tiesimme jo viime vuodesta. Ja sopuhan se sijaa antaa. =D Olipahan Nanenkin vaan helpompi tehdä tuttavuutta kaikkien ohikulkevien nelitassusten kanssa. Sitä se meinaan teki remmi kireellä. Hoppas ettei saatu mitään ikäviä tuliaisia näiltä uusilta tuttavuuksilta. Tungoksesta huolimatta tunnelma oli leppoisa. Oli kiva nähdä tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Tuomarina näyttelyssä oli ruotsalainen kasvattajatuomari Carin Åkesson. Tämä tätönen oli ennestään tuttu ja itse tykkään hänen herttaisesta olemuksestaan. Tiukan linjan täti, joka arvostelee vallan pitkään ja kirjoituttaa suht pitkiä arvosteluja. Nane poika täytti 18kk lokakuun alussa ja näin ollen debyteerasi nuorten luokassa. Nanen esiintyminen meni hienosti; niin pöydällä, maassa seisoessa kuin liikkeissäkin. Vallan mahtavaa Nanesta oli saada "esiintymispalkkioksi" mamman aamupalabuffetpöydän rippeitä, pekonia ja nakkia. ;) Sivusilmällä katsottuna musta näytti, että häntäkin malttoi pysyä aloillaan selkälinjan alapuolella, mutta se taisi olla hetkittäistä, sillä matkaseurueemme muut jäsenet olivat hihitelleet kehänlaidalla Nanen nousevalle laskevalle hännälle. Olipa siitä maininta arvostelussakin. =D Arvostelu oli nätti ja tuloksena Nanelle NUO ERI1! Hiphei Nane, sillä eri ei tuolla ollut itsestäänselvyys. =D Tässä arvostelu.
"En hane med utmärkt propotioner. Kilformat huvud som har bra underkäke o välplacerade öron. Tillräcklig hals. Bra förbröst. Utmärkt vinklar. Rör sig med bra staglängd. I dag inte i bästa päls. Bär svansen stundtals lite högt i rörelse."
Kiitos meidän matkaseurallemme. Nane nautti saadessaan olla kinginä prinsessojen seurassa! ;)
Ensi viikkona meillä lomaillaan syyslomatunnelmissa. Kotosalla kylläkin, mutta ehkäpä me kaikenmoista kivaa keksitään päivien täytteeksi! =D
Neiti Dee on parannellut takajalkaansa kevytsidoksen ja liikuntarajoituksen avuin, eikä ole tykännyt lainkaan. Isäntä on tehnyt neidin kanssa lyhyempiä privaattilenkkejä, mamman ja poikain hummaillessa pidemmillä lenkeillä. Liikuntarajoitus ei ole ollut ongelma, mutta se sidos... Otettiinkin se pois tämän viikon alussa ja siitä neiti tykkäs kovasti. Turvotusta edelleen on samassa kohdassa kuin aiemminkin, mutta vähäisemmässä määrin. Ei mitään oireilua, kipuilua tms. Neiti oma iloinen itsensä. Kuitenkin huomenna mennään ell kontrollikäynnille Vihtiin. Pitäkää peukkuja! =D
Keskiviikkona käytiin kera kavereiden Koirakylpylällä pulikoimassa. Nane pääsi tällä kertaa mukaan. Poika hankki itselleen kesällä järvivesissä uimamaisterin tittelin ja se titteli päti myös kylpylällä sisävesissä. Ensiksi Nane oli että yyyyh, mutta hoksatessaan, että täähän oli tätä, niin johan alko tapahtuun. Lähti ihan itse pallon (ja kavereiden) perässä ramppia pitkin pulikoimaan. Hieno Nane mies! Tästä se taas alkaa syksyn ja talven pulikointiharrastelut kylpylällä.
Perjantaina startattiin kohti Seinäjokea kera Nanen, Sadun, Sanin ja Tipin. Tampereelta napattiin matkaamme myös Saija ja Tomu. Yövyttiin perhehotellissa ja se oli fiksu veto se. Yöllä oli satanut urakalla lunta siinä osin maata ja kymmenen sentin kerros valkeaa peitti katuja. Eipä olis ollu siinä kelissä kiva ajella aamuyön tunteina. Rauhassa saatiin heräillä uuteen aamuun, käydä herkuttelemassa valmiissa aamupalapöydässä, jonka jälkeen suunnata noin kilometrin päässä sijaitsevalle näyttelypaikalle. =D
Olipahan tungoksen tuntua Seinäjoki Areenalla. Mutta senhän me tiesimme jo viime vuodesta. Ja sopuhan se sijaa antaa. =D Olipahan Nanenkin vaan helpompi tehdä tuttavuutta kaikkien ohikulkevien nelitassusten kanssa. Sitä se meinaan teki remmi kireellä. Hoppas ettei saatu mitään ikäviä tuliaisia näiltä uusilta tuttavuuksilta. Tungoksesta huolimatta tunnelma oli leppoisa. Oli kiva nähdä tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Tuomarina näyttelyssä oli ruotsalainen kasvattajatuomari Carin Åkesson. Tämä tätönen oli ennestään tuttu ja itse tykkään hänen herttaisesta olemuksestaan. Tiukan linjan täti, joka arvostelee vallan pitkään ja kirjoituttaa suht pitkiä arvosteluja. Nane poika täytti 18kk lokakuun alussa ja näin ollen debyteerasi nuorten luokassa. Nanen esiintyminen meni hienosti; niin pöydällä, maassa seisoessa kuin liikkeissäkin. Vallan mahtavaa Nanesta oli saada "esiintymispalkkioksi" mamman aamupalabuffetpöydän rippeitä, pekonia ja nakkia. ;) Sivusilmällä katsottuna musta näytti, että häntäkin malttoi pysyä aloillaan selkälinjan alapuolella, mutta se taisi olla hetkittäistä, sillä matkaseurueemme muut jäsenet olivat hihitelleet kehänlaidalla Nanen nousevalle laskevalle hännälle. Olipa siitä maininta arvostelussakin. =D Arvostelu oli nätti ja tuloksena Nanelle NUO ERI1! Hiphei Nane, sillä eri ei tuolla ollut itsestäänselvyys. =D Tässä arvostelu.
"En hane med utmärkt propotioner. Kilformat huvud som har bra underkäke o välplacerade öron. Tillräcklig hals. Bra förbröst. Utmärkt vinklar. Rör sig med bra staglängd. I dag inte i bästa päls. Bär svansen stundtals lite högt i rörelse."
Kiitos meidän matkaseurallemme. Nane nautti saadessaan olla kinginä prinsessojen seurassa! ;)
Ensi viikkona meillä lomaillaan syyslomatunnelmissa. Kotosalla kylläkin, mutta ehkäpä me kaikenmoista kivaa keksitään päivien täytteeksi! =D
torstai 14. lokakuuta 2010
Säikähdys ja helpotuksen huokaus
Sunnuntain lenkillä Dea jäi pari kertaa (lenkin alussa ja lopussa) paikoilleen pitäen ylhäällä oikeaa takajalkaa. Kopeloidessa ei mitään tuntunut eikä neiti aristellut tassua tms. Reippaasti liikkui ja riekkui kavereiden kanssa koko lenkin ajan. Kotona, neidin nukkuessa, tarkastelin tassuja ja kauhukseni huomasin, että mun mielestä oikeassa kintereessa tuntui turvotusta. Paniikki iski! Soitin ympäri pitäjää ja mun itkuisesta puheesta tuskin sai juurikaan selvää. Mitään muita oireita ei ollut, kuin turvotus ja tuo muutama pysähdys lenkillä kera jalan noston. Mutta mä maalailin jo karmeimpia kauhukuvia päässäni. =/ Dea se vaan heilutteli mulle häntäänsä ja ihmetteli mun hätää.
Maanantai aamuna soitin heti linjojen auettua Skutille ja varasin ajan Dealle. Onneksi saatiin aika samalle illalle. Dean kanssa illalla Vihtiin siis. Lääkäri tutki ja tutki, liikutti ja kuunteli. Neiti liikkui normaalisti, oli normaali, ei arastusta, ei mitään. Lääkäri hälvensi pelkoni; ei syytä pahimpaan huoleen. Jänne tiukka ja jämäkkä, nivelessä ei krepitaatiota. Kantapään ja jänteen kiinnityskohdan alaosan välissä turvotusta. Lääkäri epäili, että neiti on "ottanut osumaa" lenkillä riekkuessaan, epäilyksenä venähdys/revähdys. Hoidoksi kevyt tukiside 1½ viikon ajaksi ja liikuntarajoitus. Kotiinviemisiksi saatiin varuille Canidrylia. Kontrolliaika varattiin kahden viikon päähän.
Tukisiteen pito onkin sitten helmpommin sanottu kuin tehty. Lääkärisetä oli Deasta siihen asti ihan jees ennenkuin se laittoi siteen tassuun. Sen jälkeen neiti mulkoi kiukkuisesti setää ja ähräsi siteen kimpussa, koittaen saada sen järsimällä irti. Vein lääkäriin hyvin liikkuvan koiran ja tulin takaisin kolmijalkaisen kanssa. Neiti ei tykännyt sitten ei ollenkaan! Dea ei muutenkaan pidä "pukeutumisesta", joten ihmekö, jotta neitiä kiukutti tassussa kiristävä sidos. Kotona se esitti Drama Queen-ohjelmansa, jos mamma vaikka heltiäisi siteet irroittamaan. Ei auttanut ei!
Seuraavana aamuna tosin mun oli pakko leikata sidoksen alaosaa auki, sillä neidin tassuosa oli yön aikana turvonnut kaksinkertaiseksi. Sidoksen ollessa liian tiukalla oli kudosnesteet pakkautuneet tassuun. Töiden jälkeen tehtiin siteen vaihto ja laitettiin sidos tukevasti, mutta alaosastaan ei niin tiukaksi. Dea on nyt ihan ramparaasu. Sen verran on tottunut, ettei ihan koko aikaa könkötä, mutta ei tykkää ei. Häntä kuitenkin heiluu entiseen iloiseen malliin! =D Nyt peukutellaan, että näillä hoidoilla saadaan neidin jalka paranemaan ja kontrollissa kaikki olisi jo ok. Kiitos Sari ja Ellu tuesta, olette ihania <3
Maanantai aamuna soitin heti linjojen auettua Skutille ja varasin ajan Dealle. Onneksi saatiin aika samalle illalle. Dean kanssa illalla Vihtiin siis. Lääkäri tutki ja tutki, liikutti ja kuunteli. Neiti liikkui normaalisti, oli normaali, ei arastusta, ei mitään. Lääkäri hälvensi pelkoni; ei syytä pahimpaan huoleen. Jänne tiukka ja jämäkkä, nivelessä ei krepitaatiota. Kantapään ja jänteen kiinnityskohdan alaosan välissä turvotusta. Lääkäri epäili, että neiti on "ottanut osumaa" lenkillä riekkuessaan, epäilyksenä venähdys/revähdys. Hoidoksi kevyt tukiside 1½ viikon ajaksi ja liikuntarajoitus. Kotiinviemisiksi saatiin varuille Canidrylia. Kontrolliaika varattiin kahden viikon päähän.
Tukisiteen pito onkin sitten helmpommin sanottu kuin tehty. Lääkärisetä oli Deasta siihen asti ihan jees ennenkuin se laittoi siteen tassuun. Sen jälkeen neiti mulkoi kiukkuisesti setää ja ähräsi siteen kimpussa, koittaen saada sen järsimällä irti. Vein lääkäriin hyvin liikkuvan koiran ja tulin takaisin kolmijalkaisen kanssa. Neiti ei tykännyt sitten ei ollenkaan! Dea ei muutenkaan pidä "pukeutumisesta", joten ihmekö, jotta neitiä kiukutti tassussa kiristävä sidos. Kotona se esitti Drama Queen-ohjelmansa, jos mamma vaikka heltiäisi siteet irroittamaan. Ei auttanut ei!
Seuraavana aamuna tosin mun oli pakko leikata sidoksen alaosaa auki, sillä neidin tassuosa oli yön aikana turvonnut kaksinkertaiseksi. Sidoksen ollessa liian tiukalla oli kudosnesteet pakkautuneet tassuun. Töiden jälkeen tehtiin siteen vaihto ja laitettiin sidos tukevasti, mutta alaosastaan ei niin tiukaksi. Dea on nyt ihan ramparaasu. Sen verran on tottunut, ettei ihan koko aikaa könkötä, mutta ei tykkää ei. Häntä kuitenkin heiluu entiseen iloiseen malliin! =D Nyt peukutellaan, että näillä hoidoilla saadaan neidin jalka paranemaan ja kontrollissa kaikki olisi jo ok. Kiitos Sari ja Ellu tuesta, olette ihania <3
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Kavereita ja veristä touhua
Ei siis kuitenkaan veristä touhua kavereiden kustannuksella. ;)
Viikkoon on mahtunut kaverilenkkejä erilaisilla kokoonpanoilla ja poppoo on nauttinut karvakuonokavereiden seurasta ja railakkaista rilluttelulenkeistä. =D Ollaan menty myös tehokkaita 9km (remmi)ravilenkkejä ihan oman poppoon kera, niistä nautittu myös. Launtaina aamupäivällä oltiin katsomassa Nanen kanssa sisarusten, Blitzin ja Tuiman, ensistartteja agilityn viralllisissa. Myös Nanen siskopuolta Tiukua sekä Elkun siskoa Adaa saimme kannustaa samaisissa kisoissa.
Perjantai-illan iloksi käytiin Suvin kanssa leikkimässä "teurastamo"leikkejä, elikkäs tekemässä poppoolle +Nästille verijäljet. Jotka käytiin ajamassa sitten lauantaina illan suussa. Nästille ja Elkulle oli omat jäljet, Dealla ja Nanella yhteinen.
Elkku aloitti ja jessu se on hauska heppu. Se piippaili jo kun valjaat iskettiin niskaan ja oli menossa suuntaan ja toiseen, ties vissiin pääsevänsä "hommiin". Maltilla se nuuski ja kuopi lähdön, ripeästi mutta varmasti eteni jäljellä. Elkku on niiiin tärkeenä kun se saa toimittaa Suuren Jälkikoiran virkaa. Kaato löytyi; naudanpaistijauhelihaa naudanverijäljellä. ;)
Nane pääsi suorittamaan suuren pedon etsintää seuraavaksi meidän poppoosta. Lähtöä sekin ruoppas ja kuopi tarkasti, merkkas lähdön läheisen puun ja lähti hommiin. Muutaman kerran se "hukkasi" jäljen, mutta haki hienosti itse takaisin. Maavainulla pääasiassa koko jälki, lopussa tahti kiihtyi ja kaadolla pidettiin bileet. ;)
Dea lähti "hommiin" iloinen hymy huulillaan, pees puolelta toiselle kieppuen. Lähtöä sekin nuuski tarkasti, hieman avittelin neitiä lähdössä (oli pees menosuuntaan ja nuuski niiiiin tarkasti). Rauhallinen eteneminen alussa, joka veritippa tuli varmasti bongatuksi. Puolessa välissä vähän harhailua, mutta haki itse takaisin jäljelle. Lopussa prinsessapartyt, sillä neiti ei rasiasta huolinut "kaatoa" syödä, mutta kädestä tarjottuna kelpas vallan mainiosti ja vauhdikkaasti. ;)
Viikolla ollaan temputeltu, niin yksittäin kuin koko poppoon voimin. Treenin alle me otettiin nyt uutena "kurre"-"pupu"-temppu koko poppoolle. Elkku se vaan hoksaa; puputtelun idea oli ekan illan jälkeen hallussa ja next day poika tarjosi sitä (pienin käsimerkin avuin toki). Jei! Nane myös kädellä vietynä hoksaa mitä tahdotaan. Dea meidän pikkupinsessa alkuun tuijotti päänsä yläpuolella killuvaa namia tiiviisti ja odotti sen todennäköisesti sieltä tipahtavan suukkiin ilman sen kummempia temppuja. No niin no ei. Seuraavaksi seurasikin sitten sarja erinäköisiä temppuja ja toimintoja ennenkuin hyyvin verkkaisaan tahtiin alkoi neitikin puputteluun päästä mukaan. Ihku neiti! <3
Siinä viikko hyvin tiivistetysti. Tässä vielä muutama syksyinen kuva.
Viikkoon on mahtunut kaverilenkkejä erilaisilla kokoonpanoilla ja poppoo on nauttinut karvakuonokavereiden seurasta ja railakkaista rilluttelulenkeistä. =D Ollaan menty myös tehokkaita 9km (remmi)ravilenkkejä ihan oman poppoon kera, niistä nautittu myös. Launtaina aamupäivällä oltiin katsomassa Nanen kanssa sisarusten, Blitzin ja Tuiman, ensistartteja agilityn viralllisissa. Myös Nanen siskopuolta Tiukua sekä Elkun siskoa Adaa saimme kannustaa samaisissa kisoissa.
Perjantai-illan iloksi käytiin Suvin kanssa leikkimässä "teurastamo"leikkejä, elikkäs tekemässä poppoolle +Nästille verijäljet. Jotka käytiin ajamassa sitten lauantaina illan suussa. Nästille ja Elkulle oli omat jäljet, Dealla ja Nanella yhteinen.
Elkku aloitti ja jessu se on hauska heppu. Se piippaili jo kun valjaat iskettiin niskaan ja oli menossa suuntaan ja toiseen, ties vissiin pääsevänsä "hommiin". Maltilla se nuuski ja kuopi lähdön, ripeästi mutta varmasti eteni jäljellä. Elkku on niiiin tärkeenä kun se saa toimittaa Suuren Jälkikoiran virkaa. Kaato löytyi; naudanpaistijauhelihaa naudanverijäljellä. ;)
Nane pääsi suorittamaan suuren pedon etsintää seuraavaksi meidän poppoosta. Lähtöä sekin ruoppas ja kuopi tarkasti, merkkas lähdön läheisen puun ja lähti hommiin. Muutaman kerran se "hukkasi" jäljen, mutta haki hienosti itse takaisin. Maavainulla pääasiassa koko jälki, lopussa tahti kiihtyi ja kaadolla pidettiin bileet. ;)
Dea lähti "hommiin" iloinen hymy huulillaan, pees puolelta toiselle kieppuen. Lähtöä sekin nuuski tarkasti, hieman avittelin neitiä lähdössä (oli pees menosuuntaan ja nuuski niiiiin tarkasti). Rauhallinen eteneminen alussa, joka veritippa tuli varmasti bongatuksi. Puolessa välissä vähän harhailua, mutta haki itse takaisin jäljelle. Lopussa prinsessapartyt, sillä neiti ei rasiasta huolinut "kaatoa" syödä, mutta kädestä tarjottuna kelpas vallan mainiosti ja vauhdikkaasti. ;)
Viikolla ollaan temputeltu, niin yksittäin kuin koko poppoon voimin. Treenin alle me otettiin nyt uutena "kurre"-"pupu"-temppu koko poppoolle. Elkku se vaan hoksaa; puputtelun idea oli ekan illan jälkeen hallussa ja next day poika tarjosi sitä (pienin käsimerkin avuin toki). Jei! Nane myös kädellä vietynä hoksaa mitä tahdotaan. Dea meidän pikkupinsessa alkuun tuijotti päänsä yläpuolella killuvaa namia tiiviisti ja odotti sen todennäköisesti sieltä tipahtavan suukkiin ilman sen kummempia temppuja. No niin no ei. Seuraavaksi seurasikin sitten sarja erinäköisiä temppuja ja toimintoja ennenkuin hyyvin verkkaisaan tahtiin alkoi neitikin puputteluun päästä mukaan. Ihku neiti! <3
Siinä viikko hyvin tiivistetysti. Tässä vielä muutama syksyinen kuva.
maanantai 4. lokakuuta 2010
Yokotai yokotai yoko-yokotai...
...oli teemana lauantaina, kun Yokotai-väkeä läheltä ja vähän kauempaakin kokoontui viettämään Yokotai-kennelin "puuhapäivää". Sää oli tilauksen mukaan aurinkoinen ja fiilis korkealla, niin kaksi-kuin nelijalkaisillakin. Seuran mainious (ja hauskuus) sitä parasta! =D Oitin emäntä Veera tarjosi kauniit tilukset poppoon käyttöön puuhapäivän ajaksi! Mukana menossa olivat Veera+ Wille, Pimu ja Rane (+Make), Mallu ja Dare, Satu + Nati ja Java, Saija + Ando ja Tomu, Sari, Eikka, Perttu + Taco ja Tuli, Ellu, Petra + Kidi ja Velho sekä meidän poppoo kokonaisuudessaan eli mamma, isäntä, kolmen kopla + visiteeraava tähti Lenni.
Yokotaipoppoota
Päivää oli etukäteen hieman aikataulutettu, jotta ehdittäisiin kokeilemaan kaikkea suunniteltua. Arvatahan saattaa että aikataulut liras, ja pahasti... ;) Mut sehän ei haitannu ketään! Aamusta alotettiin ja iltapimeällä lopetettiin ja hauskaa oli!
Alkuun päästiin verisen homman makuun, kun Ellun johdolla lähdettiin metsikköön testaamaan koirien nenätyöskentelyä verijäljellä. Ellu piti meille lyhyen briiffin jälkityöskentelystä, jonka jälkeen päästiin itse asiaan. Kädet (ja vähän vaatteetkin) inkkarityyliin merkattuna Yokotait viuhkosi pitkin mettää tehden verijäljet omille koirilleen. Jälkien "hauduttua" hetken aikaa, oli aika päästää vainukoirat valloileen. Yksitellen, koira kerrallaan, pääsivät ajamaan oman jälkensä.
Meidän poppoon suoritukset referoidusti:
Nane: Lähtöä haisteli huolella. Lähti hakemaan näyttämällä jälkeä pikku pätkän, jonka jälkeen vilkaisi mua muutamia kertoja, jotta näinkö? Ja loppu sujui nenä kiinni maassa viuhoen. Palkaksi naudanjauhelihaa iso köntti ja valtaisat kehut! Hienosti meni musta tokakertalaiseksi, etenkin kun edellisestä jälkireissusta on yli vuosi ja silloin ikää herralla oli vajaat 5kk.
Elvis: Herra haistoi muutaman kerran lähtöä ja lähti ilman mitään kehoituksia tai näyttöjä etsimään jälkeä. Määrätietoinen askellus jäljellä, osan matkaa meni maavainulla ja osan ilmavainulla. Tarkkaa, mutta rivakkaa työskentelyä. Jäljen päässä kehut ja palkka ja Elvarin kummastunut katse "Tässäkö se mude oli?! Aika köyhän jäljen teit!" ;) Ei vaan, onnellinen Elkku oli, vaikka ehkä sen mielestä sitä touhua ois voinnu vielä vähän jatkaakin.
Dea: Osoittautui näppäräksi tytöksi (ei yhtään ollut niin tonttuna ku ekakerralla). ;) Lähtöä se haistelemalla haisteli ja näyttämällä lähti etenemään. Maavainulla melkein koko matka ja niin pilkun (tai lehden/korren) tarkasti se nuuski joka sammaltupon ja korren ja heinän. Dea eteni hyvin tarkasti sentti kerrallaan. Se oli hieno!!! =D Jospa sille viime vuodesta jäi joku muistijälki, mistä tässä hommasta on kyse. =)
Seuraavana vuorossa oli rally-tokoilua. Olimme tehneet 13 esteen radan pihalle alokasluokan kylteistä. Nopsa info siitä mitä rally-toko on ja hieman sen säännöistä. Rata käytiin ensin läpi yhdessä ilman koiria, jonka jälkeen jokainen pääsi oman koiransa kanssa koittamaan rataa, saaden vinkkejä ja opastusta. Meidänkin poppoon kanssa kävin radan koittamassa muutamaan kertaan.
Tässä radalla keikailee Dea-neiti
Iloinen häntä- onnistunut rata ;)
Jouduin myös haasteen eteen, kun Mallu iski Daren remmin kätösiini ja pisti stuurakkeen kanssa radan menemään läpi. Se poika oli hauska! Ajoittain mentiin erittäin hienosti ja välillä ne pihamaan tuoksut vaan oli ylivoimaiset ohittaa. ;) Mutta olipa kokemus mullekin mennä tuommosen jättiläisen kanssa, kun omiin kirppuihin tottunut.
Rally-tokoharjoitusten jälkeen pääsimme nauttimaan emäntämme kokkaamista suussasulavista antimista. Johan siinä oli nälkä ehtinyt tullakin! Ruokailun jälkeen jatkoimme vielä rally-tokolla yhden leikkimielisen kisan verran. Sarin kanssa toimimme "tuomareina" (ja muuten pirskatin tiukkoina sellaisina). Täytyy sanoa, että poppoo sisäisti rally-tokon syvimmän olemuksen heti kättelyssä, eikä radalla nähty ainoatakaan suoritusta, jossa koiran häntä ei olisi heilahdellut. Virheitä tuli taluttimen kiristymisestä ja ohjaajavirheistä, mutta ensikertalaisiksi lähes kaikki olisi ollut jo möllikisavalmiita heti heittämällä!
Sarin kanssa supattelua kuva Satu Tuomela
Joskus joutui raapimaan päätään, jotta ymmärsi kyltin tehtävänannon ;)
Meidän porukkaa kisassa edustivat Atte kera Dean ja Nanen. Isäntä ei ollut alkuinfossa kuuntelemassa eikä ollut harjoitellut, joten aika hyvin suoritus siihen nähden meni. Dean kanssa saivat 60 pistettä ja Nanen kanssa 71 pistettä. Kaikki virheet lähes ohjaajavirheitä. ;) Kehuja tuli iloisista hännistä, hienoista kontakteista sekä yhteistyöstä. Ehkä enempi olisi isäntä saanut kehua suorituksista, etenkin kun useimmissa koirat pelastivat tilanteen, kun isäntä oli hieman hukassa. ;) Elkku pääsi kisan jälkeen mamman kanssa vielä bonuksena vetämään radan kertaalleen läpi. On se poju vaan niin liikkis töyhtöhäntineen. =D
Rally-tokoilusta näyttelytreeniin. Treenit järjestettiin "Yokotai-näyttelyn" muodossa ja treenit vedettiin läpi ihan oikeaa näyttelykaavaa noudattaen. Luokkina urokset ja nartut, tuomarina yokotaimamma Sari. Urosluokkaan tarvitsin apua kahden poikani kanssa ja onneksi Petra-tyttönen reippaasti suostui esittämään Nanen. Neiti on ikäisekseen hyvin kokenut esittäjä eikä pari pettänyt; Nane esiintyi Petran kanssa oikein mallikkaasti (ja palvoi tätä esiintymisen jälkeenkin). ;) "Näyttelyssä" ei pistetty koiria paremmuusjärjestykseen, vaan Sari jakoi kaikille osallistujille omat tittelit diplomiin ikuistettuna kera KP-ruusukkeen. Dea sai Kaunein profiili- tittelin, Nane Kaunein häntä- tittelin ja Elkku Kaunein ilme- tittelin.
Hengailua vuoroa odotellessa kuva Satu Tuomela
Ilta alkoi pimentyä, mutta ohjelmaa riitti vielä. Emäntämme Veera oli järjestänyt hieman kisahippailua myös meille omistajille. Alkuun parityöskentelynä kottikärryskabailua, jonka jälkeen pölkynheittokisat. Nauruhermot oli koetuksella näissä ohjelmanumeroissa. =D
Vakavamieliset kottikärryillä kurvailut alkamassa ;) Kuva Satu Tuomela
Illan viiletessä siirryimme sisätiloihin nauttimaan vielä lasilliset kuohuvaa, jotka tarjosi Sari, voitokkaan Tsekin matkalaisen, Chilin, kunniaksi! Tähän ja yleiseen rupatteluun oli kiva päättää mukava päivä. Toki talo ei hiljennyt Oitissa varmaan vielä aikaan, mutta meidän poppoomme joutui lähtemään Rajamäen suuntaan emännän lentsun ja isännän työkeikan vuoksi.
ISO KIITOS kaikille yokotailaisille hulvattoman hauskoista kekkereistä! Joka vuotinen perinne jatkukoon jälleen ensi vuonna uusin kujein... ;)
Yokotaipoppoota
Päivää oli etukäteen hieman aikataulutettu, jotta ehdittäisiin kokeilemaan kaikkea suunniteltua. Arvatahan saattaa että aikataulut liras, ja pahasti... ;) Mut sehän ei haitannu ketään! Aamusta alotettiin ja iltapimeällä lopetettiin ja hauskaa oli!
Alkuun päästiin verisen homman makuun, kun Ellun johdolla lähdettiin metsikköön testaamaan koirien nenätyöskentelyä verijäljellä. Ellu piti meille lyhyen briiffin jälkityöskentelystä, jonka jälkeen päästiin itse asiaan. Kädet (ja vähän vaatteetkin) inkkarityyliin merkattuna Yokotait viuhkosi pitkin mettää tehden verijäljet omille koirilleen. Jälkien "hauduttua" hetken aikaa, oli aika päästää vainukoirat valloileen. Yksitellen, koira kerrallaan, pääsivät ajamaan oman jälkensä.
Meidän poppoon suoritukset referoidusti:
Nane: Lähtöä haisteli huolella. Lähti hakemaan näyttämällä jälkeä pikku pätkän, jonka jälkeen vilkaisi mua muutamia kertoja, jotta näinkö? Ja loppu sujui nenä kiinni maassa viuhoen. Palkaksi naudanjauhelihaa iso köntti ja valtaisat kehut! Hienosti meni musta tokakertalaiseksi, etenkin kun edellisestä jälkireissusta on yli vuosi ja silloin ikää herralla oli vajaat 5kk.
Elvis: Herra haistoi muutaman kerran lähtöä ja lähti ilman mitään kehoituksia tai näyttöjä etsimään jälkeä. Määrätietoinen askellus jäljellä, osan matkaa meni maavainulla ja osan ilmavainulla. Tarkkaa, mutta rivakkaa työskentelyä. Jäljen päässä kehut ja palkka ja Elvarin kummastunut katse "Tässäkö se mude oli?! Aika köyhän jäljen teit!" ;) Ei vaan, onnellinen Elkku oli, vaikka ehkä sen mielestä sitä touhua ois voinnu vielä vähän jatkaakin.
Dea: Osoittautui näppäräksi tytöksi (ei yhtään ollut niin tonttuna ku ekakerralla). ;) Lähtöä se haistelemalla haisteli ja näyttämällä lähti etenemään. Maavainulla melkein koko matka ja niin pilkun (tai lehden/korren) tarkasti se nuuski joka sammaltupon ja korren ja heinän. Dea eteni hyvin tarkasti sentti kerrallaan. Se oli hieno!!! =D Jospa sille viime vuodesta jäi joku muistijälki, mistä tässä hommasta on kyse. =)
Seuraavana vuorossa oli rally-tokoilua. Olimme tehneet 13 esteen radan pihalle alokasluokan kylteistä. Nopsa info siitä mitä rally-toko on ja hieman sen säännöistä. Rata käytiin ensin läpi yhdessä ilman koiria, jonka jälkeen jokainen pääsi oman koiransa kanssa koittamaan rataa, saaden vinkkejä ja opastusta. Meidänkin poppoon kanssa kävin radan koittamassa muutamaan kertaan.
Tässä radalla keikailee Dea-neiti
Iloinen häntä- onnistunut rata ;)
Jouduin myös haasteen eteen, kun Mallu iski Daren remmin kätösiini ja pisti stuurakkeen kanssa radan menemään läpi. Se poika oli hauska! Ajoittain mentiin erittäin hienosti ja välillä ne pihamaan tuoksut vaan oli ylivoimaiset ohittaa. ;) Mutta olipa kokemus mullekin mennä tuommosen jättiläisen kanssa, kun omiin kirppuihin tottunut.
Rally-tokoharjoitusten jälkeen pääsimme nauttimaan emäntämme kokkaamista suussasulavista antimista. Johan siinä oli nälkä ehtinyt tullakin! Ruokailun jälkeen jatkoimme vielä rally-tokolla yhden leikkimielisen kisan verran. Sarin kanssa toimimme "tuomareina" (ja muuten pirskatin tiukkoina sellaisina). Täytyy sanoa, että poppoo sisäisti rally-tokon syvimmän olemuksen heti kättelyssä, eikä radalla nähty ainoatakaan suoritusta, jossa koiran häntä ei olisi heilahdellut. Virheitä tuli taluttimen kiristymisestä ja ohjaajavirheistä, mutta ensikertalaisiksi lähes kaikki olisi ollut jo möllikisavalmiita heti heittämällä!
Sarin kanssa supattelua kuva Satu Tuomela
Joskus joutui raapimaan päätään, jotta ymmärsi kyltin tehtävänannon ;)
Meidän porukkaa kisassa edustivat Atte kera Dean ja Nanen. Isäntä ei ollut alkuinfossa kuuntelemassa eikä ollut harjoitellut, joten aika hyvin suoritus siihen nähden meni. Dean kanssa saivat 60 pistettä ja Nanen kanssa 71 pistettä. Kaikki virheet lähes ohjaajavirheitä. ;) Kehuja tuli iloisista hännistä, hienoista kontakteista sekä yhteistyöstä. Ehkä enempi olisi isäntä saanut kehua suorituksista, etenkin kun useimmissa koirat pelastivat tilanteen, kun isäntä oli hieman hukassa. ;) Elkku pääsi kisan jälkeen mamman kanssa vielä bonuksena vetämään radan kertaalleen läpi. On se poju vaan niin liikkis töyhtöhäntineen. =D
Rally-tokoilusta näyttelytreeniin. Treenit järjestettiin "Yokotai-näyttelyn" muodossa ja treenit vedettiin läpi ihan oikeaa näyttelykaavaa noudattaen. Luokkina urokset ja nartut, tuomarina yokotaimamma Sari. Urosluokkaan tarvitsin apua kahden poikani kanssa ja onneksi Petra-tyttönen reippaasti suostui esittämään Nanen. Neiti on ikäisekseen hyvin kokenut esittäjä eikä pari pettänyt; Nane esiintyi Petran kanssa oikein mallikkaasti (ja palvoi tätä esiintymisen jälkeenkin). ;) "Näyttelyssä" ei pistetty koiria paremmuusjärjestykseen, vaan Sari jakoi kaikille osallistujille omat tittelit diplomiin ikuistettuna kera KP-ruusukkeen. Dea sai Kaunein profiili- tittelin, Nane Kaunein häntä- tittelin ja Elkku Kaunein ilme- tittelin.
Hengailua vuoroa odotellessa kuva Satu Tuomela
Ilta alkoi pimentyä, mutta ohjelmaa riitti vielä. Emäntämme Veera oli järjestänyt hieman kisahippailua myös meille omistajille. Alkuun parityöskentelynä kottikärryskabailua, jonka jälkeen pölkynheittokisat. Nauruhermot oli koetuksella näissä ohjelmanumeroissa. =D
Vakavamieliset kottikärryillä kurvailut alkamassa ;) Kuva Satu Tuomela
Illan viiletessä siirryimme sisätiloihin nauttimaan vielä lasilliset kuohuvaa, jotka tarjosi Sari, voitokkaan Tsekin matkalaisen, Chilin, kunniaksi! Tähän ja yleiseen rupatteluun oli kiva päättää mukava päivä. Toki talo ei hiljennyt Oitissa varmaan vielä aikaan, mutta meidän poppoomme joutui lähtemään Rajamäen suuntaan emännän lentsun ja isännän työkeikan vuoksi.
ISO KIITOS kaikille yokotailaisille hulvattoman hauskoista kekkereistä! Joka vuotinen perinne jatkukoon jälleen ensi vuonna uusin kujein... ;)
torstai 30. syyskuuta 2010
"Minun ystäväni on kuin villasukka...
...joka syksyllä lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka,
joka saa minut hymyilemään.
Ota tassusta kiinni,
tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan."
Pieniä karvatassuystäviä on mahtunut viikkoon. <3 Lenni "Pärsky" Lokinpoikanen lenteli jälleen luoksemme hoitoon isäntäväkensä reissun ajaksi. Lenni on jo niin vakikävijä meillä, ettei se ollut moksiskaan ympäristön vaihdoksesta. Meidän poppoo on myös jo niin tottunut Lennin satunnaisiin visiitteihin, ettei nekään olleet millänsäkään Pärskyn ilmaantumisesta kuvoihin. Dea liekutteli vieraan tervetulleeksi villein hännäheilautuksin ja se on paljon Tepsulta se, sillä neiti ei liiemmin pallikkaista välitä. Lenni on kuitenkin lunastanut neidin hyväksynnän ja saavuttanut jonkin sortin kiintymyksen. =D
Alkuviikosta muutamana iltana lenkkiseuraksemme saimme jälleen pikkuneiti-Nästin. Pojat etenkin ovat kovin tykästyneitä uuten ystäväänsä. Dea lähinnä roikkuu Nanen hännässä, yrittäen komentaa junnua olemaan kunnolla. Toisaalta Dea on kovin onnessaan saadessaan privaattileikkiaikaa Elkun kanssa. Usein kun Elkun ja Tepsun leikkiessä Nane tahtoo roikkua Deassa kiinni mustat sukat jalassaan. =D Tässä muutamia kuvia poppoon rillutteluista.
Nane kummastelee missä on pito?!
Nästikin osaa jo!
"Et muuten karkaa!"
Elkku juoksuttaa uutta pikku ystäväänsä
"Minä kans ku kaverikin"
Leikki nimeltään keppitaisto
"Läheks ottaa kiinni?!"
Dea-prinsessa <3
Prinssi Eduardo I
Semmosia ystävähöpsötyksiä meillä =D
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka,
joka saa minut hymyilemään.
Ota tassusta kiinni,
tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan."
Pieniä karvatassuystäviä on mahtunut viikkoon. <3 Lenni "Pärsky" Lokinpoikanen lenteli jälleen luoksemme hoitoon isäntäväkensä reissun ajaksi. Lenni on jo niin vakikävijä meillä, ettei se ollut moksiskaan ympäristön vaihdoksesta. Meidän poppoo on myös jo niin tottunut Lennin satunnaisiin visiitteihin, ettei nekään olleet millänsäkään Pärskyn ilmaantumisesta kuvoihin. Dea liekutteli vieraan tervetulleeksi villein hännäheilautuksin ja se on paljon Tepsulta se, sillä neiti ei liiemmin pallikkaista välitä. Lenni on kuitenkin lunastanut neidin hyväksynnän ja saavuttanut jonkin sortin kiintymyksen. =D
Alkuviikosta muutamana iltana lenkkiseuraksemme saimme jälleen pikkuneiti-Nästin. Pojat etenkin ovat kovin tykästyneitä uuten ystäväänsä. Dea lähinnä roikkuu Nanen hännässä, yrittäen komentaa junnua olemaan kunnolla. Toisaalta Dea on kovin onnessaan saadessaan privaattileikkiaikaa Elkun kanssa. Usein kun Elkun ja Tepsun leikkiessä Nane tahtoo roikkua Deassa kiinni mustat sukat jalassaan. =D Tässä muutamia kuvia poppoon rillutteluista.
Nane kummastelee missä on pito?!
Nästikin osaa jo!
"Et muuten karkaa!"
Elkku juoksuttaa uutta pikku ystäväänsä
"Minä kans ku kaverikin"
Leikki nimeltään keppitaisto
"Läheks ottaa kiinni?!"
Dea-prinsessa <3
Prinssi Eduardo I
Semmosia ystävähöpsötyksiä meillä =D
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Eipä juuri mittään erikoista
ole meidän viikko sisältänyt. Arkisia metsä/peltolenkkejä ja kotona aktivointileikkejä. Poppoo ollut kuitenkin tyytyväinen. Kuvailla en ole juurikaan jaksanut, mutta yhtenä iltana nappasin canonin matkaan pelloilla käydessämme. Tässä muutama kuva koplalaisista.
Perjantaina saimme lenkkiseuraksemme ihastuttavan 13-viikkoisen lapinporokoiraneiti Nästin. Uusi "tyttöystävä" oli erityisesti mieleen Elkulle ja Nanelle. Nanea vain kovin harmitti, kun painiessa Nästin kanssa se ei saanut otetta neidin "tukasta", sillä kun semmoista ei liiemmin ollut. ;) Elviskin intoutui leikittämään uutta tyttöä, vaikkei se pennuista liiemmin välitä, tässä neidissä kuitenkin oli ilmeisesti "sitä jotain". Dea tyytyi katselemaan touhua sivusta, aina toisinaan kuitenkin poikien hännissä roikkuen ja niiden menoa rauhoittaen. Taisi neiti tuumata, että yks nainen tässä laumassa on ihan riittävästi. ;)
Lauantaina Nane lähti sanomaan heipat näytelmäkehien junnuluokille. Viimeinen junnukoitos suoritettiin Karkkilassa, jossa tuomaroimassa oli mukava ruotsalaistäti Kristina Purens. Uroksia oli kovin vähän ilmoitettu paikalle. Narttuja oli senkin edestä. Nane kekkusi mallikkaasti ja liikkeet sujui musta oikein kivasti, vähän meinasi emäntä taas vaan askelissaan seota. ;) Ei siis mitään uutta. Tulokseksi Nanelle EH2 ja kiva arvostelu. Tuomarin tullessa kättelemään, hän selvensi punaista nauhaa englanniksi sanoin: "Excellent dog with very excellent chest for his age, but his tail... he should keep it more down." Näimpä siis taas, tyttöviiri oli kunnossa. =D Kovin olin kuitenkin tyytyväinen herran tulokseen, tuomari kun ei sieltä lepsuimmasta päästä ole Suomessa arvostellessaan ollut. Tässä Nanen arvostelu vielä.
"Junior hane med god könspräge. Välformat huvud, aningen brettställda öron. Stark hals och rygg. Tillräckligt bakanlagt skuldra. Kort förbröst. Bra bröstkorg. Passande benstommer. Bra pälskvalitet. Rör sig med kort steg."
Tänään lähdettiin poppoon kanssa treffaamaan Elkun agikaveria, Pyry-russelia ja tämän "isoveikkaa", Andy-labbista. Käytiin kiertämässä Alhonniitussa koiraladun reitti ja kyllä kelpas ihanassa syysilmassa talsia tunti ja toinekin. Laumat tuli hyvin toimeen keskenään, vaikka "omiensa" kanssa lähinnä leikkivätkin, lukuunottamatta Elkkua ja Pyryä, jotka selkeesti muistivat toisensa kuukauden näkemistauosta huolimatta. =D
Elkku, Andy ja Pyry
Neena se jaksaa aina poseerata
Nanesta ei taho saada kun näitä älyväläyskuvia, siis kassokaa ny tota kieltä...se ei vaan malta pysyä siellä suussa... ;)
Lenkin lomassa vähän tokoiltiin...
Pypy pääs malleilemaan, ilme kertoo, jotta kaverit hirnuu jossain selän takana.. =D
Perjantaina saimme lenkkiseuraksemme ihastuttavan 13-viikkoisen lapinporokoiraneiti Nästin. Uusi "tyttöystävä" oli erityisesti mieleen Elkulle ja Nanelle. Nanea vain kovin harmitti, kun painiessa Nästin kanssa se ei saanut otetta neidin "tukasta", sillä kun semmoista ei liiemmin ollut. ;) Elviskin intoutui leikittämään uutta tyttöä, vaikkei se pennuista liiemmin välitä, tässä neidissä kuitenkin oli ilmeisesti "sitä jotain". Dea tyytyi katselemaan touhua sivusta, aina toisinaan kuitenkin poikien hännissä roikkuen ja niiden menoa rauhoittaen. Taisi neiti tuumata, että yks nainen tässä laumassa on ihan riittävästi. ;)
Lauantaina Nane lähti sanomaan heipat näytelmäkehien junnuluokille. Viimeinen junnukoitos suoritettiin Karkkilassa, jossa tuomaroimassa oli mukava ruotsalaistäti Kristina Purens. Uroksia oli kovin vähän ilmoitettu paikalle. Narttuja oli senkin edestä. Nane kekkusi mallikkaasti ja liikkeet sujui musta oikein kivasti, vähän meinasi emäntä taas vaan askelissaan seota. ;) Ei siis mitään uutta. Tulokseksi Nanelle EH2 ja kiva arvostelu. Tuomarin tullessa kättelemään, hän selvensi punaista nauhaa englanniksi sanoin: "Excellent dog with very excellent chest for his age, but his tail... he should keep it more down." Näimpä siis taas, tyttöviiri oli kunnossa. =D Kovin olin kuitenkin tyytyväinen herran tulokseen, tuomari kun ei sieltä lepsuimmasta päästä ole Suomessa arvostellessaan ollut. Tässä Nanen arvostelu vielä.
"Junior hane med god könspräge. Välformat huvud, aningen brettställda öron. Stark hals och rygg. Tillräckligt bakanlagt skuldra. Kort förbröst. Bra bröstkorg. Passande benstommer. Bra pälskvalitet. Rör sig med kort steg."
Tänään lähdettiin poppoon kanssa treffaamaan Elkun agikaveria, Pyry-russelia ja tämän "isoveikkaa", Andy-labbista. Käytiin kiertämässä Alhonniitussa koiraladun reitti ja kyllä kelpas ihanassa syysilmassa talsia tunti ja toinekin. Laumat tuli hyvin toimeen keskenään, vaikka "omiensa" kanssa lähinnä leikkivätkin, lukuunottamatta Elkkua ja Pyryä, jotka selkeesti muistivat toisensa kuukauden näkemistauosta huolimatta. =D
Elkku, Andy ja Pyry
Neena se jaksaa aina poseerata
Nanesta ei taho saada kun näitä älyväläyskuvia, siis kassokaa ny tota kieltä...se ei vaan malta pysyä siellä suussa... ;)
Lenkin lomassa vähän tokoiltiin...
Pypy pääs malleilemaan, ilme kertoo, jotta kaverit hirnuu jossain selän takana.. =D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)