Blogi kolmen shetlanninlammaskoiran touhuista

Hellyyttävää helmikuuta!

2012-02-01T06:31:00.001+02:00

Talvista Tammikuuta!

2012-01-02T06:22:00.000+02:00

Hyvää tulevaa Vuotta 2012!

2011-12-31T09:36:00.015+02:00

Joulunpyhät olivat ansaittua lepoaikaa, josta nautimme täysin rinnoin. Rakkaiden ihmisten seuraa, maittavaa ruokaa eikä kiirettä minnekään, voiko enempää toivoa?! Naperot olivat jälleen olleet jengimme kilteimmät, sen verran ne saivat taas pukilta tuliaisia (paljon maittavia sellaisia).

"Lukeekohan tossa että Nane...?!" tuumaili Mane-mies...

"Voi tulispa se pukki jo..." huokaili Dea

Nanelle osoitettu henk.koht. lahja, joka aiheutti suurta hilpeyttä

Vuosi 2011 pikaisessa paketissa:
*Se kaikkein hienoin asia, mihin kului rutkasti aikaa ja energiaa; saimme oman kodin valmiiksi ja pääsimme muuttamaan sisään (melkein suunnitellun aikataulun mukaisesti) ;) Projekti "Villa Vilpolan" vuoksi lähes kaikki muu oli jäissä, mutta tippaakaan emme kadu! =)
*Näyttelyitä tuli kierreltyä jonkin verran: Dea 11 näyttelyä, Nane 10 näyttelyä. Ok tuloksia ja mukavia reissumuistoja. Uskaltauduimme jopa ulkomaille asti kehään pyörähtämään, pariinkin kertaan ;)
* Rally-tokokisioissa kävimme alkuvuodesta. Kaikille hyväksyttyjä mölliluokkatuloksia. Nane ja Dea lisäksi korkkasivat alokasluokan, joista molemmilla nyt kaksi hyväksyttyä tulosta.
* Alkuvuodesta kävimme poikien kanssa lisäksi hippaloimassa muutamat agilityn möllikisat, jotka sujuivat kivan hilpeästi
* Tärkein asia; koirat pysyivät terveinä koko vuoden, se on aina onnen paikka <3

Vuodelle 2012 toivomme terveyttä ja onnea. Ja jospa pääsisimme jatkamaan harrastuksia siitä mihin ne jäivät viime helmikuussa rakennusprojektin alkaessa. =)

Onnellista UuttaVuotta kaikille <3

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2012

2011-12-23T05:13:00.004+02:00

"Kuusen alla on kummaa puhinaa,
karvaisten kuonojen jouluista tuhinaa.
Heilahtaa kuusen katveessa tassu,
kurahtaa vihreän varjossa massu.
Joulukopla on asialla,
oksien peitossa kuusen alla.
Koplalla mielessä jouluiset ilot,
pukki ja lahjat ja herkkukilot.
Koplan mielessä joulu välkkyy,
kynttilän valo silmissä läikkyy.
Mieli on rauhaisa, mieli on avoin,
vietetään joulua jouluisin tavoin."

Tahdomme toivottaa kaikille Rauhallista, Iloista Joulua sekä Onnellista Uutta Vuotta 2012 <3

P.s. Kopla tekee jo joulukepposia; joku ehti varastaa koristepallon (kertoo, että sillä on kiva leikkiä), seuraavaksi vilahti yksi nokka jääkaapissa kinkunluuta lipomassa (kertoo, että oli järjettömän hyvää). Jäämme odottamaan lisäkepposia =D

Olemme virallisesti Vilpolan väkeä

2011-12-18T16:55:00.045+02:00

Viimeisen kirjoituksen epävirallisesta "retkeilystä" olemme siirtyneet virallisiksi Vilpolan asukkaiksi. <3 Tämän tunteen ilon tietää se, ken itse tässä tilanteessa joskus on ollut. Liki vuoden aherrus, satoja tunteja töitä, suunnittelua ja toteutusta, välillä hammastenkiristelyä ja kiukunpuuskia. Mutta nyt meillä on koti ja meidän kodilla on asukkaat. <3 Olemme siis virallisesti Villa Vilpolan väki!

Vilpolan muruset, mamma keskeytti naperoiden leikit räpsyttelyllään

Koirille muutto ei tuonut mukanaan mitään uutta ja ihmeellistä; koko rakennusajan ne on olleet täällä mukana ja nurkat on niillekin jo niin tutut, etten uskonutkaan ongelmia paikanvaihdoksesta tulevan. Nekin nauttivat täysin siemauksin lisätilasta ja uudesta kodista. Pihamaa on niistä kiva plussa, rattoisa ralli- ja leikkipaikka. ;) Vielä olemme harjoitteluasteella koplan kanssa, että myös kotipihalle voi käydä luikkasemassa pisun jos toisen; kerrostaloasumiseen tottuneina ne uskollisesti odottavat kunnes nutut on niskassa ja pannat laitettuna ja ollaan omalta pihalta pois. Tosin yllätyksenä ei varmasti tule, että Nanelle kotipihaankaan lirkkiminen ei ole ongelma, se nuohoaa joka aidantolpan (erityisesti naapurin tontin puoleiset) ja jättää merkit naapurin kavereille muutaman reteän potkaisun kera. ;)

Hei minä olen Dea. Ja minä olen Nane. Sitten meitä on vielä Elvis (ei kuvassa).
Olemme Vilpolan naperoita.

Edelleen olemme harrastuksista pimennossa; rauhoitamme vielä loppuvuodenkin kotihommille ja joskus (hui!) jopa joutenololle. Alkuvuodesta yritämme päästä nauttimaan taas arkisesta elämästä kera harrastusten, ilman jatkuvaa stressiä rakentamisesta. Kevään koittaessa alkaa sitten seuraava urakka pihatöiden muodossa, mutta onneksi siihen on vielä koko talvi ja alkukevät matkaa. =D

Minä söpöliini olen äitin ahkera apuri <3

Minä kans <3

Joo ja minäminäminä myös <3

En ole koskaan ollut kovin ahkera kodinlaittaja (pipertäjä, kuten kutsun). Ennen on piisannut se, ettei pölyyn tukehdu ja koti on semmoinen missä on kiva olla ja rentoutua. Mutta täällä se piperrysfiilis on vaan nostanut päätään... =) Ollaan kolmikon kanssa mittailtu ja pähkäilty tekstiilejä (sävy sävyyn kaiken muun kanssa), istutettu joulukukkia, askarreltukin jopa.. ;) Ymmärrettävästi eniten koirat ovat olleet innoissaan tosta kasviosuudesta; tokihan ne kaikki olivat mukana arvioimassa mullan kuohkeutta ja sopivuutta istutustilanteessa erittäin mielellään. ;) Yhdessä ollaan kasvavia kukkavanoja ihmetelty, koirat niille kuiskineet jotain ja emäntä lauleskellut aina muistaessaan. ;) Mökkihöperöitä meistä ei kuitenkaan ihan vielä ole tullut, vaikka se siltä ehkä kuulostaakin. =) Onneksi ollaan päästy välillä tuulettumaan lenkeille ja kahvihetkille koirakaveriseurassa sekä käyty taas nyt syksyn tullen uiskentelemassa koirakylpylällä hauvakavereiden kanssa.

Naperoiden uusi olkkarinpeti, sävy sävyyn sohvan kanssa tietenkin <3

Kuvailut on jääneet vallan taka-alalle, ellei sitten lasketa kukkien kasvua seuraavien kuvasarjojen ottoa. ;) Yritimme ottaa jonkinnäköistä jouluotosta, tässä tulos ;)

Ihan kuule s'il vous plait, kuvaa keskenäs ;)

Mauno-Antero-tonttu <3 (kuten isäntä kutsuu)

Natkunatsi-tonttuneiti <3

Titten te tuloinen kiltein tonttulaps, Eemeli <3

Oikein ihanaa joulunodotusta kaikille sekä rentouttavia joulunpyhiä!

P.s.Muistakaa olla kilttejä, tontut kurkkivat joka puolella

Tunnustellaan retkeillen

2011-11-23T17:20:00.020+02:00

Edelleen aloitetaan kertomalla, että hengissä ollaan ja hyvin voidaan, vaikka hiljaiseloa blogimme elääkin tällä hetkellä. Rakennuspuuhat alkavat lähestyä jo finaaliaan, vaikka loppumetrejä tulee riittämään vielä monen monta kuukautta ja työtuntia. Kerrottakoon, että tällä hetkellä me "retkeillään". ;) Ehkä piakkoin virallisestikin... =D

Koirat ovat voineet hyvin ja nauttineet kaikesta hössötyksestä arjen keskellä. Tohinaa meillä on piisannutkin ja innokkaaat apurit ahertaneet mamman ja isun apuna. Kaverit on niin innokkaasti mukana kaikessa naputuksessa ja naulauksessa, että joskus ne melkein hidastavat työtä, mutta vaan melkein. ;)

HobbyHallista tuli jälkitoimituksena tämmöinen paketti, tätä ei palautettaisi mistään hinnasta. <3

Neiti Deakin sen tietää, että PataPadalla ne laatat puhdistuu!

"Ihan vähän kurkkasin vaan..." viattomasti tuumaa hänmies.

Vässähtänyt pikku apuri...

Ja sitten tunnustuksiin. Saimme tehtäväksemme Sadulta, Saanalta, Sanilta ja Tipiltä sekä Kaisalta tämmöisen:

Tunnustuksen/haasteen saaneen täytyy:

1. Kiittää tunnustuksen saajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Elikkäs 1. Kiitos tytöt =D

Ja sitten 2. Heitetään haastetta eteenpäin seuraaville, jos tunnustella tahtovat he:
1. Ada & Mila (Marilla)
2. Nati & Java (Satu)
3. Haru, Ando, Tomu & Koru (Saija)
4. Siri & Ava (Heidi)
5. Jasu & Luka (Iina)
6. Hippu & Oodi (Mia)
7. Tiuku & Tuima (Kajsa)
8. Kidi, Velho, Penni & Taika (Ellu)

3. Jos näette niin kopatkaa haaste vastaan, ei tuhlata s-posti tilaa ilmottelemalla ;)

4. Jakakaamme kahdeksan tunnustusta seuraavasti:

Elvis
1. Rakastan yli kaiken mustekala-pehmovinkuleluani. Minulle ei kelpaa mikä tahansa lelu, sen pitää olla mustekalapehmo <3
2. Tunnustan olevani totaalinen mammanpoika, ja vähän isun ja papan poikakin ja Heku-kummin ja enon ja ja ja...

Dea
3. Mamma kutsuu minua välillä natkuakaksi ja pikkunatsiksi, en yhtään tiedä miksi ;)
4. Tunnustan sekoavani kun mamma kukkuilee tai pöhkii mulle. Silloin keikun kahta kauheammin...

Nane
5. Tykkään naisten naurattamisesta. Varsikin tyttöystäväni Kaisan. Ja monen muunkin, mutta onneksi Kaisa ei ole mustis. =D
6. Olen rehellisin koiralapsi maan päällä. Tässä esimerkki: "Eräänä päivänä isu ja mamma tulivat kotiin. Isu löysi lattialta piparkakun muotoon stailatun korkkilasinalusen. Isu tuumi, jotta kukas teistä on tämän tehnyt?! Minä juoksin häntä heiluen, silmät onnesta soikeana lasinalusta tuijottaen isun eteen ja tunnustin "Se olin määä!" ;) Ja sit ne nauro mulle. =D

Mamma
7. Tunnustan olevani neuroottinen kontrollifriikki joissain asioissa, mm. esineiden pitää olla aina suorassa ja tietyssä järjestyksessä...
8. Tykkään vieraista kielistä, tykkään puhua vierailla kielillä ja joskus jopa ajattelen asioita vierailla kielillä päässäni ;)

Semmoisia tunnustuksia. =D Blogi hiljenee taas hetkeksi, sillä puhelin juuri ilmoitti, että Heku-eno odottelee jo lenkkiseuraa saapuvaksi!

Hengissä ollaan...

2011-10-22T08:07:00.013+03:00

...ja hyvin voidaan. Syksy tekee tuloaan sateineen ja pimenevine iltoineen. Mutta siitähän ei masennuta (tai no emäntää ehkä vähän pimeys kyllä tahtoo masentaa). Syksyn parasta antia on kuitenkin komea väriloisto ja raikas ilma. Näistä olemme koittaneet ottaa iloa irti.

Rakennuspuuhat ovat jatkuneet ja edistyneet kivasti. Toiveissa on, että pian saamme hengähtää ja palata normaaliin arkirytmiin ilman naulapyssyja, sahoja, maaleja ja lautoja, hetkeksi... Muutaman viikon sisään meidän olisi tarkoitus päästä muuttamaan rakkaudella ja muutamilla kyyneleillä rakennettuun omaan kotiin. Ensi keväänä projekti jatkuu pihanrakennuksen muodossa, sille kun emme enää tänä syksynä ennätä tehdä mitään. Joten kakaroiden temmellystantereena toimii "maailman suurin hiekkalaatikko" (kuten veljenpoikani asian ilmaisi). Viime viikonloppuna saimme aidattua takapihan koplaa varten. Vaikka kolmikko on koko rakennusprojektin ajan pysynyt siivosti pihan läheisyydessä, emme uskalla ottaa riskiä muuttaessa, että keksisivät laajentaa reviiriään. Lisäksi talo on paritalo ja uusista naapureista ei tietoa, joten parempi olla etukäteen viisas kuin katua myöhemmin. Tiukkaa se kyllä koplalle teki olla "aidattuna", etenkin Elvikselle, sillä heitillä on ollut tapana käydä vain ja ainoastaan joko naapurin puolella tai läheisessä metsikössä pissalla ja kakalla. Eihän sitä nyt sovi omaa pikkupihaa sotkea. ;)

Meillä alkoi tänään viikon syysloma l. siivousloma. Ensi viikon loppuu mennessä toivon, että olemme saaneet luututtua jokikisen nurkan Vilpolassa puhtaaksi. Koirat ovat avuliaina jelppimässä missä tahansa puuhassa raksalla. Kyllä niitäkin ramasee varmasti tämän projektin päätyttyä, siihen tahtiin ne on toimittaneet valvovan mestarin virkoja. ;)

Mutta nyt lähdemme kaivamaan luutut ja ämpärit esiin ja painelemme työmaalle!
Mukavaa syksyä kaikille!

Erkkari 1.10.2011

2011-10-03T05:02:00.023+03:00

Lauantai päivää vietimme Dean ja Nanen kanssa ESS:n järjestämässä Shelttien sivuerikoisnäyttelyssä Lohjalla showlinkin tiloissa. Erkkarin puitteet oli upeat; kerrankin riitti tilaa ja valoa eikä parkkiksellakaan ollut yhtään ruuhkaa. Kehien kulku oli sujuvaa ja näyttelytunnelma rento ja iloinen. Kiitos tästä ESS-aktiiveille!

Onneksi oli tuttuja kehänlaidalla pitämässä huolta, että tämäkin mamma hauvoineen ehtii ajallaan kehään. Me kun tupataan haahuta ympäriinsä, tajuumatta, että oma vuoro odottaa kohta. Hieman tuli hoppu, kun avo-urosten kehää rennosti odotellessa tajusin avo-narttujen yhteiskehän alkavan viereisessä kehässä. Äkkiä Dea yksiöstään hihnaan ja kehään au nautrel. Onneksi tuomari vain pikaisesti vilaisi luokan läpi ja osoitti ensimmäisen suoraan pöydälle.

Nane oli ensimmäisenä meidän edustuksesta kehässä ja hienosti poika edustikin. Tinasotamies on sisäistänyt käskyn "seisoo", enkä mä tiedä kuinka se sen onkin oppinut niin taitavasti. Meidän kun tulee ainoastaan näyttelyissä tota seisotusta harjoiteltua. Tuomarina uroksilla oli Jenny Martin, Iso-Britanniasta. Tässä kuopuksemme arvostelu:

"Nice sized tricolour dog. Nice shape. Well arched neck. Good sweap over the loin. His head is well proportioned but I'd prefer more underjaw. Moved and showed well."
Tulos AVO ERI

Nane kehässä Kuva Sirpa Saari

Dean esiintymisvuoro koitti hetkeä myöhemmin. Neiti oli kovin virrakkaalla päällä koko näyttelyreissun ajan ja hieman uumoilin, että esiintyminen kehässä saattaa olla samaa höpsöä hössötystä. Niimpä Deaa lähti esittämään kasvattimammansa Sari. Vaan eipä handlerin vaihto paljoa auttanut. ;) Neiti tahtoi olla touhukkaalla päällä ja se hänelle suotakoon. Jos laumaamme edustaa yksi tinasotamies, niin ainahan sitä myös yksi ikiliikkuja pitää perheessä olla. Dea ei ehkä ihan vielä ole sisäistänyt sitä "seiso"-käskyn merkitystä (muutama muu bravuuri sillä kyllä on). Tulos saatiin kuitenkin, tuomarina nartuilla Mary Bathurst, Iso-Britanniasta. Tässä neitimme arvotelu:

"Nice type. Good size. Balanced head but needs more underjaw. Eyes are a little round. Well set ears, but could tip better. Forehand angulation a bit steep, good rear. Side gait was good, but moving a little close front and back."
Tulos AVO EH

Dean hetkellisen paikoillaan olo kuvannut "Salama"-Satu Tuomela ;)

Dea taitaa tähystellä missä mamma ja Nane on Kuva Sirpa Saari

Ei voi muuta kuin olla tyytyväinen mupsujen suorituksiin. Molemmat tuomarit olivat näitä "herttaisia brittitätejä", mutta arvostelulinja oli tiukka, sillä skaala tuloksissa oli hyl-eri. Mukava erkkaripäivä kaikenkaikkiaan! =D

P.s. Blogin päivitystauko se vaan pitää pintansa rakennuskiireiden keskellä. Yhteenvetona; kopla voi hyvin ja touhua piisaa autellessa meitä raksapuuhissa. Ei kestä enää kauaa, että asunto on asuttavassa kunnossa ja pääsemme uusille tantereille ihmettelemään ja ehkä palailemaan normiarkeenkin. =D

Hämeen Agentit ry:n shelttileiri vm 2011

2011-08-27T07:01:00.119+03:00

Raksalta irroittautuneena vietimme viime viikonlopun Hämeen shelttien jo liki perinteeksi käyneellä syysleirillä. Ja kuinka ihana viikonloppu meillä olikaan! Vaikka päivät olivat täynnä ohjelmaa, eikä rentoutumiselle jäänyt aikaa, nautimme me täysin rinnoin leirielämästä!

Mökkiseuranamme olivat Turun tytöt Marika, Tinka ja pikkuinen 3kk tuutelituu-Tuuli sekä Saija, Haru, Ando ja Tomu. Lisäksi mökkiimme majoittui perhe, 3vuotiaan narttunsa kanssa. Aluksi Elvari tuumi leirin olevan jostain syvältä, perheen tyttöjen yrittäessä tehdä liian läheistä tuttavuutta (Elvis kun ei pidä äänekkäistä, hyökkäävistä tytöistä). Onneksi saimme tytöille asian perille, jotta Elviksen pitää antaa rauhassa tutustua. Niin pääsi Elviskin nauttimaan leireilystään täysillä.

Leiripoppoomme (vas.alkaen) Tomu, Dea, Nane, Elvis, Tuuli, Tinka, Ando ja Haru

Perjantaina mökkiin asettautumisen jälkeen oli vuorossa esittelyhetkeä, ruokailua sekä makkaranpaistoa. Siinä ilta kului rattoisasti vuoden kuulumisia vaihdellessa. Yö nukuttiin makeasti seuraavan päivän kujeita odotellessa.

Lauantaina aamupalan ja -lenkin jälkeen alkoi trimmaushetki. Jokainen halukas sessu pääsi taitaviin käsiin trimmattavaksi ja emännät opettelemaan trimmaustaitoja siihen sivuun.

Nuori neiti Inkki trimmauksessa

Meiltä trimmauksessa kävivät pojat. Niks naks kävi sakset ja jo tuli siistit pikkumiehet. Miten se ilme voikaan muuttua muutamat hassut korvakarvat leikkaamalla?! Deakin pääsi pöydälle keikkumaan, kun niin kovin sitä harmitti siellä maassa kyykkiä, kun pöydällä näytti saavan nameja.

Elvis trimmauksen jälkeen Kuva Saija Tuomi

Nane-napero trimmattuna Kuva Saija Tuomi

"Kun on oikein pieni..." mahtuu oman laumansa kanssa trimmauspöydälle poseeraamaan... Kuva Saija Tuomi

Lounaan jälkeen siirryimme avaralle nurmikentälle leirinäyttelyä varten. Koissut kun oli jo trimmattu valmiiksi, ei tarvinnut kun istua, ihmetellä ja odotella omia vuoroja. Tuomarina leirinäyttelyssä toimi Jutilan Anne.

Elvarin esiintyminen oli villiävallatonta, se ei tiennyt istuakko, antaakko tassua vai mitähäh?! ;) Joten se teki vähän kaikkea. Liikkeet se suoritti mallikkaasti. Yleisvaikutelma erinomainen, käyttäytyminen erinomainen, luonne erinomainen, turkin kunto hyvä, liikkeet erinomaiset, yhteistyö ohjaajan ja koiran välillä erinomainen. Lisäksi kommentti: "Kaunis ilme ja hyvin asettuneet korvat." Elvarin tulos PU4 perusteluin "Vähän vielä villi esiintyminen, ei niin keskittynyt, mutta kaunis koira".

Nane poseerasi kehäketkun elkein kuin tinasotamies. Ainoastaan liikkeissä tahtoi vähän pompahdella, vaikka parhaani mukaan koitin juosta niin kovaa kun pystyin. Yleisvaikutelma erinomainen, käyttäytyminen erinomainen, luonne erinomainen, turkin kunto erinomainen, liikkeet hyvä, yhteistyö erinomainen. Lisäkommentit: "Liikkeessä laukkasi ajoittain. Muuten erittäin kaunis koira." Nanelle tulos PU2 perusteluin "Kaunis koira. Erityisesti viehättää sen huolellinen keskittyminen."

Dea-hupsukka esiintyi kuten se on tottunut; ilolla. Liikkeet sujuivat erittäin hyvin, samoin pöydällä seisominen. Maassa poseeratessaan se olisi tahtonut tarjota istumista muutamaan otteeseen, mutta malttoi sitten kuitenkin. Yleisvaikutelma eri, käyttäytyminen eri, luonne eri, turkin kunto eri, liikkeet eri, yhteistyö eri. Lisäkommentti " "Sotilaallinen" käynti". ;) Dea hurmasi iloisella esiintymisellään ollen leirinäyttelyn ROP! Perustelut: "Kaunis narttu, jolla kiiltävä musta hyvä turkki. Keskittyy esiintymiseen erinomaisesti."

Maman pikkuiset kehäketkut

Näyttelyn jälkeen ratkottiin vielä juoksu- ja nakkimestarikisat. Meidän juoksut meni aika humussa. Kaikkien kolmen lähdöt olivat peräperään ja saatiin aikamoinen show aikaiseksi. ;) Kaikkien ajat kuitenkin ok. Nakkimestaruus ratkottiin seuraavanlaisesti; pesuvatiin vettä kolmasosan verran ja kaksi nakkia pohjalle. Se ken nopeimmin nakit vedestä hotkaisisi kitusiinsa, olisi voittaja. Tämä laji osoittautui melko haasteelliseksi. Vain kourallinen osallistujista suostui tunkemaan puoli nokkaa (tai oikeastaan nokkaansa ollenkaan) veteen saadakseen nakit. Elvari lipitteli vettä saadakseen nakit pohjalta, mutta todettuaan sen auttamattoman turhaksi touhuksi jätti se leikin kesken. Dea puolestaan yritti kaivella nakit vadista tassuilla sekä kurkkimalla vadin alle... ;) Nane "the pulaaja" puolestaan hotkaisi nakit muutaman sekuntin ajalla vedestä, ollen ylivoimainen voittaja ja näin saaden nakkimestarin tittelin. Jäipä vielä puhaltelemaan kuplia pesuvatiin lisänakkien löytymisen toivossa. ;)

Tuore nakkimestari kera voittonäköispatsaansa =D

Iltapalan jälkeen lähdimme visaiselle luontopolulle tiimimme ShelAgents ry:n kanssa. Kysymyksiä luontopolulla oli laidasta laitaan, osa kompia, osa tutumpia. Muutamat vastaukset heitettiin villeinä veikkauksina erikoisten päätelmien jälkeen. =) Kas kummaa kuitenkin, Simpukka-tiimimme tuli lopulta toiseksi kinkkisessä tietovisassa. Päättelytaidoista ja naisen logiikasta on siis hyötyä. ;)

Elvari luontopolkumaisemissa Kuva Saija Tuomi

Iltaohjelmaan kuului lettujen- ja makkaranpaisto, sauna sekä tietenkin karanåke ja illanistujaiset. ;) Tästä emännästä on hyvää vauhtia kehittymässä karaokekäännyttäjä, sainpas tuollakin taas yhden pahaa aavistamattoman lavalle houkuteltua. ;) Esiintyjä nautti kyllä niin täysin siemauksin karaokelaulannasta ja tämä taputteli käsiään kuuluvasti yhteen saatuaan taas yhden käännytettyä. =D

Makkara- ja lettujenpaistohetki

Sunnuntaina oli tiedossa rally-tokoa sekä seikkailurataa. Reippaita rallytokoilijoita riitti ja koirat tuntuivat nauttivan lajista ihan kuten omistajansakin. Seikkailurata oli edellisvuosien tapaan hassunhauska; hyppyjä, putkea, rengasta, sokkeloa, rallytokon kylttejä. Nähtiin toinen toistaan hauskempia suorituksia. Meidän poppoon suoritukset olivat...sanoisinko erittäin tasaiset. Nane ja Dea saavuttivat seikkailuradalla molemmat sijan 3. tasan samalla ajalla 1.02. =D

Dea seikkailuradan hurmassa Kuva Saija Tuomi

Leirin päätöskahvien jälkeen otettiin vielä viimeiset kuvat ja suunnattiin kotia kohti. Iso Kiitos Hämeen Sheltit ry:n aktiivisille, aina iloisille puuhanaisille leirin järjestelyistä! =) Meillä oli mahtava viikonloppu upeassa seurassa!

Tässä vielä muutamia leiritunnelmakuvia:

Perämies-Haru ja Kapteeni-Elvari

Dea-neiti peltokarkeloissa Kuva Saija Tuomi

Elvis pikku-söpistelijä poseeraamassa Kuva Saija Tuomi

Pikkuinen Tuuli-tuutelituu ja Nane rinta rinnan Kuva Saija Tuomi

"Ja meillä kaikilla oli niiin muuukaavaa, oi jospa oisit saanut olla muukaanaa...!"

Helsinki ryhmis 14.8.2011

2011-08-15T06:02:00.029+03:00

Eilen Tuomarinkartanossa ryhmänäyttelyssä Dean ja Nanen kanssa. Paljon odotusta, odotusta, odotusta... Odotusta liki puutumiseen asti. Naperot jaksoivat kuitenkin reippaasti pitkän rupeaman odottelua, jonka jälkeen jaksoivat vielä keikistelläkin mallikelposesti. Tuomarina kasvattajatuomari Gwen Beaden Iso-Britanniasta.

Dea
"3 year old bitch. In good coat of correct texture. Good reach of neck and pleasing outline. Well bent stifle and let down hock. Moved with drive. Dark eye. Correct placed and well used ears."
Tulos AVO ERI4

Nane
" 2 year old tri. Ideal size with good bone and substance.Well angulated with good depth of chest and good rib. Well bend stifle and low set hock. Balanced head with dark eye. Sweet expression. Strong underjaw. Moved with drive."
Tulos AVO ERI4

Dea-neidillä ei meinannut oikein seisominen maassa paikoillaan luonnistua. Neiti oli koko ajan tarjoamassa istumista tai muuta härvellystä. ;) Se on pitkän odottamisen varjopuoli. Actiona kun on saatava, hinnalla (kalliilla näyttelymaksulla) millä hyvänsä! =) Tuomari tuli meille sanomaan laittaessaan Dean neljänneksi avo-luokassa, että "She's beautiful. She needs still some time, but she moves extremelly beautifully." <3 Mieltä lämmittäviä sanoja <3

Nanella puolestaan liikkuminen hieman takelteli. Tai paremminkin ehkä mun liikkuminen. Ekalla rundilla Nane peitsasi paikoitellen. Tuomari pyysi liikkeet uudestaan, sitten otettiin iloisia loikkia. Tiedän, että Nanen kanssa pitäisi mennä nopeampaa tahtia, mutta mä varjelen niin itteäni kaatumiselta ja loukkaantumiselta.. =( Ne hetket kun Nane liikkui kauniisti oli tuomarin mielestä hyvää liikkumista. Kilpailuluokkaan Nanen vei kasvattaja-Era. Edelleen Nane kyllä pomppelehti, mutta vähemmän liikkeiden nopeutuessa. Voihan se olla, että Nanella on jumia jossakin päin kroppaa, pitäisi saada varatuksi aika hierojalle.

Mukava päivä, vaikkakin täynnä odotusta...

"Hei me raksataan taas..."

2011-08-11T05:02:00.036+03:00

”Hei me raksataan taas, mutta ei se kaduta,
ehkä väsyttää vähän, mutta nyt ei nukuta,
Hei me raksataan taas, mutta ei se kaduta,
oma talo tiedossa, muutto ehkä ennen joulua,

Ei se meidän syy oo,
jos on ruuvit hukassa,
kello takaperin käy,
voi ei, onko aitakin jo vinossa?

Mutta satoi tai paistoi me yritetään,
päästä Vilpolaan jotain pientä väkertämään,
Mä olen pihalla manaillut ”Nyt sahaamaan”
Mutta jengi on poissa tai piilossa vaan

Pidä kiinni hei nyt,
on tämä lauta vääntynyt,
jos vähän väännetään on se kohta seljennyt

Laudat lepattaa märkinä, ne suuttui kai,
kun parisen päivää ne odottaa sai,
Meistä timpureita ei saisi tekemälläkään,
Hyvä että tikapuilla me edes pysytään

Aamuun
Huurteiseen aurinko nousee,
Niin kaunis on maa,
vaikka tasaukseen on vielä aikaa,
ja niin me taas aletaaaaan, uudestaaaaan…

Hei me raksataan taas…”

Kesäloma tuli ja meni ja blogin pito on ollut ihan retuperällä (ja tulee olemaan varmaan vielä seuraavat pari kk) Tämän vuoden loma sujui hieman toisella tavalla kuin aiemmat, sillä me on oltu raksalla, päivästä toiseen. Omaa kotia rakentamassa. Piipahdettiin me loppulomasta muutaman päivän mökkireissulla Karstulassa Sirpan, Sadun ja koiruuksien kanssa, kiitos siitä hengähdystauosta! Muutoin on yritetty leikkiä timpuria ja projektin edettyä kuitenkin kivasti, voisi sanoa, että paikoitellen jopa onnistuneesti. ;)

Nane ja mami Vilpolassa huilitauolla

Tuskin isäntä Vilpola pahastuu, vaikka hänenkin lärvinsä blogissa vilahtaisi, kuvassa siis Atte ja Dea

Vilpolan Villikot - (hyvin tarkkaan) valvovat rakennusmestarimme

Kuumina kesäpäivinä koplan suurta viihdykettä oli kaivella viilentäviä hiekkapetejä itselleen

Vaikka kevät/kesä on mennyt koirien aktiviteettien kannalta hieman köyhänlaisesti, niin päivittäiset lenkit sekä raksalla mukanaolo 24/7 on kuitenkin pitänyt ne tyytyväisenä. Ovat ennalta saaneet tutustua tulevan kodin joka nurkkaan ja ovat hoitaneet vahtikoirien pestiä hienosti. Raksalla kun on vilistänyt ihmistä ihmisen perään, niin poppoo on pitänyt tarkkaa laskua kävijöistä, moni tulija ois jäänyt iteltä huomaamatta ilman koplan ilmoitusta. Murut ovat olleet myös suurena apuna kaikissa raksan hommissa, kuten maalaamisessa ja ruuvaamisessa, mutta eritoten raksaruuan laitossa (tai siis oikeammin sen kerjäämisessä). ;)

Tassunjäljet lattiassa <3 Kopla on aina heti testannut uusien pintojen/huoneiden/juttujen toimivuuden ja raksamiehiä on naurattanut, kun huomanneet näiden rakennustarkastajien "hyväksymisleimat" ;)

Elvari naatiskelee kauniista kesäpäivästä Vilpolan takaterdellä

Poppoo sai lomavieraita heinäkuussa, heillekin piti tietenkin käydä uutta kotia esittelemässä...

Terassien valmistuminen oli poppoosta pop-juttu! Siellä on hyvä löhöillä

Joskus reippaat pikku apurit olivat pitkistä raksapäivistä ihan väsyneitä <3

Väsynyt rakennusmestari Nane <3

Etuterassilla vilvoittelua

Takaterassilla hengailua

Päivän työt pulkassa - Nanea naurattaa

Mun isäni, tutummin "Paavo-pappa", on ollut paljon meitä auttelemassa rakennuksilla. Siitäkös koirat on nauttineet. Papparaista kun on helppo jekuttaa mukaan leikkiin tai ruokakinkereihin. Se tossa totesi, että "Tää Nane taitaa tykätä musta kaikkein eniten, kun se seuraa mua koko ajan. Miksiköhän se seuraa mua kokoajan?!" Syy tähän voi kenties olla hyvin yksinkertainen... "A)Sä heittelee sille jatkuvasti jotakin palikkaa tai keppiä (varsinkin silloin kun se komentaa sua tekemään niin) B)Sä annat sille jatkuvasti herkkuja" Tarviiko koiralle paljoo enempää syitä seurata jatkuvasti?! ;) Lisäksi isällä on ollut koirien kanssa projekti "Ne jaksaa hakea keppiä vaikka koko viikon!" - kuten isä ystävällisesti kaikille halukkaille kuuntelijoille koiristamme kertoo. Projekti on sujunut odotusten mukaisesti; jokainen heitetty keppi on palautunut sen heittäjälle suunnitelmien mukaisesti. Yhteensä keppiä on heitelty varmasti sen viikon edestä. Ei tosin yhtäsoittoa. ;)

Isä ja sen tumma varjo <3

Semmottia. Tulipahan raksaaraksaaraksaa, mutta näin meillä nyt. Ehkä sitten parin kuukauden päästä uudet metkut. =D

Meillä on synttärisankari - Elvis

2011-08-03T04:36:00.006+03:00

”Poika pikkuinen, pörröinen,
jo neljän vuoden ikäinen,
luonteensa on hyvin kiltti ja jalo,
siksi onkin meidän elämämme valo.

Rauhalliseksi häntä kutsuu kaikki ystävät ja tutut,
ne vaan ei tiedä salaisuutta sen jutun,
kun poika päättää rellestää ja häärätä,
silloin on turha kiltisti olla määrätä.

Katseensa on niin suloinen, niin hellä,
ei varmasti ois sydäntä kellään
kieltää Elvarilta rapsua tai herkkupalaa,
jonka se katsellaan ansaitsee, se käy niin salaa.

On suloista kun Elvarille höpöttelee,
se tarkasti kuuntelee, pää kääntyilee,
se tuumaa hetken ja toimeen alkaa,
pian kuulee kun kipittää neljä pientä jalkaa.

Temppuja taitaa monta tuttua, monta hassua,
lemppari niistä on varmaan nostella tassuja,
kun Elvari tietää, että nyt meni oikein temppu tämä,
on se herkkua vaatimassa täpäkkänä.

Pilkettä silmistä löytynyt pienestä asti,
on se ollut aikamoinen rasti,
olla se perheen vekkulimuru,
touhujansa katsoessa aina unohtunut suru.

Tänään toivotamme onnea Elvarille somalle,
meidän pienelle kultapojalle ikiomalle.
Toivomme, että tulevat vuodet yhteiset,
ovat aiempien kaltaiset,
sillä niin paljoa iloa ja rakkautta olet antanut,
sitä kotiimme pienessä paketissa kantanut.” <3

Onnea minimies Elvis 4-vuotis syntymäpäivänäsi! <3
Syntymäpäivää juhlitaan asiaankuuluvasti kakun, laulun ja kavereiden kera. =)

Juhannusjuhlaa ja lomafiilikseen orientoitumista

2011-06-27T20:56:00.053+03:00

Keskiyön juhlaa päästiin taas juhlimaan. Osittain ehkä hiukan haikein mielin, sillä juhannuksestahan se päivien pimentyminen taas alkaa... Onneksi tässä nyt valoisaa kesää on vielä reilusti kuitenkin jäljellä, joten pois synkistely! =) Lomakin alkoi ja silleen! ;) Lomafiiliksiin orientoituessa (juhlimisen lisäksi) kului siis juhannusviikonloppu.

Juhannusta vietimme tutussa paikassa, Lopen Laakasalossa, upeiden maisemien ja oman mökkirauhan keskellä. Koirat saivat vapaasti mellestää mielinmäärin mökin pihamaalla ja rannassa koko juhannuksen. Siitäkös meillä nautittiin.

Rellestämisen juhlaa ;)

Sessut toimivat myös erinomaisina grillimestarin apulaisina

Rannassa kelpasi viilennellä tassuja ja massuja

Seurana triolla oli tuttu kiinanpalatsihauva Lenni "Pärsky" Lokinpoikanen. Hienosti poppoo tuli juttuun edelleen ja jopa Dea soi vienot hännänhuiskautukset tutulle pojalle. Tähän saattoi osasyynä olla myös neidin bongatut juoksut... Niimpä. Tätä se pöhköily, skitsokohtaukset ja vattanvenyttely siis enteili, kuten arveltu oli. Vain vajaa 5kk edellisistä juoksuista ja taas tuoksutaan niin hyvälle että... Näiden juoksujen jälkeen olisi nyt vihdoin tarkoitus neiti viedä steriloitavaksi, sillä Dea selkeäst käy hormoneilla. Saisi vähän tasaisuutta neidin elämään, kun ei tarvitsisi hormonien kourissa pyöriä.

Suloinen Dea <3

Neiti Hyväntuoksuista naurattaa (liekkö poikien ihailevat katseet)

Juhannuksena koirat söivät hyvin, kuten juhlana kuuluu, ja osa (lue Elvis) koki, ettei sekään ollut tarpeeksi. Elvis kävi lisäksi hotkimassa Lennin ruuat tämän huoneesta, kummastellen, miten jollekin ei sapuska kelpaa. Ruohoakin tuli koplan syötyä niin, että pelkäsin niiden pian muuttuvan lehmiksi. Näin ei tietenkään käynyt, sillä eivät ne edelleenkaan osanneet märehtiä. Vaan sulavasti oksensivat siisit pikku kasat ruohotupeksia ruohonmättäämisen päätteeksi. =/

Elä mami tuijota, minä leikin lehmää nyt!

Kuviakin koitin saada otettua, kuvaaminen kun on jäänyt kaiken työ- ja rakennuskiireiden vuoksi vähemmälle. Ilmat eivät parina päivänä oikein kuvaamista suosineet, eikä taustat olleet kaikkein parhaimmat, mutta tässä muutama juhannuskuva (lähinnä pojista ja triosta yhdessä).

Trio juhannuspotretissa

Napsusta seisomakuva yritystä

Kuva Nanesta ei ole kunnon kuva ellei sillä ole suu auki <3

Minun suloisista suloisin pikku mies Elvis <3

Elvis puolitoista kuukautta vajaa 4veenä

Neiti Deestä sivuprofiilia sivuttain ;)

Kopla valmiina loman viettoon! Tervetuloa kesä ja loma!

Näissä tunnelmissa me aloitamme kesäloman...Luksusta; 5 viikkoa autuasta vapaata... Tai no... Loma taitaa tehokkaasti sujua kyllä Vilpolassa ahertaessa... Tuntuu, että siellä edelleen on tekemistä vaikka ja kuinka, vaikka paljon on aikaankin saatu. Onneksi meillä on kolme liki valmista rakennusmestaria vahtimassa hommien etenemistä. ;) Oma koti siintää unelmissa.... Jospa kesän mittaan...

Ilusat kurikoerat reisimas Pärnus

2011-06-21T05:16:00.200+03:00

Siinähän se tuli, otsikossa. Toinen Viron reissu kunniakkaasti plakkarissa meidän vahtikoiralaumalla. Elkulle tosin reissu oli vasta ensimmäinen laatuaan, mutta se oli reissussa kuin tuore kirsikka torilla, mies paikallaan. ;)

Torstai aamuna (hyvin aikaisin) startattiin kohti länsisatamaa täyden autolastin kanssa. Matkaseurana koerilla takahustlarissa oli Tuomen Saijan kaksikko, herra-Ando ja neiti-Tomu. Hienosti porukka tuli toimeen (koko reissun ajan) alun esittäytymisten jälkeen. Laivamatka koerilla taittui varmaankin nukkuessa, isäntäväen murkinoidessa paatin aamiaisbuffetissa ja shopatessa ekoja verovapaita.

Viron maalla oltiin jo yhdentoista jälkeen ja halpaa dieselia tankattuamme sekä koerat pissatettuamme, otimme suunnaksi Pärnu 129! Ajomatka Pärnuun taittui rattoisasti Skyplussaa kuunnellessa ja Eesti keelt tavatessa. Sana sieltä, toinen täältä ja oltiin jälleen ihan kartalla maailman polttavista puheenaiheista.

Pärnuun saavuimme iltapäivän tunteina ja suunnistimme suoraan majapaikkaamme, Konse kämpingiin. Positiivisena yllätyksenä paikka oli kaikinpuolin mukavan ja viihtyisän oloinen. Huoneet olivat siistit ja passeleja pissitysreittejä koirille oli ihan kämpingalueen likellä. Leirintäalue harrasti oikein urakalla koirapositivismia, sillä viikonlopun aikana leirintäalueen täyttivät suomalaiset koiraimmeiset lukuisten eri rotuisten turrikoidensa kanssa. Leirintäalueen henkilökunta, sekä (lukuisat) karavaanarit, jaksoivat kuitenkin hymyillä koiramaisten kujeiden keskellä koko viikonlopun ajan sekä ihastella turrikoiden suloisuutta.

Eka ilta sujui ihan vaan paikkaan tutustuessa ja hieman pitkäksi venyneet päikkärit nukkuessa. Hyvä niin, että ekana iltana unta riitti, sillä sen jälkeen oltiinkin koko loppu reissu enempi vähempi silmät ristissä koko ajan.

Saija, Ando ja Tomu sekä meidän poppoo Konsen rannalla

Nane-mies Pärnu reissuses

"Kyllä reissussa kelpaa hymyillä" tuumaa Dea-neiti

Elvis-herra söpöstelemässä hotellihuoneessa

Hih-hih-hihityttää...

Ensimmäinen aamu Pärnussä valkeni kauniina ja aurinkoisena, kaikista säätiedoissa ennakkoon luvatuista sateista ja pilvistä huolimatta. Päiväpläänit oli täysin auki aamu- ja iltapäivän osalta, sillä ekat kehässä ketkuilut olisi edessä vasta loppuiltapäivästä. Niimpä me ahdettuamme aamiaisen kitusiin, päätimme Saijan lauman kanssa lähteä vähän tutkailemaan Pärnua kävellen. Melkoinen sightseeing-lenkki siitä tulikin. Talsittiin 2,5h ympäri Pärnua ja herätettiin hilpeyttä, mihin sitten mentiinkin. Ihmiset hymyilivät ja juttelivat, kyselivät koirista ja paijasivat niitä. Pidellessäni koko laumaa, Saijan noutaessa meille kohveja kiskalta, eräs nuori mies ajoi silmät lautasina viereemme ja tiedusteli "Sinu kurikoer, sinu kurikoer?!" Jeps, minu kurikoerrühm.(Kurikoer=vahtikoira) Varsinaiset kurikoerat juu. ;)

Ihastusta herättänyt kurikoerrühm poseeraamassa Pärnun keskustan puistossa

Aamulenkki venähti kaikkine seikkailuineen sen verran pitkäksi, että kauaa ei ehditty Konsessa notkua, kun piti jo suunnistaa perjantain näyttelypaikalle. Näyttelypaikka oli Pärnun "toisella laidalla", noin viiden kilsan päässä Konsesta. (Välihuom. Pärnu oli yllättävän pieni kaupunki.) Jah. Ja me olimme hyvissä ajoin näyttelypaikalla. Siinä ehdittiin hyvin hengailla ja yrittää saada jonkinmoiseen kondikseen koirien kesätukkia.

Nane kajautti ilmoille tiedotuksen, jotta "Me saavuttiin nyyyyt!"

Neiti koer keskittyi enempi kauniin hymyn harjoitteluun leikkiessään

Kaksi marjaa aka Dea ja Tomu intoutivat näyttämään näyttelyssä miten tytsyt leikkii

Nape tsiduili näyttelyn kulkua

Ehdittiin kuin ehdittiinkin saada ketkuilut suoritettua ennen tihkusateen alkamista. Ajoitus ei olisi voinut olla parempi. Itse kehät sujuivat vikkelään, sillä ilmoitettuja shelttejä taisi olla vain 20?! Tuomarina shelteillä oli venäläinen täti Raschikhmarova. Asiallinen, vaikkakin ehkä himpun verran tympääntyneen näköinen immeinen. Nanella ja Dealla kehät sujuivat molemmilla hyvin ja olin ylpeä pikku humppahauvoistani. Alla molempien arvostelut ja tulokset. Arvostelut meille ystävällisesti suomensi Tollin Inna. Muutama lause arvostelujen käännöksistä jäi uupumaan kehäsihteerin epäselvän käsialan vuoksi.

Dean arvostelu
"Rotutyypillinen narttu. Kaunis ilme. Hyvät korvat. Hyvät päänlinjat. Hieman lyhyt kaula. Hieman pitkärunkoinen. Paljon karvaa. Hyvät liikkeet."
AVO ERI2

Nanen arvostelu
"Rodunomainen uros. Hyvä pää. Hyvät korvat. Hieman lyhyt kaula. Takakulmaukset saisivat olla paremmat. Hyvä luusto. Hyvä luonne."
AVO EH2

Avo urokset kehässä. Kuva Inna Tolli

Avo urokset. Kuva Inna Tolli.

Nane venäläistädin hyppysissä

Näin. Suomikoirat käteltiin kehistä aika nopsaan pois, voitot tästä skabasta meni Viron omille sessusille. Mutta me jatkoimme häntä pystyssä kohti uusia kehiä ja ketkuiluja. =D

Ilta sujui sateisella terassilla istuskellen. Suomi-klaani oli hilpeänä ja fiestaa vietettiin kuin parhaimpana kesäpäivänä, vaikka vettä tuli kuin esterin peestä. Terdeltä suunnattiin sateisille Pärnun kaduille ettimään ruokapaikkaa. Kovin kauan ei tarvinnu ettiä, sillä iskeydyttiin ekaan paikkaan mikä vastaan tuli. "Semi-mesta" tuumas meidän seurueen sirsselöijjät. ;)Täysien kupujen ja purkkikirsikoiden aiheuttaman järkytyksen kera oli hyvä suunnistaa seuraavaan paikkaan; suomihumppakaraokehelvettiin. ;) Pitihän se nyt yks "Peggy" päästä lurauttaas Viron maallakin. Tosin siellä kuppilassa tunnelma ja meno oli kuin Räkiksen ainoassa juottolassa ikään. Joten vähin äänin otimme kuppilasta suunnan takavasemmalle ja nukkumaan. Tai no... jotkut meni nukkuun ja jotkut tilas viel pari bissee ja jekkuu ja... ja vohki toisten vinkut. ;)

Lauantai aamu valkeni pilvisenä, mutta sää näytti kuitenkin lupaavalta. Kaunis, aurinkoinen, lämmin päivä siitä tulikin. Näyttely oli jo aamusta, mikä oli kiva, sillä koko loppupäivä jäi shoppailulle ja syömingeille.

Näyttelypaikkana lauantaina ja sunnuntaina toimi vanha (jo parhaat päivänsä nähnyt) urheilustatiooni. Puitteet ei ehkä olleet kaksiset, mutta kehissä sentäs viheriöi tasainen nurtsi ja kehän laidoilla riitti tilaa... Tilaa myös nähtävyydelle nimeltään Suomen pitkäkarvaiset pystykkäät ja heidän leirinsä.

Rento leiri kokoontuu... Todisteita löytyy myös useamman näyttelyyn eksyneen turistin kamerasta. ;)

Lauantain näyttelyssä tuomarina toimi virolainen colliekasvattaja Ingrid Hein. Kehät sujuivat liki yhtä reippahasti kuin edellispäivänäkin, sillä karkeloissa oli jälleen ainoastaan 24 shelttiä. Kaksikko esiintyi reippaasti (jos ei oteta lukuun "katso kengurun loikkaa"-menoa, mihin eniten syypäänä narunjatke aka mami) ja tulokset arvosteluineen olivat seuraavat. Arvostelujen suomennoksista jälleen kiitokset Tollin Innalle.

Dean arvostelu:
"Hyvän kokoinen. Erittäin hyvässä karvassa. Alaleuka voisi olla hieman vahvempi. Erittäin hyväasentoiset korvat ja erittäin hyvät korvat.Hyvä rintakehä. Hyvät kulmaukset. Liikkuu vapaasti."
AVO ERI3

Nanen arvostelu:
"Keskikokoinen uros. Hyvä luusto. Erittäin hyvät korvat ja linjakas pää. Hyvä korvien asento. Riittävä kaulanpituus. Hyvä selkälinja. Hyvät kulmaukset ja rintakehä. Hyvä luonne. Liikkuu vapaasti."
AVO ERI1 PU2 VA-CACIB

Jeppisjepulis. Nane ystävineen sai kotiin tuomisiksi Vara-cacib-pehmoleluapinan, vähän samanlaisen kuin herra itsekin on. ;)

Nane-apina kehäkettuilemassa. Kuva Inna Tolli.

Nane-mees. Kuva Inna Tolli.

Äireen ilohempukka Neena kehässä. Kuva Inna Tolli.

Lauantai iltapäivä ja ilta kului shoppailukierroksella Pärnussä, aterioidessa ihan jees-mestassa sekä juhlistaessa Sirpsukan syndejä, Konsen terdellä afkoos. Missäs muuallakaan?! =D Ja syndelahjana annettiin ylläripylläri pulloja; vähän Prinsessa-kuplivaa kera kakkapussien sekä tietty aidompaa veri-alkoholik-kuohuvaa. Meillä oli urheiluhenkinen BerryTeam koossa, kera heidän semmoisen-vähän-panevan-sihteerinsä... ;) Suuret kiitokset vaan kaikille jo tässä vaiheessa rattoisista iltahetkistä, tais tulla tän kuun vatsalihastreenit tehtyä ja ihan vaan naurun voimalla. ;)

Sunnuntaina suunnattiin, auton pakkaamisen jälkeen, jälleen parhaat-päivänsä-nähneelle statioonille. Ilma oli uhkaavan pilvinen ja tulihan se sade sieltä oikein lotinalla, mutta onneksi vasta kun kehät päättyivät. Sunnuntaina shelttejä oli suomalaisen tuomarin, Saija Juutilaisen, kehään ilmoitettu 22 kappaletta. Reilussa tunnissa oli se pääluku arvosteltu. Reippaasti esiintyivät jälleen mamman muppuset, vaikka Dealla vatsanväänteitä näyttikin olevan eikä häntä liehunnut yhtä riehakkaasti kuin yleensä. Pienellä kukkumisella sai neidin kuitenkin virkoamaan ja pistämään parastaan. Alla sunnuntain tulokset arvosteluineen.

Dean arvostelu:
"3 years old elegant bitch. Excellent proportions & enough bone. Excellent head. Nicely set small ears. Nice dark eyes. Correct bite. Bit straight in front. Long ribcage, strong loin. Good hindquarter. Nice strong feet. Very easy movement. Bit loose in front. Correct tail carriage & drive. Very sweet & active temperament. Beautiful coat, excellent quality."
AVO ERI2

Nanen arvostelu:
"2 years young male. Beautiful outline. Correct size. Masculine long head. Nice eyes. Nicely filled muzzle. Bit wideset ears of correct size. Correct bite. Strong neck. Needs better angulations in front. Lovely forechest & feet. Strong loin. Bit highset tail. Beautiful coat & colour. Easy movement. Enough reach & drive. Bit happytail, nice & enough elegant when standing. Lovely temperament."
AVO EH1

Semmoset. Aktiivinen, suloinen neiti ja happyhappytail-mies. Nanen hännästä tuomari mulle sanoi liikkeiden jälkeen, jotta yksin kehässä juostessaan piti sitä paljon kauniimmin kuin toisen uroksen kirmatessa rinnalla. Silti hännän vuoksi EH, vaikka muutoin olisi ERI ollut mahdollinen. Noh, aina ei voi olla erinomainen, ei edes joka kerta. =) Oli kuitenkin kivat kolmipäiväiset kehäkirmailut ja nyt voidaan jäädä ansaitulle kesätauolle näyttelyistä ja keskittyä kodin rakentamiseen. Syksyllä we'll be back in da ring. =)

Nane venttaa vuoroaan

Jos kehässä alkaa emäntää huikoa, niin aina sitä yhden palkkionakinpalasen voi vaivihkaa omaankin kituseensakin heittää ;)

Kalusto kunnossa

Nanen takapuoli nauratti ;)

Napsu on the run

"Nyt on juostu, saaks jo nakkii?!" tuumii Dea

Aina kerkii isulle poseeraan kesken kehän =)

"Äiti anna nakki ennenkun toi täti kuristaa mut?!"

Dea-beibi juoksee =)

Loppu sunnuntai sitten kuluikin ajellessa takas sateiseen Tallinnaan. Koirat pissitettiin aina sateen hetkeksi lakatessa, missä milloinkin. Ja tietty shoppailtiin vielä vähäsen. ;) Unohtamatta tietenkään, kuinka me viihdytettiin kahta pojista-tykkäävää-virolaispoikaa, jotka järjesti meille vielä Sadama-näyttelyn. Voittajaksi he julistivat Veeery Sexyn, God's Gift Jalmarin. ;)

Kiitos kaikille reissussa mukanaolleille ja siitä mahtavan tehneille!!! Seuraavassa reissussa palataan, kera sähköpullojen, kakkakääröjen ja suomihumppahelvettien. Niin ja purkkikirsikoiden, hapankaalin ja papujen... Ja tietty seljankkasopan! ;)

Pitkä sepustus kuukauden edestä, nyt se on kuitti ja kiitti! =D

Meillä on päivänsankari ! Onnea Dea!

2011-06-11T05:48:00.005+03:00

"Iloisesti heilahtaa aina häntä,
vastaan kun rientää pikku emäntä.
Ihan koko hauvaneiti keinuu,
kun häntä niin vimmatusti heiluu.
Näky tuo niin rakas niin tuttu,
jokapäiväinen hyvänmielen juttu.

Iloa ei neidin luonteesta puutu,
eikä se turhasta kelleen suutu.
Vaikkakin joskus murisee, ärrää ja purraa,
niin hauskana harrastuksena se sitä hurraa.
Neidillä on talossa kaikki voima ja valta,
ei helposti päästä pois sen tassun alta.

Tomerana poikia aina hoivaa ja hellii,
rapsutuksia kerjää, selällään kellii.
Käy se aivan rankasta työstä,
kun neiti luopua ei voi yhdestäkään yöstä,
joina vieressä pitää nukkua ja vahtia unta,
on neidillä vieressämme ikioma univahdin valtakunta.

Vaikka neiti on yhtä tappuraa ja tulta,
toinen nimikkeensä on kuitenkin tyttökulta.
Neiti on iloinen, pikkuinen, sievä,
metkunsa nuo niin mukaansavievät.

Ei ystävää parempaa toivoa vois,
siks vielä monta yhteistä vuotta meille sois.
Tänään me juhlimme neitiä somaa,
meidän prinsessaa ikiomaa."

Onnea meidän ihanaiselle, tulitappuraiselle hymytyttö Dealle 3-vuotispäivänään! Luvassa tänään maksalaatikkokakkua ja synttärileikkejä! =D

Huh mikä tauko

2011-05-22T06:52:00.066+03:00

Päivitystauko on venynyt järjettömän pitkäksi ja syynä siihen on sininen torppa Herusissa, joka vie kaiken työltä liikenevän vapaa-ajan. Noh, työ palkitaan sitten jossakin vaiheessa kesää, kun päästään muuttamaan uuteen, omin pikku kätösin valmistettuun kotiin. Koirat ovat olleet mainioita "raksahauvoja"; siellä ne pörrää tarvikkeiden ja raksamiesten seassa tottunein elkein. Ilolla aina bongaavat ylijäämäkamoja (eli lisää ja lisää laudanpätkiä). Niillekin on tulleet niin tutuksi jo uuden läänin neliöt, että uskon niidenkin jo innolla odottavan muuttoa Villa Vilpolaan. =)

Agilityn kesätreenit alkoivat Imppareiden kentällä toukokuun alussa. Molemmat pojat sain ängettyä samaan mölliryhmään. Onneksi ryhmässä on monentasoista vipeltäjää, joten treenit ovat sellaisia, mitkä sopivat sekä vasta-alkajille että vähän pidemmälle ehtineille. Yksistä treeneistä olen muistanut tehdä ratapiirroksen, muut on vähän jo unholassa. =) Kas tässä se yksi

Molempien poikien kanssa otimme rataa osissa 1-5 ja 7-14 sekä keppitreeniä omanaan. Nanen kanssa en keppitreeniä ajatellut, että edes paljoa otetaan treenien yhteydessä. Suunnitelmana on, että kunhan päästään uuteen kotiin, lykkään kepit takapihalle ja aloitamme keppitreenit sitten todenteolla siellä.

Hirmuisen taitavasti molemmat pojat rataa kaahattivat mun kanssa. Elkulla se tietty ylienerginen- ja Nanella taasen "me yhdessä"-asenne matkassa. Vaikkei Nane olekaan paljoa treenaillut, on se kuitenkin oppinut kivasti irtoamaan enemmän ja hakemaan itsekin esteitä radalla. Elvis taasen on oppinut malttamaan hieman enempi ja lukemaan mun ohjausta. Joskus Elkun kanssa me tehdään hieman eri rataa, mutta yhteinen sävel yleensä löytyy lopulta aina. ;)

Viime viikonloppuna pyörähdimme Keski-Suomi tournéella, Vahankajärvi-Äänekoski-Viitasaari-maisemissa. Näyttelyreissuviikonloppu yhdistettynä mökkeilyyn. Pilvimarjan Sirpa (+Hilla, Kira, Arttu & Joonas) tarjosi majoituksen koko komppanialle; Marilla & Ada, Satu, Tipi & Sani sekä meidän koko poppoo. Vilskettä riitti Vahankajärven kauniissa maisemissa, kun 9 karvatassua nautti täysin siemauksin mökkielämästä!

Vilskettä Vahankajärvellä Kuva Satu Tuominen

Leikit maitto koko poppoolle Kuva Satu Tuominen

Pihalla riitti tilaa temmeltää Kuva Satu Tuominen

Lauantaina pyörähdimme päiväreissun Äänekosken näyttelyssä. Päivä oli onneksi sateeton, vaikkakin niin tuulinen, että tukka meinas lähteä päästä. Sen verran kuitenkin ilma suosi, että hyvin jaksoi koko pitkän näyttelypäivän läpi. Shelttejä, kun oli "muutama" muukin emäntineen/isäntineen liikenteessä. Cees Beenenin, Alankomaat, kehässä kävi pyörähtämässä Nane ja Pirjo Aaltosen kehässä Dea. Elkku toimi vain turistipoikana. Tässä kumpaisenkin, Nanen että Dean, arvostelu.

Nane:
"2 years old tricolour. Dark of good type. Nice head. Good ears. yes could be les round. Good neck, body, angulations and tail. Moves very well"
AVO ERI

Dea:
"Siroluustoinen, mittasuhteiltaan tyypillinen narttu. Hyvin taittuneet korvat. Hyvä ilme, kauniit tummat silmät. Oikeanlaatuinen karvapeite. Liikkuu turhan korkealla etuaskeleella, ahtaat takaliikkeet."
AVO EH

Aika normi arvostelut, mitä kaksikko on aiemminkin saanut. =)

Nane Äänekosken näyttelyssä Kuva Satu Tuominen

Nane patsastelemassa Kuva Satu Tuominen

Mami ja Nane Kuva Satu Tuominen

Nane-napottaja Kuva Satu Tuominen

Nane Herra Cees Beenenin käsittelyssä Kuva Satu Tuominen

Lauantai-ilta kului saunoessa, grillatessa, koirien vauhkotessa pihamaalla sekä tietysti Euroviisu-kisakatsomon parissa. =)

Dea-neiti mökkimaisemissa Kuva Satu Tuominen

Ystävykset Ada&Dea Kuva Satu Tuominen

Sisaruspari Elvis & Ada Kuva Satu Tuominen

Pikku-mies Elvis <3 Kuva Satu Tuominen

Sunnuntaina aamuvarhain, lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen, oli aika suunnata kohti Viitasaaren näyttelykehiä. Väsy oli kova. Päivä oli lämpimämpi kuin edeltäjänsä, vaikkakin alkuun myös tuulinen. Sunnuntaina vuorossa oli virolaisen Alar Muuriseppin kehä. Shelttejä oli ilmoitettu näyttelyyn sankoin joukoin, joten odottelemaan jouduttiin. Tässä molempien arvostelut.

Nane:
"Hyväntyyppinen ja -kokoinen uros. Hyvä pää, mutta korvat leveä asentoiset. Kaunis kaula ja hyvä selkälinja. Hyvin kehittynyt rintakehä. Hyvät etu- ja takaraajat. Vapaat liikkeet. Hyvä turkki ja kaunis väri. Hieman arka"
AVO EH

Dea:
"Hyväntyyppinen ja kokoinen narttu. Kaunis pää. Hyvä kaula ja selkälinja. Hieman isot ja raskaat korvat. Hyvät etu- ja takaraajat, mutta luusto saisi olla vahvempaa. Vahvat liikkeet. Hyvä turkki ja kaunis väri, mutta liian arka."
AVO HYL

Tämä setämies oli osalla erittäin tarkka luonteesta, mikä on hyvä asia. Häntä ei saanut väistää yhtään maassa, tai se oli merkki arkuudesta. Nane väisti ja setämies sanoi, että muuten erittäin kaunis koira, mutta väistämisestä EH. Tämä fine. Ja sitten meidän emännä-Deaan; neiti oli fine ennen kehää ja kehästä lähti häntä heiluen, mutta se mitä siinä välillä tapahtui, on mulle arvoitus. =) Pöydällä Dea oli oma itsensä, vähän kyllästyneellä asenteella, mutta muuten ok. Maassa sen sijaan neiti päätti saada vuosisadan skitsokohtauksen; Dea oli sitä mieltä, että senttikin setämies lähemmäs, niin hän ottaa hatkat. Setämies totesi, että kaikinpuolin kaunis koira, mutta arkuudesta HYL. Tämän ymmärsin, sillä varmasti ulkopuolisen silmiin Dean käytös näytti vähän vähempijärkisen toihulta. =) Noh, on tullut sitten HYL:kin koettua. Näyttelyn jälkeen Dea ollut kuitenkin oma itsensä, joten mikälie tantrum olikaan, taitaa jäädä arvoitukseksi. =)

Kiitos kivasta viikonlopusta, niin mökkiporukalle kun kehänlaitaseurallekin! =D Tämä kesä taitaa jäädä vähän köyhänlaiseksi näyttelyiden (kuten muidenkin karkeloiden) osalta, raksaprojketin vuoksi. Palataan kehätunnelmiin, kun sen aika on. =D

Nää lähtee tallustamaan aamulenkille, tuttu tie vie raksalle! Hiphei heippodei!

Narvan reissu ja ralleilua

2011-04-24T12:37:00.142+03:00

Päivitykset jääneet laahaamaan kevään koittaessa. Siispä tiivistetysti highlightit menneiltä viikoilta+ Narvan matkakertomusta.

Edellisviikonloppuna oltiin rallytokokisoissa Karjaalla, meiltä kisaamassa ALO-luokassa Dea ja Nane. Seurana kasa shelttejä, kun Ellu, Petra ja Saija kera koiruuksienolivat myös samoissa karkeloissa. Rata oli suht helppo. Ensimmäisenä mentiin erittäin iloisella tuulella olleen Dean kanssa. Dea sai (taasen) miinus 10pistettä, kun ei saatu onnistuneesti suoritettua istu-kierrä-koira-kylttiä. Lisäksi yksi talutin virhe ja yksi kontrollivirhe. Lopulliset pisteet 88/100p ja kisakirjaan toinen hyväksytty ALO-luokan tulos! =D Nanen kanssa kävi vähän ohraisesti. Myöhästyimme radalta ja se pisti pasmat ihan sekaisin. Mä ite sekoilin ja sähläsin ja sen kyllä huomasi sitten pisteissä, virhettä ja vähän lisää virhettä. =D Nane kuitenkin oli aivan mahtava poika ja yritti paikkailla maman sählinkiä. =D Lopullinen tulos 76/100p, joten hyväksytty tulos häseltämisestä huolimatta. Hip Hurraa! =D

Tuomen Saijan ottama kuva rallytokoilevista shelttikaveruksista

Ja Tuomen Saijan ottama kuva Tomusta ja Deasta, kahdesta marjasta, isommasta ja pienemmästä sellaisesta ;)

Hypätäänkin sitten suoraan pääsiäisen The Tapahtumaan eli Narvan näyttelyreissuun! Ulkomaannäyttelymatkailun neitsyys on nyt virallisesti menetetty. ;)Kaikki alkoi siitä kun Pilvimarjan Sirpa laittoi fb:ssä viestiä, että kiinnostaisko lähteä vähän vieraammalle tantereelle näyttelyreissulle. Otimme kutsun vastaan ja loppu olikin yhtä auvoisaa helppoutta ja juhlaa. Matkanjärjestäjämme Sirpa A:n Näitusreisi (näyttelymatka) & S-matkat (tämä jääköön arvoitukseksi) oy järjesti kaiken ilmoista ja matkavarauksista aina kuljetuksiin ja opastuksiin Eestissen mantereella. Voiko enää matkailu olla helpompaa?! "EI!" vastaan ite kysymykseeni. Se oli jotain niin parasta!

Perjantaina startattiin Ässä-neitosten kyydissä kohti Nummelaa, jossa matkanjärjestäjämmejo odotteli iskuunsa ladatun auton kanssa meitä. Hiphop hyppy kyytiin ja menoks!

Näin matkusti nelikkomme

Kyydissä oli lisäksi Kaisa-neiti, tuo hyväntuoksuinen lurjus, joka joutui tärppipäiviensä tähden omaan loossiinsa myös autossa. Wuh, siinä vasta neiti, joka pisti karvatassuseurueemme päät pyörälle - kaikkien - ja ihan oikeasti kaikkien! Automatkat sujuivat kuitenkin hyvin, kun kiusaus ei ollut ihan nenun edessä. =D

Laivassa suurin hätä oli mamilla. Koissut oli ok, ainakin olivat hyvin levänneen näköisiä laivamatkan jälkeen. Mutta kyllä tämä mamikin rauhottui, kun sai lihaksia vähän rennoksi Vitaminolla (paluumatkalla Nipponilla). ;) Ja kun tajus, että koirat pärjää, se on nou hätä!

"Laivalla Laivassa"

Tallinnan päässä tankattiin auto, pissitettiin koirat ja hamstrattiin vettä ennen pitkää ajomatkaa. Sirpa se kurvaili Tallinnan kaduilla kuin vanha tekijä. Ja niin päädyttiin pitkälle suoralle tielle, jota pitkin sitten huristeltiin seuraavat 200km ja 3 tuntia.

Asfalttia riitti...

Maisemat oli tasaisen tylsää, mutta ihasteltavaakin riitti

Rattoisasti sujuneen ajomatkan + parien levähdysten jälkeen saavuimme vihdoin perille Laagnaan, majoituspaikkaamme, joka sijaitsi lähellä Narvaa. Kiva, siisti hotelli, jossa maisematkaan ei olleet ollenkaan pahat. Keittolihapihvi-illallinen ois kyllä mun puolesta saanut jäädä väliin. ;) Kuohuva tosin oli raikasta ja maistuvaa (kiitos Sirpa). ;)

Laagna-hotellimme päärakennus

Ilta sujui ruokaillessa, huljutellessa koirien kuraisia tassuja hotellin suihkukopissa, siemaillessa kuohuvaa ja turistessa. Sekä...

...Romeon vahtiessa Juuliaansa. Voi tuota nuorta lempeä...

Dea relaa Laagnassa

Yö sujui hyvin. Nane ei kyllä alkuillasta tosin osannut päättää kömpiäkö mamman kainaloon vai pyöriäkö ovella odottamassa armastaan saapuvaksi. Joten niimpä se puuhaili kumpaakin, kunnes uni vei voiton. Lisämausteena saimme vielä puoleen yöhön saakka kuunnella naapurihuoneen pariskunnan äänekästä keskustelua ja ovien paukuntaa. Kunnes uni vei voiton naapureistakin.

Aamuauringon noustessa Laagnan pihamaa oli upea näky. Auringon sarastuksen myötä me murkinoimme, pakkasimme ja heitimme hyvästit Laagnalle ja suuntasimme nokat kohti Narvaa.

Aamu-usva Laagnan lammen yllä

Narvassa hilpaisimme suorin tein näyttelypaikalle. Paikka oli tilava ja valoisa, kelpo paikka. Päivän mittaan lämpö tosin alkoi iskeytyä myös sisälle ja silloin ilma oli jokseenkin tukala, mutta sillehän ei kenkään mitään mahda. Kehät oli ajallaan eikä kauaa, kun suomineidot koirineen pääsi vetämään showta! =D Pieni reissulaulu tähän väliin:

"Me oltiin liekeissä, pantiin meneen

Me tultiin juhliin tänään, me meinattiin juhlii tänään
Jee-e! Tänään oli bileet,pöydät sileeks

Ei ois ehkä kannattanu kehissä ruveta, le-le-le-le-leikkimään tulella,
Ne sano et siit polttaa vaan omat näpit, mut kuinka kävikään,
meil oli kovat kehäräpit
Ne te-te-teki meistä edustavat raakit,
me painettiin kehässä ku psykopaatit

Ja, ja, ja me oltiin valmiita juhlimaan
Mamit kallisti kuppia, pinkkiä kuplivaa,
Meil oli koossa hyvä jengi tänään,
Emot otti näksyä ensihätään, jep

Ei ollu välii, mitä lysti kustansi,
Se kyydis pysyi, joka kehään uskalsi,
Huikattiin: "Jos tuntuu siltä niin mukaan vaan"
Ai että kun meil oli mukavaa!

Tänään oli bileet, pöydät sileeks
Me tultiin juhliin tänään, me meinattiin juhlii tänää, jee-eee!"

Näin. Eli kehät sujuivat loistavasti. Mitä nyt pientä kuumotusta, kun ei meinattu ehtiä ajallaan kehiin, kun oli niin monta haukkua handlattavana. Tuli lämmin, vois sanoo. =D Mutta hauvat esiintyivät nätisti ja tunnelma oli muuten mukava. Harmikseni tuomari kurkki hyvin tarkkaan koirien purukalustot ja niimpä meidän Dea sai h:n. Kuitenkin tuomari tuumasi, että kaunis koira on, hampeja vaan puuttuu. =) Nane sen sijaan sai tulokseksi AVO1 PU1 VSP SERT-tuloksen. Tosin mä alkuun sanoin kehikselle, ettei me mitään sertejä tarvita kun tiedusteli jotta "serte?". ;) Oikaisin kuitenkin, kun tajusin möläytykseni, että "kyllä me tarvitaan sittenkin". =) Matkaseurueemme muut jäsenet korjasi loppupotin; Sani ollen AVO1 PN1 ROP ja Kaisa ollen ROP-juniori! Hiphei! Aikas tuloksellinekin matka, kaiken muun kivan lisäksi. =D

Iso kiitos Reetalle arvostelujen suomentamisesta. Arvostelut tässä:

Dea: "Sopusuhtainen. Hyvä turkki. Erittäin kaunis pää. Suloinen ilme. Erittäin hyvät korvat. Alhaalla vasemmalta puuttuu P4, oikealla ylhäällä ja alhaalla ei P2:a. Tasapainoinen rakenne. Erittäin hyvät liikkeet. Erittäin hyvin esitetty."

Nane: " Vahva, hyvinmuotoutunut pää. Erittäin hyvin sijoittuneet korvat. Vähän lyhyt kaula. Erittäin tasapainoinen olemus. Erittäin hyvät liikkeet."

Loppukehiä emme valitettavasti voineet jäädä odottamaan, sillä pitkä ajomatka odotti ja me halusimme ehtiä viimeiseen iltalaivaan. Mutta eiköhän noissa häppeningeissä ollut jo ihan tarpeeksi. =D Ehdimme paluumatkalla poiketa Rakveren raunioilla ottamassa kuvia, Pohjakeskuksessa jäätelöllä, syömässä sekä Tallinnassa hieman shoppailemassa. Kotiinpaluumatka laivalla sujui tax-freen merkeissä sekä juhlajuomia hamstratessa ja siemaillessa. =D Mahtava reissu kaikenkaikkiaan! Tämän reissun perusteella uskaltaisin varmasti toistamiseenkin ottaa haasteen vastaan ja lähteä ulkomaille seikkailemaan! =D Iso Kiitos matkanjärjestäjä/matkaopas Sirpa, Satu sekä ihanaiset neitohauvat! <3

Tässä vielä Rakveren raunioilla otettuja kuvia

Nane, Sani & Kaisa - ryhmä SERT

Hauvoja hymyilyttää

Eesti koerturistid

Rõõmus Dea koer (=iloinen Dea koira)

Nanen 2vee kuvia, pyörähdys tuomarien erikoiskoulutustilaisuudessa, Elkku liitää

2011-04-11T06:20:00.081+03:00

Viikko hujahtanut taas kolmen koplan kanssa metsässä ulkoillessa ja Vilpola-projektin edistymistä seuratessa. Vilpolassa pitää kiirettä myös tälläkin viikolla, kun vihdoin viimein ollaan siinä vaiheessa, että lattiavalut olisi tiedossa torstaina. =) Muutamia "pikkupuuhia" pitäisi vielä askarrellap*skarrella ennen torstaita, joten ollaan varmaan mekin kolmikon kanssa tuttu näky Vilpolan tiluksilla tällä viikolla. =D Siellä se kodin valmistuminen siintää tulevaisuudessa =D

Nanen kanssa käytiin viime torstaina Lahdessa tuomarien erikoiskoulutustilaisuudessa. Koulutettavia tuomareita oli 4, kouluttavina tuomareina Jaana Hartus ja Päivi Eerola. Shelttejä paikalla oli viitisentoista (myös ihkupihku pennusia <3), 7 oli tullut "koulutusmateriaaliksi". Tuomarikokelaat mentoreineen tutkailivat urokset "ekassa erässä"; ensin rivissä seisten, sitten pöydällä, sitten liikkeet ja lopuksi loppukaneetit. Oli mielenkiintoista kuulla tuomareiden ja tuomarikokelaiden välistä keskustelua. Tuomarikokelaat saivat lisäksi kysyä koiran omistajalta mitä halusivat. Nanesta keskusteltiin niitä samoja asioita mitkä näyttelyissä tutuksi on jo tulleet; hyvä pää, hyvä eturinta, hyvä rintakehä, hyvä kroppa, silmien alla saisi olla lisää täytettä, hieman pyöreät silmät, stoppi saisi olla hieman ylempänä, hyvä alaleuka, hyvänlaatuinen (tällä hetkellä vaihtuva)ja hyvänvärinen turkki, erinomainen koko, hyvä sukupuolileima... Jännä oli muuten, että vain yksi tuomarikokelas kysyi koiran ikää. Kuvittelisi sen olevan aika merkittävä tekijä arviota antaessa. Jos tällä hetkellä täytettä olisi kuulemma esim. silmien alla yhtään enempi, sitä tulisi aikuisena olemaan liikaa (tuumas viralliset tuomarit). Passelisti kehittynyt nuori mies. Eerolan mukaan Nanella on erinomainen "pannukakku"-kallo, täydellinen sheltin kallo. Silmät ovat hyvin tummat ja vaikka ne näyttävät läheltä hieman pyöreiltä, seisottaessa koiraa maassa silmien pyöreys katoaa silmien tummuuteen. ;) Sanoivat, että varmasti oikeassa näyttelyssä mahtaisivat miettiä seisottaessaan uudelleen maassa, miksi olisivat pöydällä kirjoituttaneet "hieman pyöreät silmät". Kauempaa katsottuna se pyöreys kun katoaa sinne tummuuteen. Ylivoimaisesti oli kuulemma paras pää tällä "nuorella trikillä". Eerola sanoi, ettei silmien pyöreys haittaa, sillä kun päätä koittaa silmät kiinni, on se lähes perfect eikä silmien hienoinen pyöreys sitä pilaa. =D Liikkeissä olisin saanut viedä Nanea taas hieman lujempaa tahtia, jotta liikkeet olisivat olleet parhaat mahdolliset. Nyt se oli vähän semmoista köpöttelyä. =) Tässä meillä (mulla) on vielä petraamista. Oli mukavat iltamat ja taas sain uutta infoa pikku-juntteristani. =D

Nane pääsi visiteeraamaan lapsuuden kodissaan viime viikonloppuna. Siellä oli mamma+muut vanhat tutut sekä ällösöpösiä pennuja. <3 Nane oli todella ihana pentujen kanssa; nuuskutteli ja heilutteli niille häntää, ei ollut tippaakaan tuhma eikä menettänyt hermojaan. =D Vaikka pennuset riekkuskin kovin. Nane pääsi temputtelemaan kasvattajamamman kanssa ja samalla napsaistiin muutama kuva 2vee juntterista.

Nane ja mammansa Kiti <3

Semmosia "tosiäijä" kuvia nalleineen, koreineen päivineen. ;)

Tiistaina Elkku kävi jälleen liitämässä. Ja mamma vaipumassa lähes epätoivoon muistinsa kanssa. =D Ikinä ei saisi väsyneenä/nuutuneena varmaan mennä treeneihin, sillä ainakin musta tuntu, että työpäivän verotuksen jälkeen mun muisti oli jossain ihan muualla kun treeniradassa. =D Mä en vaan millään meinannu muistaa sitä. Tässä rata

Muistin vaan, että kieppiä johkin suuntaan tulee aina seuraavallakin esteellä, mutta välillä hukuttiin kartalta ihan kokonaan. =D Ja tätä myötä unohdin toki siis myös suunnittelemani ohjaukset. Kouluttaja kyllä tuli kiltisti muistuttelemaan mihin mennä ja miten kannattaisi mennä. Saatiinhan me sitten tehtyä ja palkkailinkin Elvistä enempi aina välissä, jotta sain itelle aikaa muistaa mihin sitten. Pari pätkää muistin jopa ihan hyvin. ;) Elkku on kiltti, Elkku on muru ja Elkulla riittää energiaa. =) Me jopa osataan, kunhan vaan huolellisesti mennään. Käytiin ottamassa kepitkin muutamaan kertaan ja saatiin 100% onnsitumista. Tiedä miksi se viimeksi tahtoi jättää sen vikan välin pujottelematta aina välillä, sillä nyt se meni ihan ok, olin mä edellä tai jäljessä. =D

Tänään meillä riittää Vilpolassa vipinää, kun huomenna pitäs sitten tulla ne valut. Vielä ois kilsan matkalle nidottava nippusiteitä, huoh. =D Mutta kyllä se siitä, kyllä se siitä! Ja onneksi Vilpolan ylipäällystö; ElDeZen on ihan pop, ne pitää hommat ruodussa! =D

Elkun kikkailuja

2011-04-06T06:21:00.046+03:00

Elkku da man kävi rilluttelemassa treeneissä. Taasen oli joka-mutkassa-kääntövääntö-treeniä (ainakin siltä se tuntu) + pari suoraempaa pätkää, joilla sitten mami olikin melki aina totaalimyöhässä. =)

Päästiin treenaamaan paljon persjättöä ja sylkkäreitä. Alkuun otettiin pätkä 1-10. Persjättö muurille onnistui, samoin kierrätys vitoselle, mutta vitosen hyppäämiseen tarvittiin hyvin vahva käskytys ja tiukka veto luokse, että Elkku hyppäsi sen. Tahto ensteksi lähteä mun ohjauksen mukaisesti kierron jälkeen kaahattamaan suoraan kutoselle. Mä meinasin oko ajan olla myöhässä tekemässä sylkkäriä kasilla. Elvis ehti aina tehdä turhan laajan kaarroksen ja ihmetellä seuraavaa etappia. Tähän emme keksineet muuta, kuin että mamin pitäisi vaan juosta lujempaa. ;) Yritin siis alkaa suhistella ja jarrutella Elkkua jo ennen 8 hyppyä ja näin keretä itse ohjaamaan sinne. Ennen keppejä otin Elkun haltuun vierelle ja vein sen kepeille ihan "taluttaen", mulla kun edelleen tökkii se vasemmalta puolelta keppien ohjaaminen ja keppikulma oli hankala. Joten mun piti päästä sinne oikeelle puolelle tahkomaan. Hienosti pikkumies jälleen pujotteli. Sanotaanko, että se noin 80%:sti menee ne kepit oikein. Joskus malttamattomuuttaan ja mun taitamattomuutta (taidan ihan ite kiskasta sen pois kepeiltä) se jättää vikan välin pujottelematta. Onneksi enää harvemmin näin, kun mä vaan muistan tsempata loppuun asti.

Suraava pätkä oli 10-24. Kepit+putki osuus ok, sain ohjattua valsseilla (suurinpiirtein putkien keskiössä töröttäen) kuten suunnittelin. Ise olin suunnitellut ottavani Elkun haltuun 15 putken jälkeen sieltä putken menopäästä ja "taluttaa" siitä kepeille. Kouluttaja neuvoi kuitenkin kiertämään putken takaa, sillä sieltä olisi suorempi kulma mennä kepeille. Se oli parempi ratkaisu. 18-19 hypyille oli suunniteltu persjättöä, mutta mä tahdoin olla koko ajan myöhässä, kun jäin varmistelemaan hyppyä 17. Lopulta saatiin kuitenkin sekin kohta onnistumaan. Loppupätkässä ei tullut sitten mitään onkkelmia eteen.

Elvis lirpotti kieli pitkänä koko treenien ajan ja häntä oli niiin tanassa. Se on ku pienen maan omistaja päästessään touhuamaan. Muutaman kerran lähdössä sen takapuoli meinasi nousta turhan liian aikaisin, jolloin kävin palauttamassa sen takapuolen takaisin maahan pienen murahduksen kera ja kun Elkku ymmärsi yskän, kehupaijasin kovasti. Hyyyvin paljon ollaan kyllä petrattu lähdöissä (verraten aikojen alkuun). Nykyään Elkku aniharvoin yrittää varastella radalle. Tietää kai jo, että silloin siinä kestää vaan tuplaten aikaa, kun mamma käy palauttelemassa. =) Mun pikku rillaaja <3

Synttärihumua & agilityn iloa

2011-04-03T07:16:00.060+03:00

Eilen meidän Nane-the-junnumies täytti komiat 2 vuotta! Synttäreitä juhlistettiin asiaankuuluvasti "Paljon onnea vaan"-laulun sekä synttärikakun kera. Kakarat tosin oli kovin kummissaan mamin hoilatessa, heidän odottaessa kuola valuen ruokakuppien edessä lupaa saada syödä. Elvis yritti urheana tarjota maahanmenoa muutamaan kertaan ja sillä raksutti niin vietävästi, kun se koitti pohtia mitä ihmettä mami haluaa tolla kiekunalla. Kakku maistui odottamisen jälkeen vissiin sitten sitäkin makeammalle, ainakin hotkinnasta päätellen. =D

Synttäripäivän ratoksi olin ilmoittanut pojat Lägin järjestämiin mölliagilitykisoihin. Dea pääsi afkoos kannustustytöksi mukaan. Reissuseuraksi saimme myös toisen synttärisankarin, eli sisko-Tipin, sekä Sadun, Marillan ja Milan. Omia vuoroja odotellessa naperot kiekuivat agilityn huumassa ja koittivat pysyä pöksyissään.

Ensinnä odottelun jälkeen estradille (minimölliluokassa) meidän pojista pääsi Elvis. Herra oli täynnä pursuavaa intoa jo odotellessaan ja uumoilin vähän paikoillaan pysymättömyyttä ja ehkä pientä kurittomuutta. Radalla tulisi olemaan myös muuri kahteen kertaan, mikä hippasen mietitytti. Ehkäpä muistatte viime möllikisamme, jossa jostain syystä Elkku päätti, että muuri pitää vain kiertää, kiertää kiertää. Noh, nyt ilmeisesti muuri oli oikeassa asennossa, samoin taivaan tähtikuviot, sillä Elkku oli maan mainio! Huoli sen kurittomuudesta tai siitä, ettei pylly pysyisi lähdössä maassa, oli täysin turhaa. Elvis oli hieno! Lähdössä ei tietoakaan karkaamisesta ja radalla se luki mua hyvin. Ekalla radalla muutamissa kohdissa mä hätäilin enkä ohjannut kovinkaan selkeästi. Siitä huolimatta Elkku poimi kaikki esteet matkalta ja suoritti ne oikein. Rata ei ehkä ollut tyylipuhdas, mutta muutoinpa se oli puhdas. Puhdas 0!!! Jei Elvari! Tällä menolla Elvis keikisteli itsensä kisan 2.sijalle.

Otettiin Elviksen kanssa uusintarata, huolimatta mun loppuaan pihisevistä keuhkoista. Tämäkin rata oli puhdas 0-rata ja itseasiassa meno tuntui sujuvammalta kuin eka radalla. Annoin Elvikselle enemmän tilaa mennä enkä varmistellut niin paljoa. Mutusta faktaan; aika meillä oli toisella radalla parisen sekuntia parempi, joten kyllä se taisi olla ihan oikeesti parempi suoritus. Yhtä kaikki, molemmat suoritukset oli hienoja mini-mieheltä! =D

Nane the bööthdi-boy pääsi kekkuilemaan medi-mölliluokassa. Hienosti intohippanen kekkusikin. Mä ennen rataa uhosin, että jos joku mulle latin maksaa, mä laulan koko radan ajan "Paljon onnea vaan"-biisiä, mutta onni oli, etten laulanut. Me ei oltaisi varmaan päästy ekaa putkea pidemmälle (kiitos mun keuhkojen). ;) Niimpä rata suoritettiin ilman karaoke-extremeä. Ja Nane oli radalla murunen <3 Muutama kielto tuli, kiitos ihan vaan mun taitamattoman ohjauksen ja Nanen (vielä tämänhetkisen) kokemattomuuden. Mutta meillä oli kivaa! Nane itseasiassa tekee kuitenkin tuolla radoilla semmoisia asioita, jopa esteitäkin, mitä me ei olla edes otettu! Etevä pieni! Tällä 10virhepisteen suorituksella pääsimme sijoitukselle 6/12. Aikas hyvin, sanois tää! =D

Täällä kooste Tipin, Elkun, Nanen ja Milan mölleilystä
http://vimeo.com/21845870

Agilityhumu ei Nanen kohdalla loppunut lauantainkarkeloihin, vaan herra pääsi vielä sunnuntaina liitelemään tyttöseurassa, kun porhalsimme Tipin, Milan ja emäntiensä kanssa Hakkilan hallille. Meitä kouluttamaan saapui Pirren, Riinan ja Budin Anu. Anun tyttöset pääsivät kanssamme lämppälenkille ja se jos mikä oli Nanesta mukavaa. Hieman herrana sen piti töyhtötellä niin suuren määrän tyttöjä keskellä. ;) Ja se nautti siitä. =D

Harkkoihin: Anu neuvoi mulle miten Nanen kanssa kannattaisi alkaa harjoittelemaan kontakteja. Me siis koitamme palautella mieliin naksua ja muistuttelun jälkeen ottaisimme ekana lankun pätkällä harjoittelua palkan ja kehujen kera, kunnes Nane alkaisi hiffata systeemiä. Otimme myös edellispäivän möllikisoista tuttua pätkää hyppy-putki-hyppy-putki-hyppy hieman sovellettuna. Mä ensin keskityin taas täysin mun omaan menoon vähän niinku unohtaen sen koiran mukaan ottamisen. Onneksi oli valvovat silmät, jotka asiasta huomautti ja seuraava kerta meni paljon paremmin, kun mä oman menon lisäksi muistin sen koirankin mukaan. Harjoiteltiin myös paikallaoloa (mitä Nane ei siis vielä täysin käskystä osaa), mikä lopulta sujui yllättävän hyvin. Tästä "kotiläksyksi" opetella "hullunlailla" (mä nimesin sen näin) kehumaan koiraa ja villitsemään sen niin, että se kehu/leikki kilpailee radalle menon hauskuuden kanssa. =) Ja mehän kuuliaisina koitamme suorittaa annettuja kotiläksyjä sopivan tilaisuuden tullen. =D Kiitos treeniseurasta ja koulutuksesta kaikille!

Sunnuntai iltapäivän ratoksi kopla pääsi vielä metsäilemään Nästi-tyttösen kanssa, joka itseasiassa naisistui edellispäivänä juoksujensa alettua. Nästi joutuikin siis suurimman osan lenkistä kulkemaan flexissä. Pääsi kuitenkin kavereiden kanssa kirmaamaan välillä. Pojat ilmoittivat Nästissä olevan nyt jotakin uutta ja ihanaa, mutta sen suurempia tunteita ei Nästin neidistyminen aiheuttanut. Leikkivät kuten aina ennekin. =) Nyt harmi vaan taitaa kohta koittaa yhteislenkkikielto kakaroille. Noh äkkiäkö ne juoksut menee ohitte. =)

Siinäpä sitä turinaa taas. Sormet alkaa puutumaan. Joten ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Nane 2vee!

2011-04-01T17:05:00.013+03:00

”Se nauraa, leikkii, ketkuilee,
touhuaa höpöjä, muttei ilkeyksiä tee.
Se syliin hyppii, pusuja antaa,
onneaan koittelee, leluja luokse kantaa.
Pää peiton alta pilkistää, sieltä hyökkää,
antaa tassua, käskystä nyökkää.
Kerjää ruokaa ja nauttii siitä,
on pohjaton kuilu, kun ei mikään riitä.
Vasten nojaa, pippurit loistaa,
”hali, paijaa” katse toistaa,
se hellä katse päivistä murheet poistaa.
Kun hassun murinan, örinän jostain kuulee,
vallan pikku possuksi örisijää luulee.
Housunlahkeesta joskus nappaa,
lahjetta yrittää vimmatusti tappaa.
Ei aina toimi jarrut, tassut vaan liitää,
vinhaa vauhtia kun pikkumusta kiitää.
Mutta vaikka virtaa riittämiin on suotu,
ei ole vilkkaintakaan ikiliikkujaksi luotu.
Niimpä illan tullen pään vierelle painaa,
nukkumatilta hippusen unihiekkaa lainaa.
Yön kun rauhassa levätä saa,
jaksaa taas huomenna keppostaa.”

Onnea meidän pienelle hurmurijuntterille <3
Kiitos, että jaksat piristää päiviämme höpsöillä puuhillasi ja suloisella nappinapotuksellasi. Rakastamme sinua kovin paljon <3

Kevättä kohti; aksaa ja erkkaritunnelmia

2011-03-28T04:53:00.112+03:00

Talven ja kevään taistelua ollaan seurattu viimeinen viikko; eivät oikein näytä osaavan päättää kumpi veisi pidemmän korren. Mutta mehän tiedämme, miten siinä lopulta käy. Niimpä satunnaiset lumisateet ja tuulenpuuskat eivät lannista poppootamme, vaan suorastaan nautimme talven viimeisistä pyrähdyksistä. Pian saamme taas nauttia kevään valoisista illoista, vihreydestä ja auringosta! Nää niin odottaa sitä!!!

Viikolla emme lenkkejä, kaveritreffejä ja Vilpolassa päällystönä toimimista lukuunottamatta juuri ehtineet muuta tehdä. Illat tuntuu vaan sujahtavan, vuorokauteen kun emme valitettavasti saa mahdutettua kahtakymmentäneljää tuntia enempää.

Perjantaina kaverit saivat hieman extratoimintaa aksan muodossa, kun Sadun ja Ilsen jengien kera lähdimme katsastamaan uuden tuttavuuden, Hakkilan hallin. Halli oli ok, mutta mun kevätvarustus puolikylmään halliin ei ollut maailman paras. Onneksi liike pitää lämpimänä ja hetken hillumisen jälkeen lämpö palaili raajoihin. Koplan riemulla ei ollut rajaa; ne oli villeinä. Otettiin pientä hyppyjä-putki-kepit-sarjaa, jokaiselle sovellettuna oman taitotason mukaisesti. Elkulla extravirtaa riitti ja sen meno uhkasi olla siellä ylivilkkaan puolella. Kepit ei meinannut ottaa sujuakseen, kun Elvis intopiukeena ois tahtonu moneen otteeseen jättää vikan välin pujottelematta. Saatiin kuitenkin tehtyä onnistuneitakin keppejä ja kiva huomata, että kyllä se tietää mitä pitäisi tehdä, ilman että mä sörkin siellä välissä. =D Jos Elkku oli extravilli, niin neiti D oli ihan mahdoton. Se kieku ja tamppas ja tuhmisteli. Nautti päästessään puuhaamaan. Dean kanssa otettiin ihan vaan putkea ja hyppyjä yksittäin ja keppejä käsiavusteisesti. Intoa neidillä riittää, mutta Deelle tekisi hyvää ottaa esteitä ihan yksittäin namikupin kanssa, se kun tahtoo seurata mun kättäni (välillä niin että esteet tulee neidin tielle). ;) Nanen kanssa pikku putki-hypyt-pätkää ja kuuden kepin sarjaa kädellä ohjattuna. Kivasti sujui. Otettiinpa pätkä rally-tokoakin treenien päätteeksi. Lapset kiittää treeniseuraa, kivaa oli!

Viikonlopun kohokohta oli keväterkkari Turun Liedossa. Hauvat oli pesty ja puunattu torstaina (mikä oli erittäin järkevää miettien perjantain agitreenejä kivituhkahallissa), joten olimme valmiita sunnuntain reissuun. Pitkä, mutta hauska päivä siitä tulikin. Ei ole näyttelygameissa erkkaritunnelman voittanutta! Erkkaripaikka oli tilava ja valoisa, muutenkin sujuvaksi järjestetty tapahtuma. Ja hauvoillahan riitti hauskaa, kun seurana oli toinen toistaan kivempia kavereita ja namiakin sai riittämiin. Alkuun (pitkän aamulenkin puute?!) meinasi mopo karata käsistä, kun hauvat selkeesti olettivat tulleensa the menomestaan, missä saa kiekua ja riekkua kuten muissa treeneissä ikään. Ehei, täällä pitäisi olla sievästi, kuten näyttelyissä kuuluu. ;)

Pitkän odotuksen jälkeen ekana kehävuoroon meidän kaksikosta pääsi Nane. Tuomarina Diane Bartholomew Iso-Britanniasta; herttainen immeinen, kuten nää kaikki brittitädit (ja -sedät) taitaa olla. Nane, meidän pikku juntteri, oli Hieno! Mistä se onkin tauon aikana oppinut the näyttelyposetuksen niin hienosti?! Se otti törrötysjobinsa asiaan kuuluvalla vakavuudella (paria komentamista lukuunottamatta); herkeämättä tuijotti namia ja valppaasti pisti parastaan. Ihana, ihana Nane! <3 Mamma tosin olisi saanut pistää reippaammin tossua toisen eteen (näin kuulin komitealta kehän jälkeen); hissutellen liikkuen en antanut Nanen näyttää parasta liikettään ja pätkän se olikin peitsannut (tästä myös arvostelussa). Uuups. =D Nanelle kuitenkin hieno arvostelu ja tuloksena ERI! Tässä arvostelu:

"Balanced head with nicely shaped eye, neat ears. Good underjaw. Good length of neck. Nicely angulated. Good depth of chest & bend of stifle. Nice, long tail. Level topline. Good substance & bones. Moved ok. One section of the movement he paced. In good coat of correct texture. Nice overall dog."

Arvostelun vika lause pisti hymyilyttämään, mami sou dinks de seim! =D

Dea-neiti oli vuorossa viimeisenä avo-narttuna Irene Beadenin kehässä, kaikkien 47 muun avo-nartun jälkeen. Hymy ei kuitenkaan neiti tättähäärältä hyytynyt pitkän odottamisenkaan jälkeen. Neiti pääsi tutun handlerin, Eran, kera kehään. Tämä veto oli jälleen kerran oikea. Neiti ei komentele vierasta handlaajaa yhtään niin paljoa kuin mua ja liikkeet sillä on paljon paremmat mitä mun viemänä. Oli ihana katsella neidin hienoa menoa kehässä, on se vaan suloinen pieni tyttö. <3 Dealle nätti arvostelu ja tuloksena ERI! Arvostelu tässä:

" Jet black tri of good size. Balanced head with a good stop. Wellplaced eye. Enough neck for her size. Level topline. Would prefer a little more layback of shoulder. Good deep chest. Good bend of stifle, long tail. Moves soundly with drive. Shows foursquare."

Dean arvostelussa pisti hymyilyttämään sanat "Good deep chest". Se ei siis taida olla vain mun kuvitelmaa, että neiti on vankistunut ja saanut hieman lisää massaa. Ainahan tyttö tulee olemaan hoikempaa sorttia, mutta omiin silmiin neiti on neidistynyt hirmuisesti viime aikoina. Neiti vaan on ollut hieman hitasampi kehittymään kuin muut. Dee täyttää kesällä jo kolme vee, joten onhan se aikakin alkaa hieman neidistymään. =) P.s. Painoa neidillä on nyt 7,4kg, vuosi takaperin se oli 6,1kg (eikä painonlisäys ole tullut läskistä). Ennen sain kädet sen rintakehän ympärille, vaan enpä saa enää. ;)

Pääsimpä itse vielä veteraaniluokkaan hippaloimaan ihanaisen Kirppu-mummelin kanssa. Se "mummo" ei tosin ole kyllä mummoa nähnykkään, askel oli kun nuorella neidillä ja meno hilpeän hupaisaa. =) Kyllä sheltit osaa olla <3 Kiitos kaikille ihanaisille matka- ja kehänlaitaseurasta sekä handlaus- ja trimmausavusta! Pitkä, väsyttävä päivä, mutta kyllä erkkari on sen arvoinen!

Rally-tokokisat Porvoossa

2011-03-20T08:32:00.019+02:00

Pikku röllittelijät, Dea & Nane, pääsivät eilen tekemään uutta aluevaltausta rally-tokoilun saralla, nimittäin korkkaamaan kisailut virallisessa ALO-luokassa! "Lahjattomat treenaa"- slogan päti meihin, sillä edellisten kisojen jälkeen ei oltu otettu yhden yhtä rally-tokomuuvia. Hieman oli tökstöks-fiilis edellisenä iltana, sillä ei me olla myöskään treenattu pidempää pätkää ilman palkkausta. Ja nyt se oli edessä. Vaan suotta fiiliksieni kanssa töksöttelin, naperot oli mainioita! =D

Kisapaikalla oli paljon tuttuja ja odottelu sujui rattoisasti rupatellessa ja vihdoin viimein vähän muistutellessa rally-tokoilusta noille röllittelijöille. ;) Dean vuoro oli satsissa yksi (23koirakkoa) ja Nanen satsissa kaksi (23 koirakkoa). Rata vaikutti ihan ookoolta, ei mikään järin vaikea. Tosin olihan siellä taas se istu-kierrä-koiran-ympäri-kyltti, mikä meillä Dean kanssa on edelleen yhtä vaiheessa kuin viime kisoissakin. Plääninä oli siis Dean kanssa yrittää tehtävää, ettei saada hylättyä ja sen tehtävän epäonnistuttua jatkaa matkaa ripeästi.

Dea oli ilohippas-päällä koko reissun, se kieku ja kananokitteli (tutut tietää miten se nokkii innostuessaan) ja yritti leikittää jopa uroksia. Weird! Radallakin se tuntui nauravan koko ajan, tosin jossakin vaiheessa se alkoi hieman kummastella, miksei sitä palkkaa tule, vaikka onnistuu ja mamman suu suoltaa kehuja jatkuvalla syötöllä. Yksi tehtävä meni siis väärin ja tämän lisäksi saimme yhden miinuspisteen taluttimen kiristymisestä. Mutta että 89/100p oli Dean lopullinen tulos! Mikä tarkoittaa hyväksyttyä tulosta kisakirjaan! Jei Tirpukka! =D

Tässä linkki Dean suoritukseen.

Nanekin on sisäistänyt rally-tokon ideologian kiitettävästi, sillä herralla tuntui olevan hauskaa koko reissun ajan, aina odottelusta itse suoritukseen. Nanen suoritus oli tasaisen varmaa, toisin sekin alkoi jossakin vaiheessa komentaa namipalkkaa annettavaksi oikein suoritetuista tehtävistä. Vaan yllättävän hyvin sujui tämä pidempi pätkäkin ilman palkkiota, missään vaiheessa sekään ei jättänyt tehtäviä tekemättä namin puuttuessa. Yksi tehtävä meni mokaksi, kun Nane kieppasi yhden ylimääräisen kiepin kesken tehtävän (toki mun avuliaalla käsiohjauksella) enkä tajunnut tehtävää uusia (vaikka sitä siinä mietinkin - jäi kuitenkin miettimisen asteelle). Muita virhepisteitä emme saaneet. Joten lopullisena tuloksena Nanelle 90/100p ja ensimmäinen hyväksytty tulos ALO-luokassa!!!

Ja täällä Nane The VauhtiKallon rallittelua!

Semmoiset rallittelukarkelot. Seuraaviin josehkämitenkään voitais jopa harjoitella. Vaikka hyvinhän se sujui näinkin! Erityiskiitos Yokotain-porukalle kivasta kehänlaitaseurasta! =D

Arkihöpinää ja Elkun rallattelua

2011-03-17T05:12:00.036+02:00

Meillä menneet puolitoista viikkoa on kulunut enempi vähempi raksapuuhissa ja metsälenkkien parissa. Kolmen kopla on "kotiutunut" mainiosti Vilpolan tiluksille; vapaana voi antaa viipottaa ja naperot nauttivat saadessaan hyrrätä ympäri tiluksia. Tunnistavat autostakin jo peijakkaat mihin ollaan menossa. Elvari etenkin alkaa pitämään hurjaa piipitystä, kun päästään raksan pihalle. Se ihan selvästi tyyykkäää! =)

Metsälenkkejä ollaan touhuttu menemään urakalla. Yhtäkkiä sitä vaan huomaa, että illalla on pidempään ja pidempään valoisaa ja niinhän se aika sitten vierähtää köpötellessä metsän siimeksessä, kun ei ole kiire pois pimeän alta. Hiphei, sieltä se kevät saapuu!

Tiistaina herra Elviksen treenit. Tämmöistä oli luvassa.

Persjättöjä ja takaaleikkausta. Siinäpä ne oikeestaan oli päivän ohjauskuviot. Musta oli hyvä, että kunnolla keskityttiin vain muutamaan juttuun, ei sillisalaattia. =) Alun pätkä 1-6 meni ok. Ainoastaan kääntäessä Elkkua 3. hypylle, oisin voinnu kääntyä vielä reilummin, nyt tuli vähän laajalla kaarella. MUTTA (kiitos Sadun huomion), Elkku on kehittynyt oikeesti niin paljon, ettei se putkipöhkönä enää yritä karata putkille, vaan suuntaa ihan oikeesti sinne minne pitäisikin olla menossa! Mä en oo ite edes tajunnu, mut sehän on ihan totta. Tossakin pätkässä oli putkia tyrkyllä ja sinne se entinen Elkku ois varmaan karannu samantein. Ja putkiin karkailua se ei ole tehnyt vain tietämättömyyttään, vaan ihan silkasta putkeen menon tuomasta riemusta ja vähän kettuillakseenkin. =) Vaan nyt, *muisk*!

Kepit meni melki hyvin. Elkku osas lähteen ite pujotteleen, mutta tahto jättää vikan välin menemättä (mun hosuessa seuraavaa muuvia). Yritin meinaan ensteks valssilla saada herran kääntymään putken oikeaan päähän. Persjättö oli tähän parempi ja sillä saatiin herra sekä pujottelemaan loppuun saakka että menemään putken oikeaan päähän. =) Loppupätkää vedettiin myös persjätöllä (kasilta ysille) ja se toimi. Ihan loppuun jokainen sai puolisen tuntia itekseen harjoitella niitä kohtia missä tuntu, että tarvis vielä lisää harjoitusta. Me tahkottiin lähinnä pätkää kepeiltä eteenpäin. Oikean rytmin löydettyä se sujui moitteetta. =D Lisäksi otettiin vähän myös kontakteja puomilla Elkun kanssa, ne meni ok. Jäähdyttelylenkillä mulla meinas päästä parku, kun taaperrettiin vieri vieren pikkusella polulla hämärässä, tuli semmottiis sydäntä sykähdyttävä tunne; mun pieni mies on vaan niin <3

Mölliagikisat ja Vaakkoissa velmuilua

2011-03-06T07:34:00.045+02:00

Lauantaina suunnattiin mölliagikisoihin Lohjalle, reissuseurana Satu ja Tipi. Meiltä edustettuna koko poppoo, Dea tosin kannustajan roolissa. Päivä oli aurinkoinen ja kivoja kävelyteitä hallin läheisyydessä, minkä vuoksi ei tippaakaan haitannut odotella vuoroamme. Möllien rata oli musta oikein kiva, semmoista melko suoraviivaista mentävää.

Elvis pääsi ensin koikkelehtimaan minimölli-luokassa. Hienosti poika koikkelehtikin. Aina muurille saakka. Ja sen jälkeen. =D En tiedä minkä lällälää-kohtauksen se muurilla sai, se ei vaan suostunut sitä menemään. Kiersi vain. Ja minä pöllönä jäin sitä tankkaamaan, taidettiin saada 3, 4 kieltoa ja tuplahylly muurilta. ;) Muuten musta Elkku toimi oikein hyvin. Ja triplaJee minimiehelle paikoilla pysymisestä lähdössä! <3 Vaan kyllä on kauheaa katsottavaa, kun videolta näkee meidän menoa. Koiran menoa ei voi moittia millään, mutta se oma pyrstöhyyppänä heiluminen, oijoijoi... ;) Miten ihminen ei osaa kulkea selkä suorassa, miten? Ei luulis olevan kovin vaikeaa. =D Elkulle siis tuloksena hyl.

Nane pääsi hetken päästä medimölleilemään. Mua hieman hirvitti, sillä radalla oli A, jota ei olla otettu kuin muutaman kerran ja nekin hihnassa. Vähän sama juttu puomin kanssa (mutta sen ajattelin viedä ihan kädestä pitäen). Päätin, että jos se ei mene ekalla kertaa, skipataan me koko este. Toinen hirvitys oli muuri, sehän on medeillä aika korkea! ei me sitäkään olla otettu medikorkeudella. =O Päätimme tsempata ja yrittää. Nane pysyi lähdössä just sen verran, että sain itteni hilattua ekan hypyn siivekkeen kohdalle. Sitten mentiin. Puomin herra meinasi ohittaa, mutta mamman käsiavustuksella (ja yhdellä väärinpäin alastulolla) me päästiin puomi menemään. Muurin herra hyppäsi no problemo, jei! A:n alla herra mietti, että tämä tämmöinen, menisinkö, "en" ja niin me skipattiin se (ettei satu haavereita, se kun ei ole hanskassa). Tippui meillä vielä rimakin kaupanpäälle jossakin kohtii. Tuloksena hyl. Meillä oli kiva rata, vaikkei ehkä ollutkaan niin kovin loistokas! Liikkistä on kuin Nane niin tykkää maman kanssa mennä <3

Täältä löytyy video möllikarkeoihin
http://vimeo.com/20680961

Sunnuntaina lähdettiin ÄssäT-neitosten sekä Sadun ja Kirsin kera Vaakkoin ulkoilualueelle samoilemaan. Ilma oli aivan mahtava ja mukavassa seurassa vierähti kolmituntinen tosta vaan. Maastot oli upeat ja poppoo sai rillutella sydämiensä kyllyydestä. Emännillä oli kamerat matkassa ja muutamia napsuja tuli otettua. Tässä muutama kuva reissusta.

Elvis Vaakkoin maisemissa

Lentävät Nappulavaaran sisarukset

Hullut pienet lumenjahtaajat

Liikenne sekaisin

Sainpas napattua Nanesta kuvan ennenkun se katos taas omiin puuhiinsa

Elvis ja Sani söpöstelemässä

Sani, Elvis, Saana ja Nane

Nane napotin <3

Dean rakas katse <3

Perjantain piristys

2011-03-04T05:50:00.007+02:00

Vilpolassa ei ole vielä lattiavalujakaan tehty, mutta emännän piti ehdottomasti jo tilata "Tervetuloa"-kyltti. Tälleen vaatimattomasti Vähän etukäteen.

Eikö ole suloinen!? Mun perjantaiaamu piristyi kertaheitolla. =D
Hyvää viikonloppua kaikille!

Elkun treenihöpinää

2011-03-02T06:07:00.034+02:00

Jos jotain kehnoa, niin aina jotain hyvääkin. Elkku & mami tiistain treeneissä.
Päänmenona seuraavaa. Kiertoa, kaartoa, vääntöä, suoraa pätkää.

Eka pätkä 1-12. Ekalla kerralla pätkä melkein puhtaasti läpi. Ja Elkku malttoi oottaa, että menen vastaanottamaan nelosen takaa! Jei! Vitos hypyltä kutoselle oisin saanu ottaa tiukemmin haltuun ja kertoa selkeämmin aikeeni. Muurilta pala pois, kun menin Elkun tielle seisomaan kierrättäessäni sen muurin takaa. Toka koitoksella Elkku tiputti ekan riman ja se veti herneen siitä nenään. Lällätteli mulle ja koitti kiertää hyppyjä. Päästiinpä kuitenkin yhteisymmärrykseen, jotta hypyt ois suotava hyppiä. Tämän jälkeen ei kuitenkaan enää malttanut odottaa lähdössä kuin sen verran, että mä olin kakkoshypyn kohdilta vastaanottamassa. Vitos-kutos hyppyihin koitettiin jos jonkinnäköistä kiemuraa ja mikään ei oikeen tuntunu hyvälle (mä en siis saanu itteäni toimimaan kunnolla ja sen myötä en Elkkuakaan). Muutama onnistunut kerta ja jätettiin asia hautumaan.

Seuraavalla pätkällä 11-28 muutoin ok (mä muistin jopa melkein minne mennä), mutta hypyt 15-16 ja 21-22 tuotti mulle taas ongelmaa. En vaan saanut itteäni käännettyä hypyn suuntaan, vaan kroppa näytti minne sattu ja sinnehän se pieni mies meni, minne sattu. =D Loppupätkä ok ja mikä hienoa; me tehtiin onnistuneet kepit!!!

Vaikkei treenit menny (lähinnä mun osalta) taaskaan römsöön lailla, oli meillä kivaa. Ja palo petrata on suuri! Siihen pyrimme! =D

Ei menny viikko niinku römsöös

2011-02-27T20:01:00.026+02:00

Joo ei ollu römsöö- (mummin lailla lausuen) kamaa meidän viikko. Emäntä itse sairastui kurjaakin kurjempaan influenssaan ja suurinta huvia menneellä viikolla meillä oli neljän seinän tuijottelu ja sylittely. Ekat pari päivää mä totaalisesti makasin sohvalla, isännän hoitaessa koirien ulkoilutukset ja muut perusjutut. Hauvat oli kyllä maailman ihanimmat hoivaajat; aina joku kolmesta oli makaamassa sylissä, lämmittäen ihanasti. Olivat välillä raasut kovin huolestuneen näköisiä, kun mami sanoi "atsiih, oihvoih, atsiih". Sohvan pohjalta seljettyäni sai koiratkin taas nauttia sisätila-aktivoinnista, leikeistä ja aivojumpasta. Siinä se meidän viikko meni.

Tänään ekaa kertaa kunnolla emäntäkin uskalsi nokkansa näyttää ulkoilmassa. Lähdettiin koplan kanssa tarkistamaan Vilpolan (sen tulevan uuden kotimme) tiluksia ja ihmettelemään mitä ukot siellä puuhaavat. Melkein parituntisen ajan lapset saivat riekkua tantereella ja nehän otti kaiken siitä ajasta irti. Pidemmittä lörpötyksittä, kuvat puhukoot puolestaan. =D

Elkku herrana Vilpolan tantereella

Vilpolassa onnistuu myös mäenlasku

Dea kalikan etsintäretkellään

"Eihän vaan ton kalikka ole yhtään parempi, maukkaampi, hauskempi kun mun?" tuumaa Nane

Tuhti-tyttö lähti tilusten tarkastus reissulle. (Juma se näyttää putelta!)

Nanesta kerrankin normikuva, missä mitään ei rotkota mistään eikä se kieku/kalua/hypi...

Seuraavat kuvat olikin sit taattua Nane-laatua ;)

Vähänkö me tykätään meidän uudesta rilluttelumestasta!

Pikkuset nöpökinuppuset <3

Ensi viikolle toivomme terveyttä ja kauniita lenkkeilyilmoja!

Epiksissä Lahdessa

2011-02-21T16:48:00.042+02:00

Sarjassamme extempore-reissut; Lahden epikset viime sunnuntaina. Matkassa Tipi, Elvis, Dea ja Nane. Satu oli bongannut epävirallisten agikisojen ilmoituksen netistä ja aikamme pähkäiltyämme päätimme lähteä hurvittelemaan Lahteen. Sää (-18-20) tosin mietitytti lämmittelyjen ja jäähdyttelyjen kannalta ja jotta pähkääminen olisi ollut mahdollisimman pitkälle venytettyä, oli pieni sininen Tipi-porsas lauantaina kiskonut pikkuiseen kupuunsa 1,5kg kuivanappuloita... Kaikki kuitenkin pikku porsaalla hyvin, joten su aamuna lopullinen päätös, että Lahti otetaan suunnaksi.

Möllikisat olivat tosissaan möllikisat, sillä radalla ei ollut kontaktiesteitä, keppejä, keinua, rengasta eikä pussia. Toisinsanoen rata koostui hypyistä ja putkista. =D Ilmoitin Elkun minimölleihin ja Nanen medimölleihin. Vasta medimöllien alettua hoksasin, ettei me olla koskaan otettu Nanen kanssa hyppyjä medikorkeudella. =O Mutta myöhäistä se siinä vaiheessa enää oli sitä hoksata. Joten niillä mentiin.

Elkku oli intoa täynnä ja mikä parasta; se ei varastanut lähdössä (kuten ei enää treeneissäkään). Se kulta <3 Suunniteltu ohjaus meni melkein kuten piti; muutamissa kohdissa mä hieman puolihuolimattomasti huitelin minne sattui. Ja mun pitäs oikeasti päästä siitä käsien vispauksesta ja pyrstö pystyssä kulkemisesta eroon; kuva ei valehtele. ;) Elkulle tuloksena 5vp ja 3.sija minimölliluokassa. Jei Pépé!

Nanenkin uskalsin ilmoittaa, vaikka herra on treenannut tämän vuoden puolella vain kaksi kertaa, eikä viime vuoden lopulla treenikertoja ollut varmaan yhtään sen enempää. Mutta koska rata oli pelkkää putkea ja hyppyä, ajattelin, että kyllä me mennään! Niimpä Nane korkkasi mölleilyt mediluokassa. Ja komeasti korkkasikin. Mammalla ohjaus sekosi ihan täysin ja paikoitellen ohjaus oli erittäin kökköä, mutta isot plussat ja suukit Nane-miehelle, joka tekee työtä käskettyä, innolla. Nanelle 0-tulos ja sijoitus 8/12. Ei pöllömmin treenimäärään nähden, ei ollenkaan! =D

Hupaisaa oli, että Nane sai jälleen uuden nimen. Hkään näyttelyssä se viime syksynä oli Nappulavaaran MM ja tällä kertaa sen kutsumanimenä oli Nalle. ;) Katsellessani lähtölistaa ihmettelin, minne Nane on sieltä kadonnut, kunnes tajusin, että herrasta on väännetty Nalle-mies. No, onhan se semmonen maman Nane-nallukka. <3

Kiva reissu poppoon kanssa (Deakin siis turistina mukana). Eikä kylmä ilmakaan haitannut, varsinkin kun aurinko oli kotimatkaksi ennättänyt lämmittää ilmaa sopivammaksi. =) Kiitos Satu ja Tipi-porsas reissuseurasta!

Linkin möllikisavideoon laitan, kunhan saan sen ladattua vimeoon. =D

http://vimeo.com/20201312
*Muoks* Ja tuolta linkistä löytyy se video. =D

Salmen seikkailulla

2011-02-16T10:20:00.015+02:00

Eilen kirpsakan pakkasen siivittämänä (-17), lähdimme seikkailulle Salmen ulkoilualueelle, seuranamme Anu ja tytöt. Lenkki uhkasi jäädä parkkiksella pyörimiseksi suuntaa etsien, mutta onneksi puhelin on keksitty ja sen toiseen päähän mahdollisuus saada ihminen, joka alueen tuntee. Niimpä siis pääsimme matkaan ystävällisten lenkkiohjeiden kera. Ja kyllä me nautittiin! Aurinko pilkisteli niin kirkkaasti liki koko lenkin ajan ja pakkanenkin lauhtui (poislähtiessä vain -10). Koirat saivat temmeltää keskenään ja siinä tohinoidessaan taisivat nekin unohtaa pakkaspeikot, jotka kylmässä maassa vaanivat. =D

Pysähdyttiin lenkin lopussa taukopaikalle, missä oli mahtavat maastot myös kuvailuun. Niimpä poppoo pääsi poseeraamaan hetkeksi. Toiset ei ois malttaneet lopettaa poseerausta millään ja toisille paikoillaan pysyminen tuotti suuria vaikeuksia. Eihän sitä vaan voi nököttää paikoillaan, kun on paljon muutakin (mielenkiintoisempaa) puuhaa (T.Nane). Tässä kuitenkin muutama kuva Salmen seikkailulta.

Poppoo poseeraa (lukuunottamatta Nappulavaaran Hyrrää)

Nane ja tytöt

Riina, Bodil, Pirre, Nane & Elkku

Se pieni, suloinen mies <3

Prinsessan talvinen poseeraus <3

Yhden kuvan (tuurilla kahden) hyrräjuntteri <3

Nantsu kävi liitelemässä

2011-02-13T18:39:00.010+02:00

Lauantaina Nane pääsi siskonsa Tipin kanssa liitelemään Sporttikoirahallille, minne oltiin varattu extempore-vuoro Satun kanssa. Nane oli intoa ja tohinaa täynnä ja meillä oli kivaa! Otettiin muutamilla hypyillä pikku ohjauskuvioita sekä tämmöistä pätkää.

Siis takaaleikkusharjoituksia. Yllättävän hyvin sujui siihen nähden, että Nanunen ei ole juurikaan säännöllisesti liidellyt. Ja mikä parasta, me tehdään edelleen yhdessä! Ja Nanellakin näyttää olevan huisin hauskaa mamin kaa touhutessa. Mami ei vaan aina meinaa muistaa, että Nanea pitäisi ohjata erilailla kun Elkkua. ;) Jospa mä kesäksi saisin Nanellekin treenipaikan ryhmästä.

Iltapäivästä tuli Maaju ja koissut lenkki- ja kahvitteluseuraksi. Dea on edelleen niin hauska, kun Lucan seura kelpaa sille (yleensä ei pojista juurikaan välitä). Käy niin häntää heiluttelemassa ja lirkuttelemassa Lucalle. Ja junnujuntterit Nane et Cassu löysi yhteisen sävelen lenkkipoluilla, ne rillas ihan huolella keskenään. Nanesta vain tyhmää oli, kun Cassun turkki oli liukas eikä siitä oikein saanut kunnolla kiinni. ;) Elvarilassa koko poppoo malttoi rauhoittua mammojen kahvittelujen ajaksi. Välillä toki piti leluja roudata näytille, josko kävisi flaksi. =D

Koirilla on nyt ainakin ensi viikon "mamiloma", kun emäntä on sl:lla. Tämä tietää siis päiväsaikaan pitkiä lenkkejä (tai useita lyhyitä, mikäli pakkaslukemat on sitä mitä on luvattu). Yhdessäoloa siis tiedossa ja ehkäpä me muutakin keksimme päivien ratoksi. =D Hiphei ja alkavaa viikkoa kaikille!

Elkun vapaatreenit

2011-02-09T05:19:00.015+02:00

Elkulla oli vapaatreenit eilen, kouluttajan ollessa sairaana. Onneksi paikalle oli tullu muutama muukin treenailemaan itsekseen, jotta meidän ei tarvinnut ihan yksin keksiä ja soveltaa mitä puuhata. Itseasiassa otimmekin sitten rataa, joka oli siellä valmiina.

Alkuun otettiin pätkä 1-6. Se sujui yllättävän hyvin. Ainoa ongelma meinasi olla putkeen lähetyksessä. Elkku tahtoi hakea aina väärän pään putkea. Selkeällä putkeen ohjauksella, jättäen Elkulle tilaa mennä, koko ajan hihkuen "putkea", niin se sujahti sinne minne pitikin.

Pätkä 7-13. Oli meille hyvä, koska siinä saatiin hyvin keppitreeniä. Tosin ei siltä "hankalalta puolelta". Se kyllä pitäisi ottaa treenin alle. Lähetys putkeen, vastaanotto kepeillä, ekaan väliin ohjaus ja annoin herralle tilaa mennä. Ja se meni! Se ihan itse pujotteli, mun kipitellessä vieressä "kepikepiä" hokien. Ysille takaaleikkaus, samoin kympille. Takaakierto yhdelletoista ja uudelleen kepeille. Pari kertaa Elkku kiiruhti (näki jo putken kutsumassa edessään) ja jätti vikan välin pujottelematta. Otettiin muutamat onnistuneet kepit ja mä hihkuin kannustushuutoja tsempaten sen pujottelemaan ihan koko satsin ja "palkaksi" oikeasta suorituksesta Elkku pääsi kirmaamaan putkeen.

Lopuksi otettiin rataa alusta loppuun. Pientä takkuamista vitos putkelle lähettämisessä, kun en taas heti muistanut ohjata tarpeeksi selkeästi. Muutoin mallikasta menoa, ainakin mun mielestä! =D Kivat treenit, jossa pikku toopeli pääsi taas ujeltamaan ääntään käheäksi. On se vaan liikkis töyhtis <3

Kirkkonummen rallytokokisat

2011-02-06T09:08:00.084+02:00

Eilen oltiin Rallytokoliiton järkkäämissä kisoissa Kirkkonummella koko poppoon edustuksen voimin. Isäntä kepona (tosin vähän huonohappisena sellaisena). Emäntä vielä lämmön ja flunssapöpöjen kourissa. Hyvät eväät siis kisoja ajatellen. =D

Kopla pääsi metsälenkille aamusta, mutta autossa nautitun tunnin päikkäreiden jälkeen ne oli taas täynnä energiaa, tulta ja tappuraa. Malttoivat kuitenkin suht kauniisti käyttäytyä kisapaikalla. Mitä nyt pientä kuorolaulantaa piti harrastaa, jotta kaikki kuulisivat kuinka Villikot on saapuneet. ;) Radan reunalta löydettiin tuttuja. Meillä olikin huisi edustus Yokotai-porukasta paikalla; Saija & Ando, Petra & Penni, Ellu & Velho, Sari & Taco. Siinä meni turistessa aika mukavasti. Lisäksi huonohappisen isännän jobia mallikkaasti hoiti Petra (isännän torkkuessa autossa). Petra toimi "varamammana" meidän koplalle oman suorituksensa jälkeen koko loppuajan. Se tyttö osaa sitten käsitellä koiria. Kopla ihastui varamammaansa <3

Meidän poppoo edusti edelleen mölliluokassa, sillä luulin luokkien menevän peräjälkeen. Jos olisin tiennyt luokkien menevän päällekkäin alo-luokan kanssa, olisin ilmoittanut Nanen aloon. Mutta siis, me mölleiltiin. Rataantutustumisessa tunsin kahteen kertaan pienten tassujen nousevan mua vasten ja kukapa muu kuin Elkku se siellä tuli tervehtimään, menojalka tais jo pojalla vipattaa. Elkku pääsi livahtamaan isännältä karkuun, eka tietty keplotellen itsensä valjaista. Keplottelipa itsensä valjaista muutaman muunkin kerran kisojen aikana (onneksi ei sentään suorituksen aikana). =)

Möllirata vaikutti ihan mukavalta. Dean kanssa tiesin ongelmaksi koituvan "istu-kierrä-koiran-ympäri"-kyltin, sitä me ei edelleenkään olla saatu treenattua kuntoon. Muutoin rata oli kivan oloinen.

Elkku pääsi aloittamaan ensimmäisenä, numerolla kolme. Showmies on showmies, vaikka voissa paistaisi. Mun vanhin ja viisain, sekä varmasti taitavin koko porukasta, mutta ne hyvän shown elementit... Takuuvarmaa Elvistä, sillä ne vaan on saatava mukaan suoritukseen kun suoritukseen. =D Plussana vois sanoa, että Elvis todella on sisäistänyt rallytokon tärkeän elementin, tekemisen ilon! Sitä siltä ei ainakaan puuttunut, ei tippaakaan! Taitavasti suoritettiin kylttien tehtäviä. Välillä aina kuitenkin poseeraten ja hihitellen yleisön hihityksille. Elvari se osaa viihdyttää suloisella, huumorintajuisella olemuksellaan! Ja itseasiassa väärinsuoritetut tehtävät oli kahdessa kohtaa täysin mun mokia; a)en osannut laskea askelia ja b)palkkasin Elviksen väärin, jolloin se teki ylimääräistä liikkeen aikana. Yhtä tehtävää uusimme kaksi kertaa, kun Elkku oli selkeästi sitä mieltä, että tässä tahdotaan sivulle tuloa oikealta (ei vasemmalta kuten kyltti ja emännän puolihuolimaton ele käski), loppuviimein se kyltti saatiin suoritettua mallikkaasti oikein. Uskotteko, että Elvari nautti!? Tämä laji on juurikin Elkun laji, vaikkei se ehkä kisoissa pääse loistamaan tuloksilla. Mutta se saa esiintyä ja tohottaa! =D Tuloksena Elviksellä 63p! Ei siis hylätty, muttei 70p-rajan-ylittänyt-tulos. Elkusta ei valitettavasti ole yhtään kuvaa radalla, kun isäntä nuunas autossa silloin.

Parin tunnin odotuksen jälkeen oli seuraavana vuorossa Miss Smiley aka Dea. Nebukaneesa juoksuistaan toipuneena oli oma pirteä, topakka itsensä. Ero tekemisessä on niin valtava ennen ja jälkeen juoksujen, ettei uskoisi. Joten toivokaamme maaliskuulle ja tulevalle steriloinnille onnea. Mutta kisaan. Meidän piiloblondi se aina vaan yllättää mut (vaikka luulis munkin jo oppineen, ettei se ole se blondi, jona mä sitä pidän). Dean seuraaminen oli reipasta ja hienoa, kyltit suoritettiin mallikkaasti. Jätimme "istu-kierrä-koira"-kyltin yrittämisen asteelle (jos ei yritä, on se heti hylätty). Lisäksi sekoilua "istu-1askel-istu-2askelta-istu-3askelta"-kyltillä. Ekalla kerralla Dea meni viimeisessä istu kohdassa maahan, joten uusimme tehtävän. Toisella yrittämällä tehtävä muuoin mallikaasti suoritettu, mutta Dea teki ylimääräisen "ympärimenon" ennen istumistaan. Ja mä en tiennyt, että se vie liikkeen väärinsuoritetuksi. Dea halusi mennä röllitokoa. ;) Kahden tvä:n ja uusimisen lisäksi ei virhepisteitä mennyt kuin yhdestä taluttimen kiristymisestä. =) Dean tulos 75p!

Dea lähtökuopissa

Dea reippaana pikku röllitokoilijana

Välissä palkkaus ja jatkuu

Viimeisenä suoritusvuorossa Mister Nane. Monen tunnin odottaminenkaan ei ollut vienyt Nanelta intoa suorittamiseen. Se tahtoi mennä ja tehdä. Otettiin vuoroamme odotellessa muutamia juttuja + temppuja sitten mentiin. Musta on niin kovin jännä ettei mua juurikaan jännitä ollenkaan. "Valmis?"-kysymys ehkä tuottaa pienen jaiks-elämyksen, mutta sen jälkeen mä keskityn täysin koiraan ja unohdan kaiken muun. Ja hyvä niin. Nane oli hieno mies! Se seurasi mallikkaasti, suoritti tehtävät hyvin ja innolla. Yksi ainoa moka (mun ohjausmoka) kävi radan aikana. Mun piti ohjata Nane eteen istumaan ja mitä mä tein; ohjasin sen kiertämään kyltin. Piips, kontrollivirhe -3p. Muuten saimme vain yhden virhepisteen yhdestä asentovirheestä. Lopullinen saldo Nanella siis 96p ja sijoitus 4./38. Mamma oli erittäin ylpeä pikku huutihilviöstään <3

Nane pontevana poikana

"Minä poika tykkään napotella mammaa, kun se niin kehuu ja sillon nakkia taskusssaaa"

Nap-nap-napotusta

Tehtävän suoritusta, Nane niin tarkkana

Semmoiset karkelot! Kiitos kaikille kehänlaitaseuralaisille! Oli mukavat kisat!

Aika mahoton se on

2011-02-02T06:05:00.038+02:00

"Se kääntyy tänne,
menee sinne,
ja se rullaa vaikka minne,
siin on out (not) sekä in
se on fiksu vekotin"

Se on Elvis. Oltiin eilen treeneissä med Elkku. Ujelluksen määrä oli suuri ja se ei sit vaan lakkaa. Enkä enää edes viitti yrittää vaientaa sitä. Kunhan joskus puolihuolimattomasti tokaisen shhh. Se vaan niin tyyyykkääää! Tämmöistä oli kouluttaja suunnitellut.

Alkuun rata pätkissä, 1-9 ja 9-16. Jo oli siinäkin sumplaamista meikäläiselle. Putkeen asti oli selvää, sitten pyörittelinkin ympyrää keskenäni. Elkku sujahteli mustaan putkeen ekana niinkun ei mitään ja yhtäkkiä stop, "en tee". Joten otettiin pelkkää putkea muutamaan kertaan, jotta se ymmärtäisi sen olevan just sitä putkeen kirmailua, mitä se niin rakastaa. Koitettiin 5 hyppyä muutamalla eri tavalla ja aina me saatiin paras lopputulos valssilla, joten valssia siihen. Lähetys kutoselle ja persjätöllä seiskalle. Ne sujui ok. Samoin putkeen lähetys ja kepit. Elkku haki itse jopa kepeillä aloituksen, jei minimies! Enkä mä sörkkinyt yhtään väliin, vaan annoin pojan hoitaa homman ihan itse. =D

Seuraava pätkä olikin sitten keppien osalta hankalampi. Mä vaan en osaa lähettää ja ohjata siltä "väärältä" puolelta. Kouluttaja tuli hätiin. Tahkosivat Elkun kanssa keppejä muutamia kertoja ja nätistihän se pujotteli, vaikkakin vähän välissä sikaillen. ;) Kouluttaja sanoi, että ohjeet tekemiseen pitää tulla heti ja selkeästi, sillä Elkun itsevarmuus ja röyhkeys kentällä merkitsee. Jos sille ei anna toimintaa heti, se sikailee. =D Loppupätkä keppien jälkeen sujui yllättävän kivuttomasti. Se meni just niinku olin suunnitellu. =D Musta hienoa Elkussa on sen estehakuisuus, sitä voi kauempaakin lähetellä hakemaan seuraavia esteitä, ja se jopa löytää ne.

Taas jäi fiilis "lisäälisää". Elkku on hieno mies. Mun touhuissa ois paljonkin parantamisen varaa, mutta toisaalta; mä olen parasta Elkulle mitä se voi saada! Joten tahkoominen jatkukoon! =D

Viikonlopun viihdettä

2011-01-31T06:07:00.046+02:00

Viikolopun alkajaisiksi suuntasimme Lopelle illanistujaisiin ja ranchi-elämän viettoon. Lenni Lokinpoikanen oli vastaanottamassa meitä hoviväkensä kera. Kopla nautti täysin siemauksin visiitistään; pihalla rilluteltiin, ihmeteltiin heposia ja etsittiin niiden tuotoksia, illalla nautiskeltiin luita samalla kuunnellen isäntäväkien laulantaa, kannustettiin (lue huudettiin) antaumuksella ilmakiekon- ja biljarinpelaajia. Ja kerjättiin tietenkin herkkuja. =D

Nanea naurattaa illanvietossa

Lenni yritti kovin kosiskella Deaa. Dea ei lämmennyt, ei yhtään.

Illan vimosia tunteja. Elkku kuuntelemassa karaokelaulantaa.

Lauantaina ehdittiin ranchiltä palattuamme hengähtää kotona kahvikupillisen verran, jonka jälkeen suuntasimme Veikkolaan tapaamaan tuttuja ja rallittelemaan. Ellu oli varannut meille halliaikaa paikasta, jossa pidetään ensi viikonloppuna rallytokokisat (näihin karkeloihin on koko kopla ilmoitettu). Teimme pieniä 4 kyltin "ratoja", joita vuorotellen menimme. Meidän poppoolla energiaa riitti, vaikka edellispäivä ja koko aamupäivä oltiin lennetty ja touhuttu. Haukku raikasi railakkaasti. Saimme me kuitenkin jotain tehtyäkin. Nane meni tuttuun tarmokkaaseen, vaikkakin enrgiseen tyyliinsä, malttia unohtamatta. Elkku töyhtötti ja väliin ei ois millään malttanu odottaa seuraavaa tehtävää, vaan ehti suhata jo siinä välissä nuuskuttelemassa kylttejä ja ja ja... Mutta sen meno oli iloista. Dea keskittyi melko hyvin ja suoritti tehtävät (iloisesti) parhaan taitonsa mukaan. Ainoa mitä mä en ole edelleenkään Dealle osannut opettaa on paikoilla pysyminen mun kiertäessä sitä. Se nostaa aina sen pyllyn ylös jossakin vaiheessa. No, kisoissa me yritämme sitä ja jos ei onnistu, jatkamme eteenpäin. =D

Rallittelujen jälkeen menimme visiitille Dean lapsuuden kotiin. Ja kulutimme parisen tuntia Sarin kanssa näyttelyilmoja tehden. Kesän "ulkomaanreissu" lähenee... =D Illan kopla sitten nunnusikin tyytyväisenä.

Sunnuntaina oli aivan mahtava sää! Outo valoilmiö möllötteli taivaalla koko päivän! Hiphei kevään odotusta! Aamusta tehtiin oman poppoon kanssa metsälenkki ja saatiinkin melkein koko metsän pikkurisusto lumineen päällemme. Kiitos navakan pohjoistuulen. Päivällä saimme ulkoiluseuraksemme Suvin ja Nästin. Useampi tunti kului hyvässä seurassa, kakarain riekkuessa. Harmi, että valoisin aika oli jo mennyt ohitse. Ei enää aurinko paistellut kunnolla meidän lenkkireiteille. Kamera olisi ollut matkassa, mutta montaa kuvaa ei ehditty ottaa.

Elvari auringonlaskun kajossa

Meidän pikku Ilohippanen

Töyhtiläinen Elkku

Nebukaneesan sivuprofiilia

Nanesta en ylläri saanut yhtään kuvaa. Sillä oli muuta puuhaa. Med Nästi. Ja kepit.

Pari Turun kuvaa

2011-01-27T16:17:00.005+02:00

Turun reissulta muutama kuva. Kuvat ottanut Saija Tuomi.

Dea ja Tomu kimppakämpässään

Reissulauman poseeraus; Sani, Dea ja Nane

Sit semmosta virallisempaa pönötystä; Tytöt ja Nane

Dea prinsessa poseeraa

Kaheli macho rynnimässä takas naistensa luokse (ei tullu seisotuksesta mitään) =D

Turkkusen reissuu

2011-01-23T19:26:00.067+02:00

Turkkusen näyttely käyty ja koettu. Igen. Sunnuntaiaamuna varhain lähdimme Sadun kanssa posottamaan kera Dean, Nanen ja Sanin kohti Turkkusta, tuota kermaperunoiden ja varpusparvien luvattua kaupunkia. ;) Turkkuses ei oo juurikaan mitään hyvää. Paitsi tamminäyttely; parkkitilaa on sekä tilavat, lämpimät hallit ja mukava, leppoisa tunnelma. Niin myös tänäkin vuonna.

Meidän juoksuista toipuva neiti hutsutteli antaumuksella vielä tänään(kin). Joka toiselle urokselle piti kuiskutella sulosanoja korvaan näyttelypaikalla. Enää ei ollut väliä oliko uros nuori vai vanha, kunhan oli uros. Ja tämähän ei tietenkään sitten alkuunkaan passannut meidän perheen omalle macholle. Ei tietenkään ei. Nane kiekas antaumuksella ja murahteli liian innokkaat sulhasehdokkaat pois ulottuvilta. "Muuuun nainen, muurrmurr, poispois hus!" Mä sanoinkin, että jos oisin mitään oppinut viime vuoden Tampereen erkkarista, mä EN olis ottanut juoksuista neitiä kera oman machonsa näyttelyyn yhtäaikaa. Mutta minkäs teet, kun muisti on niin lyhyt ja aika kultaa muistot. =D Joten näillä mentiin. Muuurrr... Onneksi naperot ehti kuitenkin pahimmat energiansa purkaa kehän laidalla ennen kehiin menoa.

Nartuilla tuomarina toimi Sonja Björklund Ruotsista. Hyvin verkkaisaa tahtia arvosteleva täti-ihminen. Tarkasti täti kuitenkin tutki ja kirjoitti suht pitkät arvostelut, joten hieman hitasampi tahti annettakoon hälle anteeksi. Dea oli juoksuistaan edelleen jokseenkin nuupsa, vaikka iloisesti esiintyikin. Normaalia komennushaukkua ei kuitenkaan kuulunut joka välissä. =D Ja sehän on itseasiassa ihan jees. Täti tutki ja liikutti. Pyysi meiltä liikkeet vielä uudelleenkin "Once again please and try to keep her tail down." Whaaaat?! Miten mä sen hännän alhaalla pidän, eihän se edes nostele sitä pahasti, ei ainakaan sallitun rajan yläpuolelle. Niin me sit hoomoilasina hantuttiin uudelleen kiekka ympäri ja arvostelusta päätellen en onnistunut pitämään her tail down. =D Arvostelu tässä:

"Bra huvud. En aning lätta öron. Tillräckling hals och vacker överlinje. Bra svanslängd. Bra vinklar bak. Trevliga rörelser. Kunde bära svansen bättre. Bra päls. Trevligt temperament." AVO ERI

Saimme kouraamme punaista ja käskyn liittyä kilpailuluokan jatkoksi. Aivot tavoittivat punaisen värin; jei ERI Neena! =D Tätönen silmäili uudelleen luokan neidot, liikutti ja silmäili vielä vähän. Jossakin takanamme pamahti kovaäänisesti jokin ja jonon perällä olleet tyttöset säntäsivät varpusparven lailla eteenpäin. Tilanne rauhoittui, mutta Dea ei enää korviaan suostunut kunnolla esittämään. Yksi toisensa perään käteltiin ulos ja täti silmäili tyttösiä. Olimme viiden viimisen joukossa, täti tuli muiskuttelemaan Dean korvia esiin, neiti ei niitä tahtonut näyttää ja niin meidät käteltiin "viidennelle sijalle". =D Tämä mama oli kuitenkin hurjan iloinen Dean suorituksesta ja tuloksesta! Mein pikku hänipöö <3

Hanipööstä machoon hömötinttiin. Uroksilla tuomarina oli (alkuperäinen tuomari) Anita Whitmarsh Ruotsista. Mukavan oloinen tuomaritäti, hitasa hänkin, mutta annettakoon anteeksi myös hälle hitauhutensa. Nane kiekas kehän reunalla, varasteli nameja taskusta ja oli kovaa vauhtia menossa takas "naisensa" luokse. Se sika! Kehässä onneksi haukkua ei kuulunut muutamia kompuutuksia enempää. Malttoi pönöttää tuomarin tutkailtavana ja tillittää nameja maassa kauniisti, ilman komennusta. Liikkeet sujuivat ok, häntäkään ei ollut (ihan koko aikaa) viirinä. Käteen punaista nauhaa (jes!) ja kilpailuluokkaan. Kilpailuluokassa meidän lisäksi kaksi muuta eri:n saanutta salskeaa nuorukaista. Tuomarin katsaus nuorukaisiin ja järjestys. Meille kolmas sija kera keltaisen nauhan. Mamma erittäin tyytyväinen pikku sikapoikaansa. Tässä arvostelu:

"Ett gott helhelts. Fina propotioner. Vackert huvud. Korrekta öron och fin rygglinje. Mycket god bakställ. Bra dubbelpäls. Effektiva rörelser" NUO ERI3

Semmonen reissu!

Dea Turussa Kuva Sirpa Saari

Vuoden 2011 näyttelyt korkattu

2011-01-17T06:02:00.031+02:00

Vuoden ensimmäinen näyttelyreissu on takana. Mukana menossa neiti-Dee, reissuseurana Satu, Sani ja Reetta. Näyttelypaikkana Lahti, tuomarina Jaana Hartus.

Mietin, miten mahtaa neiti tärppipäivä (kotona asia todettu, Sani vahvisti automatkalla) selvitä reissusta. Hyvin selvisi. Päät kyllä kääntyilivät neidin kipittäessä ohi ja innokkaita kosijoita olisi riittänyt. Meidän neiti ei kuitenkaan suvaitse mitään eikä ketään, joka ei ole charmantisti harmaantunut. ;) Junnu-uroot saivat nokan nyrpistelyä ja kauniita irvistyksiä, vanhemmat shelttiherrat sen sijaan keimailua ja kainoja katseita. Sydämenvalituksi Dea olisi tahtonut veteraani-ikäisen shelttiherran naapurihäkistä, jolle se kovin keikisteli. Tunne näytti kyllä olevan molemminpuolinen. Ilkeä mamma vain ei sallinut rakkaustarinan katseita ja keimailua pidemmälle edetä. Loppujenlopuksi Dea vilkuili ohikulkiessaan jo kelpieitä, berhandilaisia ja valkoisiapaimenkoiriakin siihen malliin,että kelvannut ois kuka tahansa. =D

Mutta itse näyttelyyn. Dea esiintyi kivasti. Ei kompunnutkaan niin paljoa kuin yleensä. Toki juoksu teki tehtävänsä ja normaalia haahumpi oli tyttönen. Tuomari mittasi Dean, saaden tulokseksi 36cm. Likimain samaa mitä itsemittauksella olemme saaneet. Arvostelu oli totuudenmukainen ja tulos ErittäinHyvä! Mamma oli tyytyväinen! Tässä arvostelu.

"Keskikokoinen, vielä kesken kehityksen oleva narttu. Näyttää ikäistään nuoremmalta. Kokoon riittävä luusto, runko saa vielä täytelöityä. Hieman pitkä lanneosa. Hyvä pään kiila. Pyöreyttä kallossa. Pyöreähköt silmät. Normaalit kulmaukset, samoin sivuliikkeet mutta liikkeet saavat vielä vakiintua."

Näyttelyreissun päätteeksi Dea lähti viiden tähden hotellilomalle mummin luokse, sillä kotiin saavuttuamme, oli heti yksi innokas nuori uros kömpimässä selkään, toisen säestäessä vinkulelulla vieressä. Vaan kyllä tuli ikävä neitiä jo heti illalla, kun se ei tuttuun tapaansa kömpinyt tyynylle viereen nukkumaan. Pojatkin kaipailivat kovin neitiä iltalenkin jälkeen, kun tuttua lenkin jälkeistä riehuntaa ei kuulunut. Tänä aamuna Nane oli satavarma, että hänen paras ystävänsä on piilotettu a)mamman takin taskuun tai b)mamman hihansuuhun. Ei löytynyt kummastakaan. Kumma juttu.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Monsieur Pépén treenit nro 2 + juoksupulinaa

2011-01-12T05:21:00.077+02:00

Elkun kanssa eilen treeneissä. Lämmittelyt sujui erittäin reipastahtisesti, pienellä kun tuntui olevan hyvin kiire paikkaan, jossa tiesi saavansa pitää Hauskaa! Lystiä se pitikin! *Piippiipjeijeitipataptap*

Tällä kertaa päidemme menoksi oli suunniteltu tällaista.

Alkuun hehkutus asiasta, joka teki mamman hyvin iloiseksi treeneissä. Elvis nimittäin pysyi paikallaan lähdössä Jokaikisen kerran! Jei, ihana Elkku! Se ei yrittänyt varastaa, ei kertaakaan. =)

Aluksi pätkä 1-7. Mä suunnittelin ohjausta kieli solmussa. Putkesta 4. hypylle menoon mä kehitin jotakin sinnepäin menevää. Jätin Elkun lähtöön, vastaanotin kakkosen takaa, lähetin putkeen, otin vastaan putkesta ja sitten pyörin ympyrää käsineni. ;) Jeppis! Kouluttaja tuli hätiin; jaakotus olisi siinä paras. Mm...niin juu tietenkin, aivan. ;)Niin siis kuinka?! Kädestä pitäen sain neuvot kuinka mennä siinä kohdin ja sujuihan se sitten. Uutta oppimme, uutta opimme. =D Kutosen hypyllä teimme sylikäännöksen, jossa mä hosuin ihan turhaan. Kun mä maltoin rauhoittua ja oikeasti Ohjata, niin sekin sujui. Ja palkaksi töyhtöhyypiö pääsi putkeen. ;)

Seuraavaa vuoroa odotellessa Elvis sai (joutui) huilimaan mun sylissä. Se jopa malttoi pistää maate syliin, mutta silmät ja eritoten korvat tarkkana se kyhki sieltä sylistä kentälle. Se ei tavanomaisesti kiekunut, vaan ujelsi "viihviihviu"-ääntä. Parempi on hento ujellus, kuin kimeä kiekaaminen. Vaikka eipä ryhmän muita jäseniä hirmuisesti näytä häiritsevän pojan jutustelu. Onneksi. Tai sitten ne ei kehtaa sanoa mitään. =D

Seuraavaksi pätkä 7-13. Suunnitelluksi sain jos jonkinlaista rykäisyä, mutta eihän ne käytännössä toimineet kuin osittain. Mä en millään meinannut saada itteäni kääntymään kasi hypylle tarpeeksi ajoissa kääntämään Elvistä. Kouluttaja meni Elkun kanssa pätkää ja menihän ne, niin. Tahkottiin putkea ja sitä seuraavia hyppyjä eri muuvein ja hiljalleen mäkin sain koordinaatit kohdilleen. Lopulta mä jopa (jei) ehdin hypyltä 10 työntämään Elkun takaakiertoon hypylle 11, vaikka alunperin olin siihenkin väliin ajatellut sylikäännöstä. Paljon opittiin tälläkin kertaa. Saimme kotiläksyksi harjoitella yhdellä hypyllä takaakiertoa eri puolilta, jotta mä saisin tatsia paremmin omiin liikkeisiin. =D Elkku oli hieno (++ lisää mamma)! =D

Musta on niin liikuttavaa, miten siitä kiltistä, hiljaisesta, suloisesta pikku soopelista sukeutuu aina innostuessaan oikea huligaanihuutelija. Jokaisella "pimeä puolensa", tämä on Elviksen pahe ja onpahan hauska sellainen!

Elkku niin viattomana ja suloisena

Dea jatkaa juoksuiluaan ja natkuiluaan. Poikien kanssa leikkii, mutta jos sekuntiakaan pidempää pojat viettävät Dean takapuolen tietämillä, on murahdus varmasti edessä. Tällä viikolla ollaan jo eristelty neitiä pojista työpäivien ajaksi. Meno ei ole vielä VilliäLänttä, joten Dea ei ole vielä päässyt hotellireissulleen. Uskoisin senkin kuitenkin koittavan tämän viikon kuluessa.

Halusin tietää mitä täällä päivän aikana puuhataan ja niimpä jätin Cool Edit Pron nauhoittamaan kakarain mahdollisia ääniä. Kahdeksan tunnin pätkässä oli kaksi vajaan minuutin "keskustelua". Käytynä á la Dea ja Nane. D:"Moi" N:"Moi" D:"Mä oon täällä" N:"Joo ja mä oon täällä" D:"Kiva, illalla varmaan saadaan taas leikkiä" N:"Joo, tehdään niin. Nyt nukkuun." D:"Joo, moi" Ja tietenkin nauhalta kuului vuosisadan vastaanotto, kun mamma saapuu kotiin. ;) Mutta se meillä on tiettyyn rajaan asti sallittua. Joten aikas kiltisti ne täällä malttaa päivät olla, eikä paljoa möpinöitä kuulunu. =) Elvis ei haukahtanut kertaakaan. Kiltti.

Vanha kuva kaveruksista, mutta niin suloinen

Dea juoksee. Nane juoksi.

2011-01-09T08:44:00.045+02:00

Eri merkitys vaan kummankin juoksulla.

Neiti Dee aloitti siis juoksunsa tällä viikolla. Johan edellisistä juoksuista ehti 5kk kulua. =D Neiti siis tihentää tiuhaan juoksutahtiaan joka kerralla. Tarkoitus oli steriloida Dea ennen näitä juoksuja, mutta ell mukaan se olisi hyvä tehdä muutama kuukausi ennen juoksuja tai juoksujen jälkeen, joten operaatio siirtyy keväälle. Dea siis pääsee kyläluutailemaan hetkeksi mummin hellään huomaan piakkoin. Onni meillä on kipakka tyttö ja tarkan markan miehet. Nane ja Elkku kyllä nuuskuttelevat ja liehittelevät Deaa jonkin verran, mutta suurin viehätys on vasta tulossa. Ja meidän tyttö ärähtelee kyllä pienimmästäkin yrityksestä, joten elo ollut vielä toistaiseksi rauhaisaa. Ensi viikolla alkaa päivisin eristys, sillä vahtiminen töistä käsin ei ihan onnistu. Emmekä tahdo ottaa riskejä. Merkkien näyttäessä oikeiden päivien lähestymistä, Dea pakkaa kassin ja lähtee viiden tähden hotelliin, jossa odottaa gourmet-pöperöt ja 24/7 seuramummi. Dea on aina viihtynyt hirmuisen hyvin mummin hoteissa ja mummi nauttinut neidin seurasta, joten hyvillä mielin annamme neidin hoitoon muutamiksi päiviksi. =D

Neiti Dee juoksuntuoksuineen

Nane kävi puolestaan perjantaina muistelemassa mitä agility oikeen olikaan. Sporttikoirahallilla pidimme omatoimi treenit Sadun, Tipin, Ilsen ja tyttöjen kanssa. Kyllä se Nane jotain muisti, vaikka paljon oli muistuteltavaa. Olihan taukokin ollut aikamoinen.

Tehtiin edellisten treenaajien rakentamasta radasta meille pätkä, jota harjoitella.

Meillä tyssäsi heti alkuunsa lähtö ykkösen takaa, sillä Nane ei osaa jäädä paikoilleen odottamaan, että pääsisin vastaanottamaan pidemmältä. Ja mä en kerkii juosta sen kanssa samaa tahtia, ilman että se ehtii hyppeleen mun eteen kysyäkseen mihin sitten. Nane ei myöskään itse vielä hae esteitä niin, että sen voisi vain lähettää eteenpäin. Joten aloitettiin ottamalla erikseen muutamaan kertaan kulman mustaa putkea, jotta Nane muistaisi miten irrota sinne. Putken onnistuttua, otettiin lähtö kolmoselta takaakiertona ja siitä pätkittäin muutama este kerrallansa (Satu oli palkkatargetin kanssa vastassa hyppyjen jälkeen). Lopulta otettiin pätkää 3-8, muurin ollessa vikana esteenä. Muutaman ekan kerran Nane kiersi muurin eikä suorittanut sitä ja mä huomasin juoksevani täysin koiran linjalla. =) Kun en enää hypellyt toisen eteen, alkoi se sujua. =)

Kun Nane alkoi muistaa mistä oli kyse, otettiin pätkää 3-10. Esteiden hakukin alkoi muistua paremmin. Lisäksi otettiin takaaleikkausta putkella, keppeihin tutustuttiin sekä kontakteihin namilautasen avulla. Herralla riitti intoa koko treenien ajan ja se selvästi nautti saadessaan touhata. =) Kiitos Sadulle, Ilselle ja tytöille seurasta!

Herra Nane-mies

Elkun vuosi alkoi rillutellessa...

2011-01-05T06:23:00.052+02:00

Olemme olleet Elkun kanssa agilitysta tauolla viime syyskuun alusta lähtien, kun imppareiden syksyn ryhmiin ei mahduttu. Tai paikkahan ois ollut, mutta niin myöhäisessä iltaryhmässä, ettei se meidän elämänrytmillä ois passannut mitenkään päin. Kevään ryhmään, aikaisempaan iltavuoroon, saimme paikan nyt tammikuusta alkaen.

Voinette uskoa, mikä oli piipityksen (intopinkeen ujelluksen) määrä eilen. Tiptaptiptap kävi Elkun tassut, kun tajusi mitä pääsee puuhaamaan. Mietin jo menomatkalla, kuinka pahasti liitoksistaan pienimies repeää ja repeshän se, mutta onneksi vain aluksi. =D Sitten se keräsi itsensä hommiin. =D

Ryhmä on tehnyt pieniä ratoja, harjoitellen erilaisia ohjauskuvioita. Liki kaikki ryhmäläiset kisaavat jo ykkösissä, meitä lukuunottamatta siis. Mutta siitä viis. Hyvin me sopeuduttiin joukkoon. Aluksi ei meinannut Elvarin pees taas pysyä aloillaan mennään-käskyyn asti, mutta muutamilla muistutteluilla se ihme ja kumma malttoi odottaa. Jei! =D Tämmöisen radan oli kouluttaja suunnitellut (mittasuhteet taitaapi olla vähän pielessä, kun mun muistin varassa mennään).

Rataa tehtiin kahdessa pätkässä. Ensin pätkä 1-11 ja sitten 11-24. Mulla kesti rataantutustumisessa pitkään miettiä ohjaussysteemit kondikseen. Mä sain väännettyä ekalle pätkälle niin valssia ja persjättöä (mun termistökin saattaa olla ihan keturallaan). Yritin valita "rohkeita" linjoja (meille rohkeita) ja luottaa Elkun osaamiseen (vaikkakin pitkän tauon jälkeen). Ja hyvin se meni! Elvis irtoaa hyvin ja kun vaan muistaa selkeästi näyttää minne ollaan menossa ja saa Elkun lukitsemaan oikean esteen, voin mä ite vaikka vähän hypähdelläkin ylimääräisiä hyppelyitä.

Elkku vaatii. Vaatii kimeällä kiekunallaan. Kouluttaja sanoi, että mun pitää hyvin selkeästi ja varmasti ohjata sitä, muuten se turhautuu ja vaatii. "Koira osaa kyllä". Olen samaa mieltä, Elkku on hieno pieni. Ja mä kovasti koitan oppia. Oppia ohjaamaan ja ennenkaikkea oppia luottamaan.

Kepeillä meillä sitten tyssäsi. Mä sohin ja sorkin taas käsineni siellä välissä ja Elkku meni "viuväyviuväy", alku hyvin, keskeltä oikoo. Kouluttaja tuli hätiin; "Meneekö se muiden kanssa?" Annoin nakkeja kouluttajalle, "Menee". Kouluttaja otti Elkun haltuunsa ja näytti miten kepit sen kanssa kuuluu mennä. Kouluttaja antoi "kepi"-käskyn, käveli vieressä, kehui hirvittävästi, "kepi"-käskyä välillä toistellen ja... Elkku pujotteli. Ihan itse. Ilman että kenenkään tarvi sorkkia siellä käsineen. Mä olin samalla kertaa niin ylpeä ja niin nolona. =D Parit kerrat kouluttaja vahvisteli Elkun menoa ja antoi naperon takas mun hoteisiin. Ja me mentiin yhdessä. Elkku osasi, myös mun kanssa. Tehtiin kepit omanaan useampaan otteeseen, jotta mä oppisin vain kulkemaan vierellä. Elkun kulku kepeillä oli tuplaten sujuvampaa, kun mä en hosunut siinä. Mä saatoin köpötellä hiljempaa ja Elkku silti pujotteli eteenpäin, edisti mua. Se siis osaa, mä en. Mun on vain opittava olemaan menemättä sohimaan Elkun tielle. Sisäänmenot ei ole meillä vielä hallussa, joten siinä joutuu/saa avittaa, mutta muuten.

Ja koska mä en osaa kunnolla mennä keppejä "nurjalta" puolelta, niin seuraavana pätkän aloitimme mun ollessa "oikealla" puolella. Kepeiltä laitoin Elkun matkaan hypylle 12, itse takaaleikaten. Elkun hypätessä, aloin jo orientoida sitä hakemaan putkelle. Tämä on Elkun bravuuri (ja kirous). Se löytää putket kyllä vaikka toiselta puolelta kenttää. ;) Putken suuntaan hiukan ohjaten (varmistaen että se todella tiesi minne mennä) ja äkkiä itse hypyn 14 luokse vastaanottamaan putkesta (onnesta pallerona) kipittävää poikaa. Mä en olis millään ehtinyt tota kohtaa tehdä, jollei Elkku hakisi sitä putkea. Nyt vältyin hirvittävältä juoksurumbalta ja sujuvasti pääsimme etenemään. Esteet 16-17-18 tehtiin muutamaan kertaan, kun mä myöhästelin ohjauksen kanssa totaalisesti. Plus huidoin minne sattuu ja väärinpäinhän se Elkku niitä hyppyjä hyppi. =) Loppuradasta selviydyttiin kunnialla. Lopuksi pätkää vielä kertaalleen kokonaan ja kunhan vain muisti omat muuvit pitää kunnossa, niin Elkkukin toimi toivotusti.

Hirvittävän hyvä fiilis jäi kaiken kaikkiaan! Elkku on selkeesti tauon aikana fundeerannut näitä juttuja, prosessoinut niitä mielessään ja nyt se pääsi pätemään tumpelolle emännälleen. ;) Kouluttajan sanoin: "Se on hieno koira!" <3

Vuosi mallia 2011

2011-01-04T06:22:00.028+02:00

"Uuden vuoden taian teimme,
sen sylissämme ulos veimme.
Tuulen mukana sulle heitimme,
pehmeillä toiveilla hellästi peitimme.
Ettei särkyisi taika,
vaan tulisi onnen aika!"

Niin on taas vuosi vaihtunut. Meillä se vaihtui hyvin rauhallisesti. Päivällä, töiden jälkeen, ehdimme tehdä kunnon lenkin metsässä kolmikon kanssa. Pääsivät vähän purkamaan energiaa ennen kotiin linnoittautumista. Sen siis teimme, myös tänä vuonna. Illalla Elvarilaan saapui kyläilemään pari pikkuvierasta vanhempineen. Kassu-vesseli jäikin sitten siltä kyläreissulta tätilään uuden vuoden viettoon. Kolmen koplan suuri jobi uv:na oli paimentaa 3veetä ja vahtia haukan lailla tämän ripotellessa herkkuja ympäriinsä (ja vähän pureskella puisia junaratapalikoita). Ei pelkoa, että olisi tarvinnut iltaruokaa kolmikolle antaa, Kassu hoiti koirien muonituksen kiitettävästi. =D Tänäkään vuonna ei paukuista tuumanneet mitään Dea ja Nane. Elvis tahtoi alkuillasta ehkä enempi syliin kuin yleensä, mutta illan edetessä sekin malttoi käpertyä lampaantaljalleen nunnumaan. Keskiyöllä katseltiin raketteja kaikki yhdessä. Elviskin tykkäsi väriloistosta ja paukut jäivät sitten noteeraamatta, kun oli kivaa katseltavaa.

Pojat odottelevat kärsivällisesti herkkuja

Mupsut änki soffalle meidän kanssa katselemaan alkuillan valoloistoa

Tämän kuvan myötä toivotamme kaikille hyvää alkanutta vuotta!

Joulu

2010-12-26T18:44:00.035+02:00

Taas se tuli ja meni. Jäljelle jätti ähkyn ja iloisen mielen. =D
Aattoaamuna tehtiin joululenkki kera Nurmijärven komppanian; Sadun, Sanin ja Tipin. Pakkasta oli parisenkymmentä astetta ja hento viima, vaan urheasti jaksoi naperoiset emäntineen tallustella tunnin verran raikkaassa joulusäässä. Kakarat nauttivat suuresti toistensa riehakkaasta seurasta. Sen päälle oli hyvä ottaa päiväunet.

Illalla nautittiin jouluruuista (ihan liiankin kanssa). Kolmen koplaakin ruokittiin kinkun parhailla paloilla, höystettynä maistuvin laatikoin. Kolmikko nautti silminnähtävästi joulun herkuista, kuolavanat valuen (Nane kirjoitti jälleen tämän).

Illan pimetessä oli aika avata punanutun tuomat paketit. Kolmen kopla oli ollut huisin kilttiä sakkia, ihan kuten isäntäväkensäkin. Yllättäen paketeista paljastui kolmikolle erittäin mieluisia lahjuksia, nimittäin kasapäin herkkuja. Samantein kopla sai syödä Nurmijärven tonttutyttöjen lahjoittamat (hyyyvin vahvantuoksuiset) herkkupalat. Ne maistui. Ja haisi. =D

Tässä muutama kuva koplasta jouluaaton tiimellyksessä.

"Dea, tuleekohan pukki pian kylään?" kuiski Elvis

"Äiti, kerro mulle keneltä tämä herkku oli?"

Nane ei kerkinny kortteja ihastella, oli vähän muutakin puuhaa nääs...

Elvis nauttimassa haisulipalaansa uudella, lahjaksi saadulla, lampaantaljalla
(ihan Elkun ykkössuosikki nunnupaikka)

Nauratti, kun neiti oli niiiin neiti, myös jouluaattona

Emännän yksi lahja sisälsi suloisen kuvan lisäksi myös niin osuvan mietelmän <3

Seuraava kuva hieman ot tähän blogiin, mutta musta se niin osuvasti kertoo joulun tärkeimmän annin; rakkaiden ihmisten seuran <3

P.s. Onhan siellä Nanekin änkemässä syliteltäväksi <3 Joten ei ihan ot... =D

Kohti uuden vuoden odotusta... =D

Rauhallista joulua

2010-12-20T16:46:00.010+02:00

"Kohta hiljenee vuoden askareet
ja aherrus syksyn työn,
Ota sydämees hetket talviset
ja rauha jouluyön."

Poppoomme tahtoo toivottaa kaikille erinomaisen rauhallista ja mukavaa joulua!

Kolmen koplan kirje joulupukille:
"Hei valkoparta, punanuttu.
Me olemme olleet koko vuoden kovin kilttejä (ainakin melkein). Joten jos mahdollista, meillä olisi yksi toive toteutettavana. Toivomme (vaadimme) aattopäivänä isot siivut kinkkua, ehkä vähän laatikkojakin. Onnistuuko? Kirsikkatomaatit söimme jo tänään (tämän kirjoitti Nane). Niitä emme siis tarvitse. Ehkä joku uusi lelukin olisi kiva. Tai sitten maistuvat luut. Emme vaadi muuta. Terveiset muorille ja poroille. Lupaamme olla kilttejä ensi vuonnakin. Tinttantanttantallallei. Eiku... Tiptaptiptap."

Pitkä hiljaisuus...

2010-12-14T06:16:00.050+02:00

...mutta hengissä ollaan. Töissä on riittänyt vipinää viimeisinä viikkoina, joulu tulossa ja seliseli... =D Vaan eipä meillä mitään erikoisen ihmeellistä olla puuhailtu. Normi arkea vain pyöritetty. Valaistus tosin koettiin pari viikkoa takaperin (kirjaimellisesti), kun hoksattiin, ettei peltolenkit olekaan iltasella pilkkopimeässä ränyämistä, vaan siellähän näkee eteensä. Avot, että aukes mahdollisuuksien maat ja mannut. Kiitos siis säiden haltijan, meidän ei tarvitse kulkea tylsiä remmilenkkejä päivästä toiseen koko talvea (lukuunottamatta viikonloppuja tietenkin). Tosin, olenkohan mä vähän vinoutumassa, kun jotenkin ne remmilenkitkään ei tunnu enää niin puurtavan tylsälle puuhalle?! Ne menettelee. =D

Kopla on voinut hyvin ja virtaa riittänyt. Sitä on purettu lenkeillä ja pikku puuhasteluilla. Suurinta huvia heitillä on aina lumen sataessa pihojaan kolaavat ihmiset. Kolia voi komentaa erittäin kovaäänisesti ja nauttia kolien takasveetuilusta "suihsuihsuih". Kierre on valmis. ;) Erityisesti tässä touhussa ryhdistäytyy mösjöömme Elvis. Tuosta hiljaisesta, kiltistä pojasta sukeutuu varsinainen paimenärriäinen kolan kanssa kisaillessaan. Huoooh... Pienet on pienensuuren miehen huvit. Kolakomennuksen päälle voi harrastaa nextbestthingiä eli lumessa piehtarointia. Tästä ei meillä tunnuta saavan tarpeekseen. Ei varmaan koko talvena.

Mami kävi viime viikonloppuna messarissa shelttikehän laidalla ihastelemassa suloisia sheltiäisiä ja shoppaamassa Maltilla. Mukaan tarttui tylsästi ale-ruokaa ja -herkkuja, mutta myös etukäteisjoululahjat natiaisille; uudet hienot design (in viro) pannat. Hieman bingbingii elämään. Saipa kolmikko taas myös muutaman lelun terrorisoitavakseen, vaikka kuinka päätin, ettei ainuttakaan lelua heru, kun pahvinpalaset ajaisi saman asian ja tulisi 100% halvemmaksikin. Vaan minkäs sitä luonnolleen voi. Kaatopaikalle (kellariin) roudattavan tavaran määrä lisääntyy...

Koplan uudet pannat

Ei ole varmaan vaikeaa arvata mikä on kenenkin... =D

Joulua siis ventatessa... Mukavaa joulunodotusta kaikille!!! =D

Analyysi koiristani by kolme pikkutyttöä

2010-11-23T15:33:00.004+02:00

Tapahtuipa kerran lenkillä...
Tapaaminen kavelytiellä kolmen pikkutytön kanssa.

Tytöt:"Saako niitä silittää?"
Minä:"Saa, kunhan tekee sen nätisti"
Tyttö1:"Oiii, tää vaalee on tosi pehmee"
Tyttö2 (Nanesta): "Tää on hauska, kun se nuolee ja puskee, se on kun kissa. Meillä on kissa."
Tyttö1:"Onko nämä pentuja?"
Minä:"Ei ole"

Tyttö1:"Jaa, ne on vaan niin pieniä.Kuka on nuorin?"
Minä (näyttäen Nanea): "Tuo"
Tyttö1:"Mutta sehän on isoin!"
Minä:"Niin."
Tyttö3 (näyttää Deaa): "Onko ne tyttöjä?"
Minä (näyttäen kuka on kukin):"Yksi tyttö ja kaksi poikaa"
Tyttö3:"Niin ...tytöt on aina pienempiä"

Tyttö2:"Mitkä niiden nimet on?"
Minä: "Elvis, Dea ja Nane"
Tytöt:"Oiiih Elvis!" "Miksi sen nimi on Elvis?"
Minä:"Koska se oli niin iloinen ja musta Elvis oli kiva nimi!"
Tyttö1:"Niin ja Elvikset aina tykkää elvistellä!"
Tyttö2: "Minä en tunne kovin hyvin koiria, kun meillä on kissa. Mutta mäyräkoiran minä tiedän. Tuo (näyttää Deaa) voisi näyttää vähän vaikka mäyräkoiralta"

Siis voi herrantähden mun päiväni oli pelastettu ja lirit melkein housussa. =D Mulla on siis yksi pehmeäturkkinen elvistelijä, yksi kissa ja yksi melke vaikka mäyräkoira. =D

Lunta tulvillaan, on raikas talvisää..

2010-11-23T06:08:00.020+02:00

...ei kolmikkommekaan, nyt enää kotiin jää! =D Ei sitä lunta nyt ihan tulvillaan ole, mutta sen verran, että maa valkeana ja mieli iloisena. =D Viime blogimerkinnässä jäätiin odottelemaan lunta ja avot, sieltä sitä tuli. Kuin tilauksesta. =D

Puolensa ja puolensa on lumenkin tulolla. Plussana; on valoisampaa ja koirat pysyvät puhtaina. Piiitkänä miinuksena; suksijat kömpivät koloistaan. =/ Niin myös tänäkin vuonna. Joten iltaiset pururatalenkit alkaa taas kohta olla pannassa, kun ah-niin-ihanat-ystävälliset suksijaiset valloittavat ainoan valaistun paikan, missä koirat saisivat vapaana kulkea. Remmilenkit kutsuu siis. Onneksi kuitenkin viikonloppuisin ja lyhennyspäivinä on mahdollisuus metsässä samoiluun valoisaan aikaan. Niistä otetaan kaikki irti! Ja on se ollut ihana tallustella lumisilla teillä, vaikkakin vain remmilenkkiä. Koplalla kun puuhaa riittää lumen kanssa. Nokkaa pitää viistättää lumessa, jälkiä nuuskia huolella ja niitä seurata. Kieriminen on myös jokapäiväinen pakko ja pop! =D

Viime viikolla ei kummempia puuhailtukaan, lenkkejä lenkkejä vaan. Ja kotona pientä temputtelua avec kolmíkko. Vieläkään en ole uusia temppuja kehitellyt opetettavaksi, joten ovat raasut saaneet tyytyä samaan aivojumppa/jumppa repertuaariin. Pupuasennossa tassunantoa ollaan "uutena" treenattu, mitään uutta siinä ei sinänsä ole, mutta tasapainottelun kannalta se on ollut kelpo juttu.

Viime viikolla ei meidän uintipoppoolla ollut varattuna viikottaista uintivuoroa, mutta ylläriuinnille päästiin kuitenkin, Nanen lähtiessä simmaamaan sisarustensa kanssa kylpylälle. Riemua riitti jälleen. Ja lihakset saivat vahvistusta polskutellessa! =) Kiitos sisaruspoppoolle kivasta uintituokiosta!

Jaarittelut siinä. Tässä muutama lumikuva, jotka sain räppästyä ollessamme lenkillä eräänä päivänä. Olen ollut niin laiska ulkoiluttamaan Canonia, että oikeen hävettää. Toinenhan on melkein heitteillä. ;)

"Tuhatjalkainen" hyökkää Älyttömän kimppuun

Järjenjättiläiset lumileikeissä

Prinsessan poseeraukset osa tuhat

Elkku, pikku veijarin huumorii...

NaneMane mies ja jo kuvissa niin tutuksi käynyt kielenlurpatus ;)

Marraskuuta

2010-11-15T05:17:00.070+02:00

Eletään. Vieläkin. Lunta ehti jo välissä ripautella ja meillä liputettiin talven tulon puolesta, mutta ei se vielä tullut... Muutaman päivän ajan kolmikko nautti lumesta oikein urakalla; siinä piti kieriä ja kiehnätä ja nokkaa työnnellä lumeen. Se oli niistä kivaa se! Sittenpä lumet sulikin jo pois. Uusia lumia odotellessa.

Venttausajalla poppoo saa tyytyä normilenkkeihin ja -touhuihin. Iltojen pimetessä ollaan temputeltu ja aktivointia harrasteltu enempi kotosalla, ulkoaktivointien rajoittuessa lenkkeihin (ainakin viikolla). Tosi-käytössä on olleet niin aktivointipallot, -marsut, kuin -pelitkin. Jokaisella omat suosikkinsa. Kivasti on poppoota saanut väsytettyä normilenkeillä + pikku aivojumpalla. Uusia temppuja olen miettiä pähkännyt, mitä opettaa kolmikolle. Hankaluutensa aiheuttaa se, että temppujen tulisi olla sellaisia, mitkä voisi opettaa kaikkien kolmen hyöriessä jaloissa. Vinkkejä otetaan vastaan. ;)

Aina meillä hihitellään meidän piiloblondille, eli Dealle, joka hurmaa meidät alati iloisella luonteellaan, jolloin älyllä hurmailu jää toissijaiseksi. Mutta uskokaa pois, on siellä ilosolujen seassa muutama järjenhivenkin. Viime perjantaina temputeltiin poppoon kanssa kotosalla, samoja vanhoja temppuja. Ykskaks Dea tarjosi vilkuttamisen (Dean bravuuri) sijaan komeaa two-hands-uppia! Vahinko, tuumas mamma. Mutta nejnej. ;) Muutamien uusintojen jälkeen se oli uskottava, Dea osasi puputuksen alkeet. Voijettä se oli pätevä pikku tyttö! Mistä lie hoksas, sillä me ei olla Dean kanssa puputtelua harjoiteltu. Liekö poikien mallia seurannut?!

Kuva ei ole kummoinen, mutta kassokaas kuin mallikkaasti Dea-neiti temputtaa. =D

Tasapuolisuuden vuoksi myös kuva pätevistä, puputtelevista pojista!

Keskiviikkona taas koirakylpylälle ilta(t)uimaan. Tällä kertaa ElVaavi pääsi matkaan. Ihan käytännön syistä, sainpahan pojan samalla shampoopestyä. Eikä Elkku pöllömmin pulikoinut. Uiminen ei kuulu sen feivöritteihin, mutta aikas mallikkaasti se siihen nähden pulasi. Ei tietoakaan enää räpiköinnistä. Malttia ainakin siis on tullut uimiseen kylpylän myötä. Tulipa Elkku itse jopa rampille tassuja kastelemaan, mutta viimeinen ponnistus veteen...siinä mamman piti auttaa. =)

Viikonloppuna otettiin rennosti. Lauantaina nautittiin (hyvin märistä) metsälenkeistä päiväsaikaan. Näin iltojen pimennyttyä ne valoisat metsälenkit on kortilla ja niimpä niistä nautitaan kaksin verroin, silloin kun niihin on mahdollisuus.

Sunnuntaina lähdettiin Yokotain rallytokotreffeille Kylmälään. Seuraksemme treeneihin ja pikku lenkille saimme Satun, Natin ja Javan sekä yokotaimamma-Sarin, Pertun, Tacon, pikku-Nachon sekä pikku-Pekon. Vauvakuume ei nostanut päätään, vaikka hellanlettasen suloisia pieniä vauveleita matkassa olikin. Liekö syynä se, että meillä asustaa edelleen toisinaan kolme hyvin pentumaista vekaraa...

Sari oli tehnyt meille radan, jonka kävimme läpi jokaisen koiran kanssa kolmeen kertaan. Enempää ei melkeimpä edes kannata ottaa. Eka kiekka menee aina kierroksia laskiessa, toka "the virallisena suorituksena", kolmas palautteluna ja jättekiva-rilutteluna.

Elvarin seuraaminen on petraantunut. Kunhan vain muistaa itse edetä hyyyvin rauhallisesti ja hieman jarrutella pojan menovimmaa. Täpäkkänä se kärkkyilee vieressä ohjeita, mutta seuraamiset menee näin maltillisemmin. Liikkeet Elkulla sujuu hienosti. Dean iloiselle luonteelle tämä laji on kyllä omiaan; neidin seuraaminen on reipasta ja musta ok. Liikkeissä on vielä hiomisen varaa. Nyt mennään täyskäännökset ja sivuilletulot vielä hyvin käsiavusteisesti, mutta kerta kerralta niiden oppiminen vahvistuu. Paikoilla pysyminen, niin istuen kuin maassa ollen, mun kiertäessä, vielä alkutekijöissään. Nanella on malttia, kun se niin tahtoo. Ja useimmiten tahtookin. Joskus kuitenkin hakkukomennus raikaa mamman suorittaessa liian hitaasti. Liikkeet hallussa, toki ainahan niissä on parantamisen varaa. Mutta käännökset tiukat, sivulletulot reippaat, asennot hyvin ok, paikoillapysyminen sujuu (istuen erinomaisesti, maassa ollen vielä kädellä näyttö mukana). Erittäin kivat treenit, joissa sai olla hirmuisen ylpeä mamman pikkusista paimenriiviöistä! =D

Treenien jälkeen lähdimme pikkuiselle extremelenkille. Tällä kertaa emme kahlailleet nivusia myöden lumessa, emmekä harrastaneet kalliokiipeilyä, vaan tallustelime suolla. Lurpslurps kuului vaan, kun kengät kivasti litsähtelilätsähteli suossa. Suon läpi kulku oli kyllä vaivan arvoinen, sillä pääsimme upeille, iltapäivän auringon valaisemille kallioille, jossa vietimme tovin kuvaillen sessusia. Laitan tähän muutaman kuva, loput löytyvät täältä.

Kolmen kopla <3 Kuva Satu Tuomela

Elvis-muruseni

Dea auringonsäteissä

Nane-rakas tähystelemässä kallioilla

Poikien värisuora; Nane, Elkku ja Java

Semmoista tarinaa tällä kertaa.

Pyhäinpäivän rallytokokisat

2010-11-07T08:06:00.049+02:00

oli eilen Porvoossa. Sinne suuntasimme ihan koko perheen voimin. Olin ilmoittanut poppoon kisailemaan mölliluokkaan. Tiesin, että avo- ja mölliluokat on niin eri aikaan, että siellä olisi kulunut koko päivä, jos ois ilmonnu yhen yhteen ja toisen toiseen luokkaan. Näin oli hyvä.

Kauan ei jouduttu venttailemaan ennen möllien alkua, vaikka ajoissa olimmekin paikalla. Rataantutustuessa totesin, että meidän probleemakohdat mahdollisesti tulisivat olemaan kyltti istu-maahan-kierrä koiran ympäri sekä muutama kohta, jossa rata jatkui hassusti vinoon, emäntä saattaisi sekoilla niissä.

Nane oli arvottu aloittamaan numerolla 1. Poika oli kuuliainen ja ihanasti mukana touhussa. Rata sujui mukavasti. Jossakin kohdassa jäi nuuskuttelemaan maata, tästä käsittääkseni kontrollivirhe -1p. Istu-maahan-kierrä koira -kyltillä mä sitten mokasin. Tehtiin tehtävä eka kerran ja mä jotenkin kuvittelin sen menneen v***iksi (ei ollu menny), joten reippaasti huusin "uusin" ja uusittiin, eli -3p. Tehtiin uudestaan ja ilmeisesti Nane nousi sekuntia liian aikaisin ylös, mun tullessa sen viereen ja ei, en uusinut sitä. Tvä -10p. Loppurata meni hienosti. Nane seuraa kivasti, tiukat käännökset, toimitaan kivasti yhdessä. Lopullinen tulos Nanelle kaikkineen 86/100p. Tuomarin kommentti: "Kivannäköistä yhteistyötä!" Mamma samaa mieltä <3

Seuraavana Elvis, herra numero 007. Elkku-show alkoi heti alkuunsa, mamman toimesta. Mä lärpättelin radan reunalla tuttujen kanssa, enkä tajunnut ollenkaan meidän vuoron olevan jo alkamassa. Siellä ne Elvistä huuteli ja mulla tuli hoppu. Äkkiä Elkku isännän hoivista suoraan tositoimiin. Ja senhän nyt tietää. Juoksentelua radalle -> Elkku intopinkeenä. Turhankin intopinkeenä. ;) Aloitettiin ja heti ekassa mä mokasin. Kylttinä "istu" ja mä istutin Elkun, tosin sen jälkeen kun Elvis oli ehtinyt kiertää mun sivulle. =D En uusinut en, en tajunnut. Kolme -1pisteen kontrollivirhettä matkan varrella, yksi vino asento -1p. Elvis nauroi ja heilutteli häntäänsä, sillä oli kunnon show päällä. Muakin alko naurattaan. Tehtävät Elkku suoritti hienosti, niissä ei mitään. Viimeisenä kylttinä "liikkeestä maahan"; Elkku meni kyllä täpäkästi liikkeestä maahan, mutta oli melkein maassa mun edessä, joten siitä tvä -10p (saa olla pois asennosta enintään 45astetta). Lopullisena saldona showmiehellä 73/100p. Jei, hyväksytty suoritus kuitenkin! =D Tuomarin kommentti: "Haukunta hiukan häiritsee, muuten hienoa menoa!" Mun showmies <3

Viimeisenä lähtövuorossa oli Dea, neiti numero 16. Dean ensimmäiset rallytokokisat! Rohkeasti lähdettiin rataa suorittamaan, vaikka täytyy myöntää, että mulla oli omat hienoiset epäilykseni neidin kanssa kekkaloimisesta. Ne epäilyt karisivat samantein, sillä Dea oli HienoTyttö!!! =D Se seurasi iloisesti, suoritti annetut tehtävät reippaasti ja se nauroi mulle koko radan ajan; sillä oli kivaa!!! Mä annoin taluttimen kiristyä x3 -1p verran, kerran vino asento -1p, kerran asentovirhe -1p. "Istu-maahan-kierrä koira"- kyltillä me tehtiin ainoastaan osiot istu ja maahan sekä yrityksen kiertää. Aavistelinkin neidin nostavan pyllynsä mun lähtiessä sitä kiertämään, mutta yritimme suorittaa tehtävän, sillä yrittämättä jättäminen olisi merkannut samantien hylättyä kisaa. Näin ollen saimme tehtävästä väärin suoritetun ja -10p. Lopulliset pisteet Dealla 84/100p!!! Tripla JEE!!! =D Tuomarin kommentti: "Tasainen suoritus!" Neiti korkkasi siis hienosti ekat kisansa! Mamma oli ylpeä ihanasta iloisesta tytöstään <3 Treeniä lisää, ei siinä muu auta. Dealla iloinen perusluonne on omiaan rallytokon maailmaan, sillä siitähän siinä on kyse; hauskanpidosta yhdessä!!!=D

Muutoin ollaan elelty arkea. Lenkkeilty ja leikitty. Iltojen pimennyttyä emme enää voi tehdä lenkkejä metsässä, mutta onneksi vielä ennen lumien ja suksijoiden tuloa, meillä on käytössämme valaistu pururata, jossa koiriakin voi pitää vapaana. =D

Röllitokoa ja lapsen piikomista

2010-10-31T20:32:00.010+02:00

Lomaviikon viikonloppukin hurahti ihan tosta vaan touhutessa. Huomenna se arki sitten taas koittaa... Kuitenkin ihan tyytyväisiä arkirytmin paluuseen on niin emäntä kun koiratkin, vaikka kiva loma olikin. =D

Lauantaina hankimme aamupäivästä ulkoilmamyrkytystä oman poppoomme kanssa, odotellessa iltapäivän treeniseuraa. Iltapäivä sujuikin sitten rallytokoilun merkeissä. Treenailussa mukana oman poppoomme lisäksi Satu, Nati & Java sekä Suvi ja Nästi. Teimme radan, jossa alokasluokan kylttejä (melkein kaikki muut paitsi "tötsä"liikket). Ekat radat meni enempi vähempi rallatellessa ja muistutellessa, että nyt tehdään tätä. Kaikki oli innostuneita ja rataa oli kiva mennä heiluhäntien kera. Teimme rataa myös muutama koira samanaikaisesti, mikä oli hirmu hyvää häiriötreenausta. Saimme onnistuneita suorituksia ja onnellisia koirien nassuja, mikä onkin tarkoitus! Edelleen Dean kanssa treenin alla on paikoillaan pysyminen mun kiertäessä sitä, siinä tarvitaan vielä rutkasti treeniä. Muutoin liikkeet alkaa olla kivasti hanskassa kaikkien kanssa. Ainahan niitä flipfloppeja tulee, niin mun toimesta kuin koirienkin, mutta siitä viis. Lopussa koirienkin meno alkoi olla omien muuvien yhteydessä niin huisin hassua, että nimesimme koko lajin uudelleen Röllitokoksi! Tätä treenaamme siis tästä lähtien. ;) Onkin muuten hauska, miten ne alkaa tarjota kesken kaiken jotakin omia temppuja (siinä vaiheessa kun mamma kaivelee taskusta lisää namia) odottaessaan uusia "komentoja"; Nane puputti, Elkku kieppu, Dea pyöri ympäri ja vilkutteli. Semmosia röllitokoilijoita meillä! Kiitos treeniseuralaisille iloisesta seurasta! =D

Ai niin. Pojat siis oppivat muutaman kerran harjoittelun jälkeen sen Pupu-tempun. Jei! Nyt Nane tarjoilee puppenia myös esim. remminlaiton yhteydessä. Se tarjoaa sitä myös naapurin namia tarjoavalle emännälle. Elkkukin aina tilaisuuden tullen. Olemme siis esittäneet uutta tuotantoamme jo hyvin monelle. =D

Sunnuntaina koirille koitti taas tärkeä jobi lapsenpiikana, kun Kaaho-Kassu saapui "tätilään" kyläilemään. Siinä riittikin koko päiväksi seurattavaa, kun pikku miehen touhuja piti vahtia. Kassu puolestaan opetteli koirien viihdyttämisen jaloa taitoa harjoittelemalla kepin heittoa koirille sekä temppujen treenaamista niiden kanssa. Meinas vähän temputtelu lähteä käsistä, kun Kassu hoksasi missä on koirien ruokasäkit... Sieltä se oli raahaamassa viikon sapuskoja koirille palkkioksi annettavaksi tempuista. ;) Elkku, joka ei liiemmin lapsien seurasta pidä, on tottunut Kassuun jo hyvin. Lieneekö herkkujen viljely tepsinyt. ;) Olipas ihana päivä kera neljän pienen, vilkkaan ja energisen touhutoopen. <3

Syyslomaa - koirien touhuaikaa ikiomaa

2010-10-29T11:41:00.042+03:00

Syyslomaviikkoa vietelty koiramaisin touhuin. Ilmatkin suosineet lomailua! =D

Maanantaina saimme riekkuseuraksemme lenkille Anun ja shelttityttötrion Pirren, Riinan ja Budin. Dea jäi kotiin lepuuttelemaan, mamma kun arvuutteli lenkin olevan täynnä vauhtia ja villiä menoa. Ja niin se olikin! =D Parin tunnin talsimisen jälkeen kaffeteltiin ja teeteltiin vielä Elvarilassa, pääsi Deakin moikkaamaan kavereita. =D

Kavereiden tervehtimisen jälkeen suuntasimme Dean kanssa kohti Vihtiä, eläinlääkäriin kontrollikäynnille. Dean bongatessa tutun valkotakkisen, sen ilme kerto et "yyyäääh, toi taas", mutta neiti on niin kovin kiltti, että malttoi tutkimuksen ajan pysyä aloillaan. Naamallaan tosin hyvin hapan ilme. ;) Ell:n mukaan turvotus selvästi laskenut ja edelleen ei syytä huoleen. Kuvauksiin ei kannata ryhtyä, koska jalka ei oireile millään tavoin. Jatkohoito; seurantaa ja parin viikon verran kevennettyä liikuntaa. Saa lähteä mukaan lenkeille, mutta ylenpalttista riekkumista vältettävä. Kontrollikäynnille tarvittaessa. Mamia helpotti tieto tästä. Nyt toivomme, että jalka paranee pian kokonaan. =)

Tiistain spesiaalina oli iltaiset rally-tokotreenit Tervalammella. Seuranamme Sari, Ellu, Petra + koirat. Sari oli tehnyt meille radan, jota päästiin testaamaan. Meidän poppoolla oli hurjasti energiaa, huolimatta päiväisestä ulkoilmamyrkytyksestä. Kai ajomatkan aikana nautitut unet palautti suurimman osan virrasta takaisin. Elkun kanssa eka rata meni hihhuloidessa, teki kyllä ihan kivasti, mutta energiaa riitti haukkuun jos toiseenkin. Toiselle radalle saimme energian kohdistettua juuri siihen, mitä oltiin puuhaamassa. Elkku osaa alokasluokan asiat, intoa riittää, häntä heiluu, petraamista vielä energian kanavoinnissa. ;) Dea sitten on aina niin intopiukeen iloinen! Sen ropeli heiluu lakkaamatta, tai vähintään tassut tamppaavat maata. Neidin kanssa rata myös kahteen kertaan. Eka rata senkin kanssa muistutellessa, toka taidokkaammin. Neiti on niin näpsäkkä liikkeissään, että "istu"-kyltin kohdalla se ei ainoastaan ehdi istua, vaan myös vilkutella (tai touhata jotakin muuta) siinä samalla. Mutta se on iloinen, kuten kuuluukin. Dean kanssa harjoiteltiin erikseen paikalla pysymistä ohjaajan kiertäessä koiraa. Dea tahtoo nostaa takapuolen aina tietyssä vaiheessa ennenkuin olen ehtinyt sen kiertää. Otin tähän avuksi "ruokakuppiopin", eli nami naaman eteen, "odottaa" käskyn ja avot, neiti pysyi paikoillaan. Ei otettu kuin muutama onnistunut treeni tätä, en uskaltanut enempää riskeerata. =D Ja sitten Nane, mamman maltillisin pikkuinen. Häntä tanassa, simmut napottaen. Nane osaa myös alokasluokan liikkeet ok. Malttia löytyy sekä intoa tehdä. Yhdessä tekemise riemu on paras riemu (+et siit saa namskaa). =D Nanen kanssa myös tehotreenausta paikoillapysymiseen, samalla "ruokakuppimetodilla" kuin Dean kanssa. =) Kiitos Ellu, Sari, Petra ja karvaiset kaverit treeniseurasta! =D

Keskiviikkona kuljeskeltiin pakkaslukemissa (hurjat -2,5 astetta) iiihanan pitkä aamulenkki, verkkaisan askelluksen saattelemina. Lenkin jälkeen huikopalaksi kuumaa kaurapuuroa, josta koiratkin saivat pikkuosansa. =) Iltapäivästä köpsöteltiin Suvin ja Nästi-vauvan kanssa vielä Kiljavan lenkki. Kaveruksilla riitti taas päivitettävää kuulumisissa, sen verran mölyä pitivät. ;)

Keskiviikko illasta Nane pääsi jälleen koirakylpylälle pulikoimaan kavereiden kanssa. Alkuun herra taas fundeerasi miten sinne veteen kannattikaan mennä, mutta muutaman avustetun kerran jälkeen, herra muisti, että ihan isse sinne voi köpsytellä. Tai Nanen tapauksessa hyppää ja plätsähtää. ;) Palkaksi vallan hienoista plätsähdyksistä sai sitten aina noutaa narupallon sieltä vedestä. =D Loppuun otettiinkin käännösharjoittelua; Nane plätsis-hyppy veteen-> muutamat uinninsivallukset eteenpäin-> pallon houkuttelemana käännös-> pallo palkaksi. Tämä oli kovin mieleistä puuhaa pojalle. =D

Torstaina otettiin astetta rennommin. Aamusta pikkulenksu omalla poppoolla. Iltapäivästä Kiljavan lenkki pitkästä aikaa Ässä-jengin kanssa. Riemua ja riehaa riitti porukan ollessa jälleen koossa! =) Kiitos Satu ja tytöt seurasta! Illasta vielä köpsöttelyä kylillä kera poikien ihan vaan remmissä. Liikuntapainotteinen päivä siis.

Perjantaina lenkkiä oman poppoon kera Kiljavalla aamusta. Hetki siivoilua kotosalla, jonka jälkeen Suvin ja Nästin kera uusiin seikkailuihin. Tai no ainakin lenkille ja verijälkeilemään. =D Käytiin Suvin kanssa tekemässä jäljet metsään, jonka jälkeen vietiin poppoo lenkille, jälkien jäädessä hetkeksi muhimaan. Tehtiin kaksi jälkeä; toinen Elkulle ja Nästille, toinen Dealle ja Nanelle. Elkun ja Nästin jälki kulki osittain ylös pientä kalliota, joten hieman haastetta kehiin. Elkku aloitti. Laittaessani sille valjaat päälle, sen silmiin syttyi pieni pilke; aaaaii noooouu! Lähdössä hetki nuuskimista, suunta selville ja menoksi. Poju vähän viiletti. Melkein koko jäljen se meni ilmavainulla, välillä hauskasti maavainulla "varmistaen" olevansa jäljellä. Palkinto löytyi ja että se maistuikin! =D Seuraavana Dea. Tapansa mukaan se oli täpäkkänä touhuamaan lähdössä hymy huulillaan, häntä heiluen. Ja jumakekka te ette usko! Se oli hiiieno!!! Se haisteli lähtöä ja sano; mä tiedän tän! Maavainulla edeten, tarkasti mutta reippaasti. Meinasi harhaantua puolivälissä, mutta haki hienosti takaisin jäljelle. Ja kaadolla pidettiin bileet!! Voi sitä pikku ilorinsenssaa! Mami oli hiiitusen ylpiänä! =) Viimeisenä Nane. Voi touhauksen touhaus; lähdöllä kuovittiin ja sit mentiinkin puolijuoksulla, maa- ja ilmavainua molempia käyttäen. Oikoikin vähäsen. En tiedä haistoiko jäljen oikoessaan, mutta löysi pian jäljelle takaisin. Ja palkka maistui! Oli vielä lähdössä takaisin jälkeä pitkin nuuskimaan, kuvitteli varmaan ahne pikku poikanen saavansa palkan myös suorittaessaan jäljen toistekin päin. =D Kyllä kopla nautti taas nenätyöskentelystä. Vielä kun ehdittäs muutaman kerran ennen lumien tuloa jäljestelemään, ois kovin kiva. =D

Nyt viikonlopun viettoon poppoomme suuntaa, hiphophei!

Seinäjokee, vattenii, toipumista

2010-10-24T16:43:00.046+03:00

Viikko hurahtanut jälleen, pääasiassa normilenkkien ja -leikkien parissa.

Neiti Dee on parannellut takajalkaansa kevytsidoksen ja liikuntarajoituksen avuin, eikä ole tykännyt lainkaan. Isäntä on tehnyt neidin kanssa lyhyempiä privaattilenkkejä, mamman ja poikain hummaillessa pidemmillä lenkeillä. Liikuntarajoitus ei ole ollut ongelma, mutta se sidos... Otettiinkin se pois tämän viikon alussa ja siitä neiti tykkäs kovasti. Turvotusta edelleen on samassa kohdassa kuin aiemminkin, mutta vähäisemmässä määrin. Ei mitään oireilua, kipuilua tms. Neiti oma iloinen itsensä. Kuitenkin huomenna mennään ell kontrollikäynnille Vihtiin. Pitäkää peukkuja! =D

Keskiviikkona käytiin kera kavereiden Koirakylpylällä pulikoimassa. Nane pääsi tällä kertaa mukaan. Poika hankki itselleen kesällä järvivesissä uimamaisterin tittelin ja se titteli päti myös kylpylällä sisävesissä. Ensiksi Nane oli että yyyyh, mutta hoksatessaan, että täähän oli tätä, niin johan alko tapahtuun. Lähti ihan itse pallon (ja kavereiden) perässä ramppia pitkin pulikoimaan. Hieno Nane mies! Tästä se taas alkaa syksyn ja talven pulikointiharrastelut kylpylällä.

Perjantaina startattiin kohti Seinäjokea kera Nanen, Sadun, Sanin ja Tipin. Tampereelta napattiin matkaamme myös Saija ja Tomu. Yövyttiin perhehotellissa ja se oli fiksu veto se. Yöllä oli satanut urakalla lunta siinä osin maata ja kymmenen sentin kerros valkeaa peitti katuja. Eipä olis ollu siinä kelissä kiva ajella aamuyön tunteina. Rauhassa saatiin heräillä uuteen aamuun, käydä herkuttelemassa valmiissa aamupalapöydässä, jonka jälkeen suunnata noin kilometrin päässä sijaitsevalle näyttelypaikalle. =D

Olipahan tungoksen tuntua Seinäjoki Areenalla. Mutta senhän me tiesimme jo viime vuodesta. Ja sopuhan se sijaa antaa. =D Olipahan Nanenkin vaan helpompi tehdä tuttavuutta kaikkien ohikulkevien nelitassusten kanssa. Sitä se meinaan teki remmi kireellä. Hoppas ettei saatu mitään ikäviä tuliaisia näiltä uusilta tuttavuuksilta. Tungoksesta huolimatta tunnelma oli leppoisa. Oli kiva nähdä tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Tuomarina näyttelyssä oli ruotsalainen kasvattajatuomari Carin Åkesson. Tämä tätönen oli ennestään tuttu ja itse tykkään hänen herttaisesta olemuksestaan. Tiukan linjan täti, joka arvostelee vallan pitkään ja kirjoituttaa suht pitkiä arvosteluja. Nane poika täytti 18kk lokakuun alussa ja näin ollen debyteerasi nuorten luokassa. Nanen esiintyminen meni hienosti; niin pöydällä, maassa seisoessa kuin liikkeissäkin. Vallan mahtavaa Nanesta oli saada "esiintymispalkkioksi" mamman aamupalabuffetpöydän rippeitä, pekonia ja nakkia. ;) Sivusilmällä katsottuna musta näytti, että häntäkin malttoi pysyä aloillaan selkälinjan alapuolella, mutta se taisi olla hetkittäistä, sillä matkaseurueemme muut jäsenet olivat hihitelleet kehänlaidalla Nanen nousevalle laskevalle hännälle. Olipa siitä maininta arvostelussakin. =D Arvostelu oli nätti ja tuloksena Nanelle NUO ERI1! Hiphei Nane, sillä eri ei tuolla ollut itsestäänselvyys. =D Tässä arvostelu.

"En hane med utmärkt propotioner. Kilformat huvud som har bra underkäke o välplacerade öron. Tillräcklig hals. Bra förbröst. Utmärkt vinklar. Rör sig med bra staglängd. I dag inte i bästa päls. Bär svansen stundtals lite högt i rörelse."

Kiitos meidän matkaseurallemme. Nane nautti saadessaan olla kinginä prinsessojen seurassa! ;)

Ensi viikkona meillä lomaillaan syyslomatunnelmissa. Kotosalla kylläkin, mutta ehkäpä me kaikenmoista kivaa keksitään päivien täytteeksi! =D

Säikähdys ja helpotuksen huokaus

2010-10-14T05:39:00.034+03:00

Sunnuntain lenkillä Dea jäi pari kertaa (lenkin alussa ja lopussa) paikoilleen pitäen ylhäällä oikeaa takajalkaa. Kopeloidessa ei mitään tuntunut eikä neiti aristellut tassua tms. Reippaasti liikkui ja riekkui kavereiden kanssa koko lenkin ajan. Kotona, neidin nukkuessa, tarkastelin tassuja ja kauhukseni huomasin, että mun mielestä oikeassa kintereessa tuntui turvotusta. Paniikki iski! Soitin ympäri pitäjää ja mun itkuisesta puheesta tuskin sai juurikaan selvää. Mitään muita oireita ei ollut, kuin turvotus ja tuo muutama pysähdys lenkillä kera jalan noston. Mutta mä maalailin jo karmeimpia kauhukuvia päässäni. =/ Dea se vaan heilutteli mulle häntäänsä ja ihmetteli mun hätää.

Maanantai aamuna soitin heti linjojen auettua Skutille ja varasin ajan Dealle. Onneksi saatiin aika samalle illalle. Dean kanssa illalla Vihtiin siis. Lääkäri tutki ja tutki, liikutti ja kuunteli. Neiti liikkui normaalisti, oli normaali, ei arastusta, ei mitään. Lääkäri hälvensi pelkoni; ei syytä pahimpaan huoleen. Jänne tiukka ja jämäkkä, nivelessä ei krepitaatiota. Kantapään ja jänteen kiinnityskohdan alaosan välissä turvotusta. Lääkäri epäili, että neiti on "ottanut osumaa" lenkillä riekkuessaan, epäilyksenä venähdys/revähdys. Hoidoksi kevyt tukiside 1½ viikon ajaksi ja liikuntarajoitus. Kotiinviemisiksi saatiin varuille Canidrylia. Kontrolliaika varattiin kahden viikon päähän.

Tukisiteen pito onkin sitten helmpommin sanottu kuin tehty. Lääkärisetä oli Deasta siihen asti ihan jees ennenkuin se laittoi siteen tassuun. Sen jälkeen neiti mulkoi kiukkuisesti setää ja ähräsi siteen kimpussa, koittaen saada sen järsimällä irti. Vein lääkäriin hyvin liikkuvan koiran ja tulin takaisin kolmijalkaisen kanssa. Neiti ei tykännyt sitten ei ollenkaan! Dea ei muutenkaan pidä "pukeutumisesta", joten ihmekö, jotta neitiä kiukutti tassussa kiristävä sidos. Kotona se esitti Drama Queen-ohjelmansa, jos mamma vaikka heltiäisi siteet irroittamaan. Ei auttanut ei!

Seuraavana aamuna tosin mun oli pakko leikata sidoksen alaosaa auki, sillä neidin tassuosa oli yön aikana turvonnut kaksinkertaiseksi. Sidoksen ollessa liian tiukalla oli kudosnesteet pakkautuneet tassuun. Töiden jälkeen tehtiin siteen vaihto ja laitettiin sidos tukevasti, mutta alaosastaan ei niin tiukaksi. Dea on nyt ihan ramparaasu. Sen verran on tottunut, ettei ihan koko aikaa könkötä, mutta ei tykkää ei. Häntä kuitenkin heiluu entiseen iloiseen malliin! =D Nyt peukutellaan, että näillä hoidoilla saadaan neidin jalka paranemaan ja kontrollissa kaikki olisi jo ok. Kiitos Sari ja Ellu tuesta, olette ihania <3

Kavereita ja veristä touhua

2010-10-10T21:20:00.019+03:00

Ei siis kuitenkaan veristä touhua kavereiden kustannuksella. ;)
Viikkoon on mahtunut kaverilenkkejä erilaisilla kokoonpanoilla ja poppoo on nauttinut karvakuonokavereiden seurasta ja railakkaista rilluttelulenkeistä. =D Ollaan menty myös tehokkaita 9km (remmi)ravilenkkejä ihan oman poppoon kera, niistä nautittu myös. Launtaina aamupäivällä oltiin katsomassa Nanen kanssa sisarusten, Blitzin ja Tuiman, ensistartteja agilityn viralllisissa. Myös Nanen siskopuolta Tiukua sekä Elkun siskoa Adaa saimme kannustaa samaisissa kisoissa.

Perjantai-illan iloksi käytiin Suvin kanssa leikkimässä "teurastamo"leikkejä, elikkäs tekemässä poppoolle +Nästille verijäljet. Jotka käytiin ajamassa sitten lauantaina illan suussa. Nästille ja Elkulle oli omat jäljet, Dealla ja Nanella yhteinen.

Elkku aloitti ja jessu se on hauska heppu. Se piippaili jo kun valjaat iskettiin niskaan ja oli menossa suuntaan ja toiseen, ties vissiin pääsevänsä "hommiin". Maltilla se nuuski ja kuopi lähdön, ripeästi mutta varmasti eteni jäljellä. Elkku on niiiin tärkeenä kun se saa toimittaa Suuren Jälkikoiran virkaa. Kaato löytyi; naudanpaistijauhelihaa naudanverijäljellä. ;)

Nane pääsi suorittamaan suuren pedon etsintää seuraavaksi meidän poppoosta. Lähtöä sekin ruoppas ja kuopi tarkasti, merkkas lähdön läheisen puun ja lähti hommiin. Muutaman kerran se "hukkasi" jäljen, mutta haki hienosti itse takaisin. Maavainulla pääasiassa koko jälki, lopussa tahti kiihtyi ja kaadolla pidettiin bileet. ;)

Dea lähti "hommiin" iloinen hymy huulillaan, pees puolelta toiselle kieppuen. Lähtöä sekin nuuski tarkasti, hieman avittelin neitiä lähdössä (oli pees menosuuntaan ja nuuski niiiiin tarkasti). Rauhallinen eteneminen alussa, joka veritippa tuli varmasti bongatuksi. Puolessa välissä vähän harhailua, mutta haki itse takaisin jäljelle. Lopussa prinsessapartyt, sillä neiti ei rasiasta huolinut "kaatoa" syödä, mutta kädestä tarjottuna kelpas vallan mainiosti ja vauhdikkaasti. ;)

Viikolla ollaan temputeltu, niin yksittäin kuin koko poppoon voimin. Treenin alle me otettiin nyt uutena "kurre"-"pupu"-temppu koko poppoolle. Elkku se vaan hoksaa; puputtelun idea oli ekan illan jälkeen hallussa ja next day poika tarjosi sitä (pienin käsimerkin avuin toki). Jei! Nane myös kädellä vietynä hoksaa mitä tahdotaan. Dea meidän pikkupinsessa alkuun tuijotti päänsä yläpuolella killuvaa namia tiiviisti ja odotti sen todennäköisesti sieltä tipahtavan suukkiin ilman sen kummempia temppuja. No niin no ei. Seuraavaksi seurasikin sitten sarja erinäköisiä temppuja ja toimintoja ennenkuin hyyvin verkkaisaan tahtiin alkoi neitikin puputteluun päästä mukaan. Ihku neiti! <3

Siinä viikko hyvin tiivistetysti. Tässä vielä muutama syksyinen kuva.

Yokotai yokotai yoko-yokotai...

2010-10-04T16:41:00.038+03:00

...oli teemana lauantaina, kun Yokotai-väkeä läheltä ja vähän kauempaakin kokoontui viettämään Yokotai-kennelin "puuhapäivää". Sää oli tilauksen mukaan aurinkoinen ja fiilis korkealla, niin kaksi-kuin nelijalkaisillakin. Seuran mainious (ja hauskuus) sitä parasta! =D Oitin emäntä Veera tarjosi kauniit tilukset poppoon käyttöön puuhapäivän ajaksi! Mukana menossa olivat Veera+ Wille, Pimu ja Rane (+Make), Mallu ja Dare, Satu + Nati ja Java, Saija + Ando ja Tomu, Sari, Eikka, Perttu + Taco ja Tuli, Ellu, Petra + Kidi ja Velho sekä meidän poppoo kokonaisuudessaan eli mamma, isäntä, kolmen kopla + visiteeraava tähti Lenni.

Yokotaipoppoota

Päivää oli etukäteen hieman aikataulutettu, jotta ehdittäisiin kokeilemaan kaikkea suunniteltua. Arvatahan saattaa että aikataulut liras, ja pahasti... ;) Mut sehän ei haitannu ketään! Aamusta alotettiin ja iltapimeällä lopetettiin ja hauskaa oli!

Alkuun päästiin verisen homman makuun, kun Ellun johdolla lähdettiin metsikköön testaamaan koirien nenätyöskentelyä verijäljellä. Ellu piti meille lyhyen briiffin jälkityöskentelystä, jonka jälkeen päästiin itse asiaan. Kädet (ja vähän vaatteetkin) inkkarityyliin merkattuna Yokotait viuhkosi pitkin mettää tehden verijäljet omille koirilleen. Jälkien "hauduttua" hetken aikaa, oli aika päästää vainukoirat valloileen. Yksitellen, koira kerrallaan, pääsivät ajamaan oman jälkensä.
Meidän poppoon suoritukset referoidusti:
Nane: Lähtöä haisteli huolella. Lähti hakemaan näyttämällä jälkeä pikku pätkän, jonka jälkeen vilkaisi mua muutamia kertoja, jotta näinkö? Ja loppu sujui nenä kiinni maassa viuhoen. Palkaksi naudanjauhelihaa iso köntti ja valtaisat kehut! Hienosti meni musta tokakertalaiseksi, etenkin kun edellisestä jälkireissusta on yli vuosi ja silloin ikää herralla oli vajaat 5kk.
Elvis: Herra haistoi muutaman kerran lähtöä ja lähti ilman mitään kehoituksia tai näyttöjä etsimään jälkeä. Määrätietoinen askellus jäljellä, osan matkaa meni maavainulla ja osan ilmavainulla. Tarkkaa, mutta rivakkaa työskentelyä. Jäljen päässä kehut ja palkka ja Elvarin kummastunut katse "Tässäkö se mude oli?! Aika köyhän jäljen teit!" ;) Ei vaan, onnellinen Elkku oli, vaikka ehkä sen mielestä sitä touhua ois voinnu vielä vähän jatkaakin.
Dea: Osoittautui näppäräksi tytöksi (ei yhtään ollut niin tonttuna ku ekakerralla). ;) Lähtöä se haistelemalla haisteli ja näyttämällä lähti etenemään. Maavainulla melkein koko matka ja niin pilkun (tai lehden/korren) tarkasti se nuuski joka sammaltupon ja korren ja heinän. Dea eteni hyvin tarkasti sentti kerrallaan. Se oli hieno!!! =D Jospa sille viime vuodesta jäi joku muistijälki, mistä tässä hommasta on kyse. =)

Seuraavana vuorossa oli rally-tokoilua. Olimme tehneet 13 esteen radan pihalle alokasluokan kylteistä. Nopsa info siitä mitä rally-toko on ja hieman sen säännöistä. Rata käytiin ensin läpi yhdessä ilman koiria, jonka jälkeen jokainen pääsi oman koiransa kanssa koittamaan rataa, saaden vinkkejä ja opastusta. Meidänkin poppoon kanssa kävin radan koittamassa muutamaan kertaan.

Tässä radalla keikailee Dea-neiti

Iloinen häntä- onnistunut rata ;)

Jouduin myös haasteen eteen, kun Mallu iski Daren remmin kätösiini ja pisti stuurakkeen kanssa radan menemään läpi. Se poika oli hauska! Ajoittain mentiin erittäin hienosti ja välillä ne pihamaan tuoksut vaan oli ylivoimaiset ohittaa. ;) Mutta olipa kokemus mullekin mennä tuommosen jättiläisen kanssa, kun omiin kirppuihin tottunut.

Rally-tokoharjoitusten jälkeen pääsimme nauttimaan emäntämme kokkaamista suussasulavista antimista. Johan siinä oli nälkä ehtinyt tullakin! Ruokailun jälkeen jatkoimme vielä rally-tokolla yhden leikkimielisen kisan verran. Sarin kanssa toimimme "tuomareina" (ja muuten pirskatin tiukkoina sellaisina). Täytyy sanoa, että poppoo sisäisti rally-tokon syvimmän olemuksen heti kättelyssä, eikä radalla nähty ainoatakaan suoritusta, jossa koiran häntä ei olisi heilahdellut. Virheitä tuli taluttimen kiristymisestä ja ohjaajavirheistä, mutta ensikertalaisiksi lähes kaikki olisi ollut jo möllikisavalmiita heti heittämällä!

Sarin kanssa supattelua kuva Satu Tuomela

Joskus joutui raapimaan päätään, jotta ymmärsi kyltin tehtävänannon ;)

Meidän porukkaa kisassa edustivat Atte kera Dean ja Nanen. Isäntä ei ollut alkuinfossa kuuntelemassa eikä ollut harjoitellut, joten aika hyvin suoritus siihen nähden meni. Dean kanssa saivat 60 pistettä ja Nanen kanssa 71 pistettä. Kaikki virheet lähes ohjaajavirheitä. ;) Kehuja tuli iloisista hännistä, hienoista kontakteista sekä yhteistyöstä. Ehkä enempi olisi isäntä saanut kehua suorituksista, etenkin kun useimmissa koirat pelastivat tilanteen, kun isäntä oli hieman hukassa. ;) Elkku pääsi kisan jälkeen mamman kanssa vielä bonuksena vetämään radan kertaalleen läpi. On se poju vaan niin liikkis töyhtöhäntineen. =D

Rally-tokoilusta näyttelytreeniin. Treenit järjestettiin "Yokotai-näyttelyn" muodossa ja treenit vedettiin läpi ihan oikeaa näyttelykaavaa noudattaen. Luokkina urokset ja nartut, tuomarina yokotaimamma Sari. Urosluokkaan tarvitsin apua kahden poikani kanssa ja onneksi Petra-tyttönen reippaasti suostui esittämään Nanen. Neiti on ikäisekseen hyvin kokenut esittäjä eikä pari pettänyt; Nane esiintyi Petran kanssa oikein mallikkaasti (ja palvoi tätä esiintymisen jälkeenkin). ;) "Näyttelyssä" ei pistetty koiria paremmuusjärjestykseen, vaan Sari jakoi kaikille osallistujille omat tittelit diplomiin ikuistettuna kera KP-ruusukkeen. Dea sai Kaunein profiili- tittelin, Nane Kaunein häntä- tittelin ja Elkku Kaunein ilme- tittelin.

Hengailua vuoroa odotellessa kuva Satu Tuomela

Ilta alkoi pimentyä, mutta ohjelmaa riitti vielä. Emäntämme Veera oli järjestänyt hieman kisahippailua myös meille omistajille. Alkuun parityöskentelynä kottikärryskabailua, jonka jälkeen pölkynheittokisat. Nauruhermot oli koetuksella näissä ohjelmanumeroissa. =D

Vakavamieliset kottikärryillä kurvailut alkamassa ;) Kuva Satu Tuomela

Illan viiletessä siirryimme sisätiloihin nauttimaan vielä lasilliset kuohuvaa, jotka tarjosi Sari, voitokkaan Tsekin matkalaisen, Chilin, kunniaksi! Tähän ja yleiseen rupatteluun oli kiva päättää mukava päivä. Toki talo ei hiljennyt Oitissa varmaan vielä aikaan, mutta meidän poppoomme joutui lähtemään Rajamäen suuntaan emännän lentsun ja isännän työkeikan vuoksi.

ISO KIITOS kaikille yokotailaisille hulvattoman hauskoista kekkereistä! Joka vuotinen perinne jatkukoon jälleen ensi vuonna uusin kujein... ;)

"Minun ystäväni on kuin villasukka...

2010-09-30T06:31:00.026+03:00

...joka syksyllä lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka,
joka saa minut hymyilemään.
Ota tassusta kiinni,
tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan."

Pieniä karvatassuystäviä on mahtunut viikkoon. <3 Lenni "Pärsky" Lokinpoikanen lenteli jälleen luoksemme hoitoon isäntäväkensä reissun ajaksi. Lenni on jo niin vakikävijä meillä, ettei se ollut moksiskaan ympäristön vaihdoksesta. Meidän poppoo on myös jo niin tottunut Lennin satunnaisiin visiitteihin, ettei nekään olleet millänsäkään Pärskyn ilmaantumisesta kuvoihin. Dea liekutteli vieraan tervetulleeksi villein hännäheilautuksin ja se on paljon Tepsulta se, sillä neiti ei liiemmin pallikkaista välitä. Lenni on kuitenkin lunastanut neidin hyväksynnän ja saavuttanut jonkin sortin kiintymyksen. =D

Alkuviikosta muutamana iltana lenkkiseuraksemme saimme jälleen pikkuneiti-Nästin. Pojat etenkin ovat kovin tykästyneitä uuten ystäväänsä. Dea lähinnä roikkuu Nanen hännässä, yrittäen komentaa junnua olemaan kunnolla. Toisaalta Dea on kovin onnessaan saadessaan privaattileikkiaikaa Elkun kanssa. Usein kun Elkun ja Tepsun leikkiessä Nane tahtoo roikkua Deassa kiinni mustat sukat jalassaan. =D Tässä muutamia kuvia poppoon rillutteluista.

Nane kummastelee missä on pito?!

Nästikin osaa jo!

"Et muuten karkaa!"

Elkku juoksuttaa uutta pikku ystäväänsä

"Minä kans ku kaverikin"

Leikki nimeltään keppitaisto

"Läheks ottaa kiinni?!"

Dea-prinsessa <3

Prinssi Eduardo I

Semmosia ystävähöpsötyksiä meillä =D

Eipä juuri mittään erikoista

2010-09-26T08:01:00.041+03:00

ole meidän viikko sisältänyt. Arkisia metsä/peltolenkkejä ja kotona aktivointileikkejä. Poppoo ollut kuitenkin tyytyväinen. Kuvailla en ole juurikaan jaksanut, mutta yhtenä iltana nappasin canonin matkaan pelloilla käydessämme. Tässä muutama kuva koplalaisista.

Perjantaina saimme lenkkiseuraksemme ihastuttavan 13-viikkoisen lapinporokoiraneiti Nästin. Uusi "tyttöystävä" oli erityisesti mieleen Elkulle ja Nanelle. Nanea vain kovin harmitti, kun painiessa Nästin kanssa se ei saanut otetta neidin "tukasta", sillä kun semmoista ei liiemmin ollut. ;) Elviskin intoutui leikittämään uutta tyttöä, vaikkei se pennuista liiemmin välitä, tässä neidissä kuitenkin oli ilmeisesti "sitä jotain". Dea tyytyi katselemaan touhua sivusta, aina toisinaan kuitenkin poikien hännissä roikkuen ja niiden menoa rauhoittaen. Taisi neiti tuumata, että yks nainen tässä laumassa on ihan riittävästi. ;)

Lauantaina Nane lähti sanomaan heipat näytelmäkehien junnuluokille. Viimeinen junnukoitos suoritettiin Karkkilassa, jossa tuomaroimassa oli mukava ruotsalaistäti Kristina Purens. Uroksia oli kovin vähän ilmoitettu paikalle. Narttuja oli senkin edestä. Nane kekkusi mallikkaasti ja liikkeet sujui musta oikein kivasti, vähän meinasi emäntä taas vaan askelissaan seota. ;) Ei siis mitään uutta. Tulokseksi Nanelle EH2 ja kiva arvostelu. Tuomarin tullessa kättelemään, hän selvensi punaista nauhaa englanniksi sanoin: "Excellent dog with very excellent chest for his age, but his tail... he should keep it more down." Näimpä siis taas, tyttöviiri oli kunnossa. =D Kovin olin kuitenkin tyytyväinen herran tulokseen, tuomari kun ei sieltä lepsuimmasta päästä ole Suomessa arvostellessaan ollut. Tässä Nanen arvostelu vielä.

"Junior hane med god könspräge. Välformat huvud, aningen brettställda öron. Stark hals och rygg. Tillräckligt bakanlagt skuldra. Kort förbröst. Bra bröstkorg. Passande benstommer. Bra pälskvalitet. Rör sig med kort steg."

Tänään lähdettiin poppoon kanssa treffaamaan Elkun agikaveria, Pyry-russelia ja tämän "isoveikkaa", Andy-labbista. Käytiin kiertämässä Alhonniitussa koiraladun reitti ja kyllä kelpas ihanassa syysilmassa talsia tunti ja toinekin. Laumat tuli hyvin toimeen keskenään, vaikka "omiensa" kanssa lähinnä leikkivätkin, lukuunottamatta Elkkua ja Pyryä, jotka selkeesti muistivat toisensa kuukauden näkemistauosta huolimatta. =D

Elkku, Andy ja Pyry

Neena se jaksaa aina poseerata

Nanesta ei taho saada kun näitä älyväläyskuvia, siis kassokaa ny tota kieltä...se ei vaan malta pysyä siellä suussa... ;)

Lenkin lomassa vähän tokoiltiin...

Pypy pääs malleilemaan, ilme kertoo, jotta kaverit hirnuu jossain selän takana.. =D

Kehäkarkelot Hyvinkäällä 19.9

2010-09-19T20:39:00.045+03:00

Syksyn tullessa alkaa olla aika vuoden viimeisten ulkonäyttelyiden. Tällä kertaa kehäkarkelot oli järjestetty "naapuripitäjässä", Hyvinkäällä. Edellisiltana manailin jälleen ilmottautumistamme. Lauantain "ihanan raikas" (=kaatosateinen) syysilma kun ei liiemmin antanut uskoa, jotta seuraavana päivänä sitä hymyssä suin jaksaisi kehän laidalla törröttää. Mutta jaksoimmehan me, kun sää oli sittenkin meille armollinen eikä pisaran pisaraa ropauttanut koko näyttelyrumban aikana! =D

Hyvinkäälle oli ilmoitettu 77shelttiä. Suuren osallistujamäärän vuoksi junnuille tuomariksi vaihtui Beata Petkevica, Latviasta. Kiltti ja ystävällinen oli tämä täti ihminen, joka tykkäsi höpötellä koirille mukavia. "Good boy, nice boy" kuului muutamaan otteeseen pöytäarvostelun aikana. Nantsu malttoi olla tämän kiltin tädin tukailtavana, joka syynäsi erityisen tarkkaan päätä ja hampaistoa. Liikkeet meni meillä jälleen vähän penkin alle; ravatessaan Nantsu meni erittäin hienosti, mutta en taaskaan löyänyt kunnolla sitä oikeaa rytmiä. Häntäkin tahtoi myös olla hieman viirillään, muttei ehkä niin pahasti kuin viime kerralla. Saimme kivan arvostelun ja lopullisena tuloksena JUN ERI3. Hienoa Nantsu! =D

"17 months. Exc.pigmentation. Correct lenght of head. Good stop. Nice expression. Dark eyes. Correct shape of ears. Correct bones. A little bit short in neck. Good lenght of body. Correct topline. Medium angulations in front. Enough deep chest for age. Correct angulations from behind, but i would like to see more drive from be. Correct texture of coat. Correct lenght of stride. Good work of handle."

Nane Hyvinkään näyttelyssä Kuva Saija Tuomi

Pääsi Nane pyörähtämään vielä PU-kehässäkin; setä-tuomarin pikainen pöytäkatselmus, riviin järjesty ja kiitos hei! Saatiinpa kuitenkin parit pöytätreenit yhden hinnalla. ;)

Loput sheltit arvosteli Davor Javor (ihan oikeesti tota nimeä ;) ), Kroatiasta. ERIttäin kiltti setäihminen; muutamalle tulosten hakijalle tarjosi näiden kaipaaman H:n ja lopuille ERIä! Niin myös siis Dealle! Dea-neidillä oli vuoroaan odotellessa omaa kehänlaitakivaa leikkiessä mamman kanssa (ja Nanen kanssa) ja kehään päästessämme neiti oli jo hieman vässähtänyt, mikä oli oikeastaan ihan hyvä. Tällä kertaa ei komennushaukku kuulunut, vaan neiti malttoi maltillisesti suu supussa seistä pöydällä arvosteltavana ja liikkeetkin sujui musta kivasti. Dealle myös kiva arvostelu ja tuloksena AVO ERI. Hiphei mamman tyttöä! =D

"Very nice type. Good eyes and ears. Nice body. Good bones. Well angulated. Good coat and condition. Correct coming and going. Good tail. Good side movement."

Oli kiva nähdä monia tuttuja kehänlaidalla! Kiitos höpötys ja odotusseurasta teille! =D

Kotona meitä odotti pieni onnellinen mies, nimeltään Elvis. Ensiksi poika yritti katseellaan ja villillä halipusi-sessiolla syyllistää mua, koska Hänet on jätetty kotiin meidän reissun ajaksi. Isäntä kuitenkin hieman oikaisi asiaa ja Elviskin jätti syyllistämiset sikseen. ;) Olivat käyneet piktän lenkin metsässä, jossa isäntä harjoitellut valokuvaamista. Lisäksi Elkku oli saanut touhuttavakseen aktivointileluja täytettynä herkuilla. Koko poppoolla namipäivä siis!

Mutta nyt alkavaa viikkoa kohti, hippulat vinkumaan!

ESS:n ulkoilupäivä 5.9.2010

2010-09-09T05:18:00.038+03:00

Viime sunnuntai vietettiin poppoon kanssa Etelä-Suomen Shelttien järjestämässä ulkoilupäivässä Luukissa. Ilma oli tilauksen mukaisesti sopiva (ei sadetta) ja porukkaa mukana tapahtumassa kiitettävästi. Pientä ohjelmaakin meille oli järjestetty. =D

Ulkoilupäivän viettoa Luukissa Kuva Satu Tuomela

Ensinnä pääsimme luontopolulle seikkailemaan, jossa pähkäilimme koira-aiheisia kysymyksiä. Meidän Intopiukeet-ryhmään kuului meidän poppoon lisäksi Anu, Leila ja tytöt. Alla lähes koko ryhmä potretissa.

Leila ja lapsukaiset

Ulkoilupäivään osallistuneella porukalla oli koiratietämystä kylliksi ja useampi ryhmä sai samat pisteet luontopolulta. Niimpä onnetar arpoi 3joukkuetta palkinnoille, Intopiukeilla onni potkaisi ja saimme yllärikassit. Visaisen pähkäilyn jälkeen oli huikopalan aika. Päivän teeman mukaisesti saimme nauttia HotDogeja lisukkeilla. ;) Hyvää oli ja koiratkin toki sai osansa.

Herkkujen sulattelun jälkeen päästiin pinkomaan, niin koirat kuin omistajatkin, juoksukisassa. Tää emäntä totes kolmen koplan suoritusten jälkeen, että pinkominen ei ole mun laji. =) Koirat kuitenkin nauttivat tästä touhusta sielujensa kyllyydestä. Omien suoritusten lisäksi, piti koirien kuuluvaan ääneen kannustaa kavereita juoksuradan reunalla. ;) Nane the man kiiti kisassa sen verran reippaasti, että sijottui parinkymmenen koiran joukosta toiseksi!!! =D Puolusti siis viime vuoden (5kk iässä suoritettua) sijoittumista (silloin pari sijaa alempana).

Tapahtuman päätyttyä lähdettiin vielä Anun, Leilan ja Riitan sekä koirien kanssa vähän kuvailemaan Luukin kauniisiin maisemiin. Lapset saivat rillutella keskenään ja vallan mainiot riehunnat ne aikaan saivatkin. Kuvat puhukoot sanojen puolesta.

Riina ja Nane

Ylipitkä Nane... ;)

Riina, Nane ja Bodil

Nane, Neena & Elkku

Mein 3vee Elvis murunen

Nättimyksemme

Riina et Nane

Semmottiis ulkoilupäivä! Kiitos kaikille seurasta ja kivasta päivästä!

Shelttileiri 2010

2010-09-07T04:54:00.054+03:00

Tarinaa Hämeen shelttien järjestämästä Shelttileiristä 2010, jonka vietimme Urjalan Taikayö Campingissä 27.8.-29.8. Tämä oli jo kolmas perättäinen vuosi, kun poppoomme pääsi kyseiselle leirille osallistumaan. Hyvä niin, sillä leiri oli kaikkinensa jälleen kerran mukava! =D Ruokaa, touhua, kavereita, laulua, leikkiä, muistinko jo mainita ruuan (sitä meinaan piisasi taasen omiksi ja vähän muidenkin tarpeiksi). ;)

Työviikon jälkeisestä hulinasta toipumista oli luvassa perjantaina, kun asetuimme taloksi leirintäalueelle ja rentouduimme iltagrillillä koko shelttileirille osallistuvan väen voimin. Meidän mökkipoppoo oli tänä vuonna seuraavanlainen.

Kaisa ja Prisse, Mikaela, Tao ja Taavi, Satu, Saana, Sani ja Tipi, Marilla, Ada ja Mila sekä meidän kolmen kopla (kuvasta uupuu kaksi emäntää)

Lauantaipäivä olikin sitten astetta touhukkaampi. Aamusyöminkien jälkeen ohjelmassa ensimmäisenä oli luontopolku visaisine kysymyksineen (jotka olivatkin todella kinkkisiä tänä vuonna). Ihmekö siis, jotta meidän Hotsit+Prinsessa-tiimimme ei juurikaan järjellä vakuuttanut muuta shelttikansaa. ;) Enivei, hauskaa se oli. Väliohjelmana järkkäsivät tokottelukisan paikoillapysymisen merkeissä. Tepsu pääsi edustamaan kolmen koplaa koko sen parikyt sekunttisen ajaksi, minkä neiti malttoi pyrstönsä maassa pitää, ennenkuin kirmasi hymyhuulin mamman luokse. =D

Temppuradan tuoksinaan pääsimme tänäkin vuonna. Rata oli, jos mahdollista, edellisvuotisia hauskempi. Aika sekä taitavuuspisteet radalla ratkaisivat. Oli kopin ottoa nakeista, perunan kuljetusta lusikalla suussa samanaikaisesti kepit pujotellen koiran kanssa, hyppyjen ylitystä ja alitusta, kottikärryjen työntöä täysien vesilasien kanssa kepit pujotellen, namin etsintää kupin alta sekä yllättävän vaikeaksi osoittautunut jalkapallon heitto laakaan vatiin. Kaikkien kanssa otettiin haaste vastaan ja kirmailtiin temppurata läpi. Dea yllätti mut täysin saamalla molemmat nakit kitusiinsa ilmasta. Kotona kun olen koittanut opettaa sille namin kiinniottoa, se aina antaa namin läsähtää päin naamaa ja poimii sen vasta maasta. Koiriin taisi eniten vedota namin etsiminen kupin alta, sinne ne ois voinu jäädä viettämään vielä toisenkin tovin nuuskien. Pallonheitossa ei onnistuttu kuin Dean kanssa, se oikeesti oli vaikea. =D Muiden temppuilua oli hauska seurata ja jos jonkinnäköistä suoritusta nähtiinkin. Loppu viimein Temppuradan taitavimmaksi tittelöitiin Dea & Mamma. Ei pöllömmin meiltä kahdelta hömsäntuusalta! ;)

"Lennä pallo lennä!" Elvis avustamassa mammaa pallon heitossa ;)

Temppuilun jälkeen vuorossa oli toimintatuokio. Käytiin hieman mupsuin kanssa kentälle tuoduilla agilityesteillä kekkumassa. Kivaa oli ja haukku raikas! =D

"etniinkuwiietniinkuwuu!"

Nane keppejä keikaamassa

Junnun kaa vähän tokoteltiin häiriössä

Koirien nuupahdettua päivän tohinoista, pantiin ne yöpuulle mökkiin, mammain suunnatessa saunan ja iltanotskin kautta kekkeröimään leirintäalueen kuppilaan. Ja tää emäntä pääs laulaalaulaalaulaan! Lauluja loilotettiin viimeseen asti, ihan pilkkua myöden. ;) Naapurimökissä nappailtujen (pitkien) yömyssyjen jälkeen hiivittiin aamun sarastaessa omaan mökkiin hetkeksi unille. Jotta kiitosta vaan muille yökukkujille seurasta ja mukavista keskusteluista! =)

Sunnuntai vietettiin melko näyttelypainotteisissa tunnelmissa (unohtamatta ainaista syömistä). Aamusta Nane pääsi trimmiin ja hienon trimmin saikin. Käväistiin Nanen kanssa myös näyttelyharjoituksissa. Harjoituksista tosi toimiin päästiinkin vain hetkeä myöhemmin, leirinäyttelyn koittaessa. Tähän koitokseen ilmoitin koko poppoon. Tänä vuonna tuomarina näyttelyssä toimi kennel Helskon Taru Ohtonen. Luokat näyttelyssä oli pennut (koirat alle 1vee) ja aikuiset (ne yli 1veet). Meillä kaikki siis aikuisissa.

Nanen kekkuilut. Kaikki sujui hienosti, lukuunottamatta hännänkantoa... ;) Arvio: "Yleisvaikutelma erinomainen. Luonne erinomainen. Turkin kunto hyvä. Liikkeet hyvät. Yhteistyö ohjaajan kanssa erinomainen." Nane, hännästään huolimatta, taisteli itsensä neljän parhaan joukkoon, sijoittuen lopulta kolmanneksi. Vielä erikseen Taru sanoi, että hyvä koira, mutta tuolle hännälle on tehtävä jotakin. =D

Dea-neidin hihhuloinnit. Intoa piisasi ja neiti esiintyi kivasti. Liikkeet sujuivat erityisen hyvin. Arvio: "Yleisvaikutelma hyvä. Luonne erinomainen. Turkin kunto erinomainen/hyvä (kun saa lisää karvaa, on se erinomainen). Liikkeet erinomaiset. Yhteistyö ohjaajan kanssa hyvä." Erikseen tuomaritäti vielä mainitsi erinomaisista liikkeistä. Dea ei narttujen sarjassa sijoittunut, mutta hyvin mielin keikkui kehästä pois.

Ja Elvis... Meidän mussunassu. Esiintyi ekan kiekan Marillan handlaamana, mamman ihastellessa suloista poikaansa kehän laidalta. Hienosti Marilla sai pojan handlattua, se oli suloinen, niin pöydällä kuin liikkeessä. Arvio: "Yleisvaikutelma erinomainen. Luonne erinomainen. Liikkeet erinomaiset. Turkin kunto erinomainen. Yhteistyö erinomainen." Olipa siis melko erinomainen pikku kaveri. Elvis keikisteli niin mallikkaasti, että päihitti kaikki uroot, ollen siis PU1. Tärkeä titteli pienelle miehelle, joka ei virallisissa karkeloissa voi käydä. ;)

Loppukehässä Elviksen kanssa keikisteli kukas muu kuin ihanainen Saana-neiti. Ystävykset siis valloittivat leirinäyttelyn kuninkaan & kuningattaren tittelit. Elvis oli lopulta VSP ja Saana ROP. Hiphei komeet ja kauniit! Eikä muuten ollu meidän mökki yhtään hullummin muutoinkaan leirinäytelmissä edustettuna, sillä kahdeksasta sijoittuneesta peräti viisi li "meidän poppoota". ;)

Saana & Elvis ROP/VSP-kuvassa

Ihana viikonloppu, jonka aikana arjen murheet jäi unholaan. Ens vuonna, mikäli vaan mahdollisuus on, lähdemme varmasti karkeloihin mukaan! Kiitos tämän vuoden mökkiseurueelle, järjestäjille sekä muille mukana olleille!

Loppuposeeraus á la poppoo

Nane Helsinki KV:ssä

2010-09-05T10:26:00.007+03:00

Eilen vietettiin päivää Helsinki KV:ssä Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksella. Mukana menossa Nane-mies. Poika virtaa ja energiaa täynnä; ei varmaan jäänyt vieressä olijoille epäselväksi. ;) Pääsipä poika kehäänkin kekkuilemaan. Tuomarina kasvattajatuomari Eva Eriksson Ruotsista, harjoittelija arvostelijana Maija Mäkinen. Nane esiintyi reippaasti, niin pöydällä kuin maassa, ja liikkui hyvin. Mamma oli liikkeistä aikas iloinen, sillä löydettiin "se yhteinen juoksurytmi".

Tuomari selvitti haromalla Nanen tukkaa harjoittelija arvostelijalle perusteellisesti turkin värin käyttäytymisestä kesällä; kun koira viettää paljon aikaa ulkona se ikäänkuin "ruskettuu", kun aurinko polttaa turkkia. Selvitti myös yhtä perusteellisesti mistä koiran oikean värin löytää ja totesi, että det är bra. =D Seuraavanlaisen arvotselu Nane sai:

"17 mån. Junior hane. Maskulint huvud. Stopet kunde vara bättre markerat. Ngt brett ansatta öron. Tillräcklig hals. Mycket bra kropp o benstomme. Bra vinklar bak. Ngt "solbränd" i färgen över ryggen. Svansen kunde bäras snyggare. Bra päls. Rör sig bra."

Kilpailuluokassa tuomari juoksutti meidät kaksi EH:n saanutta vielä kertaalleen ja niin siinä kävi että hännänmitalla hävittiin. ;) Kuulin vain "Oj det svans". Ja that's it! =D Tuloksena siis EH2. Olin silti enempi kuin tyytyväinen tulokseemme, sillä tuomari oli asiallisen tiukka täti. Surutta heitti kehästä ulos T:llä tai H:lla hiemankin suuremmat koirat. Meidän luokassa mittasi kaksi urosta, toinen niistä Nane. Sai sen kooksi 36,5cm, oli ok. Toisesta kuulin saavan 38,5cm ja T. =O

Edelleenkin olen sitä mieltä, etten hännän kanssa rupea urakoimaan. Nane saa liputtaa tyttöviiriään ainakin toistaiseksi kuten tahtoo. Ja näyttää tuolla viirillä tehonsa olevan. ;) Kehänlaidalta Nane löysi muutamia tosi ihania tyttösiä leikkikaverikseen ja oli onnensa kukkuloilla tyttösten yhtyessä rillutteluihin. =D Nane miehen milestä varmaan edelleen näyttelyn parasta antia. =D

Tuomisen Sadun ottama kuva Nanesta shelttileirillä

Illalla saatiin Maiju, Luca-cotton ja Cassu-havanna lenkki- ja leikkiseuraksi. Poppoo nautti kamujen seurasta, erityisesti Nanea viehätti pikku-Cassu ja Dea puolestaan rakasti Nanen komentamista pois Cassua leikittämästä. Meno oli aikamoista. Kiitos Maiju ja pojat iltaseurasta! =D

Agilitya, tuomarinäytössäkin pyörähdettiin

2010-08-31T16:36:00.043+03:00

Täällä taas, tarinoiden kera. Aloitetaan vaikka viime viikkoisesta tuomarin näyttökokeesta, jossa pyörähdimme koko kolmikon kanssa.

Käpylässä, viime torstaina, järjestettiin shetlanninlammaskoirien jalostustoimikunnan toimesta tuomarin näyttökoe match shown muodossa. Arvostelevana tuomarina toimi shelttien tuomarinoikeuksia hakeva Saija Juutilainen, "mentorinaan" Päivi Eerola. Shelttejä yhteensä näyttötilaisuudessa oli 20, eli 10 paria. Tarkoitus oli, että arvosteleva tuomari olisi antanut kaikille osallistujille suullisen arvostelun koirasta, mutta ilm. tuomarikokelaan jännittämisen vuoksi vain muutamasta ensimmäisestä koirasta arvio sanottiin ääneen. Muiden koirien kohdalla sitä koitti lukea arviota suun liikkeistä ja elekielestä. Sanoi tuomari toki ääneen muutaman lauseen jokaisesta perustellessaan valintaansa. Meiltä osallistui tähän häppeninkiin siis kaikki. Kolmen kopla ei ollut päässyt iltariekuille metsään tahi saaneet iltaruokaansa, joten voinette vaan kuvitella sitä tättähäärämisen määrää, sitä riitti!

Ensinnä vuorossa oli Dea. Dea esiintyi kivasti, joskin hippasen liian energisesti. Tuomarin sanoista sain sen verta selvää, että toivoisi neidille lisää massaa sekä kuono-osaan pyöreyttä. Silmät ja korvat saivat kehuja. Dea sai sinisen nauhan kera lausunnon "Iloinen luonne, joka näkyy myös iloisina liikkeinä ja hännänkantona". ;) Tunnistin omani. =D

Nane oli vuorossa seuraavana. Esiintyi kivasti ja pöytäily sujui ahnehtiessa kanaherkkua. Nane myös komenteli mua kuuluvasti esiintymisen aikana, mikä tuntui huvittavan tuomaria. Nanesta loihi lausumahan "Narttu numero 11 saa sinisen, takaliikkeissä saisi olla enemmän draivia" ;) Tuomari hieman hämmentyi eikä sanonut arviotaan loppuun asti kuullessaan esiintyjäkokelaan olleen sitä toista sukupuolta. =) Parinaan Nanella oli kookkaampi jenkkiuros, mikä lienee luonut asetelman. Eikä Nane ollut ainoa uros, jota nartuksi luultiin. Eräskin valiouros, joka musta kuuluu "äijäkastiin", sai myös kuulla olevansakin narttu. =)

Elvis esiintyi myös energisesti (turhankin) ja reippaasti. Elviksestäkään en paljoa kuullut, mitä sanottiin; "Kiva profiili. Silmien alle enemmän täytettä. Hyvät korvat. Taka-askel hieman lyhyt". Tuomari pirtsakkana (vahingosta viisastuneena) roplasi Elviksen takapäätä ja havainnostaan iloiten totesi: "Täällä ei ainakaan ole mitään!" Juu eihän siellä ole ei, mutta ei sekään vielä mitään meinaa... ;) Olipahan hauska kokemus ja kiva ilta! =)

P.s. Elvis pääsi esiintymään sinisten kehässä ventovieraan ihmisen kanssa ja Dea Pelttarin Hannan kanssa. Molemmat oli niin täpsyinä ja malttoivat kekkuilla shown loppuun asti, vaikka mamia ja Nanea välillä väkijoukosta katseella etsittiinkin. Sinisten yhteisjuoksuosuudessa taisi meidän lauma edustaa todella (+Sadun Tipi), sillä ilohaukku raikasi, olihan kavereilla toisilleen paljon asiaa ja se piti kertoa heti. ;) Elvis sai kehuja esittäjä-Kristiinalta; oli hieman yllättynyt miten sheltit osaa olla niin ihmissosiaalisia ja lähteä tosta vaan kekkuilemaan ventovieraiden kanssa. Olkaamme siis ylpeitä ihanasta (ahneesta) rodustamme! =)

Tämän viikon tiistaina oli vuorossa Elkun kesätreenikauden päättäjäistreenit agissa. Silkki-neiti oli aloittanut juoksunsa, joten Elvis ja Pyry pääsivät kahdestaan rilluttelemaan viimeiselle agitunnille. Mulla ja Saaralla (Pyryn omistajalla) molemmilla oli kamerat matkassa, jotta saataisiin pojista kuvia in action. Tämmöistä pätkää mentiin tällä kertaa.

Rata oli ihan jees, mutta kepeillä meillä tuli jälleen feelua ihan huolella. Mä sörkin ja törkin siellä välissä ja sekoitin Elkun rytmiä. Otettiin keppejä sitten molemmista suunnista ihan omanaan. Kouluttaja tuumasi, että mun pitäisi viedä Elkku kepeillä aina samalla tavalla, nyt mulla on kuulemma monenmoista variaatiota (itse ees kaikkia tiedostamatta). ;) Niimpä koitettiin mennä yhdellä ainoalla tyylillä ja sujuhan se jotenkin. Koira vaan oli mua aina koiranmitan edellä. Ei siinä mitään, mutta kun se jää katsomaan mun härvellystä siellä takana, niin sen rytmi sekoaa. Koitin kipitipittää siinä vieressä minkä kerkesin ja saatiin onnistuneitakin suorituksia tehtyä. Voi Peepu-raukkaa, kun mammansa vaan on vähän out koko jutusta. ;)

Palkkaus kepeiltä, hienosti poika meni!

Ysin takaakiertoon otin avuksi kepin, jotta saisin oman kroppani liikkeelle kunnolla. Toinen käsi oli alkuunsa kun rautakanki enkä ohjannut taakse kierron jälkeen Elkkua hyppäämään sitä hyppyä. Kepin läsnäolo helpotti mua kummasti hahmottamaan mihin ne kädet pitää veivata. Otettiin tämä kohta muutaman kerran omanaan ja hypyn jälkeen heitin Elkulle keppipalkan. Mähän olen aikalailla Elkkua palkkaillut namilla, koska lelut tuntuu kiihdyttävän sitä siinä mittakaavassa, että sen jälkeen actionia piisaa liikaakin (ja mamma ei pysy sitäkään vähää matkassa). Kyllä oli poika onnellinen päästessään retuuttamaan keputtia. =D

Elekieli taas kukoistuksessaan. ;)

Peepu vähän intoutui keppipalkasta. =D

Lopuksi Elvis pääsi vielä Saaran kanssa tekemään pikkuista pätkää, jotta mamma pystyi räpsäämään muutaman kuvan. Kirjaimellisesti Elkku paineli kieli poskellaan. ;)

Kesätreenit on olleet kivat, kera kivan (kärsivällisen) kouluttajan sekä mukavan treeniryhmän. Harmi, ettei samalla kokoonpanolla päästä jatkamaan talviaikaan. Jospa ensi kesänä sitten taas?! Jäähdyttelylenkillä napattiin pojista vielä yhteiskuva.

Elvis ja Pyry

Vielä toinen kuva treenikaveruksista

Shelttileirillä vietimme viikonlopun 27.8.-29.8. Tästä tarinaa toiste, toivottavasti kuvien kera. =D

Elämä jatkuu...

2010-08-25T07:15:00.084+03:00

...vaikka hetkittäin se tuntuukin pysähtyvän. Perjantaina koitti se päivä, jota ei koskaan toivonut tulevan. Mummo nukkui pois <3 Helpottavaa, rauhaisaa, koska nyt tiedämme ettei kipua enää ole. Ahdistavaa, sen lopullisuus. Suru, meidän omaa pahaa oloa. "Eteenpäin!" olisi mummo meille sanonut, tuo rakastakin rakkaampi, aina nauravainen, helläsydäminen ihminen. Mutta me olemme vielä surussamme, emme sen yli. Sekin aika koittaa, kun suru muuttaa muotoaan, vaan eihän se koskaan kuitenkaan katoa. Kiitos nille ihanille ihmisille, jotka mua sanoillaan on lohduttaneet ja surussa mukana eläneet. "Narrikat" (kuten mummo tapasi kutsua kolmen koplaamme) on olleet surussa mukana omalla tavallaan. Kyllä eläin vaistoaa. Meno ei ole ollut tippaakaan yliampuvaa ja aina syliin on kyynelten virratessa tullut yksi laumasta lohduttamaan. Mummolla, puolen suvun ja naapuruston kokoontuessa, kolmikko huomioi jokaikisen läsnäolijan, käväisten sylissä rapsutuksia vastaanottamassa ja lipaisemassa naamaa. Ne kullanmuruset <3 Verenperintönä me saimme rakkauden luontoon ja eläimiin. Mummo opetti meidätkin kunnioittamaan luontoa ja kaikkea elävää. Eikä meillä mennyt yhtäkään keskustelua mummon kanssa ilman tiedustelua "Mittees narrikat on voineet ja puuhanneet?!" =) Meillä on niin ikävä <3

"Mun sydämeni tänne jää,
se lähelläsi aina on..."

Kesäkuussa narrikat auttoivat mummoa kukkapenkin kitkennässä <3

Lauantaina pikkumies Kasper tuli hoitoon tädin luokse, kolmen kopla sai taas vahtia sielunsa kyllyydestä ja täti sai muuta ajateltavaa pikkumiehen touhuja seuratessa. Nane erityisesti vahtii tunnollisena pojan joka liikettä. Välillä pitää käydä lipomassa Kassun naamaa, johon Kassu yleensä tuumaa "Se anto pusun!", mutta joskus leikkien ollessa parhaimmillaan, se työntää Nanea pois sanoen "Eiii nyt!", josta Nane tietenkin riemastuu kahta kauheammin lirkuttamaan. ;) Kasper on kyllä mahtava lapsi koirien kanssa; se ei tippaakaan huomioi niitä (mitä nyt tiputtelee pöydästä ruokaa niille) ja siksi varmaan koiratkin ovat rauhassa Kassun seurassa. Edelleen meillä on Kassun mielestä kolme Nanea; on Nane, on toinen Nane ja on toinen Nane. Siis kaikki Naneja tyyni. ;)

Tädin tomera hymypoika <3

Viikonloppu ja alkuviikko on hurahtanut huomaamatta asioita järjestellessä. Mamman ollessa kotona, ollaan käyty parikin pitkää metsälenkkiä päivässä (mammalle taukoa hommista) ja että me on nautittu näistä hieman vilpoisammista säistä! =D Pari kolme tuntia menee huomaamatta köpsötellessä tuttuja metsiä, ilma on sopivan raikas, se on luksusta se! Tässä muutamia syksyisiä kuvia koplasta, jotka tuossa ykis päivä lenkillä ollessamme nappasin.

Prinsessa syksyisessä maastossa

Nane, Dea ja Elvis <3

Kolmikkomme <3

Vielä yksi laumapotretti <3

Dean lempeä ilme <3

Mamman pieni sievä poika <3

Meidän iloinen nallukka <3 "Jos minä tän yhen kuvan verran poseeraan..."

"...koska sitten minä jatkan leikkimistä!"

Dea-neiti sai vihdoin ja viimein postissa Shetlanninlammaskoirien Vuoden 2009 Ykkösruusukkeen! Ihan mutkaton ei tämän lähetyksen saapuminen ollutkaan. Noh, ensinnäkin se viipyi, mutta toisekseen posti ei tuonutkaan sitä laumamme osoitteeseen, vaan mun vanhempien osoitteeseen!! =O Aikamoista Sherkockin työtä on saaneet lähettäjät tehdä, sillä mä en ole ikäpäivänä ollut kirjoilla siinä asunnossa, missä mun vanhempani nyt asuvat. He on asuneet siinä asunnossa kahdeksisen vuotta ja mä olen asunut omillani jo liki kymmenen. Yllätys oli siis melkoinen, kun isä soitti "Sulle tuli Shetlanninlammaskoirat ry:ltä tänne pehmeä paketti, sun nimelläs mut meidän osoitteella!" Arvasinhan minä mikä siellä oli ja ei voinnu kun ihmetellä. No nyt neidin ruusuke on saatu kotiin ja on arvopaikallaan hyllyssä. Tässä neidistä muutama kuva kera ruusukkeen.

Neidin huumorintajua ;)

Dea ja ykkösruusuke

Kaunis neiti kera kauniin ruusukkeen

Tiistaina mietin pitkään lähdenkö illan treeneihin ollenkaan, väsytti vaan niin kovin. Kellon lyödessä viisi mä kuitenkin tempaisin molemmat pojat matkaani ja suunnattiin Imppareiden kentälle. Ilma oli tihkusateinen, mutta se ei meitä lannistanut. Pojat jakso kiekua ja riekkua kentän laidalla kuten aina, ne tuskin sadetta huomaskaan. =D Tällä kertaa oli luvassa tämmöistä.

Otettiin rata eka pätkissä 1-8 ja 8-16. Elvarin kanssa saatiin eka pätkä sujumaan yllättävän hyvin, sillä se ei karannutkaan putkelle heti ekojen hyppyjen jälkeen, mitä hieman uumoilin. =D Se kuunteli mua ja kiltisti kaarteli mun ohjeiden mukaisesti! Tosin mun ohjauskin saattoi olla normaalia selvempää. ;) Loppupätkässä otettiin muutamaan kertaan A:lle lähetystä hypyltä 10. Siihen tein takaaleikkauksen, jonka ensiksi tein liian jyrkästi ja Elvishän aatteli et sen on tultava takaisin. Namit A:n alle, emännällä selkeämpi ohjaus ja hienosti saatiin mentyä. Seuraavana koitettiin A:n jälkeistä hypyn takaakiertoa kahdella eri vaihtoehdolla; pakkovalssilla ja niistosokkarina (termit saattaa mulla edelleen mennä sekaisin!Sorry! =D ) Elviksen kanssa paremmalta vaihtoehdolta tuntui pakkovalssi, sain katkaistua hieman sen linjaa eikä se pyrkinyt (taaskaan!) putkelle, vaikka siellä se oli tyrkyllä houkuttelevasti. Jei Elkku! =D Hypyn 14 jälkeen tein takaaleikkauksen, ne tulee kerta kerralta helpommaksi tehdä, kun niitä on harjoiteltu. Lopuksi otettiin koko pätkä ja täytyy sanoa, että jäi hirmu kiva fiilis! Elkku oli täynnä täpinää, muttei karkaillut eikä touhu mennyt ylienergiseksi! =D

Nanekin pääsi vuorollaan tohistelemaan. Ja mammalla meni jauhot suuhun heti kättelyssä! ;) Meinasin, että alkuun rauhallinen valssi...ja katinkontit! Nane karkasi putkelle...Whaaat?! Mun pieni poikani, joka aina kuuliaisesti on mennyt yhtä tassua mamman kanssa, repäs ja karkas itse suorittelemaan! Eihän se ole sallittua, mutta kyllä mä olin ylpeä; poju alkaa oppia!!! Alusta otettiin ja nyt mentiin kuten oli suunniteltu. Hienosti Nane kuitenkin edelleen lähti putkiin ja hypyille kauempaa lähetettynä, wau! Me otettiin Nanen kanssa pätkä puomille asti, palkkaus 7-hypyn jälkeen. Puomi mentiin omanaan, namit kontaktilla. Seuraavassa pätkässä jätettiin suosiolla A-pois, sillä Nane ei sitä kunnolla vielä osaa ja siinä vaiheessa sadekin oli A:ta jo sen verran kastellut etten alkanut riskeeraamaan. Otettiin siis loppupätkä 12-16. Nanen kanssa testasimme myöskin eri vaihtoehdot takaakiertoon ja sen kanssa paremmalle tuntui niistosokkari (!?). Siihen yhdistettynä vielä persjättö ja avot, me mentiin hirmu hienosti!!! Naneakin nauratti kovin! =D Pojat pääsivät vielä jäähdyttelylenkille rilluttelemaan Pyry-russelin ja Silkki-belgin kanssa ja eikös Nane ollut nokka kiinni koko ajan joko Silkin takapuolessa tai nenussa. Silkillä kun juoksut tekee tuloaan. Niin että ylläriylläri! ;)

Tulipahan taas pitkät turinat. =D

Helppoa menoa, tai niin sitä luulis

2010-08-18T05:12:00.028+03:00

Elvari pääsi jälleen tiistaina liitelemään. "Ihanan helppoa menoa", tuumasin meidän rakentaessa rataa. No niinhän sitä juu luulis. ;) Tässä tämänkertaista:

Mulla ei valssi ottanu sitten sujuakseen mitenkään päin. Kuivaharjoitteluna tahkosin 3. ja 4. välistä kohtaa. Voi elämä et osas tehdä tiukkaa. ;) Vissiin noi helteet verottanu enempikin. No tahkoamisen jälkeen sain mäkin itteni kasaan ja aivot mukaan touhuun. Takaaleikkauksia oli tarkoitus tuossa pätkässä enempikin harjoitella ja ne jopa mäkin onnistuin ohjaamaan. Lopun baanatus oli kyllä kivaa, koirat nautti suunnattomasti! =) Itseksemme harjoittelimme sivummalla keppejä ja paikoillaan pysymistä, muiden ollessa vuorossa. Vaikka mä kuinka hypin ja hippaloin, Elkku pysyi paikoillaan, mutta ans olla kun ollaan lähdössä "radalle", se tahtoo varastaa. Pikaisten sulkeisten jälkeen se kuitenkin taas malttoi olla paremmin aloillaan.

Elkulle en onnistunut sitten saamaan seuraltamme talvitreenipaikkaa kuin vasta tammikuun alusta. Nyt treenit jatkuu syyskuun puoleen väliin ja sen jälkeen ollaankin oman onnemme nojassa. Ehkäpä me kuitenkin jotakin keksimme. Ois kiva päästä suoriltaan jatkamaan ilman taukoa, kun nyt hyvään vauhtiin ollaan päästy. =)

Mä järkytyin valtavasti yksi päivä, kun tajusin, että meidän Deasta on tullut Nainen, isolla ännällä! Ennen mä sain käteni laitettua sen honkkelin rintakehän ympärille, enää se ei onnistu! Se on saanut hieman lisää massaa ja etenkin sen rintakehä ja lantio (vai lanne?!) on levinnyt vähän joka suuntaan. "Kate Mossista" alkaa kehkeytyä muutakin kuin rimpula pimatsu. Kilotkin näyttävät jotakin tapahtuneen, sillä entisen 5kg:n sijaan neiti painaa nykyään sen 6,2kg, eikä se kuitenkaan ole tippaakaan pyöreä, vaan entistä hoikkaa sorttia. Johan se täytti sen kaksi silloin kesäkuussa, että ehkä se on ollut jo aikakin. Neiti vaan on kehittynyt hieman hitaammin kuin kanssasisarensa. Meidän pikkuinen ilopilleri! =)

Muutamia kuvia viime lauantaisesta Shelttihowsta. Kuvat Sirpa Saari.

Mikä tana-asento ;) Kuva Sirpa Saari

Mmmm...Nakkia... Kuva Sirpa Saari

Mamma ja Nane Kuva Sirpa Saari

Tuomaria huvittaa Elvis The Ahne Kuva Sirpa Saari

Elvarin kepeä askel Kuva Sirpa Saari

Mussun nassu <3 Kuva Sirpa Saari

Elvis ja Sani parikilpailussa Kuva Sirpa Saari

DeeDee the batman ;) Kuva Sirpa Saari

Dee on the run Kuva Sirpa Saari

Nöpökinuppunen <3 Kuva Sirpa Saari

Semmottiis. =D

Shelttishow 2010 ja Sawon kuvia

2010-08-15T05:30:00.045+03:00

Eilinen päivä vierähti leppoisissa merkeissä Tuusulassa, vuoden 2010 Shelttishowssa. Hyvin järkätyssä, ilmatkin aikatauluihin ajoitetussa, tapahtumassa oli mukava viettää päivää, hyvää seuraa unohtamatta! Kiitos Satu ja Kirsi hilpeästä kehänlaitaseurasta! Nanelta vielä erityissuukotukset Kirsille, jonka sylissä oli tilaa koko näyttelyn ajan ;)

Tällä emännällä riitti puuhastelua, kun oman kolmen koplan lisäksi handlattavana oli myös Satun tyttökolmikko. Muutamaa luokkaa lukuunottamatta me edustettiin liki jokaisessa. Onneksi Tuomelan Satu ystävällisyyttään jäi meille kelpo ketyksi ja puunasi hauvoja kuntoon aina edellisen ollessa keekoilemassa. Satun Javakin pääsi Kirsin hellään huomaan meidän Nanen lisäksi, yhdessä tuumin pojat Kirsin sylistä tiirailivat kehän kauneimpia kukkasia. ;)

Ensinnä edustamassa meidän koplasta oli Nane. Mietin miten viime viikonlopun tapahtumat vaikuttaisivat poikaan, mutta onneksi hyvin vähän. Pöydälle nostaessani herra itse ponkaisi vauhtia maasta. Nakit maistui ja tuomarin tullessa käsittelemään, Nane vain hieman mulkaisi tätä, jotta mitä nyt tapahtuu. Mutta todetessaan tämän sedän olevan erittäin helläkätinen, se jatkoi nakinsyöntiään. Liikkeet ja seisotus sujuivat myös ok. Nuorten luokassa oli kuusi urosta, joista tuomari sijoitti neljä. Nanen se valitsi NUO2:ksi! Hiphei! Tuomari sanoi mulle, ojentaessaan "kp"-ruusuketta, : "He's very nice, but I'd like to see more coat on him" Jepjep, me too! ;) Tässä Nanen arvostelu:

"Correct size tricolour who has left his coat home. Refined head. Beautifully positioned ears. Level topline. Very correct hind angulations. Tail long enough. Nice mover."

Ocha samma på finska
"Oikean kokoinen tricolour, joka on jättänyt turkin kotiin. Puhdas pää. Kauniisti asettuneet korvat. Suora selkälinja. Erittäin hyvät takakulmaukset. Häntä tarpeeksi pitkä. Kiva liikkuja."

Seuraavana ketkuilemaan pääsi mini-miehemme Elvis. Ja Elvishän todellakin ketkusi. ;) Pöydällä, tuomarin tullessa kopeloimaan, se yritti nakin toivossa tarjota tälle ensin tassua useampaan otteeseen, jonka jälkeen istumista. Tuomari totesi: "Oh, he's a very hungry dog!" Jälleen jepjep, meillä kun ei noita ruokita. ;) Elvari liikkui kivasti (sillä on tullut liikkeisiin arvokkuutta iän myötä) ja seisoi nätisti. Tässä tuomarin arvio meidän pikku miehestämme:

"Attractive dog. Just a little feminine in expression.
Well carried ears. Good lenght of neck. Good topline.
Good tail lenght. Good front construction. Well bent stiffle.
Moving little wide in front."

Suomennos:
"Viehättävä koira. Hieman feminiininen ilme.
Hyvin kannetut korvat. Hyvä kaulan pituus.
Hyvä ylälinja. Hyvä hännän pituus. Hyvin rakentunut etuosa.
Hyvä polvikulma. Liikkuu hieman laajasti edestä."

Niin ketkusi meidän kaunis poika. ;) Sijoitusta ei tullut, mutta Elvarilla oli kivaa! Eräs kasvattajakin kävi "apinahäkin" luona tiedustelemassa, kuka on tämä kaunis koira. No meidän Elvishän se. Tiedusteli vanhemmat ja sitten sanoi(tajuttuaan että onkin uros), että olisi hyvin kaunis narttu. Jalostuksellisesti ajatellen kehoitti käyttämään jollakin hieman rotevammalla nartulla, on kuulemma niin nätti ettei koko olisi jalostukselle esteenä. Juu ei ehkä koko, mutta palperoiden puuttuminen voi jo olla suurempi este... ;)

Viimeisenä vuorossa koplastamme oli Miss DeeDee. DeeDee juoksuista selvittyään alkaa olla taas jo oma itsensä. Ruoka maittaa (ihan villiin kerjäämiseen asti) ja neiti on täpäkkä. Kehäketkuiluissa se on mainio kaveri. Nätisti pöydällä, nätisti liikkuu, nätisti seisoo (eikä tällä kertaa edes komennellut mua pahasti)! =D Sai mukavan hetken hullutella mamman kanssa kehässä sekä nätin arvostelun:

"Petite tricolour. Feminine expression. Skull could be a little flatter. Adequate front angulation. Moved well in profile. Good coat and colour."

Sama suomeksi:
"Pieni tricolour. Feminiininen ilme. Kallo voisi olla hieman litteämpi. Riittävät etukulmaukset. Liikkui hyvin profiilissa. Hyvä turkki ja väri."

Omien lisäksi tämä kävi kehässä siis myös Tipin sekä Saanan kanssa. Tipi the ahne esiintyi tyylilleen uskollisena reippaasti ja täpäkästi. Saanan kanssa ketkuillessa vetsku-narttujen kehässä, tällä emännällä alkoi jo jaloissa tuntua hienoista väsymystä. Saanalla sen sijaan ei tippaakaan. Huh mikä menijä! Liikkuu niin kauniisti mielettömällä draivilla. Joten tämän emännän tuli vielä hippailla reippaaseen tahtii "mummun" kanssa! "Päikkärit kutsuu" totesin, kun kehästä vimosen kerran pois astelin. ;)

Näiden ketkuilujen lisäksi ilmoitimme Sanin ja Elviksen parikilpailuun, josta toopeliparille kolmas sija! Unohdin tuomarille sanoa, että elä arvostele heitin nassujen yhdenmukaisuutta, vaan takapuolien. ;) Niistä kun on muutaman kerran erehtyneet jopa omistajat itse, metsässä tallustellessa ja väärää koiraa komennellessa. ;)

Showssa tapasimme iloksemme myös pitkästä aikaa Dean siskoplikka-Mocan, joka oli sinne saapunut perheensä kera. Ja ohhoh mikä neitonen olikaan vastassa! Mocca steriloitiin hetki sitten ja huuuiih minkämoisen hormonitukan se olikaan jo ennättänyt kasvattaa. Ainahan sillä on tukkaa ollut hurjan paljon, mutta nyt sillä oli sitä kaksin verroin enemmän. Yhtä hellusen iloinen se oli kuin aina. Ne on Dean kanssa niin liikkiksen samanlaisia aina pieniä maneereja myöden. Iloiset, hieman hömsät siskokset. <3

Mamma kävi lopuksi vielä haalimassa kotiinviemisiä arpajaisluukulta. Ajattelin kannattaa ess:n toimintaa ostamalla muutamat arvat ja kas, mukavia palkintoja saatiin tuliaisiksi kotiin aina päävoittoa myöden. =) Herkkukorin antia kelpasi illalla napostella ja tuumata jotta johan oli karkelot. ;)

Seuraavassa palataan viikko taaksepäin ja Sawoon. Kuvia SawoShowsta á la Satu Tuominen.

Erittäin hienot veljekset Nane & Tuima <3

Innokasta agiliitelyä

2010-08-11T05:11:00.049+03:00

Dea-beibson lähti maanantai-illalla vielä muutamaksi päiväksi mummin luokse kyläilemään juoksujensa tähden. Deahan oli edellisviikon aina torstaihin saakka mummilla, jonka jälkeen tuli pitämään Elkulle seuraa mamman ja Nanen rillutellessa SawoShowssa. Viestiä tuli jo silloin, että kovin kiltti kaitsettava neiti on. Pitää huolta, ettei mummin syli ole kylmänä hetkeäkään ja reippahasti syö kaikki mummin tarjoamat herkut. ;) Dealla on ollut hyvä olla mummin hoivissa. Ei ole tarvinnut olla poikien ahdisteltavana ja meilläkin on hormonihirmut pysyneet kurissa, kun neiti ei ole tuoksuineen villitsemässä niitä. ;)

Maanantai meillä sujuikin viikonlopun reissusta toipuessa. Metsässä käytiin muutamaan kertaan vetreyttämässä pitkien ajomatkojen jäljiltä jumissa olleita paikkoja (lähinnä siis emännän jumeja ;)). "Eno"-Henkka oli lenkeillä mukana toisena katsijana, Deaa ja Nanea kun piti vahtia silmät kovana. Nane oli enempi kuin innoissaan, mutta Dealta tuli pojulle jo kaunista hymyä ja ärähdykset päälle. =) Leikit kyllä kelpas entiseen malliin. Juoksut taitavat siis olla jo loppusuoralla. =D

Tiistai-iltana pojat pääsivät agiliitelemään Elkun treeneihin. Sieltä on melkein aina yksi pois, joten uskalsin ottaa Nanenkin matkaan ja pääsihän se junnukin treenaamaan. Tällä kertaa meillä oli luvassa möllirata. Rata tuli suorittaa kisanomaisesti. Rata oli suurinpiirtein tämmöinen.

Elkulla oli taas lähdöissä alkuun hieman varastamisen tunnelmaa ja tovin sain sitä viedä aina uudelleen paikoilleen, ennenkuin jäi kiltisti odottelemaan. Virtaa riitti enempi ku pienessä kylässä. Itse rata sujui ihan ok. Parissa kohtaa olin taas itse tukkimassa koiran pääsyn esteelle, mutta muuten aikas sujuvasti mentiin. Hypyn 13 Elkku kaarsi kauniisti ohitse eka yrittämällä (mun virheeni), mutta saatiin rata suoritettua onnistuneesti. Kepitkin sujuivat ok, vaikka mä (taas) meninkin säheltämään käsineni sinne väliin. ;) Seuraavilla kerroilla koitin paikata virheitäni ja saatiin vielä parempi suoritus aikaiseksi. Ja Elvis oli täpinöissään! ;)

Nanen kanssa otettiin rataa pienemmissä pätkissä. Eikä se jäänyt yhtään kakkoseksi muulle porukalle, vaikka vasta aloitteleva onkin. =D Intoa riitti ja pojalla oli hauskaa! Nanella ei paikallaolo ole vielä hallussaan, joten kouluttaja tuli jeesaamaan tässä. Otettiin alkuun pätkä 1-4 (käännös puomille myös), puomia erikseen, jonka jälkeen hypyn kautta kepeille, jotka mentiin käsiavusteisesti. Kiva rytmi Nanella keppejä tehdessä. =) Pitäis vaan reenata sille niitä kunnolla, nyt muutamia kertoja ollaan vaan kokeiltu. A:ta koitettiin hihnassa ja sujui hyvin. Loppupätkä otettiin kokonaan. Kouluttaja sanoi, että Nanella on menemisen tahtoa ja hyvin estehakuisuutta. Sanoi myös, että Nane näyttää olevan semmoinen poika, joka tahtoo päästellä täysillä. Esteenä on emäntä. Mä kuljen vaistomaisesti selkä niinniin köyryssä ja yritän viedä sitä kädestä pitäen. Sanoi, että anna pojan mennä ja kulje itse suorana. Koitettiin sitten niin ja avot, meneehän se poika ilman mamman köyräilyäkin. ;) Nane oli hieno.

Jäähdyttelylenkillä Nane kovin yritti hurmailla Silkki-belgiä... Voi Silkki-raasun ilmettä, kun se ihmetteli miksi toinen nyyhkää hänen takapuolessaan ja kuopii maata vieressä hullun viisii. =) Nuori innokas uros! Illalla meillä oli kyllä ihanan väsyneet pikku miehet. <3

Nyt lähdetään hakemaan prinsessa kotiin mummilta, on meillä sitä kova ikävä ollutkin. Tänään lauma koossa siis jälleen <3

IS uutisoi: "Pyörre(myrsky) Kuopion raviradalla"! Se olisi voinut olla me ;)

2010-08-09T09:08:00.074+03:00

Vaan ei ollut. ;) Pölypyörre siellä oli riehunnut ihan uutisointiin asti. Meidän poppoon riehunnat ei ihan ylittänyt uutiskynnystä. =)

Reissumme starttasi jo torstaina kohti Kuopiota ja vuoden 2010 SawoShowta. Reissaajina; Satu, Sani ja Tipi, Marilla ja Mila, Era, Wade ja Mooli, Kajsa ja Tuima sekä ak ja Nane. Kahden kaaran (ja täysien lastien) voimin matka taittui reippahasti kohti Suomen sydäntä. Pitkä matka vilahti huomaamatta hyvässä seurassa. Iltaan asti kuitenkin perille pääsy vierähti ja kello näytti jo 23.00 kun olimme perillä majapaikassamme Tahkolla. Majoituspaikkamme oli siisti ja viihtyisä paritalon puolikas järven rannalla; tarpeeksi iso poppoollemme ja oma piha omalla rauhalla oli plussaa (mitä nyt naapurin speedo-mies viihdytti ilta-aterioitamme keikaroinnillaan). ;)

Perjantai aamuna suuntasimme kohti Sorsasalon ravirataa, jonne edellisiltana olimme käyneet jo pystyttämässä leirimme. Onneksi meillä oli teltta matkassamme, ei siellä olis erkkikään pystynyt niillä lämpötiloilla olemaan ilman asianmukaista suojaa. Suojan kanssakin kun oli toisinaan lievästi ilmaistuna tukalaa. Nesteytystä riittävästi, niin koirille kuin ihmisillekin, niin tolpillamme pysyttiin. Nanella riitti virtaa, ilmeisesti pikainen Dean treffaus edellispäivältä sekä runsaat edellispäivän unet, sai herran hilpeälle tuulelle, sen mukaista meinaan oli kiekaaminen ja komentaminen ekana päivänä Sorsasalossa. Perjantain tuomari oli tyylikäs ruotsalaisrouva Ulla Bergh-Persson. Nane esiintyi ylienergiastaan huolimatta melko kivasti. Liikkeissä häntä tahtoi nousta hippasen liian korkealle ja seisotuksessa herra komenteli kuuluvasti mua muutamaan otteeseen. Ruotsalaisrouva piti Nanea ERI:n arvoisena ja sijoitti tämän luokassaan toiseksi. Arvostelu kuului näin: "Mkt bra storlek. Trevligt huvud med flat panna. Den tan färgen är notig vilket i viss man stör uttrycket. Bra bett, mörkä ögon. Välburne örön. Bra hals o resning. Bra kropp o benstomme. Ngt hig svans i rörelse. Vacker päls o färg." Saldo siis JUN ERI2. Oman vuoromme jälkeen odoteltiin vielä muiden reissuseuralaistemme kehäketkuiluvuoroja. Hienoja tuloksia poppoomme keräsikin. Kaikkien keikailtua palailimme Tahkolle möksän rauhaan. Ilta sujui nopsaan grillatessa, syödessä, nauttiessa muutama kylmä neuvoa-antava, höpistessä niitänäitä ja seuratessa karvakorvien touhuiluja.

"Kuinka monta Nappulavaaraa tarvitaan hakemaan yksi käpy?!"

"Kuinka taklata veljeltä käpy suusta?!"

Vakiposeeraus á la Nane; kieli lerpullaan

Suloinen Tuima-veli! On niissä vaan jotain samaa näköä veljeksisssä

UnelmaSäleikkö aka Mila, junnupoikiemme sydänten valtiatar ;)

Lauantaina hyvin levätyn (?!) yön jälkeen aamusta taas auton nokka kohti Sorsasaloa. Ilma eilistä tukalampi. Pärjättiin kuitenkin veden ja muumilimun voimin. Koirat eilistä väsyneempiä, sillä hieman oli komppuumisen määrä jo laantunut. Liekö eilisillan tohinat ja kuuma ilma tehneet tehtävänsä?! Lauantain tuomari, herra from Uusi-Seelanti, Alan Bradshaw. Nanella pöytäily sujui siihen asti ok (pää, korvat, hampaat), kunnes herra tuomari pääsi palperoihin kiinni. Uiiih, aikamoiset kouraisut oli Uusi-Seelantilaisella. Nane yritti istahtaa kahteen otteeseen välttyäkseen uusilta kouraisulta, mutta tuomarisetä kiltisti nosti pyllyn ylös pöydältä ja kouraisi vielä uudemmat kerrat. Tämän jälkeen Nane sano kiitti, riitti eikä enää pitänyt tuomarin kopelointia kovinkaan miellyttävänä. =/ Monet itsevarmemmatkin uroot eivät pitäneet tuomarin tavasta kouria palperoita, "he was not gentle with the nuts". Kuulinpa erään uroon päästäneen pienen kurkkumurinan tuomarin palperohipelöinnin jälkeen. Liikeet (vaikkakin häntä jälleen hiekan töröllään) ja seisotus Nanella sujuivat ok. Tuomarisetä piti Nanesta kovin, mutta pöytäilystä laski laatuarvosanaa EH:seen. Arvostelu kuului näin: "A beautifully balanced dog standing still with nice head and expression. Head to body harmonious. A little highset in tail. His biggest downfall is his temperament. I see him rather nervous in table. When this is settled he should have promising future as he has excellent breed type." Tähän olimme tyytyväisiä. Yhdeksästä junnu-uroksesta yksikään ei saanut eriä, 7 sai eh:n. Kilpailuluokassa tuomari sijoitti Nanen sijalle neljä, joten lauantain lopullinen saldo JUN EH4. Päivä numero kaksi oli pulkassa. Illalla jälleen syöminkiä, juominkia, höpöttelyä ja rentoutumista. Pidettiin me oma näyttelykin mökillä, kolmessa kun ei ollut tarpeeksi. ;) Tässä näyttelyssä oli tosin vain yksi osanottaja, Marilla 25vee (synttärisankari), jonka arvon Bis-raatimme pitkän harkinnan jälkeen valitsi Nipashongan näyttelyn PN 1:ksi (ja samalla koko kisan voittajaksi) ja palkisti asiaankuuluvasti "Paras Narttu 1"-ruusukkeella sekä shelttimäisellä lahjalla. ;) Bis-neitomme puolestaan tarjosi arvon handlerille sekä tuomaristolle juhlan kunniaksi ihka aitoa Champagnea! Mmmm... =D

Sunnuntaina heräilimme kukonlaulun aikaan siivotaksemme möksän lähtökuntoon ja pakataksemme kimpsumme autoon. Aikataulussa pysyttiin ja näyttelypaikalla olimme jo kahdeksalta. Meno oli koirillakin jo hyvin rauhallista, kyllä se reissaaminen uuvuttaa reippaimmatkin sällit. Ilma oli vielä entistäkin tukalampi mitä kahtena edellisenä päivänä. Itselläkin oli jo hieman evvk-fiilis, kun hiki valui pitkin päätä, vaikka sitä vaan istua möllötti. =/ Jelämä tätä Suomen suvea. Viimeisen näyttelypäivän tuomarina toimi englantilainen herrasmies Keith Nathan. Herra tuomari seisotti ja arvosteli koirat pöydällä ja mä eilinen takaraivossa mietin, jotta mitäköhän mahtaa Nane tuumata. Ja tuumashan se, jotta wtf, taasko tätä?! Jälleen pää, hampaat, korvat, ilme; ei ongelmia niiden katsomisessa, mutta tuomarin mennessä kyljen puolelle ja takapäätä tutkaamaan, oli poika jo ehtinyt saada itsensä karrelle. Paniikkiin se ei mene, mutta se näyttää siltä, että paineles nyt ****** siitä. Sen sai tutkittua, mutta hankaloittihan se tuomarin hommaa, kun hän sai asetella pojua parempaan asentoon. Liikkeet ok. Tuomari sanoi "He is very very good, but today too timid". Laatuarvosana tipahti taasen eh:seen tästä syystä. Arvostelu kuului: " Good size. Correct proportioned. Very attractive head with correct eyes & well placed ears. Unfortunately he's upright in shoulder and its forward placed. A little flat in rib. Holding himself roached. Good rear angulations and nice muscles. Too timid. Quite nice on the move." Sunnuntaina junnu-uroita taisi olla 10 (tai 11), joista kaksi sai eri:n, kolme (tai neljä) eh:n. Kilpailuluokassa tuomari järjesti eri:n saaneet mieleiseensä järjestykseen ja tutkaili eh:n saaneita. Nanen se sieltä rivistä nappasi sijalle 3, too timid:stä huolimatta. Lopullinen tulos siis EH3. Olin tyytyväinen, sillä musta se oli tuomarilta paljon, se todella taisi pitää Nanesta. Toisaalta harmittaa kovin, että Nane on yhdistänyt jotain todella ikävää ilmeisesti miestuomareihin ja nimenomaan näyttelyissä. Arkielämässä se on nykyään sujut jopa "The Mörön" kanssa, joka sen pienenä pahanpäiväisesti säikäytti ja usko ihmisiin on hilajlleen palannut. Jospa se siitä vielä oppii yhdistämään mukavat kokemukset arkielämästä myös kehiin. =) Näin toivon. =D

Sunnuntaina kävin Nanen kehävuoron jälkeen shoppaamassa vähän tuliasia kotiin. Elkulle ja Dealle (ja Nanelle tietty myös) ostin HauHaun kuivattuja kananrintafileitä sekä kanakierteitä, ne on meillä suurinta suurta herkkua! Lisäksi mun oli ihan pakko tuhlata 15€ tämmöiseen:

Eikö ole ihana!?! Murut yhdistettynä <3

Kotiin tultiin sunnuntai-illalla ja vaikka reissussa on mukava olla, niin kyllä se on niiiin luksusta päästä omaan kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan! SUURkiitos Satu, Kajsa, Era ja Marilla sekä hauvat kivasta Kuopion reissusta! Ja isot onnittelut Milalle ja Tuimalle ykkösruusuketulosten saavuttamisesta sekä Tipille, Sanille ja Wadelle upeista kehäsuorituksista, mahtavista tuloksista ja aivan ihanista arvosteluista! On meillä ERInomaista poppoota!